Sivut

31.12.2019

VUOSI 2019 PÄHKINÄNKUORESSA

Vuosi 2019 päättyy tänään, ja joidenkin tuntien päästä on jo aika ottaa uusi vuosikymmen vastaan. Ennen kuin kalenteri kääntyy uuden vuoden puolelle, halusin tulla kirjoittelemaan perinteiseen tapaan kuluneesta vuodesta. Tämä vuosi on ollut toisaalta rankka ja väsyttävä, mutta toisaalta sisältänyt myös useita ikimuistoisia hetkiä. Niin kuin kai jokaiseen vuoteen, tähänkin on sisältynyt laaja kirjo erilaisia tunteita ja kokemuksia. Vaikka vuosi ei ole kokonaisuudessaan ollut paras ikinä, tänään olen keskittynyt muistelemaan menneiden kuukausien positiivisia puolia, ilon aiheita ja onnistumisen kokemuksia. Tämän postauksen myötä toivotan myös toiveikkain mielin uuden vuosikymmenen tervetulleeksi, mutta sitä ennen: kiitos 2019 kaikesta siitä hyvästä, jonka toit mukanasi!



tammikuu

- Nautin lumesta ja pakkasesta.
- Juhlin kaverini Kristan maisteriksi valmistumista Pihtiputaalla. Sain myös kunnian ikuistaa juhlat kuviin.
- Näin ystävääni Ullaa ja höpöttelimme kakkupalojen äärellä useamman tunnin.
- Kun yliopisto-opinnot loppiaisen jälkeen jatkuivat, päivät venyivät pitkiksi ja täyttyivät muun muassa videokuvaamisen harjoittelemisesta ja uutisten kirjoittamisesta. Lisäksi lukujärjestyksestäni löytyi akateemista englantia ja sosiaalipolitiikkaa.



helmikuu

- Yliopistolla uutis- ja tv-kurssit jatkuivat. Tuskailin pakollisen englannin kurssin kanssa välillä useammankin kerran viikossa.
- Kuukausi oli opiskeluntäyteinen, mutta ehdin silti laskiaisen kunniaksi haalareissa pulkkamäkeen ja supermielenkiintoiseen rikosiltamaan, jossa Aamulehden rikostoimittaja kertoi meille työstään.
- Siskoni tuli muutamaksi yöksi kyläilemään. Anni teki mulle vuosijuhlakampauksen ja saatuani vujut pois alta rentoilimme seuraavina päivinä muun muassa ulkoilemalla.


maaliskuu

- Hyvästelimme harjoitustoimituksessa pidetyissä läksiäisissä Moreenimedian (jonne siis kirjoitimme juttuja), kun käytännön kurssit loppuivat.
- Vietin viikon Levillä perheeni kanssa lumesta, upeista maisemista ja talviurheilusta nauttien.
- Kirjoittamani kolumni julkaistiin Satakunnan Kansassa.
- Kävin kahden opiskelukaverini yhteissynttäreillä.



huhtikuu

- Anni oli yökyläilemässä luonani. Vietimme rentoa siskoaikaa muun muassa Pakkahuoneella Tanssii tähtien kanssa -shown merkeissä ja mun asunnolla kokkaillen ja herkutellen.
- Osallistuin kaverini Anniinan kanssa Wappumättörundille eli kiertelimme haalarit jalassa kahviloita ja keräsimme niistä leimoja. Yritin muutenkin viettää mahdollisimman paljon aikaa kavereiden kanssa, koska tiesin että tulevat kuukaudet olisivat kiireisiä, eikä mahdollisuuksia nähdä kavereita välttämättä olisi paljon.
- Tein myös opiskeluhommia melkoisella tahdilla, sillä yritin saada niitä ennen harjoittelua mahdollisimman paljon pois alta.
- Toisen opiskelijavapun viettäminen jatkui Särkänniemessä huvitellen. Huvipuistopäivä oli tosi lämmin ja ajoittain jopa helteisen kuuma.
- Ompelin myös opiskelukavereideni kanssa haalarimerkkejä ja herkuttelin munkeilla.
- Anni tuli toistamiseen samassa kuussa yökyläilemään luokseni, sillä hänellä oli pääsykokeet 25. päivä. Pääsykokeiden jälkeisenä päivänä mulla oli kaikenlaista ohjelmaa, mutta sitä seuraavana päivänä kävimme katsomassa Dumbo-elokuvan ja vietimme muutenkin aikaa yhdessä.
- Huhtikuun viimeisenä päivänä vietin vielä muutaman tunnin vappupiknikillä ennen kuin suuntasin Poriin kesäksi.


toukokuu

- Aloitin neljän kuukauden harjoitteluni Satakunnan Kansassa. (Jos harkkajutut kiinnostaa, edellisestä postauksesta löytyy!)
- Kävin siskoni Annin kanssa brunssilla.
- Kirjoitin työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin esseitä ja yritin motivoida itseäni tekemään ne mahdollisimman nopeasti valmiiksi.
- Olin kuun lopussa viikonlopun Tampereella. Näin kaveriani Heliä, äänestin europarlamenttivaaleissa ja yksiössäni  oli yhden illan ajan hyvin paljon elämää ja ääntä ilmassa, kun katsoin jääkiekon MM-finaalia. (huom. Olin yksin, mutta metelöin vähintään kahden edestä XD) 



kesäkuu

- Sain kunnian kuvata yhdet ylioppilasjuhlat.
- Juhannus kului mökillä pitkästä viikonloppuvapaasta nauttien. 
- Vietin viikonlopun Helsingissä ystäväni Ullan kanssa. Kävimme Linnanmäellä, Sunrise Avenuen keikalla ja nautimme lämmöstä ja auringosta.
- Siivosin kotikodin huoneeni kaappeja ja laatikoita.
- Siskoni sai tiedon siitä, että pääsisi syksyllä aloittamaan varhaiskasvatuksen opinnot Tampereen yliopistossa.
- Kesäkuun lopussa vietimme Ullan kanssa toisen viikonlopun yhdessä, kun hän tuli kyläilemään Poriin. Noidenkin päivien aikana ehdimme tehdä monenlaista, kuten nauttia brunssista, käydä Kirjurinluodossa ja Ahlströmin ruukkialueella sekä herkutella Amarillossa ja kurkata Satakunnan Kansan toimitukseen.


heinäkuu

- Vietin aikaa mökillä ja yritin lenkkeillä enemmän.
- Tein päiväreissun Tampereelle, koska mulla oli poikkeuksellinen arkivapaa ja sain sovitettua aikataulut yhteen kavereideni Helin ja Anniinan kanssa.
- Kävin ensimmäistä kertaa Jazzpuistossa ja ostin perinteisesti pussin metrilakuja (edeltävänä vuonna, milloin puisto oli ekaa vuotta käytössä tää jäi väliin).
- Vietin helteisen viikonlopun Turussa opiskelukaverin synttäreillä.


elokuu

- Vietin lähes kaikki vapaapäiväni mökillä.
- Kävin poimimassa mustikoita isän kanssa.
- Yritin epätoivoisesti saada selkoa mun syksyn opintoihin.
- Kuvasin kesäistä Poria ja ostin ihanan neulemekon syksyksi.
- Aloin haikein mielin valmistautua harjoittelun loppumiseen ja Tampereelle palaamiseen. 



syyskuu

- Syksy starttasi, kun näimme ystäväni Ullan kanssa ensimmäisen kerran kesän jälkeen, ja suuntasimme leffaan katsomaan Leijonakuninkaan. Puhuttavaa oli niin paljon, että sovimme saman tien uuden näkemisen seuraavalle viikolle.
- Kirjoitin harjoitteluraporttia ja pidin instagramissa viikon, jonka aikana päivitin arkitekemisiäni stoorien puolelle joka päivä. Avauduin stooreissa muun muassa huonoista kurssijärjestelyistä ja näytin, millaisia ovat mun tyypilliset päivät yliopistolla.
- Olin tosi stressaantunut ja yritin rauhoittaa mieltäni lukemalla iltaisin.
- Vietettiin siskon kanssa muutamia iltoja yhdessä syöden ja katsoen sen viikon Vain elämää -jakson.
- Vietin kivan illan opiskelukavereiden kanssa lautapelejä pelaillen.



lokakuu

- Olin aika väsynyt ja stressaantunut.
- Tein radiojuttuja, opiskelin ruotsia ja kuuntelin paljon Vain elämää -biisejä.
- Kuvailin syksyistä luontoa ja kävin kahvittelemassa erään uuden tuttavuuden kanssa.
- Ostin hyvissä ajoin lipun Hämeenkadun Approon, mutta päädyinkin aluksi keräilemään siellä leimoja yksin. Myöhemmin illalla löytyi onneksi seuraakin ja jatkoille suuntasin siskoni kanssa, tosin pitkän päivän jälkeen lähdimme suhteellisen ajoissa nukkumaan.
- Syys"loma" / perioditauko kului esseitä kirjoittaen ja niistä stressaten, mutta myös siskon synttäreiden kunniaksi kahvitellen. Ehdeimmepä synttärisankarin kanssa kiireistä huolimatta myös leffaan katsomaan Maleficentin  eli Pahattaren kakkososan.
- Siskoni Anni ja serkkuni Roosa yökyläilivät luonani. Minä ja Roosa kokkailimme ja kävimme museokeskus Vapriikissa ja kun Anni ehti myöhemmin liittymään seuraamme, vietimme kivan päivän Ratinan kauppoja kierrellen ja ihanilla vohveleilla sekä Pancho Villan hampurilaisilla herkutellen.



marraskuu

- Väsymys ei helpottanut, vaan paheni entisestään.
- Opiskeluhommia riitti. Suuri kivi putosi sydämeltä, kun sain ryhmäni kanssa erästä kurssia varten kuvatun lyhytdokumentin valmiiksi, sillä se oli yksi syksyn aikaavievimmistä projekteista.
- Aloin odottaa toden teolla joulua ja lomaa.


joulukuu

- Lähdin Vostokin pikkujouluihin, vaikka olin tosi väsynyt, enkä oikeastaan olisi jaksanut ollenkaan. Yllättäen mulla olikin ihan mukavaa ja viihdyin juhlimassa melko myöhään.
- Vietimme siskoni kanssa itsenäisyyspäivää ensin opiskellen, mutta illaksi rauhoittuen Linnan juhlien pariin.
- Tein joulutorttuja ja yritin kirjoittaa joka päivä erästä isoa esseetä eteenpäin. Motivoin itseäni sillä, että kyseessä oli viimeinen opiskeluhomma ennen parin viikon lomaa.
- Yksi isovanhemmistani kuoli :´(
- Siskoni Annin vietti muutaman yön luonani ennen kuin lähdimme Poriin joulun viettoon. Kävimme siskon kanssa muun muassa JVG:n keikalla Pakkahuoneella, museokierroksella Vapriikissa ja kiertelemässä joulutorilla.
- Joulua edeltävän viikon tein toimittajan hommia Satakunnan Kansassa. Työasiat palautuivat yllättävän nopeasti mieleen ja oli kiva nähdä taas työkavereita.
- Kuluneen lomaviikon aikana oon nukkunut pitkään ja rentoutunut kirjoja lukemalla, pianoa soittamalla sekä blogia kirjoittamalla. Oon myös vieraillut isovanhempieni luona ja viettänyt perheen kanssa viikonlopun Helsingissä, jonne suuntasimme Vain elämää -konserttiin. Lisäksi näin Millan kanssa, johon tutustuin harjoittelussa kesällä.


Millainen vuosi sulla on ollut?

30.12.2019

NELJÄ KUUKAUTTA HARJOITTELUSSA SATAKUNNAN KANSASSA: TÄLLAINEN OLI ENSIMMÄINEN KESÄNI TOIMITTAJANA

Vietin neljä kuukautta eli kolmasosan vuodesta 2019 opintoihini kuuluvassa toimitusharjoittelussa Satakunnan Kansassa. Harjoittelu oli monella tavalla mulle tämän vuoden ja koko vuosikymmenen merkittävimpiä ajanjaksoja, joten halusin muistella harkkakuukausia ihan omassa postauksessaan näin vuoden lopuksi. Kysyin Instagram-seuraajiltani mitä he haluaisivat tietää harjoittelusta / toimittajan työstä maakuntalehdessä ja tämä postaus onkin kirjoitettu osittain saamieni kysymysten pohjalta. Suurin osa tästä tekstistä perustuu kuitenkin mieleenpainuneimpiin hetkiin ensimmäiseltä toimittajakesältäni. Noihin kokemuksiin ja mietteisiin palasin harjoittelun aikana kirjoittamani päiväkirjan merkintöjen avulla ja päätyipä noista merkinnöistä muutama ihan sellaisenaan tähän postaukseenkin. Tekstistä löytyy myös useita linkkejä mun kesän aikana tekemiin juttuihin. Kaikki niistä (kuten kolumnit ja ihan ensimmäinen tekemäni juttu) eivät ole maksumuurin takana eli jos kiinnostaa kurkata mun tekeleisiin, klikkaile kiinnostavimmat auki ;)


Aloitin harjoitteluni toukokuun alussa heti vapun jälkeen. Ensimmäiset viikot kuluivat pitkälti opetellessa asioita ja yrittäessä painaa mieleen edes osaa niistä. Pääsin kuitenkin heti toisena työpäivänäni tekemisen makuun, kun aloin tehdä ensimmäistä juttuani. Ensimmäinen haastattelu toimituksen ulkopuolella oli puolestaan vuorossa hieman ennen äitienpäivää, kun pääsin jututtamaan yhtä satakuntalaista äitienpäivämitalistia. Vaikka kaikki oli alussa tosi jännää ja uutta tietoa tuli päivittäin valtavia määriä, oloni oli innostunut ja tunsin itseni tervetulleeksi. Muutaman ensimmäisen päivän jälkeen aloin myös harjoitella verkkotoimittajan hommia, joita teinkin lähes koko ensimmäisen kuukauden. Kesäkuussa aloin tehdä enemmän uutisvuorojakin ja siitä lähtien teinkin sitten kumpaakin vuoroa suunnilleen yhtä paljon. Harjoittelun aikana kirjoitin juttuja laajalla skaalalla niin onnettomuuksista, poliisioperaatioista, festareista, mielenkiintoisista ihmisistä kuin erilaisista ilmiöistäkin. Lisäksi sain tehdä muutaman kolumnin. Harjoittelun parhaisiin puoliin kuuluikin juuri se, että sain sen aikana niin monipuolisesti kokemusta erilaisista juttutyypeistä, ihmisistä ja tilanteista. Uusiin ja haastaviinkin asioihin tarttuminen tuntui jännityksestä huolimatta koko ajan turvalliselta, sillä tiesin saavani tukea ja neuvoja, jos niitä tarvitsisin.

2.5. "Eka päivä, jännää! Kättelin koko toimituksen läpi ja luotiin mulle muutama tili käyttäjätunnuksineen ja salasanoineen. Käytiin läpi noin tuhat asiaa teknisistä jutuista turvallisuusohjeisiin. Tietoähky."

15.5. "Keskuskartanon (suuri kerrostalo) palo. Vuoro oli hektinen. Töihin hälytettiin lisää porukkaa, puhelimet soivat ja sähköpostiin tulvi viestejä. Toisaalta oli hieno tilaisuus kokea, miten toimituksessa reagoidaan tämän kaltaisessa isossa uutistilanteessa."


Verkkotoimittajan hommat erosivat hieman riippuen siitä, oliko kyseessä aamu- vai iltavuoro. Ydintehtäviin kuului kellonajasta riippumatta seurata pelastuslaitoksen tehtäviä ja poliisin tiedotteita ja tehdä edellä mainittujen pohjalta lyhyitä uutispätkiä. Lisäksi verkkotoimittajan hommiin kuului muun muassa julkaista juttuja, päivittää lehden nettisivuja ja seurata verkkotoimituksen sähköpostia. Verkkotoimittajana työpäivät olivat usein kiireisiä ja muistettavaa oli paljon, mutta kyseinen homma oli myös todella opettavaista. Esimerkiksi otsikointitaidot kehittyivät melkein huomaamatta, kun päivässä piti miettiä useita toimivia otsikoita. Ajoittaisesta stressistä huolimatta onnistuin jo ensimmäisten viikkojen jälkeen pääsemään suhteellisen rauhalliseen mielentilaan, jossa työt hoituivat. Loin myös jo harjoittelun alussa joukon itseäni helpottavia rutiineja. Otin esimerkiksi harjoitteluohjaajani vinkistä tavaksi avata heti työpäivän aluksi kaikki mahdolliset tarvittavat nettisivut, ohjelmat ja sähköpostin. Varsinkin verkkovuorossa ollessani pidin myös tarkkaa listaa hoidettavista asioista. Näin en tavallisesti unohtanut mitään ja pysyin perillä siitä, mitä minun piti tehdä kussakin tilanteessa seuraavaksi. Loppujen lopuksi nopeatempoiseen verkkouutisointiin tottui yllättävänkin nopeasti, vaikka en koe olevani erityisen paineensietokykyinen enkä nopea.

7.6. "Viime päivinä on ahdistanut. Nyt on tullut useampi virhe lyhyen ajan sisään. Ei mitään kovin isoja mokia, mutta virheitä kuitenkin. Juttuideoitakaan ei tällä hetkellä oikein ole ja se ei ainakaan paranna fiilistä."

26.6. "Tänään viimeistelin ensimmäisen ns. etusivun juttuni! Kirjoitin kauppahallin tilanteesta ja sen tulevaisuuden näkymistä. Olin ylitöissä, sillä juttu piti saada valmiiksi, mutta materiaalia oli niin paljon, että sen tiivistäminen järkeväksi uutiseksi vei aikaa."


Kesäkuussa kirjoitin harjoitteluni ensimmäisen kolumnin. Olin odottanut kolumnivuoroa pitkään, sillä mielessäni oli paljon kolumni-ideoita. Aiheeksi valikoitui lopulta opiskelijoiden jaksaminen, sillä se pyöri paljon mielessäni noihin aikoihin. Olin saanut juhannukseksi kaikki kevätlukukauden tehtävät vihdoin valmiiksi ja olin sanoinkuvailemattoman helpottunut, kun pystyin vihdoin keskittymään pelkkään töissä käymiseen. Kuun lopussa pääsin kokeilemaan jälleen jotain uutta, kun suuntasin kuvaajan kanssa Iskelmäkesä-festareille kokoamaan kuvagalleriaa. Pidin festaritunnelmien keräämisestä yllätyksekseni todella paljon. Ihmisten hyvä fiilis tarttui ja oli hauskaa etsiä erityylisiä ihmisiä jututettaviksi. Kolumnivuoron ja festarijuttukeikan välissäkin ehti tapahtua kaikenlaista. Kirjoitin muun muassa Milli-nimisestä ponivanhuksesta ja kulkupelinsä tuunanneesta motoristipariskunnasta, mikä on itseasiassa omasta mielestäni yksi onnistuneimmista jutuistani kesän ajalta. Ajoin myös ensimmäistä kertaa toimituksen autolla, harjoittelin kuvatilausten tekemistä ja opettelin hyödyntämään tiedotteita uutisoimisessa.

Toisena ja kolmantenakin toimittajakuukautena opittavaa ja harjoiteltavaa riitti vielä paljon, mutta jokainen työpäivä myös opetti lisää, minkä seurauksena päivä päivältä oli helpompi ideoida, ratkaista ongelmatilanteita, kirjoittaa ja ylipäätään selviytyä työpäivistä. Heinäkuu on Porissa vuoden vilkkain kuukausi, kun kaupungissa on samoihin aikoihin Suomi-Areena ja Pori Jazzit. Itse en kirjoittanut kummastakaan muutamaa pientä uutista enempää, mutta tapahtumat toki näkyivät toimituksen arjessa vahvasti. Toukokuisen suuren tulipalon osuminen harjoitteluni kohdalle oli puhdas sattuma, mutta heinäkuun tapahtumia olin osannut odottaa etukäteen ja olikin mielenkiintoista päästä kokemaan kumpikin toimittajien näkökulmasta. Rohkaistuin heinäkuun aikana ehdottelemaan enemmän omia ideoitani, minkä seurauksena sain myös toteuttaa useampia niistä. Alkukuusta oli kuitenkin myös muutama peräkkäinen jumipäivä, joiden aikana selvittelin useampia asioita minkään niistä silti etenemättä mihinkään suuntaan. Lopulta sain aikaan uutisen jätteiden lajittelusta, tosin en ollut siihen jälkikäteen kovinkaan tyytyväinen, vaan parantamisen varaa olisi ollut paljonkin.

12.7. "Sain jutun jonsukkien suunnittelijana tunnetusta Jonna Nordströmistä valmiiksi. Oon tosi innoissani siitä, koska idea oli mun oma ja haastattelu meni hyvin. Tänään printissä oli myös mun kirjoittama kolumni ystävyydestä ja sosiaalisesta mediasta."

19.7. "Tänään oli jotenkin tosi hyvä fiilis töissä. Tein monta pätkää verkkoon, varmaan enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Jännittävintä oli yrittää selvittää tänään Jazzeilla esiintyvän Christina Aguileran liikkeitä. Paljon niistä ei selvinnyt, mutta onnistuin kuitenkin saamaan aiheesta muutaman tiedonmurun ja kirjoittamaan tietojen vähäisyydestä huolimatta yllättävänkin pitkästi."


Aika lensi ja koitti ensimmäisen toimittajakesäni viimeinen kuukausi. Elokuussa haastattelin muun muassa pitkää työpäivää painavaa ravustajaa, mallin urasta unelmoivaa fitnessmallikilpailijaa ja kodistaan mudan vuoksi evakkoon joutunutta perhettä. Niin sanottu mutavyöry oli erikoinen ja sen vuoksi uutisarvoltaan suuri tapahtuma. Jutun valmistuminen oli monen mutkan takana ja tein superpitkän työpäivän, jotta se saatiin seuraavan päivän lehteen etusivulle. Kaikki se työ oli melkoisista paineista huolimatta todellakin vaivan arvoista, sillä valmista juttua luettiin paljon. Mun on todella vaikea sanoa mihin tekemääni  juttuun olisin tyytyväisin ja mihin tyytymättömin niin kuin yksi kysymys kuului, mutta edellä mainittu "mutavyöryn" uhriksi joutuneesta perheestä kirjoittamani juttu on yksi niistä, joista olen aidosti ylpeä ja josta sain vieläpä hyvää palautetta. Kyseinen tapaus oli Keskuskartanon tulipalon ohella myös uutisellisesti merkittävimpiä, joita Satakunnassa harjoitteluni aikana tapahtui.

1.8. "Oon nyt kyllä tosi väsynyt. Päivä kului ravustus- ja fitnessmallijuttuja purkaen ja sen jälkeen näppäimistö sauhuten molempia kirjoittaen. Kumpikin jutuista tuli siinä määrin kuntoon, että pystyin lähettämään ne haastateltaville tarkistettaviksi, mutta päivä venähti ylitöiden puolelle. Tänään pidimme myös K:n kanssa toiseksi viimeisen harkkapalaverin."

21.8. "Hullu iltaverkkovuoro. Selvittelin erinäisiä asioita kevytyrittäjyysjuttuuni liittyen, meneillään oli pesäpallo-livelähetys ja Ulvilassa ratsattiin Cannonballin tilat."

Tässä ovat kaikki elokuun aikana kirjoittamani jutut.

Koin harjoittelun aikana niin paljon kaikkea uutta, yllättävää, stressaavaa, opettavaista, mieleenpainuvaa ja ihanaa, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Satakunnan Kansan lisäksi muutama juttuni julkaistiin myös Aamulehdessä ja päätyipä yksi uutinen Iltalehteenkin. Ennen kaikkea neljä kuukautta toimittajana kuitenkin vahvisti mulle, että opiskelen oikeaa alaa ja että tätä työtä haluan tehdä tulevaisuudessakin.

Tänä vuonna mulla oli paras kesä pitkiin aikoihin - sellainen, jota muistelen vielä vanhuksenakin. Kiitos Satakunnan Kansa!

21.12.2019

YKSIÖN JOULUSISUSTUS + 12 IHANAA HETKEÄ JOULUKUULTA

Moikkamoi! Joulukuu ei ole ollut mulle mitenkään helpoimmasta päästä ja kuukauden tunnekirjoon on kuulunut niin turhautumista, ahdistusta kuin suruakin. Halusin kuitenkin näin joulun alla keskittyä positiiviseen, joten päätin listata tämän kuun onnellisia hetkiä samalla kun jaan kuvia yksiöni joulusisustuksesta.

Paljon en Tampereen kotiani ole ennen tai nytkään koristellut, sillä yksiössä ei luonnollisesti ole edes liiemmin ylimääräistä tilaa. Hieman joulua halusin joka tapauksessa tänäkin vuonna yksiööni tuoda, vaikka tiesin tulevani Poriin joulun viettoon jo suhteellisen aikaisin töiden vuoksi. Suurin osa jouluisista sisustuselementeistäni oli joulukalentereita, joita mulla on ollutkin tänä vuonna poikkeuksellisen monta. Teejoulukalenterin sain lahjaksi ystävältä, kuvakalenteri on äidin perinteinen hankinta mulle ja siskolleni ja näiden lisäksi postilaatikosta löytyi eräänä päivänä vielä toinen kuvakalenteri Satakunnan Kansasta. Lisäksi muutama tonttu ja koristevaloja ja näin pienessäkin tilassa on jo rutkasti jouluista tunnelmaa!


X Mun lempparibändi Sunrise Avenue piti joulukuun alussa tiedotustilaisuuden, jossa he kertoivat lopettavansa. Haikein mielin aloin valmistautua lippujen hankkimiseen vihoviimeiselle keikalle Helsingin Olympiastadionille. Muutama päivä ennen virallisen lipunmyynnin alkua sain kuitenkin ystävältäni Ullalta viestin, jossa hän kertoi hommanneensa meille vip-liput kyseiselle keikalle ennakkolipunmyynnistä. Täydellinen lahja ❤

X En olisi aluksi jaksanut lähteä ainejärjestöni pikkujouluihin ollenkaan, mutta raahauduin paikalle ja ilta olikin oikein kiva.

X Kahden ensimmäisen opiskeluvuoteni itsenäisyyspäivät vietin yksin, mutta tänä vuonna kokkasimme ja katsoimme Linnan juhlia yhdessä siskoni kanssa. Vaikka molemmilla riittikin vielä tuossa vaiheessa opiskeluhommia, irrottauduimme esseistä ja koulustressistä itsenäisyyspäivän illaksi ja vietimme kunnon siskoaikaa.

X Opiskelumotivaationi oli karkuteillä kuluneen lukukauden. Muutamia pakollisia, työläitä ja ei-niin-hyödyllisiä kursseja tuli suoritettua stressin vallassa ja jopa itku kurkussa. Siksi viimeisten tehtävien palauttaminen ennen lomaa tuntuikin tällä kertaa erityisen huojentavalta.



X Löysin ihan odottamatta tarvitsemani kengät. Edelliset olivat aivan rikki ja mistään ei meinannut löytyä uusia, koska mulle tulee tosi helposti hiertymiä, mun jalat on vähän erikokoiset ja muuta mukavaa, mikä aina aiheuttaa ongelmia kenkäostoksilla. Skopunkten pelasti tilanteen ja nyt mulla on ihanat saapikkaat, joissa jalat eivät tule kipeiksi.

X Kun siskoni täytti lokakuussa 20, ostin hänelle synttärilahjaksi liput JVG:n keikalle Pakkahuoneelle. Keikka oli joulukuun 12. päivä ja yllättäen pääsimme suhteellisen pienellä jonottamisella ihan eturivin tuntumaan. Siskoni nautti lahjastaan täysin sydämin, mutta mustakin kuoriutui keikan aikana jonkin asteinen Jaren ja Villen fani. Ilta venyi myöhään, mutta oli ihan superkivaa.

X Ennen kuin suuntasimme Poriin vanhempiemme luo joulun viettoon, siskoni tuli yökyläilemään luokseni. Näiden päivien aikana ehdimme muun muassa edellä mainitulle keikalle, lahjaostoksille, joulutorille ja museokeskus Vapriikkiin.

X Poriin oli kiva tulla, kun äiti oli koristellut kotikotia jouluiseksi. Kuluneen viikon aikana olen myös viettänyt aikaa pianoa soittaen ja se jos mikä piristää mun mieltä aina ja poikkeuksetta.


X Töihin oli kiva palata, kun näki taas kaikki työkaverit ja pääsi palauttelemaan mieleen kesällä opittuja taitoja. Viiden työpäivän aikana eteen ehti tulla monenlaisia tilanteita ja tulin iloiseksi huomatessani, miten vähän olin loppujen lopuksi työjuttuja unohtanut.

X Mun piti olla tällä viikolla vain neljä päivää töissä, mutta torstaina mua pyydettiin jäämään vielä perjantaiksikin. Lupasin tulla ja sain hyvän mielen siitä, että pystyin olemaan avuksi.

X Pappa oli osannut valita minulle ja siskolleni aivan ihanat joulukortit.

X Oon viettänyt tänään ensimmäistä virallista lomapäivääni lahjoja paketoiden ja askarrellen joululaulujen soidessa taustalla. Ai että, kun tää tekee hyvää.


Millaisia onnen hetkiä sun joulukuuhun on tähän mennessä sisältynyt?

3.12.2019

KOHTI TASAPAINOISTA ARKEA - NÄIN OLET TEHOKKAAMPI

Oon kokenut kuluneen syksyn ja alkavan talven uuvuttavana ja kokonaisuudessaan jotenkin hankalana ajanjaksona elämässäni. Osa asioista tämän takana on sellaisia, joihin en ole pystynyt itse vaikuttamaan. Parin viikon hankaluuksien jälkeen kuitenkin heräsin ajatukseen, että haluan tehdä kaiken voitavani sen eteen, että arjesta tulisi taas sujuvampaa ja mukavampaa. Ryhdyin siis miettimään, mitkä asiat voisivat saada mut jaksamaan paremmin, miten pystyisin työskentelemään tehokkaasti silloinkin kun motivaatiota ei oikein ole, ja miten mun arki yksinkertaisesti alkaisi sujumaan taas vähän vaivattomammin.

Näistä pohdinnoista sai alkunsa postaussarja, jonka tarkoituksena on laittaa yhdessä arki balanssiin. Tai ainakin yrittää omaksua parempia toimintatapoja ja muuttaa ne pysyviksi rutiineiksi, jonka seurauksena se arkikin toivottavasti helpottuu. Itsestäänselvyyksien sijaan luvassa on niin sanotusti seuraavan tason niksejä ainakin väsymyksen karkottamiseen, aikatauluttamiseen ja tehokkaana pysymiseen. Lähde säkin mukaan kohti tasapainoista arkea! 


Kaikki varmasti toivoisivat olevansa ainakin ajoittain tehokkaita. Se on kuitenkin usein helpommin sanottu kuin tehty. Tietyt asiat jäävät helposti roikkumaan, toiset hommat taas ovat työläitä ja epämukavia. Isot projektit voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä urakoilta, jos niitä ei aikatauluta kunnolla ja jaa pienempiin ja hallittavampiin osasiin välitavoitteineen. Tehokkuus kärsii myös harhailevista ajatuksista, väsymyksestä, motivaation puutteesta ja prokrastinoimisesta eli velvollisuuksien siirtämisestä myöhemmäksi. Mikä syy tehottomaan fiilikseen sitten onkin, tässä joitakin vinkkejä, joilla itse olen onnistunut saamaan päälle tehokkaan olotilan ja sitä myötä jotakin ihan konkreettisesti aikaiseksikin!


X ELIMINOI PUHELIN. Katkaise nettiyhteys puhelimestasi ja vie se eri huoneeseen tai ainakin sen verran kauas, että et saa napattua sitä käteesi nousematta ja kävelemättä muutamaa askelta. Puhelimen äänettömälle laittaminenkin toimii, mutta itse tykkään pitää äänet päällä, että muhun saa kuitenkin tarvittaessa yhteyden heti. Kun puhelin ei ole näköpiirissä, sitä ei tule otettua käteen heti ajatuksien takkuillessa, ja kun merkkiääniä tai värinää ei kuule, ei tule myöskään houkutusta tarkistaa viestejä tai sosiaalista mediaa niin helposti.

X TAUOTA OIKEIN. Mitä pidempi urakka on meneillään, sitä suurempi merkitys tauoilla on. Jos joudut istumaan tietokoneen ääressä, lukemaan tai tekemään mitä tahansa samassa asennossa pitkään, tauon aikana kannattaa antaa silmien levätä, venytellä ja vaikka mennä pienelle happihyppelylle ulos - kroppa kiittää, virkistyt ja mikä parasta: olet todennäköisesti tauon jälkeen tehokkaampi. Melkein kaikessa vähänkään pidempään kestävässä tekemisessä iskee jossakin kohtaa myös jumitilanne: samaa asiaa on saattanut pyöritellä niin kauan, että uusia ideoita ei enää synny tai alussa korkealla ollut motivaatio ei enää olekaan niin korkealla. Tähänkin auttaa yleensä parhaiten tauko. Omalla kohdallani on ainakin käynyt tutuksi tilanne, jossa esimerkiksi esseen kirjoittamisesta pitämäni taukopäivän jälkeen kirjoitankin muutamassa tunnissa enemmän kuin mitä olen saanut useammassa päivässä aikaan ennen taukoa. 


X ALOITA JOSTAKIN. Toisinaan tulee mietittyä liikaa mitä pitäisi tehdä ensimmäisenä, mitä seuraavana ja mitä kahden päivän päästä, vaikka tehokkaampaa olisi sen kummempia miettimättä aloittaa jostakin mahdollisimman pian. Pieni pohdiskelu on useimmiten totta kai paikallaan, sillä kiireellisimmät asiat kannattaa hoitaa ensin alta pois. Liika jahkailu kuitenkin vain ja ainoastaan hidastaa. Jos hoidettava asia on opiskeluun liittyvä, enkä oikein pääse alkuun, saatan kirjoittaa esimerkiksi pelkän nimeni ja opiskelijanumeroni tehtävän alkuun ja sitten lisätä väliotsikkoja tai sekalaisesti mieleen tulevia asioita, joita tehtävässä voisi hyödyntää. Jos taas pitää vaikkapa selvittää jokin asia, etsin usein edeltävänä päivänä puhelinnumeron tai sähköpostiosoitteen valmiiksi ja vasta seuraavana päivänä hoidan varsinaisen asian selvittämisen. Ainakin itsestäni tuntuu hirveän paljon tehokkaammalta, kun teen edes muutaman pienen asian usein täynnä pursuilevalta tehtävälistaltani, joten luulisin tämän pätevän muutaman muunkin kohdalla.

X TEE PIKKUJUTUT HETI. Joku muukin ehkä allekirjoittaa pienien asioiden siirtelemisen seuraavaksi päiväksi, ensi viikoksi tai vapaapäiväksi? Oikeasti pikkuasioita kannattaisi hoitaa esimerkiksi silloin, kun "ei tässä enää kauheasti mitään ehdi tekemään". Pieniä hoidettavia asioita, kuten ajanvarauksia, tietokoneen päivityksiä ja paperien läpikäymistä on helppo siirtää, mutta ennemmin tai myöhemmin ne kasaantuvat urakaksi, jonka selvittely vie aikaa kymmenen minuutin sijaan useita tunteja. 


X VAIHTELU VIRKISTÄÄ. Kolme päivää suursiivousta tai esseen kirjoittamista takana? Jos jokin pakollinen asia alkaa tympiä ja tekeminen muuttuu tehottomaksi hidasteluksi ja haaveiluksi, vaihtelu virkistää. Ellei aikataulu ole todella tiukka, minkä tahansa velvollisuuden parissa puurtaminen kannattaa välillä katkaista tekemällä jotain ihan muuta.

X 15 MINUUTIN SÄÄNTÖ. Usein aloittaminen on kaikkein vaikeinta. Instagramin selailun jälkeen tulee mieleen sääennusteen tarkistaminen, sitten roskien vieminen ja niin edelleen varsinaisten velvollisuuksien lykkääntyessä tuonnemmaksi. Itsensä voi huijata tekemisen pariin päättämällä vaikkapa lukea tenttikirjaa vartin verran. Kun on aloittanut lukemisen, lukee yleensä ainakin luvun loppuun ja tadaa - homman pariin on saattanut huomaamattaan uppoutua vaikkapa puoleksi tunniksi. Vaikka kyseessä olisi tylsä asia, vauhtiin pääseminen voi saada aikaan jonkinlaisen flow-tilan, milloin tuleekin tarve saavuttaa tietty välitavoite tai hoitaa homma jopa loppuun asti.

Kohti tasapainoista arkea -postaussarjan ekassa osassa käsiteltiin niksejä väsymyksen karkottamiseen. Jos kaamosväsymys kiusaa ja energia on vähissä, kurkkaapa löytyisikö täältä apua!

24.11.2019

VIIKON 48 SUUNNITELMAT

Tykkäsin kalentereista jo ala-asteikäisenä. Mun lemppariperinteitä lapsena olikin se elokuinen päivä, kun suunnattiin kirjakauppaan koulutarvikeostoksille ja siinä samalla sai hypistellä kalentereita ja valita sellaisen seuraavaksi vuodeksi kymmenien ihanien vaihtoehtojen joukosta. Mun kalenterihulluus ei oo iän myötä ainakaan hiipunut. Sen sijaan kalenterista on tullut vuosien mittaan entistä tärkeämpi ajanhallinnan väline. Arjen luksusta on kirjoitella rauhassa kalenteria ja suunnitella tulevia viikkoja. Samalla kalenteri on myös se juttu, joka pelastaa hermoromahdukselta, kun muistettavana on kaverin kanssa kahvittelu, pari deadlinea, ryhmätyötapaamisia ja luentoja vaihtelevilla aikatauluilla.

Sunnuntaista on muodostunut mulle se viikonpäivä, jolloin avaan kalenterin ja päivitän sen ajan tasalle tulevaa viikkoa (tai paria) varten. Kun kaikki pakollinen lukee samalla aukeamalla aikatauluineen päivineen, kirjoitan kyseisen viikon deadlinet ylös. Näin voin ruksia asioita tehdyksi sitä mukaa, kun saan ne hoidettua pois alta, eikä mitään (yleensä) unohdu tai jää tekemättä. Sunnuntaisin pohdin myös mille päivälle jäisi aikaa kauppareissulle, pyykkien pesulle, ruuan laittamiselle tai  muulle vastaavalle, mitä viikon aikana pitäisi jossakin kohtaa tehdä. Sunnuntai merkitsee mulle nykyään lähes poikkeuksetta aikatauluttamista ja siksipä tämän päivän postaukseksi sopiikin paremmin kuin hyvin tällainen, jossa pääsette kurkkaamaan mun ensi viikon aikatauluihin!


maanantai Päivän ainoa aikaan sidottu meno on parturi, jonne suuntaan puoli kahdeksi. Laitan herätyksen mitä luultavimmin kahdeksaksi ja keskityn aamupäivän erinäisiin pikkuhommiin riippuen vähän siitä, mitä ehdin vielä tämän päivän aikana tehdä. Maanantaiaamupäivänä voisin ainakin katsoa läpi ruotsin esitelmän, jota meidän pitäisi arvioida tiistaina. Parturin jälkeen aion puolestaan keskittyä täysillä viimeiseen tämän lukukauden isoon kouluprojektiin eli laajaan esseeseen, joka on vielä aivan alkutekijöissään. Aiheena esseessä on korkeakoulutettujen sosiaali- ja terveysalan yrittäjyys, ja taustamateriaaliakin siihen on ihan kiitettävä määrä. Illalla soittelen luultavasti äidin kanssa.

tiistai Meen yliopistolle kahdeksitoista tekemään ruotsin juttuja projektiryhmäni kanssa. Kello 13-15 mulla on teemakurssi kakkosen kokoontuminen, jossa käydään ymmärtääkseni läpi meidän tekemiä lyhytdokumentteja. Kolmen maissa tuon kokoontumisen jälkeen käyn varmaankin syömässä, ja sen jälkeen mun pitäisi kiiruhtaa kaupungille hoitamaan vähän jouluostoksia. Ajattelin myös ottaa treenivaatteet mukaan yliopistolle ja mennä päivän päätteeksi vielä 17.15 alkavaan zumbaan. Tämä suunnitelma kuitenkin toteutuu sillä varauksella, että saan kaupunkiasiani hoidettua riittävän nopeasti. Toivottavasti muistan yliopistolla myös tarkistaa, missä eräs tila sijaitsee. Illalla pakotan itseni kirjoittamaan tuota sosiaali- ja terveysalan yrittäjyyteen liittyvää esseetä ainakin vähän aikaa. 


keskiviikko Luvassa on viikon toinen etäopiskelupäivä. Aion herätä ajoissa ja pyhittää päivän perjantaiseen ruotsin tenttiin valmistautumiselle. Ruotsin tenttihän jakautuu kirjalliseen ja suulliseen osuuteen, mutta pitkän selvittelyn jälkeen varmistui, että itse suoritan kuulovammani vuoksi vain tuon perjantaisen kirjallisen tentin. Saamme ottaa tenttiin muistiinpanoja mukaan, joten aloitan valmistautumisen varmaankin sellaisia tekemällä. Lisäksi voisin kerrata ainakin muutamia kielioppiasioita. Mulla on ruokaa valmiina, joten sitäkään ei tarvitse onneksi tehdä. Jos sen sijaan kaipaan vaihtelua ruotsin pänttäämiseen, yritän luultavasti välillä kirjoittaa sitä jo pariin kertaan mainittua esseetä.

torstai Ensi viikkoon sisältyy kolmaskin etäpäivä. Luultavasti torstai sujuu aikalailla samalla kaavalla keskiviikon kanssa eli ruotsin tenttiin valmistautuen ja mahdollisesti vähän esseetä kirjoittaen. Näen kuitenkin myös ystävääni Ullaa lounaan merkeissä, tästä tosin pitääkin muistaa sopia vielä tarkemmin. Illalla pitää myös pakata, sillä lähden perjantaina Poriin pitkäksi viikonlopuksi.


perjantai Aamulle pitää varata hieman normaalia enemmän aikaa, jotta ensinnäkin ehdin ajoissa tenttiin ja toiseksi sen takia, että ehdin viedä roskat ja muuta pientä, koska lähden tosiaan suoraan yliopistolta Poriin viikonlopuksi. Ruotsin tentti on kymmenestä yhteen ja mun juna Poriin lähtee 14.15. Tuossa välissä ajattelin käydä syömässä jotain tai sitten ostaa syötävää mukaan, riippuen vähän minkä verran aikaa tuohon jää. Junamatkan yritän hyödyntää esseen kirjoittamiseen, mutta pitää katsoa vähän mahdollisuuksien mukaan, miten se onnistuu. Joskus on ihanan hiljaista ja pystyy helposti keskittymään, mutta toisinaan on taas hirveän täyttä ja meluisaa, enkä saa tehtyä yhtään mitään. Porissa tuskin teen muuta kuin vaihdan kuulumisia perheen kanssa ja kirjoitan sitä esseetä. Illalla tosin katsotaan porukalla vika Vain elämää -joulujakso!

lauantai Päivän ohjelma koostuu aikalailla sedän juhlista, jotka järjestetään Yyterin hotellilla. Illalla esiintyy Reino Nordin ja mun sisko on siitä sen verran innoissaan, että oon innostunut jo vähän itsekin, vaikka en tiedä hänen biiseistään kuin muutaman :D Vaikka lauantai meneekin pääosin juhlissa, yritän kirjoittaa jossain välissä vähän sitä esseetäkin. Motivoin itseäni sillä, että jokainen lause tarkoittaa sitä, että joululoma on lähempänä...

sunnuntai Viikon vika päivä starttaa parhaalla mahdollisella tavalla eli hotellin aamupalalla. Sekä mun sisko että mä lähdetään vasta maanantaina Tampereelle, joten kerrankin sunnuntaina ei pitäisi olla kiire. Yritän yllättäen sunnuntainakin kirjoittaa sitä samaa esseetä kuin koko viikon. Muuten päivälle ei olekaan sen ihmeellisempiä suunnitelmia kuin käydä mummun luona ja suunnata katse seuraavaan viikkoon ja sen aikatauluihin.

Mitä teillä on suunnitelmissa ensi viikolla? 

17.11.2019

HYVÄSTI BLOGITIIMI

Kirjoitin edellisen kerran blogitiimipostauksen tämän vuoden keväällä, tarkemmin sanottuna toukokuussa. Jo silloin arvelin kyseisen kirjoituksen jäävän viimeiseksi tiimipostaukseksi. Ja niin se myös jäi. Blogitiimi oli mulle todella tärkeä asia, ja siksi halusin vielä jättää sille viralliset hyvästit nyt kun tiimin lopettamisesta on puolisen vuotta aikaa. Halusin vielä kerran kirjoittaa bt-tägin alle ja kertoa miksi tiimi merkitsi mulle niin paljon ja avata syitä lopettamisen taustalla. Kuvat eivät liity postaukseen nyt oikein mitenkään, mutta kameraan on tullut tartuttua viime aikoina hävettävän harvoin, ja näitä ruskakuvia ei ole tullut vielä julkaistua, joten...

 
Perustin blogitiimin vuonna 2016 pian sen jälkeen, kun olin painanut ylioppilaslakin päähäni. Tiimi oli pitkäaikainen haaveeni, ja olin todella innoissani sen toteutumisesta. Olin haaveillut yhteisestä whatsapp-ryhmästä keskusteluineen, blogin kävijämäärien nostattamisesta ja taustatuesta, jonka voimin uskaltaisin tarttua uusiin ja isompiin aiheisiin. Aluksi kaikki sujui todella lupaavasti, vaikka jo alkumetreillä tiimi kutistui yhdellä jäsenellä. Puhuimme silloin tällöin bloggaamisesta yleisesti, ideoimme tiimipostauksia yhdessä ja olin ylpeä, kun tunsin porukkamme hitsautuvan hiljalleen yhteen. Oli kutkuttava tunne saada viestejä Whatsapp-ryhmäämme, sillä muuten niitä ei mulle tuolloin juurikaan tullut.


Vaikka suurempia kriisejä ei missään kohtaa tullut, kaksi vuotta tiimin perustamisen jälkeen kahdeksanhenkinen porukkamme oli kutistunut viisihenkiseksi. Päätimme hakea lisää porukkaa mukaan ja uusien vahvistuksien kanssa homma lähtikin vielä noin puoleksi vuodeksi uuteen nousuun. Lopulta tiimi alkoi taas kutistua yksi jäsen kerrallaan. Osa päätti blogitaipaleensa kokonaan, joillakin oli niin paljon kiireitä, että bloggaaminen jäi pidemmäksi aikaa. Muutama lähti ilman sen suurempia selityksiä. Päätimme lopun porukan kesken vielä kerran yrittää elvyttää tiimiä henkiin. Saimmekin muutamia hakemuksia, mutta niitä ei tullut loppujen lopuksi tarpeeksi, vaikka jatkoimme hakuaikaa. Omakaan fiilikseni ei ollut siinä vaiheessa enää ollenkaan sellainen, että jatkaisimme tiimipostauksia tai muita tiimijuttuja kolmen hengen miniporukalla. En halunnut myöskään väkisin löytää tiimiin jäseniä, sillä arvelin sen vain johtavan tilanteeseen, jossa etsisimme alkuperäisen porukan kesken taas pian uusia tiimiläisiä.


Vaikka tiimi kuihtui lopulta kasaan, olen kiitollinen itselleni siitä, että päätin perustaa sellaisen. Tutustuin blogitiimin kautta uusiin ihmisiin ja löysin rohkeutta ihmissuhteiden luomiseen. Olen joidenkin tiimiläisten kanssa edelleen tekemisissä ja enemmänkin: muutama tiimiläinen on yhä hyvä kaverini, ja se jos mikä tekee mut tosi iloiseksi. En osannut silloin vuonna 2016 todellakaan odottaa, että tiimi toisi elämääni ihan oikeasti uusia tuttavuuksia, joista myöhemmin muodostuisi kaveruksia, joiden kanssa kahvitella ja jutella kasvokkainkin. Tiimi innosti ja rohkaisi mua myös kirjoittamaan aiheista, joihin en ehkä ilman taustatukea olisi päätynyt. Tällaisia olivat esimerkiksi rohkeus ja kateus. Uusien ihmisten ja rohkeampien blogikirjoitusten lisäksi tiimi merkitsi mulle oman porukan yhteenkuuluvuutta ja positiivisen kannustavaa sekä inspiroivaa ilmapiiriä - jotain sellaista, mitä en ollut ennen pientä blogiporukkaamme kokenut.

Tiiviin blogiyhteisön viimeiset hetket kuluivat ainakin omalta osaltani haikeissa merkeissä, mutta uskon, että oli oikea aika lopettaa. Kiitos kaikesta rakas blogitiimi, nyt on aika sanoa hyvästi.

9.11.2019

ONNEA JA YÖKYLÄILIJÖITÄ

Järjestelin itselleni viikko numero 43:n loppupuolelle muutaman päivän lomaa. Se onnistui loppujen lopuksi suhteellisen kivuttomasti, sillä mulla oli silloin ja on edelleen melko paljon itsenäistä opiskelua. Okei, myönnetään. Tein mä niiden neljänkin päivän aikana jonkin verran yhtä esseetä, mutta otin kuitenkin yleisesti ottaen paljon rennommin kuin muuten arkisin. Se teki kyllä tosi hyvää, puhumattakaan siitä, minkä vuoksi sitä jonkin asteista lomaa alun perin järjestelin. Nimittäin kutsuin serkkuni Roosan kyläilemään tänne Tampereelle, ja hän viettikin mun luona kolme yötä. Siskoni Annikin ehti opiskelukiireistään huolimatta kahdeksi yöksi messiin, ja näin ollen yksiöni neliöt olivatkin melkoisen tehokkaassa käytössä. Kuvia ei kertynyt kovin paljoa ja nekin vähät on otettu kännykän kameralla, mutta meillä oli niin hauskaa, että halusin kirjoittaa minilomasta tännekin.


Torstaina suuntasin lyhyehkön luentopäiväni jälkeen kirjastoon opiskelemaan joksikin aikaa. Sieltä lähdin Roosaa vastaan, ja rautatieasemalta kävelimme sitten kaupan kautta mun luokse. Torstai kului pääosin kokkaillessa ja jutellessa. Teimme Tikka Masalaa ja jälkkäriksi omena-kaurapaistosta, ja vitsi miten oli ihan erityisen kiva syödäkin, kun sen sai tehdä hyvässä seurassa. Illalla intouduimme vielä katsomaan Masterchef Australiaa ja pelaamaan korttia. Emme nukkuneet minään yönä mitenkään superpitkään, mutta ne 8-9 tunnin unet per yö tuntuivat aivan taivaallisilta alkuviikon vähäisten unimäärien jälkeen.


Perjantaina vietimme rauhallisen aamun ja myöhemmin päivällä suuntasimme museokeskus Vapriikkiin. Paikka oli aivan mahtava, ja saimmekin siellä kulutetuksi useamman tunnin eri näyttelyitä kierrellen. Parasta oli se, että kummallakaan ei ollut kiire eteenpäin, vaan oikeasti pysähtelimme, tutkimme ja  jäimme pohtimaan asioita. Kaikkia näyttelyitä emme ehtineet nähdä, mutta postimuseon ja mun must see -listalta löytyneen mediamuseo Rupriikin tsekkasimme ekana ja näiden jälkeen ehdimme vielä niin luonnontieteelliseen museoon kuin kivinäyttelyynkin. Viivyimme museoreissulla sen verran pitkään, että Anni oli ehtinyt sillä aikaa jo mun luo. Kaikilla oli siinä vaiheessa jo melkoinen nälkä, mutta onneksi tortillat syntyivät yhteistyöllä suhteellisen nopeasti ja nälkäkiukuilta vältyttiin.


Lauantaiaamu valkeni poutaisena edellisten aamujen tapaan, vaikka melkein koko viikonlopuksi luvattiin alun perin sadetta. Olimme iloisesti yllättyneitä kelvollisesta säästä, mutta siitä huolimatta olimme skipanneet pidemmän ulkoiluretken jo edellisenä iltana. Sen sijaan suuntasimme porukalla kaupungille. Itse en löytänyt useamman tunnin kaupoilla kiertelystä huolimatta mitään, mitä ostoslistallani oli, mutta onneksi sentään siskoni ja serkkuni molemmat tekivät muutaman tarpeellisen hankinnan. Kaupunkipäivän välipalalla kävimme Kuparitalon vohvelikahvilassa, jonne halusin ehdottomasti Annin ja Roosan viedä. Syömään taas suuntasimme jalat kauppojen kiertelystä puutuneina Pancho Villaan, jossa oli lauantai-illan mukainen ruokajono. Aika kului kuitenkin porukalla nopeasti ja jostakin syystä meillä oli myös aivan hirveän hauskaa, eikä naurusta meinannut tulla ollenkaan loppua :D Ruokaa sulatellaksemme päätimme bussin sijaan valita takaisin mennessä kävelyn, ja raitis ilma piristikin juuri sopivasti (ja kieltämättä se ähkykin vähän helpotti). Mun luona vietimme loppuillan Masterchefin parissa ja ylipuhuinpa kaksi vierastani melkein yöllä vielä korttipeliinkin sillä verukkeella, että seuraavaan kertaan voisi olla pitkä aika...


Sunnuntaina söimme vielä aamupalaa yhdessä, ja ennen puolta päivää lähdinkin jo saattamaan Roosaa rautatieasemalle. Anni jäi vielä mun luokse melkein iltaan asti, sillä tuhosimme yhdessä jäljelle jääneitä ruokia ja katsoimme yhden rästiin jääneen Vain Elämää -jakson. Kun Annikin oli lähtenyt omaan asuntoonsa, tuntui hetken hyvin hiljaiselta. Vuodesohvaa ei tarvinnut enää väistellä ja ylimääräiset tyynyt ja peitot olivat taas ylähyllyllä ja sohvan alla pois tieltä. Kaapeissa oli vain mun omia tavaroita, eikä nurkissa lojunut enää reppuja. Iltapalallakin tarvittiin jälleen vain yksi lautanen ja muki. Haikeus oli vahvasti läsnä sinä sunnuntai-iltana, mutta onni jätti jäljen ja sitä riitti pariksi päiväksi vielä seuraavallekin viikolle.

Ensi kertaan, sillä vannoimme jatkavamme perinnettä.

23.10.2019

PERIODITAUKO PUHELINKUVINA

Heippahei! Mä oon kuluvan viikon alun pääasiassa parannellut perioditauolla iskeneen flunssapöpön jämiä ja yrittänyt saada kirjoiteltua eteenpäin erään sivuainekurssin esseetä. Eilen kävin myös yhden kaverini kanssa syömässä ja kahvittelemassa ja oli kyllä ihana nähdä taas pidemmän tauon jälkeen. Loppuviikko kuluukin hostatessa yökyläilijöitä, sillä yksi serkuistani tulee huomenna Tampereelle ja viipyy sunnuntaihin asti. Siskonikin pitäisi ehtiä pariksi yöksi tänne mun luo, joten saamme näillä näkymin ainakin yhdeksi kokonaiseksi päiväksi koko porukan koolle! Säät eivät välttämättä ole ihan puolellamme, mutta luulisin että keksimme kyllä tekemistä huonommallakin ilmalla. Nyt ei kuitenkaan tämän enempää tulevista päivistä, vaan hypätään vielä hetkeksi viime viikon ja perioditauon tekemisiin ja tunnelmiin. 


1 Alkuviikosta oli kaunis syksyinen sää, joten pidimme siskoni kanssa tauon kouluhommista ja kävimme lenkillä. / 2 taustalukemisto esseeseen / 3-4 Siskoni täytti 20 vuotta, ja kahvittelimme sen kunniaksi. Synttärikortiksi oli pakko valita tämä niiskuneitikortti, sillä siskoni on ikuinen muumifani.


1 esseen kirjoittaminen täydessä vauhdissa / 2 Syysflunssa iski. / 3 Kävimme siskon kanssa katsomassa tuon Prinsessa Ruususeen pohjautuvan Maleficent-leffan toisen osan. Se oli kyllä tosi hyvä, kuten muutkin Disney-leffoista tehdyt uudet versiot. / 4 Ehdin perioditauolla myös lukea vähän, ja sainkin kuvassa näkyvän kirjan luettua alusta loppuun.

Nyt suuntaan minkäs muunkaan kuin sen pahamaineisen esseen kimppuun. Kivaa loppuviikkoa!

21.10.2019

KOHTI TASAPAINOISTA ARKEA - NÄIN JAKSAT PAREMMIN

Täällä blogissakin on tullut jo esiin, että oon kokenut tämän syksyn uuvuttavana ja kokonaisuudessaan jotenkin hankalana ajanjaksona elämässäni. Osa tähän vaikuttavista asioista on sellaisia, joihin en pysty itse vaikuttamaan. Parin viikon hankaluuksien jälkeen kuitenkin heräsin ajatukseen, että haluan tehdä kaiken voitavani sen eteen, että arjesta tulisi taas sujuvampaa ja mukavampaa. Ryhdyin siis miettimään, mitkä asiat voisivat saada mut jaksamaan paremmin, miten pystyisin työskentelemään tehokkaasti silloinkin kun motivaation taso on vähäinen, ja miten mun arki yksinkertaisesti sujuisi vähän vaivattomammin.

Näistä pohdinnoista sai alkunsa postaussarja, jonka tarkoituksena on laittaa yhdessä arki balanssiin. Tai ainakin yrittää omaksua parempia toimintatapoja ja muuttaa ne pysyviksi rutiineiksi, jonka seurauksena se arkikin toivottavasti helpottuu. Itsestäänselvyyksien sijaan luvassa on niin sanotusti seuraavan tason niksejä ainakin väsymyksen karkottamiseen, aikatauluttamiseen ja tehokkaana pysymiseen. Lähde säkin mukaan kohti tasapainoista arkea!

Kaikki tietävät, että jaksamisen peruspilarit ovat lepo, liikkuminen ja ravinto. Entä sitten, kun kaikki edellä mainitut ovat jotakuinkin kunnossa, mutta unihiekka ei silti tahdo karista silmistä ja aamuväsymys ei hälvenekään päivän mittaan? Entä kun havahdut siihen, että keskittymiskyky herpaantuu pienimmästäkin ärsykkeestä, ja mikään tekeminen ei oikein etene, saati sitten innosta?


X PRIORISOI. Etenkin väsymyksen ollessa pahimmillaan pitää osata priorisoida. Tee päivän aikana vain sellaiset asiat, jotka on pakko tehdä juuri sinä päivänä ja jätä muu myöhemmälle. Pakollisia asioita ei kuitenkaan missään nimessä kannata päästää kasautumaan. Valmiiksi väsyneenä se pitkäksi paisunut to do -lista on nimittäin entistäkin ylitsepääsemättömämpi. Jos mitään ei siis voi siirtää, kaiken a ja o on jakaa hommat tasaisesti eri päiville. Mieti myös mihin kannattaa panostaa minkäkin verran: sekä koulussa, töissä että harrastuksissa on luultavasti niitä rutinijuttuja, joihin ei tarvitse käyttää niin paljoa aikaa ja sitten taas niitä oikeasti tärkeitä asioita, jotka on tehtävä huolella.

X ÄLÄ OTA PUHELINTA SÄNKYYN. Selailet kuitenkin somea tai luet sähköposteja kauemman kuin sen viisi minuuttia, ja sulle tulee kiire. Aamu lähtee paljon virkeämmin käyntiin, kun peset kasvot ja juot lasin viileää vettä. Illalla taas nukahdat paremmin, kun sinertävä kännykän valo ei ole viimeinen asia, jonka näet ennen kuin painat silmäsi kiinni.

X INNOSTU. Innostus karkottaa väsymyksen pois tehokkaammin kuin mikään muu. Jos motivaatiota ei siis ole kuin minimaalisesti, hyvä kikka voi ollakin tehdä jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus. Innostavan tekemisen jälkimainingeissa se tylsä ja epämotivoivakin asia voi sujua paremmin ja jos ei muuta, innostuminen saa sut pirteämmäksi. Joskus mikään ei kuitenkaan innosta. Silloin on vain pakotettava itsensä aloittamaan. Monesti alun jälkeen on paljon helpompi jatkaa. Ensin pitää vain päästä vauhtiin.

X ÄLÄ SUUNNITTELE PITKÄLLE. Ehkä paras neuvo, jonka isäni on koskaan minulle antanut: keskity vaikeina aikoina yhteen päivään tai jopa yhteen tuntiin kerrallaan. Väsyneenä lähitulevaisuudenkin suunnittelu voi väsyttää lisää. Älä siis ryhdy laskemaan tunteja seuraavaan viikonloppuun, vaan keskity selviytymään meneillään olevasta päivästä ja sen hommista. Keskity ensin laittamaan tavarat paikoilleen, sitten tiskaamaan, sitten lähettämään sähköposti ja sisällyttämään siihen kaikki tarvittava ja niin edelleen. Kun suuntaat kaiken energiasi siihen, mitä kulloinkin teet, voit saada väsymyksen kourissakin yllättävän paljon aikaan.


X JUO RIITTÄVÄSTI VETTÄ. Kun juo säännöllisesti päivän mittaan vettä, vireystaso pysyy pääsääntöisesti paljon korkeammalla.

X VALMISTAUDU AAMUUN EDELLISENÄ ILTANA. Valitse vaatteet ja ota ne valmiiksi esiin, täytä vesipullo, pakkaa tavarat, valmistele aamupala (edes osittain)… Aamut helpottuvat pienellä etukäteisvalmistelulla hurjasti, ja mikä parasta: valmistelu mahdollistaa hetken lisää unta.

X ASETA VÄLITAVOITTEITA. Suursiivous tai pitkä essee voi tuntua ylitsepääsemättömän uuvuttavalta ja vaikealta urakalta. Välitavoitteet kuitenkin tekevät isostakin projektista helpommin käsiteltävän ja voivat ehkäisevät parhaimmillaan uupumisen tunnetta. Kun asettaa tarpeeksi pieniä välitavoitteita, saa kokea varmemmin myös onnistumisen tunteita.

X PUHU. Puhuminen ei poista väsymystäsi, mutta kun sanot sen ääneen, ihmiset ympärilläsi osaavat todennäköisemmin suhtautua sinuun tilanteen vaatimalla tavalla, eivätkä ihmettele esimerkiksi huolimattomuusvirheitäsi niin herkästi. Lisäksi avoimuus voi rohkaista jonkun muunkin myöntämään uupumuksensa ääneen.


Jos sulla on vielä joku timanttinen niksi arjessa jaksamiseen, jaa se kommenteissa, niin me muutkin päästään hyödyntämään sitä!

11.10.2019

8 FAKTAA ARJESTANI JUURI NYT

Kesällä törmäsin Kiian blogissa kivaan postaukseen. Syksyn tullen kyseinen listaus palasi mieleeni, ja päätin siitä inspiroituneena julkaista omiakin arkifaktojani heti sopivan tilaisuuden tullen. Tämä postaus (niin kuin kaikki muutkin) on kuitenkin jäänyt puolivalmiina luonnoskansioon. Osasyy blogihiljaisuuteen on se, että koko syksy on tuntunut harvinaisen nihkeältä. Perimmäinen syy on kuitenkin laajempi: tykkään blogata, käydä ryhmäliikuntatunneilla, valokuvata ja soittaa pianoa, mutta en vain löydä niille aikaa arjestani niin usein kuin haluaisin. Tämä on asia, johon todella haluaisin löytää ratkaisun.

Nyt ei kuitenkaan enempää aikataulutusongelmista, vaan mennään arkifaktojen pariin. Tässä siis kahdeksan nippelitietoa mun arjesta tällä hetkellä.


X Mulla on ttt-sopimus Satakunnan Kansaan, joten mut voidaan kutsua sinne tarvittaessa töihin. Toistaiseksi en ole tehnyt kesän jälkeen vuoroja, mutta ainakin joulukuussa odottelisi yksi pieni työpätkä. En jaksaisi työskennellä opintojen ohella esimerkiksi jokaisena viikonloppuna, joten tällainen työsoppari on juuri täydellinen mulle.

X Mulla on koko syyslukukauden ajan reilusti enemmän itsenäistä tehtävää kuin luentoja. Suoritan esimerkiksi kaksi sivuainekurssia kokonaan itsenäisesti kirjoittamalla kurssien aiheista taustakirjallisuuden avulla esseet. Tavallaan pidän itsenäisestä työskentelystä, ja saan kyllä asioita aikaan, jos vain päätän niin. Lähtökohtaisesti kävisin kuitenkin ennemmin luennoilla.  Fyysiset luennot saavat poistumaan neljän seinän sisältä ja jotenkin normaaleilla luentokursseilla tuntuu siltä, ettei ole niin paljoa tehtävää, kun kaikkea ei tarvitse itse aikatauluttaa.

X Arki on tuntunut kesän jälkeen stressaavalta, raskaalta ja ajoittain ahdistavaltakin. Opinnot etenevät jotenkin nihkeästi, ihmissuhteet aiheuttavat ilon sijaan lähinnä harmaita hiuksia (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) ja yleisesti on vain jotenkin alavireinen fiilis. 


X Olen onnistunut lukemaan enemmän kirjoja. Lukion aloittamisesta lähtien olen halunnut löytää enemmän aikaa lukemiselle. Nyt luettujen sivujen määrä on noussut opiskelukiireistä huolimatta kuin huomaamatta, sillä olen tajunnut hyödyntää esimerkiksi junamatkat lukemiseen, kun en siellä oikein muuhunkaan pysty keskittymään. Myös iltaisin ennen nukkumaanmenoa on ollut ihanan rauhoittavaa uppoutua mielenkiintoiseen tarinaan.

X Ryhmäliikuntatunnit ovat ihan parhaita, ja haluaisin ehtiä käymään niillä useammin. Ajattelen kuitenkin aina, että satunnainenkin liikunta on parempi kuin ei mitään. Ehkä onnistun sitten viimeistään kevätlukukaudella kandin kirjoittamisen lomassa löytämään enemmän aikaa lemppariliikuntamuodolleni. Ainakin aikataulujen pitäisi väljentyä jo ensi vuoden alussa.

X Mulla on meneillään melkoinen kirjakaaos. Olen varannut sivuaine-esseitä varten useampia kirjoja, ja nyt mun pitää noutaa niitä kirjastosta eri päivinä. Homman kruunaa se, että kun lähden huomenna perioditauoksi Poriin, mun pitää raahata mukaani neljä sivuainekirjaa ja pari ruotsin kirjaa. Muistutan luultavasti aasia, kun rahtaan kirjani, läppärini ja melkoisen määrän muutakin omaisuuttani junaan...


X Tämän päiväisen ruotsin luennon jälkeen starttasi mun perioditauko, tuttavallisemmin syysloma. En aio kuitenkaan pitää viikkoa lomaa, vaan tavoitteena olisi kirjoittaa 14 sivua kuntajohtamisesta ja kerrata ahkerasti ruotsia. Sen sijaan ajattelin lomailla muutaman päivän syysloman jälkeisellä viikolla, sillä kutsuin siskoni ja yhden serkuistani yökylään. Siskolla tosin on sen verran koulukiireitä, että ensin hengailemme serkkuni kanssa kahdestaan. Olen suunnitellut ja odottanut tätä jo jonkin aikaa ja nyt vielä enemmän, kun tähän ei ole enää kauaa. Parasta on, kun saamme koko pienen porukkamme koolle ja voimme viettää aikaa kolmestaan, teimme sitten mitä vain (tai emme mitään). Jos meillä on puoliksikaan yhtä kivaa kuin viime syksynä, tästä riittää energiaa pitkälle marraskuuhun!

X Alkusyksystä mulla oli pitkä lista sellaista ärsyttävää hoidettavaa, jota tulee aina lykättyä eteenpäin. Suuren osan näistä oon saanut hoidettua pois alta, mutta vielä olisi kyllä hommaa jäljelläkin. Mun pitäisi esimerkiksi selvittää muutama Kela-asia ja laskeskella vähän opintopisteitäni nyt kun oon vihdoin perillä siitä, paljonko niitä pitäisi minkäkin kokonaisuuden alla olla. Asetin näiden asioiden hoitamiselle takarajaksi joulukuun 22. päivän, sillä sen jälkeen mä aion pitää pitkästä aikaa kaksi viikkoa ihan oikeaa lomaa. Eiköhän sen ajatuksen voimalla jotenkin pusketa tämän loppusyksyn ja alkutalven läpi.


Mitä teidän arkeen kuuluu just nyt?