Moikka ja hyvää lauantaita kaikille! Kuten otsikostakin jo huomaa, päätettiin blogitiimityttöjen kanssa kirjoitella kateudesta. Päästäkseni jotenkin alkuun tämän mielenkiintoisen aiheen kanssa, todettakoon että mun mielestä kateus on aivan normaali tunne ja se muuttuu ongelmaksi vasta jos se johtaa esim. muiden haukkumiseen tai siihen, että tuntee koko ajan elämänsä jotenkin huonommaksi kuin toisten. Parhaimmillaan kateus antaa mun mielestä jopa buustia omien tavoitteiden saavuttamiseen, esimerkiksi jos tuntee kateutta tiettyä alaa opiskelevia kohtaan voi se tuoda motivaatiota itselle päntätessä pääsykokeisiin tms. Tottakai silti on muistettava, että kohtuus kaikessa. Jos päivässä alkaa tunnin välein havahtua siihen, että kadehtii muita opiskelupaikasta, kauneudesta, sosiaalisuudesta tai ylipäänsä mistä vain, aletaan kyllä jo pyöriä ongelman ytimessä.
Oon itsekin ollut monesti kateellinen, eikä mun oo oikeastaan edes mitenkään vaikea myöntää sitä. Sehän tarkoittaa vaan, että oon halunnut olla hyvä jossain tietyssä liikuntalajissa tai parempi pianon soittamisessa. Ja sitä, että oon kaivannut lisää ystäviä. Eihän toiveissa tai sellaisessa ajoittain ilmenevässä "miks en voi olla yhtä hyvä tässä jutussa kuin x" oo mitään pahaa? Jotenkin tuntuu ehkä vähän, että tässäkin asiassa ajatellaan helposti kateuden olevan vain negatiivinen juttu, vaikka siitä saattaa pienissä määrin poikia myös paljon hyvää. Ei kaikki oo niin mustavalkoista.
Nykyään puhutaan paljon myös somesta ja sen luomasta kateudesta. Jonkun instagramfeediä selaillessa saattaakin helposti yllättää se sellainen "vitsi kuinka täydellinen elämä tolla on" -fiilis, mutta siinä vaiheessa kannattaisi vähän kyseenalaistaa niitä omia ajatuksia ja miettiä sitä faktaa, että some on kuitenkin vain pintaraapaisu elämästä. Vaikka kuinka jonkun instagramin ja snäpin perusteella saisi sen kuvan, että hän on mielettömän kaunis, omistaa paljon ystäviä ja rakastavan perheen, harrastaa ja käy töissä ja niin edelleen - ne on kuitenkin vaan kuvia. Kuinka paljon oikeasti joku kuva kavereiden tupareista vaikkapa kertoo? Voihan olla, että tyyppi jonka tupareista kuva on napattu on vaan joku puolituttu jonka kanssa ei ees nähdä usein tai vaikkapa kaverin kaveri tms. Ei se kuva vaan kerro kaikkea vaikka se olisi kuinka napattu hetkestä ja julkaistu ilman filttereitä. Puhumattakaan sitten siitä miten niitä kuvia varsinkin kuuluisammat ihmiset saattaa muokatakin ihan huomattavasti. Tai joku #nomakeup kuva, jossa tyypillä on silti kulmien kestovärjäys, suihkurusketus ja volyymiripset. En väitä, etten itsekin joskus tuntisi pientä kateuden pistosta jonkun kuvia katsellessa, mutta esimerkiksi Kardashianhypeä en oo koskaan ymmärtänyt enkä varmaan koskaan tuu ymmärtämäänkään.
Hyvä teksti! :) Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, että kateus ei ole aina negatiivinen asia. Se muuttuu huonoksi vasta sitten, jos oma elämä alkaa pyöriä vain kateuden ympärillä ja näin vaikuttaa sun omaan elämään negatiivisesti tai jos tosiaan kateuden vuoksi alkaa toimenpiteet kateuden kohteen "kamppaamisesta". Kateus sanana on tosi negatiivisen kuuloinen, mutta sitä pitäisi oikeasti vain oppia hyödyntämään oikein, koska silloin se voi johtaa älyttömän hyviinkin asioihin!
VastaaPoistaKiitos, ihana kuulla!! Kateudessa on just toi, että se ei saisi hallita liikaa elämää vaan pitäisi yrittää kääntää se itselle motivaatioksi niiden omien kiinnostuksenkohteiden saavuttamiseksi :) Helpommin ehkä sanottu kuin tehty, mutta ainakin omassa elämässä oon saanut tämän parin asian kanssa tehtyä.
PoistaKauniita kuvia <3 Kateus ajatellaan usein negatiivisena, mutta kyllä se on tälläiselle suorittajatyypille ihan siipiä kannatteleva voimakin. Toki liiallisena, sairaalloisena se kuluttaa enemmän ihmistä kuin antaa.
VastaaPoistaVoi kiitti paljon <3 Niin totta tämä: itselläkin on omakohtaista kokemusta siitä miten se pieni kateuden pisto vaan lisää sitä omaa motivaatiota yltää samaan kuin kateuden kohde! Mutta toki pitää muistaa just se kohtuus niinkuin säkin tässä kommentissas muistutit :)
PoistaOlen samaa mieltä siinä, että kadehtimisen avulla voi saavuttaa paljon hyvää, kunhan osaa kanavoida tuon tunteen positiivisella tavalla. :) Esimerkiksi jos katselen valokuvaajien tai bloggaajien hienoja kuvia ja samalla kadehdin, että osaisinpa kuvata itsekin noin, alan sitten vain tekemään töitä enemmän oman kuvaamisen kehittymisen eteen, enkä jää murehtimaan. Se vain riippuu niin paljon siitä, miten sitä tunnetta lähtee käsittelemään. Ja sekin on niin totta, että ei yksittäinen kuva kerro oikeastaan yhtään mitään. Jokin hetki voi näyttää vaikka kuinka täydelliseltä, mutta kuvan takana oleva tunnelma voi olla ihan jotain muuta.
VastaaPoistaIhanaa kun säkin tulit vielä kommentin muodossa jatkamaan keskustelua aiheesta! Se kateuden käsitteleminen ja kanavoiminen ns. oikeaan suuntaan onkin varmaan tuon tunteen kohdalla suurin haaste, mutta tosiaan jos ne kateudentunteet pystyy vaikka tuolla kuvailemallasi tavalla suuntaamaan -saattaa siitä seurata paljonkin hyvää :)
Poista