Sivut

9.11.2018

365 KUVAA - LOKAKUU

En oikeastaan ehtisi tehdä tätä postausta, mutta teenpä nyt kuitenkin - vaikka sen kunniaksi, että sain hoidettua huomiseen haastatteluuni kysymykset kuntoon. Kiirettä siis pitää edelleen, ja musta tuntuukin, että olen maininnut sen vähintään joka toisessa postauksessa tänä syksynä. Päässä muhisi noin miljoona ideaa, ja blogivihkoonikin olen kirjannut niitä säännölliseen tahtiin. Niin kauan kun aikaa ei tämän enempää ole, pitää kuitenkin tyytyä odottelemaan rauhallisempaa elämäntilannetta ja aina silloin tällöin varastaa aikaa tärkeämmiltä asioilta blogille. En tiedä, onko teillä vastaavanlaisia ongelmia, mutta itselleni on ainakin vaikeaa rauhoittua johonkin "turhaan", kuten blogin kirjoittamiseen, silloin kuin to do -listalla on tekemättömiä esseitä tai muita isompia tehtäviä. Parhain tunne mulla on tehdä kivoja asioita silloin, jos ei oikeasti ole mitään tähdellisempää tekemistä. Olen kuitenkin herännyt viime aikoina siihen, että jos joskus haluan rentoutua edes hetken, ei tässä elämäntilanteessa ole mahdollista odottaa sitä maagista päivää, milloin to do -listalla ei ole mitään. Tämä on itse asiassa eräs niistä lukuisista asioista, joista haluaisin kirjoittaa ihan oman postauksensa. Nyt kuitenkin taidan jättää nämä pohdinnat tähän ja siirtyä varsinaiseen teemaan, että saan tämän postauksen joskus valmiiksikin.


Lokakuun alussa fuksimme kiersivät ympäri Amuria meidän tuutoreiden pitämillä rasteilla. Itse olin kuvan mukaisesti tietovisarastilla, jossa fuksit pääsivät pohtimaan vastauksia kinkkisiin kysymyksiin itseensä ja muihin Vostokkeihin liittyen. Rakastan tämän tyylisiä approkierroksia, joilla pääosassa ovat milloin mitkäkin tehtävät. Sen vuoksi olikin superhauskaa päästä osallistumaan lokakuun lopussa fuksiemme järjestämään Vasta-approon, jossa roolit olivatkin toisin päin, ja me tuutorit pääsimme muun muassa purkamaan vihaamme, laiskottelemaan ja maistelemaan sokkona dippejä ja "dippejä". Tällainen fuksien järjestämä tapahtuma oli alun perin oman vuosikurssini idea, mutta olen niin onnellinen, että nykyisetkin fuksit päättivät tämän järjestää!


Tässä kuvassa ei ole muuten mitään ihmeellistä, mutta mainittakoon, että tämä on yksi monista puhelimella otetuista räpsyistä tämän kertaisessa 365 kuvaa -haasteessa. Ensimmäisellä kerralla olin todella tarkka siitä, että kuvaisin kaikki haasteen kuvat kameralla. Tällä kertaa olen halunnut paitsi vähän helpottaa haastetta, myös tuoda kuviin enemmän sitä oikeaa arkea.


Ihana arboretum! Kuinkakohan monta kertaa olen jo ehtinyt hehkuttaa näitä maisemia pelkästään täällä blogissa?


Approjen lisäksi rakastan lautapeli-iltoja! Tämä peli oli ihan superhauska, mutta hävisin sen aivan ylivoimaisesti muiden sabotoidessa yrityksiäni tahallisesti tai vähemmän tahallisesti :D


Tämä kuva onnistui mielestäni tosi kivasti, ja samalla tuli hoidettua myös tuon taustalla näkyvän aidan kuvailu. Tämä tosin tapahtui aivan viime tingassa, sillä jo pari päivää myöhemmin aidassa oli jäljellä tuskin yhtäkään lehteä.


Kallon kalliot, meri ja auringonlasku - en keksi ihan äkkiä toista yhtä täydellistä näkymää. Tämä oli myös yksi parhaista jutuista perioditauolla! Näitä kuvia löytyy lisää täältä.


Sain Ullalta joululahjaksi lipun Suvi Teräsniskan konserttiin, ja lahja osui kyllä todellakin nappiin. Ehdimme Ullan kanssa höpötellä kuulumiset konsertin alkua odotellessa sekä väliajalla, ja muuten oli vain aivan parasta uppoutua koko kehon voimalla siihen upeaan musiikkiin. Kiitos vielä kerran!


Tein perioditauon aikana niin paljon koulutöitä kuin pystyin, ja pidin kolmisen päivää lomaa perioditaukoa seuranneella viikolla kun siskoni ja Roosa-serkkumme tulivat luokseni yökyläilemään. Meillä oli aivan superhauskaa, ja nauroimme neljän päivän aikana vaikka mille. Ehdimme myös puuhailemaan aika kivasti kaikkea, kuten testaamaan Pellas cafen kakut, nam!


Tätä teetä mun on pitänyt testata jo pidemmän aikaa, ja lokakuun lopussa sain vihdoin aikaiseksi ostaa tätä yhden edellisen teen loputtua. Suosittelen, sillä itse oon ainakin tykännyt! Sitä en tosin menisi vannomaan, että tämä vaikuttaisi nukkumiseen millään tapaa...

Oon pyöritellyt mielessäni jo pidemmän aikaa tätä juttua, joten loppuun ajattelin kysyä sitä teiltä ihan suoraan. Haittaako teitä mun kohdalla tai yleisesti blogeissa "vanhat" postaukset? Mulla olisi esimerkiksi suhteellisen paljon kivoja kuvia noilta neljältä päivältä kun siskoni ja serkkuni olivat kyläilemässä, mutta mietin kiinnostaako teitä ne kuvat ja jutut vielä nyt, puhumattakaan marraskuun lopusta tai joulukuusta (milloin ikinä ehdinkään seuraavan kerran postauksen kirjoittamaan). Eli lyhyesti: vanhat postaukset hot vai not?

5.11.2018

LOKAKUINEN ILTA MERI-PORISSA














Aallot rikkoutuvat toinen toisensa perään pärskeiksi ja pisaroiksi rantakallioihin. Hiekalle tullessaan vesi lainehtii aivan eri tavalla, pehmeämmin - ensin sisämaahan päin ja sitten uudelleen kohti merta. Meri on villi, arvaamaton ja vapaa. Kaikessa karuudessaan se on myös sykähdyttävän kaunis. Lakkaamaton liplatus ja tuulen nostattama vesimassojen pauhu saavat sydämen sykkimään kiihkeämmin, kehon tuntumaan elävämmältä ja kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Meri tyhjentää mielen, ottaa stressin mukaansa ulapalle ja pakottaa katsomaan suurta kauneutta. Eikä loppujen lopuksi mikään ole pysäyttävämpää kuin hiljainen ranta syysiltana. 

3.11.2018

BT - VIIKON MEDITOINTIHAASTE

Marraskuun tiimipostauksen ideoinnissa oli alkuun hieman vaikeuksia, mutta lopulta päädyimme tiimiläisten kesken haastamaan toisiamme viikon ajaksi erilaisiin hyvinvointiin liittyviin juttuihin kiitollisuuspäiväkirjan pitämisestä riittävään oman ajan ottamiseen. Minä sain Kristalta haasteen pitää iltaisin pieniä meditaatiohetkiä. Onnistuin tässä mielestäni yllättävän hyvin, lukuun ottamatta maanantaita, jolloin unohdin koko haasteen... 


Mitä sinulle tulee mieleen sanasta meditaatio? Voin myöntää, että minulle tuli ensimmäisenä tämän haasteen vastaanottaessani mieleen stereotyyppinen ajatus risti-istunnasta joogamatolla ja hengitykseen keskittymisestä. Meditaatio ei kuitenkaan tarkoita pelkästään tuota edellä mainittua stereotypiaa, vaan se voi olla jotain aivan muutakin. Itselleni rauhoittava elementti on ennen kaikkea vesi, ja rentoudunkin aina, kun pääsen meren tai järven rantaan. Tämän haasteen avulla opettelin kuitenkin rentoutumaan ihan tavallisten päivien päätteeksi sängyssä ennen nukkumaanmenoa.


Alkuviikosta rentoutuminen tuntui haastavalta. Mielessäni pyörivät tekemättömät asiat, seuraavan viikon deadlinet, harjoittelupaikan hakuun liittyvät asiat ja pahimmillaan koko tulevaisuus. Ensimmäisten kertojen jälkeen meditointi ja ajatusten rauhoittaminen muuttuivat kuitenkin helpommiksi. Aloitin yleensä sillä, että mietin kuluneen päivän ajalta vähintään kolme positiivista asiaa. Sen jälkeen siirryin yleensä pikkuhiljaa siihen, että keskityin vuorotellen eri kehonosiini ja lopulta hengityksen rytmiin. Kokeilin viikon aikana myös esimerkiksi harjoitusta, jossa silmät kiinni kuvittelin maisemaa yksityiskohtineen. Vaikka meditointi tuntui aluksi aika vieraalta, se muuttui yllättävän äkkiä luonnollisen tuntuiseksi. Voisin kuvitella hyödyntäväni tällaista mielen rauhoittamista jatkossakin, sillä erityisesti hektisinä ajanjaksoina minun on välillä hankala nukahtaa mielessä pyörivän kaaoksen vuoksi.


Oletko sinä ikinä testannut meditointia? Marraskuussa on hyvä hetki ottaa testiin se tai jokin muu ideoimistamme haasteista. Muiden tyttöjen viikon kokeiluihin pääset tutustumaan seuraavista linkeistä: Anniina / Heli / Krista / Sini / Elli / Enni / Ilona
.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }