Sivut

28.10.2018

MOMENTS 5 VUOTTA - BLOGIHISTORIAA, FAKTOJA & TILASTOJA VUOSIEN VARRELTA

Mun blogi täytti 25.10. viisi vuotta, ja se on samaan aikaan hullua, mahtavaa ja hämmentävää! Tämä puolivuosikymmen on pitänyt sisällään lukuisia postauksia, tuhansia kuvia, uusia ystäviä, ihanan blogitiimin, yhden blogijoulukalenterin ja paljon paljon muuta. En osannut viisi vuotta sitten kuvitella, että Moments pysyisi elämässäni näin monen vuoden ajan. En voinut aavistaakaan sitä, kuinka paljon hyviä asioita bloggaaminen toisi elämääni. Momentsista onkin näiden vuosien aikana tullut osa minua ja identiteettiäni. Blogisynttäreiden kunniaksi halusin muistella menneitä vuosia erilaisten listojen ja faktojen kautta. Toivottavasti tällainen synttäripostaus on myös teidän mieleen. Alun perinhän synttäripostauksen piti tulla ulos sinä virallisena blogin viisivuotispäivänä, mutta eiköhän se ole ihan yhtä hyvä näin muutamaa päivää myöhemminkin ;)

Olen tässä ensimmäistä kertaa Tampereella (muualla kuin Särkänniemessä).

SUOSITUIMMAT POSTAUKSENI TOP 10

1. Little sister tag / 1358 näyttökertaa
2. Opiskeluvinkkejä x 10 / 482 näyttökertaa
3. Vinkkejä kirjoituksiin - äidinkieli / 411 näyttökertaa
4. Mun asunto nyt / 371 näyttökertaa
5. Blogitiimi haussa / 310 näyttökertaa
6. Linkkaa blogisi / 264 näyttökertaa
9. Linkkaa instagram-tilisi / 194 näyttökertaa
10. 50 lukijaa ja blogini ensimmäinen arvonta / 161 näyttökertaa

Bloggerin tilastojen mukaan mun suosituimmat postaukset painottuvat opiskeluun ja toisaalta sellaisiin postauksiin, joista lukijat ovat voineet konkreettisesti hyötyä (arvonta ja linkkaa blogisi/instagramisi). Olin iloisesti yllättynyt siitä, että top kymppiin ylsi myös rohkeuspostaus, joka on yksi omista kaikkien aikojen lemppareistani. Tulin iloiseksi myös huomatessani kärjessä opiskeluvinkkilistoja, sillä koen, että olen hyvä neuvomaan opiskelussa/opiskelutekniikoissa. Itse olen kuitenkin kokonaisuudessaan hieman eri mieltä siitä, mitkä ovat parhaat postaukseni. Kokosinkin siis vertailun vuoksi alle kymmenen omasta mielestäni onnistuneinta postaustani!



OMA POSTAUSTEN TOP 10

2. Kuvapäiväkirja Jyväskylästä / 91 näyttökertaa
3. 100 my favourite little things in life / 120 näyttökertaa 
4. BT - Itsetunto / 106 näyttökertaa
5. Ylioppilas 2016 / 127 näyttökertaa
6. My favourite quotes x 10 / 97 näyttökertaa
8. Opiskeluvinkkejä x 10 / 482 näyttökertaa
10. One of the most beautiful sunsets ever / 66 näyttökertaa

Rohkeusteema oli minulle hyvin henkilökohtainen, mutta tykkäsin myös hurjasti kirjoittaa siitä. Syvällisiä ja henkilökohtaisia aiheita näistä kymmenestä ovat rohkeuden ohella ystävyys ja itsetunto. Jyväskylä- ja auringonlaskupostaukset pääsivät omaan top kymppiini onnistuneiden kuvien ansiosta, lakkiaispäivän postaus sen ainutlaatuisuuden vuoksi ja keikkapostaus ikimuistoisuutensa ansiosta. Sadan pienen ihanan jutun kirjoittaminen oli ihanaa, mutta samalla tuo postaus kertoo todella paljon minusta. Quote-postaukseen olin todella tyytyväinen paitsi ideana, myös toteutuksen kannalta. Pidin siitä ajatuksesta, että toin persoonaani esille yhdistämällä mietelauseisiin omia kuviani.




TIESITKÖ, ETTÄ...

...olen tarkka siitä, millaisia blogihaasteita julkaisen? En tykkää julkaista suosittuakaan blogihaastetta, ellei minulla aidosti ole siihen mielenkiintoisia vastauksia. Hyvä esimerkki on viime aikoina blogeissa kiertänyt kolmenkymmenen kysymyksen ja vastauksen haaste, jonka kysymykset käsittelevät muun muassa avioliittoja, lapsia ja sairaalareissuja. En ole kyseisiin kysymyksiin vastannut, enkä niin aio tehdäkään, sillä en näe järkeä kertoa asioista, joita en ole kokenut. Lisäksi haluan, että kevyemmätkin postaukset kuvaavat minua/sopivat blogiini. En esimerkiksi tee kosmetiikka- tai meikkauspostauksia, koska en meikkaa mitenkään erityisesti, pitäydyn tutuissa luottotuotteissani, enkä edes omista kovin paljoa kosmetiikkaa.

…olen jo blogitaipaleeni alussa kiinnittänyt paljon huomiota blogini kuviin? Käytän paljon aikaa postausteni visuaalisuuden miettimiseen. Ensin valitsen parhaimmat kuvat, ja sen jälkeen katson esimerkiksi, ettei liian samankaltaisia kuvia ole postauksessa peräkkäin. Tärkeää on mielestäni myös se, että kuvia ei ole liikaa ja se, missä järjestyksessä kuvat ovat.



...siskoni Anni on kuvannut 90% kuvista, joissa minä esiinnyn? Nykyään minulla on useampi kuvaustaitoinen kaverikin, mutta heidän kanssaan saamme harvoin järjestettyä aikaa kuvaamiseen. Vanhempamme taas eivät oikein osaa käyttää järjestelmäkameraa, joten kaikin tavoin helpoin kuvaaja on siskoni.

...kuvaan yhtä postausta varten keskimäärin kolmisenkymmentä kuvaa? Tämä riippuu tosin hieman siitä, millaista postausta olen tekemässä. Niin sanotut asetelmakuvat ovat helpoimpia, ja niitä riittää usein reilu kymmenenkin. Omakuvat ovat vaikeimpia, sillä välillä tuntuu epäluonnolliselta olla kameran edessä, eivätkä kuvat meinaa onnistua, vaikka tekisi mitä. Luontokuvia taas otan yleisesti ottaen paljon, eivätkä niistä läheskään kaikki päädy edes julkaistaviksi.

...mitä enemmän bloggausvuosia on kertynyt, sitä tarkempi minusta on tullut kieliopin suhteen? Tähän ovat vaikuttaneet varmasti journalistiikan opintoni, mutta toisaalta olin jo lukiossa tarkka esimerkiksi pilkutuksen suhteen.


MOMENTSIN HISTORIA

2013 Perustin blogin siskoni ideasta inspiroituneena. Ensimmäisten kuukausien ajan päivitystahti oli hidas, sillä opettelin vasta koko hommaa kuvaaminen mukaan lukien. Ulkoasu oli aluksi Bloggerin valmispohja, jolle olin tehnyt muutaman pienen muutoksen - muuhun eivät sen hetkiset taitoni riittäneet.

2014 Helmikuussa 2014 julkaisin postauksen postcrossingista. Se oli ensimmäinen suositumpi postaukseni eli toisin sanoen ylitti sata lukukertaa. Vuosi oli vielä aikamoista oman bloggaustyylin etsimistä, ja kirjoittelinkin postauksia arkisesti, syvällisesti, painottuen valokuviin ja kaikkea siltä väliltä. Julkaisin muutamia novelleja ja haasteita sekä pari mielipidekirjoitustakin. Kuvaamistyylin kehittymisen huomaa selkeästi, jos vertaa alkuvuoden postauksia loppuvuonna julkaistuihin.


2015 Kolmantena bloggausvuotenani aloin aidosti löytää omaa tyyliäni blogata. Lukijoitakin alkoi pikku hiljaa kertyä enemmän, koska jäsentelin tekstejäni paremmin, ja kirjoittelin kuulumisten lisäksi yhä enemmän muutakin. Toteutin ensimmäisen kysymyspostaukseni, aloitin 365 kuvaa -haasteen & siitä raportoinnin blogissa, ja heinäkuussa julkaisin kaikkien aikojen suosituimman postaukseni little sister tagin, jossa siskoni vastaa kysymyksiin minusta. Joulukuun alussa aloitin postcrosssingharrastukseni pohjalta kortteja maailmalta -postaussarjan, jota itse asiassa olen aikeissa jatkaa pitkän tauon jälkeen.

2016 Vuosi 2016 oli todellinen blogivuosi. Julkaisin vuoden aikana kaiken kaikkiaan 115 postausta. Perustin blogitiimin, toteutin blogijoulukalenterin, aloin jakaa blogivinkkejä ja tutustuin Anniinaan. Varsinkin kesällä postailin ahkerasti, sillä kovasta yrityksestä huolimatta en saanut töitä. Blogivuosi huipentui pitkään ja hartaasti suunnittelemaani joulukalenteriin, johon olin todella tyytyväinen! Tiivistetysti voisi sanoa, että elämä heitteli tielle 2016 ruusujen sijaan runsaasti risuja, mutta blogi kukoisti.



2017 Elämäni muuttui kesällä 2017 onnellisempaan ja tasaisempaan suuntaan. Sen sijaan blogi hiljentyi kun ensin luin kevään pääsykokeisiin, sitten olin osan kesästä töissä, ja syksyllä aloitin journalistiikan opinnot. Tutustuin 2017 aikana paremmin blogitiimiini, erityisesti Kristaan ja Heliin. Kokonaan uusi tuttavuus, nykyään ystävyys, sai alkunsa helmikuussa Ullan lähettämästä sähköpostista. Tutustuimme hiljalleen paremmin, ja syksyllä näimmekin jo ensimmäisen kerran kasvokkain. Blogissa ei 2017 tapahtunut niin suurta kehitystä kuin aiempina vuosina, mutta toisaalta onnistuin suurimman osan vuodesta ylläpitämään tasaista postaustahtia, ja sain toteutettua useita kivoja postauksia, vaikka mikään niistä ei noussutkaan erityisen suosituksi. Blogitiimipostauksia oli kiva ideoida, ja pohdiskelimmekin tiimin kanssa esimerkiksi itsetuntoa ja kateutta.

2018 Tämä vuosi, viides blogivuoteni, on ollut suhteellisen tasainen. Postaustahti on toki vaihdellut aika runsaastikin, sillä välillä olen hukkunut tekemättömiin töihin, kun taas toisinaan on ollut hyvin aikaa kirjoitella postauksia. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä minulle iski oikein kunnon kriisi koko blogin suhteen, sillä tuntui vain, että ideat olivat aivan nollissa, eikä elämässä tapahtunut oikein mitään. Ikävöin Tampereelle sosiaalisuuden pariin, ja samaan aikaan jouduin sietämään järjetöntä sekoilua töissä, joten en näin jälkikäteen ihmettele, että blogikin jäi siinä rytäkässä vähän taka-alalle. Syksyn tullen intoni palasi, ja esimerkiksi nyt minulla olisi noin miljoona postausideaa. Viikot ovat kuitenkin viimeiset pari kuukautta täyttyneet tuutoroinnista ja kakkosvuoden käytännön kursseista, joten aikaa blogille ei ole liiennyt ihan niin paljoa kuin olisin toivonut. Katsotaaan, mitä loppuvuosi tuo tullessaan!


Synttäripostauksen päätteeksi haluaisin kysyä, kauanko sinä olet lukenut blogiani. Muistatko minkä postauksen luit ensimmäisenä? Onko jokin postaus jäänyt sinulle erityisenä mieleen? Mikä on parasta blogissani, mitä toivoisit ehkä lisää? Kaikkein viimeisenä haluan kuitenkin sanoa vielä kerran: onnea Moments 5 vuotta!

19.10.2018

IHANA RUSKA

En oo aina tykännyt syksystä, mutta parin viime vuoden aikana oon vaivihkaa tykästynyt tähänkin vuodenaikaan. Ja kukapa nyt ei tykkäisi ruskasta? Koko syksyn olen ihaillut yliopiston pihan vaahteroita, kotikodin ruskaväreissä hehkuvia koivuja ja kaikkea matkan varrelle kulloinkin osunutta punaista, keltaista sekä oranssia. Alkusyksystä en ehtinyt tarttua kameraan juuri ollenkaan, mutta kun paras väriloistokin uhkasi jäädä kuvien ulkopuolelle, raivasin eräästä koulutöiden täyteisestä viikonlopusta aikaa Hatanpään arboretumille, kävelylle ja kameralle. Nyt perioditauolla syksyinen kuvavarasto on täyttynyt lisää, joten ajattelin päästää teidätkin nauttimaan siitä!












Oletko sinä ehtinyt nauttimaan ruska-ajasta? ;)

16.10.2018

365 KUVAA - SYYSKUU

Syyskuu on jo hyvän aikaa sitten vaihtunut lokakuuksi, mutta tämän postauksen tekemiselle ei ole tahtonut löytyä aikaa. Nyt kun vietän perioditaukoa/syyslomaa, päätin raivata aikaa myös blogille. Se tarkoittaa toivon mukaan sitä, että tämän postauksen jälkeen on odotettavissa muutakin luettavaa ilman viikon taukoa välissä. Pidemmittä puheitta siirrytäänpä kurkkaamaan miten mun 365 kuvahaaste eteni syyskuussa!


Syyskuun ensimmäinen päivä oli lauantai, ja silloin oonkin näköjään räpsinyt kuvia myöhemmin sinä päivänä julkaisemaani blogitiimipostaukseen. Kyseinen tiimipostaus oli ensimmäinen, jossa mukana olivat uudet jäsenemme Elli, Enni ja Ilona. Kaikki sujui tosi kivasti, ja uudet jäsenemme otettiin mukavasti vastaan. Nyt tuntuukin jo ihan luonnolliselta, että meitä on jälleen kahdeksan (mikä siis oli tiimimme alkuperäinen koko)!


Tää scrunchie siniraidallisen kaverinsa kanssa on päässyt nyt syksylläkin suhteellisen ahkeraan käyttöön. Omistan näiden lisäksi vielä yhden sellaisen vaaleanpunapohjaisen kukallisen, jonka pelastin kesällä mun mummulta. Näistä on tullut ihan mun lempparijuttuja hiustenlaitossa, koska en osaa tehdä mitään lettejä, kiharoita tai muuta "erikoisempaa". Scrunchie onkin siis kiva piristys mun muuten tylsiin kampauksiin.


Öinen Tampere valoineen, niin nättiä! Kuvan ottohetkellä olin kotimatkalla yksistä tupareista. Kyseistä lauantaipäivää olin muuten viettänyt melko tiiviisti yliopistolla  käytännön kurssien perehdytyksessä, joten oli kiva kun illalla oli luvassa rennompaa ohjelmaa.


Helin kanssa chailateilla ja muffineilla, nam! Mulla oli varsin hektinen päivä meneillään, mutta oltiin onnistuttu sumplimaan Helin kanssa aikataulut niin, että ehdittiin sekä tehdä haastattelu mun radiojuttua varten että höpötellä hetki herkkujen äärellä. On vaan ihan parasta, jos kiireputken keskellä ehtii viettää hetken tällaisissa merkeissä.


Viimeinen kerta mökillä tämän vuoden puolella oli syyskuun puolivälissä. Merivesi oli jo suorastaan kylmää, mutta oli silti ihanaa päästä uimaan. Mökillä oli muutenkin ihanan tunnelmallista, kun ulkona oli viileää ja (varsinkin illalla) myös pimeää.


Päädyin yhtenä perjantaina aika extempore Helsinkiin tekemään haastattelua mun radiojuttua varten. Päivä oli pitkä, mutta jäi kyllä ikimuistoisena mieleen, sillä haastattelua oli ihan parasta tehdä Annin kanssa! Lopputuloksen voi käydä kurkkaamassa täältä. Ihan koko versiota biiseineen päivineen ei pysty enää kuuntelemaan, mutta tuossa on kuitenkin mukana noin 20/30min eli suurin osa.



Monen päivän hommat näyttivät radiokurssin aikana tältä. Editointi oli musta samaan aikaan ihanaa ja kamalaa. Sitä oli tosi mielenkiintoista opetella, mutta välillä kyllä olivat hermot kireällä, kun asiat eivät onnistuneetkaan niin kuin piti. Nyt voin kuitenkin sanoa, että editoinnin alkeet ovat hallussa, jee!


Sain Elliltä kutsun Ratinan P.A.Z-myymälän blogi-iltaan. Tää oli mun ensimmäinen virallinen blogitapahtumaosallistuminen ja oli kyllä tosi kiva kokemus! P.A.Z oli ihanan tilava ja siisti, tarjoilut maistuivat ja yhdet housutkin lähtivät liikkeestä syksyn hittikuosissa eli ruudullisina mukaan. Toivottavasti saan jossakin kohtaa jonkun kuvaamaan, niin näette sitten täälläkin.


Radiokurssin ohella olen suorittanut luonnollisesti muitakin kursseja. Syyskuun loppupuolella marssinkin eräänä iltana yliopistolta kotiin mukanani vähän useampi kirja. Huomasin vähän yllättäen, että Nuorisotyö ja nuorisotutkimus -kurssia varten pitäisi olla kirja nuorisotutkimuksesta ja vieläpä juuri tämä tietty. Kirjat olivat "yllättäen" loppu vähän kaikkialta, mutta sainkin sitten sumplittua itselleni moisen Ulvilan kirjastosta, joka siis ei ole kovin kaukana Porista. Muut kirjat taas lainasin erästä esseetä varten, joka on edelleenkin kesken. Aattelin kuitenkin saada sen omalta osaltani kuntoon tässä perioditauon aikana, joten hope so niin myös tulee tapahtumaan.

Nyt suuntaan tekemään niinkin innostavaa asiaa kuin referaattia tieteellisestä artikkelista... Elättelen ainakin toistaiseksi toivoa siitä, että saan sen nopeasti kuntoon, ja ehdin tänään mielenkiintoisempienkin juttujen pariin. Toivottavasti nähdään täällä blogissakin taas pian. Sitä ennen kuitenkin ihanaa lomaa kaikille, joilla sellainen on. Muille taas haluan toivottaa tsemppiä lokakuiseen arkeen!

6.10.2018

BT - MUN PÄIVÄ LOKAKUUN ENSIMMÄISENÄ

Lokakuun puolella ollaan, ja tänään on eka lokakuinen lauantai - tiimipostauksen vuoro siis! Päädyimme tyttöjen kanssa jatkamaan perinnettä syksyisestä my day -postauksesta, joten tässä mun päivä ihan tavallisena maanantaina. Tää postaus toimii kivasti myös tällaisena yliopisto-opiskelijan arjen kuvauksena, joskin mun opiskelupäivät vaihtelee ihan superpaljon sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti. Jotain mielikuvaa tästä kuitenkin saa siitä, millaisia päiviä mulla saattaa opiskelun puolesta olla. Eksyin taas näköjään heti alkuun hieman sivuraiteille, mutta oon nyt syksyn edetessä pohtinut, että olisi kiva toteuttaa enemmän jotain opiskeluaiheisia postauksia. Kiinnostaisiko tällainen, ja mitä haluaisitte kuulla mun opiskeluihin liittyen? Hypätäänpä takaisin aiheeseen. Yritettiin kaikki ottaa kuvia noin tunnin välein tähän postaukseen, ja mulla onnistui tää oikeastaan paremmin kuin osasin odottaa. Vain pari kuvaa jäi ottamatta, ja nekin sen vuoksi, että olin kyläilemässä ystävän luona. Lokakuun ensimmäinen päivä eli tän viikon maanantai eteni mulla siis seuraavasti:


7-8 Heräsin hieman ennen kahdeksaa, ja menin heti herättyäni laittamaan pesukoneen päälle. Olin edellisiltana laskenut, että ehdin pyykätä just sopivasti ennen kuin suuntaan kylään ystäväni Ullan luo.


8-9 Oon aina tykännyt käyttää koruja, mutta nyt syksyn tullen oon taas innostunut niistä enemmän. Kaivoin Nomination-koruni pitkästä aikaa esille, ja se pääsikin heti maanantaina ranteeseen.


9-10 Puoli kymmeneltä on aamupalan aika. Oon sitä ennen ehtinyt muun muassa laittaa hiukset ja meikata, pedata sängyn ja pakata reppuni. Kuvien ottaminenkin on toistaiseksi pysynyt hyvin mielessä.


10-11 Pyykkikone sammuu, joten laitan pyykit kuivumaan. Puoli yhdentoista aikoihin alan valmistautua lähtöön, sillä Ulla laittaa viestiä, ja sanoo tulevansa mua vastaan.

11-14 Ulla tulee mua vastaan, ja pyöräillään yhdessä hänen luokse. Perillä teen pienen kierroksen asunnossa, sillä en oo ollut siellä ennen. Pari tuntia kuluu yhdessä hujauksessa, kun jutellaan ja herkutellaan mustikkapiirakalla. Viime näkemisestä on jo aikaa, joten puhuttavaa riittää vieläkin enemmän kuin tavallisesti. Kun kello alkaa uhkaavasti lähestyä kahta, Ulla lähtee vielä saattamaan mua. Sanotaan heipat suunnilleen puolimatkassa yliopistolle, ja siitä sitten poljen luennolle.


14-15 Mulla on kahdesta viiteen kurssia nimeltä Viestinnän ja median tutkimussuuntauksia. Ehdin paikalle juuri ja juuri ajoissa, ja kipitän pikaisesti istumaan yhdelle viimeisistä vapaista paikoista.


15-16 Aihe on rehellisesti sanottuna aika tylsää kuunneltavaa, joten keskityn tekemään koneella mun postcrossing-radiojutun käsikirjoitusta, joka pitäisi saada seuraavaksi päiväksi kuntoon. Tein kyseiseen juttuun haastattelun edeltävänä perjantaina, mutta on ollut niin paljon muutakin tehtävää, että käsikirjoituksen laatiminen jäi suurimmaksi osaksi tälle päivälle.

16-17 Päästään luennolta hieman etuajassa. Teen nopean päätöksen syödä yliopiston sijaan kotona, sillä tähän aikaan ruokaa alkaa olla heikommin saatavilla, ja kaikki vaihtoehdot kuulostaa vähän sellaiselta, että mulle maistuisi joku muu paremmin. Tuntuu tosi oudolta pyöräillä kotiin, sillä kävelen melkein aina yliopistolle. Olen hyvällä fiiliksellä, sillä käsikirjoitus edistyi melko hyvin, ja Ullan kanssa oli ihana viettää aikaa!


17-18
Kotiin päästyäni alan tehdä ruokaa. Onneks se on jo puolvalmista, niin ei mee kauaa aikaa. Yritän saada ruuan pöytään nopeasti, että pääsen takaisin käsikirjoituksen kimppuun. Samalla kun syön, hoidan puhelimella muutamia pikkujuttuja, kuten pariin viestiin ja sähköpostiin vastaamisen.


18-19
Kuuden jälkeen oon valmiina jatkamaan radiojuttuni käsikirjoitusta. Kuten niin monesti aiemminkin, totean kalenterin päivittämiseen, sähköposteihin ja aikataulujen sumplimiseen menevän yllättävän paljon aikaa. Käsikirjoitus ei etene enää niin sutjakkaasti kuin aiemmin päivällä, sillä ajatus ei oikein kulje omien spiikkien suhteen. 


19-20 Näytön tuijottelu alkaa tympiä, ja pidän pienen tauon. Muistan taas, että voisin juoda vähän vettäkin välillä. Vaikka nykyään huolehdin veden hörppimisestä paremmin kuin ennen, olisi siinä edelleen joidenkin päivien osalta paljon parannettavaakin.


20-21 Puoli yhdeksän maissa oon vihdoin edennyt käsikirjoituksen kanssa siihen pisteeseen, että yritän mitata sen pituutta. Saan kestoksi noin kolme ja puoli minuuttia, joten olen tyytyväinen.


21-22 Yhdeksältä ennätän suihkuun. Sen jälkeen olisi luvassa vielä yksi homma tälle päivälle, joskin ihan mieluisa sellainen... Seuraavana päivänä on luvassa Amuriappro, jonka idea siis tiivistettynä on, että fuksimme kiertävät tuutoreiden kodeissa olevia rasteja. Kaupunginosana toimii tänä vuonna Amuri, jossa asuu eniten tuutoreita. Itse oon vastuussa Haluatko miljönääriksi? -rastista, joten pitää vielä viimeistellä rastin kysymyksien ja vastauksien taustalla toimiva diaesitys.


22-23
Syön hieman iltapalaa, ja samalla hoidan kuntoon seuraavan päivän rastimme. Kun saan diat valmiiksi, jaan niiden linkin vielä muille rastimme tuutoreille.
 

23-24 Kun kaikki hommat seuraavalle päivälle on hoidettu, suuntaan hampaiden pesun kautta nukkumaan. Onneksi mun ei tarvitse herätä mitenkään superaikaisin, niin ehdin nukkua kahdeksan tunnin unet.


Tykkäättekö muuten ylipäätään my day -postauksista? Nää on arkisuudellaan ja tavallisuudellaan yksiä omista lemppareista, ja luen näitä mielelläni muiltakin, mutta oon kuullut joidenkin pitävän näitä myös tylsinä, joten mielenkiinnosta kyselen teidän mielipidettä!

PS. Muistakaa käydä kurkkaamassa myös muiden tyttöjen päiviin! Anniina / Krista / Sini / Elli / Enni / Ilona