Sivut

31.7.2020

IRTI ITSEKRITIIKISTÄ


Oon jo jonkin aikaa yrittänyt päästä eroon liiallisesta itsekritiikistä, mutta se on osoittautunut todella vaikeaksi. En vain osaa suhtautua itseeni sillä tavalla kuin suhtaudun muihin ihmisiin. En edellytä keneltäkään muulta sellaisia asioita, joita vaadin itseltäni. Haluaisin pystyä aina parempaan kuin sillä hetkellä pystyn. Poden huonoa omaatuntoa pikkumokista töissä, siitä jos en ole tehnyt moneen päivään töiden lisäksi "mitään" ja sellaisista hetkistä, kun ilman selkeää syytä ei jaksaisi eikä huvittaisi yhtään mikään. Haluaisin ehtiä ja osata enemmän ja enemmän lähes asiassa kuin asiassa. Haaveilen soittavani sujuvammin pianoa, liikkuvani useammin ja kirjoittavani koukuttavammin, nopeammin ja soljuvammin. Toivon ehtiväni tehdä käsitöitä, täyttää reseptivihkoa, matkailla kotimaassa ja hankkiutua eroon turhasta tavarasta. Haluaisin lukea paljon kirjoja, katsoa kiinnostavia dokumentteja ja osata paremmin kieliä. Opiskelisin mielelläni niin valokuvausta, maantiedettä, videoiden editoimista, markkinointia, kirjoittamista kuin psykologiaakin. Haluan olla hyvä ystävä, löytää elämäniloa jostakin muualta kuin ainaisesta suorittamisesta, saavuttaa jonkinlaisen tasapainon, jossa olisi henkisestikin hyvä olla. Ennen kaikkea haluaisin olla onnellinen. Se ei onnistu, jos en opettele hyväksymään keskeneräisyyttä.

Perfektionismi on ollut mulle usein kiinnekohta sellaisissa tilanteissa, kun elämässä on ollut vaikeaa. Opiskeluun on ollut helppo hukuttautua. Se on ollut niin monesti keino saada ajatukset muualle. Pianonsoitto taas on ollut mulle rakas harrastus, joka on tuottanut reilun vuosikymmenen aikana paljon iloa. Toisaalta siihen on liittynyt usein myös riittämättömyyden tunteita. Olen ollut vuosien varrella todella harvoin ylpeä soittotaidoistani. Sen sijaan olen kuluttanut liikaa aikaa harmitellen sitä, mitä kaikkea en osaa muihin verrattuna soittaa. Olen harmitellut ja pohtinut myös sitä, mihin kaikkeen voisin pianon kanssa pystyä, jos ehtisin ja pystyisin harjoittelemaan enemmän. Sama riittämättömyyden kehä toistuu monissa monissa muissakin asioissa, mutta missään se ei vie eteenpäin.

En saa enempää kavereita jossittelemalla ja etsimällä vikoja omasta toiminnastani. En saavuta mielenrauhaa stressaamalla ja yliajattelemalla. Kehittyminen haluamissani asioissakin voisi olla jopa helpompaa, jos en olisi virheiden sattuessa niin armoton itseäni kohtaan. Loppujen lopuksi onnellisuus lähtee siitä, että on sinut itsensä kanssa. 

Ehkä mun elämässä alkaa nyt hiljalleen uusi ajanjakso. Voin välillä olla väsynyt ja epämotivoitunut, enkä ihan parhaimmillani. Sallin itseni laiskotella ja mennä fiiliksen mukaan. Vertailla vähemmän, stressata harvemmin. Luottaa siihen, että teen parhaani, se on tarpeeksi ja riitän juuri sellaisena kuin olen. 

Mitä ajatuksia aihe herättää teissä? Ootko sä kriittisempi itsellesi kuin muille? 

16.7.2020

32 ARKIKUVAA KESÄKUULTA

Myöhäisillan moikat!

Pari kulunutta viikkoa ovat menneet hyvin työntäyteisesti. En ole jaksanut tehdä iltaisin töiden jälkeen juuri mitään, ja ajatukseni ovat rehellisesti sanottuna olleet yhtä vuoristorataa. Toisinaan mieli on ollut avoin ja kiitollinen, toisinaan taas pettynyt ja ahdistunut. Siinä missä toisina päivinä olen ollut itsevarma, välillä olen pudonnut pohjattomalta tuntuvaan kuiluun, jossa en pysty mihinkään, eikä kukaan ole kiinnostunut minusta oikeasti. Tiivistetysti on ollut vähän raskasta.

Nyt edessä on kuitenkin pitkä viikonloppu, sillä huomenna mulla on ylityövapaa. Yritän ottaa mahdollisimman iisisti ja ajatella asioita, joista tulee hyvä mieli! En pakota itseäni tekemään yhtään mitään. Sen sijaan aion istua pitkään mökkisaunan löylyissä, uida ja nukkua univelkoja pois. Ehkä ensi viikko on jo tasaisempi.


kesän ensimmäisen uutisvuoron jälkeen / Kyllästyin istumiseen ja kyhäsin etätyöpäivänä työpisteen, jonka ääressä voi myös seisoa 😅 / ensimmäinen kesäilta mökillä / Scrabble-matsi ystävän kanssa


Sain ystävältäni Millalta ihanan kandiruusun! / Kokkasin Härkis tikka masalaa melkein yöllä, mutta onneksi seuraavana aamuna ei tarvinnut herätä aikaisin, kun työt alkoivat vasta kello 12. / Reposaaressa juttukeikalla / lauantaipäivän työlook


Työpöytäni oli täynnä listoja ja muistilappuja, kun mulla oli yhden viikon aikana poikkeuksellisen monta juttuprojektia samaan aikaan kesken. / kotipihan syreenit / Jätski viilensi ihanasti helteellä. / Aschanin herkkusalaatti


Kesäkuussa helteiden alettua tajusin, että useammat shortsit eivät menneet mulle enää päälle (tai jos menivät niin olivat epämukavan tiukkoja tai lyhyitä). Onneksi löysin uusia kaksin kappalein! / Yksi monista lounaista Solossa, joka sijaitsee toimituksen takapihalla. / juhannusbrunssi / kesävarpaat


juhannusaaton ilta / Aloin juhannuksena lukea siskoltani joululahjaksi saamaani Veitolaa. Sain sen loppuun vasta viime viikolla, kun ei ole ollut oikein jaksamista lukea, mutta vitsi se oli niin hyvä! / korttipelit siskon ja serkun kanssa / tämän kesän ekat postcrossingkortit, toinen lähti Yhdysvaltoihin ja toinen Ruotsiin 


iltalenkkimaisemat / juttukeikalle pyörällä / kesän toinen piknik Millan kanssa / Porin Eteläranta


Satakunnan Kansan toimitus sijaitsee niin kauniissa miljöössä. / Musta tuli virallisesti yhteiskuntatieteiden kandidaatti / mökkiviikonloppu järvimaisemissa / siskon tekemä kampaus


Tää Maria Veitolan Veitola on siis tietyllä tavalla elämäkerta, mutta koko kirja on rakennettu Veitolan kirjoittamisen kolumnien ympärille. Jos yhtään kiinnostaa, tämä kannattaa ehdottomasti laittaa lukulistalle / siskon tekemä mökkikampaus osa 2 / veneilemässä / kesäinen Pomarkku

Lempeää viikonloppu kaikille, palataan taas.

5.7.2020

KULUNEEN VIIKON PLUSSIA JA MIINUKSIA

Hellurei! 

Innostuin eilen illalla listaamaan tämän viikon ajatuksia ja tapahtumia plussien ja miinusten muodossa ylös. Tällä kertaa siis luvassa kuulumisia vähän tiiviimmässä muodossa ja lyhyemmältä aikaväliltä kuin viimeksi, jolloin kirjoittelin ajatuksenvirtaa koko alkukesän tapahtumista. Vaikka näissä viime aikojen postauksissa onkin tullut kerrottua aika kattavasti kuulumisia, saatan vielä jakaa tänne kesäkuun arkikuvia nyt kun oon pitkästä aikaa räpsinyt puhelimellakin enemmän kuvia.


Mietin aina säännöllisin väliajoin, että pitäisi kuvata enemmän ihan sitä perusarkea. Sitten kiinnitän asiaan jonkin aikaa huomiota ja yritän muistaa tallentaa kuviin niitä tuikitavallisia hetkiä spesiaalimpien asioiden rinnalla. Jossain vaiheessa arkikuvien ottaminen kuitenkin aina unohtuu (viimeistään iltojen pimentyessä syksyllä). Onneksi välillä tulee kausia, että arkea muistaa tallentaa kuviin useammin, sillä niihin arkisiin pikkuhetkiin on aivan ihanaa palata jälkeenpäin kuvien kautta. Kotikatu syksyn lehtien peittämänä, myöhäisillan ruuanlaittohetki, viikonloppuaamu jona on yksin koko toimituksessa, siivousprojektin lomassa löydetyt vanhojen kalentereiden hauskat merkinnät... Niin paljon asioita, jotka ilman kuvia unohtuisivat ja sulautuisivat muiden muistojen sekaan.

Yksi bloginkin parhaista puolista on se, miten paljon tänne jää muistiin erilaisia hetkiä ja tuntemuksia. Kaikkein henkilökohtaisimpia asioita en toki tänne kerro, mutta niitäkin pystyn vanhoihin teksteihin palatessani lukemaan rivien väleistä ja palauttamaan mieleeni kuvista. Aika kutkuttava ajatus, että tämäkin postaus on osa muistojen jatkumoa. Mitäköhän muistan tämän perusteella kesästä 2020 vaikka viiden vuoden kuluttua?



Tällaisia positiivisia ja negatiivisia juttuja sisältyi mun kesäkuun viimeisiin ja heinäkuun ensimmäisiin päiviin:

+ plussat +
  • kolme tehtyä lenkkiä
  • pannari-iltapala erään päivän päätteeksi
  • Viikon haastattelut töissä sujuivat mutkattomasti.
  • Ehdin eilen kuunnella musiikkia ja käydä läpi kesäkuvia.
  • pianon soittaminen pidemmän tauon jälkeen
  • Whatsapp-videopuhelu kaverin kanssa
  • viestittely toisen kaverin kanssa
  • kesäsateen jälkeinen tuoksu, josta on tällä viikolla saanut nauttia useamman kerran
  • Oon unelmoinut paljon. Oon leikitellyt ajatuksella uusista harrastuksista, päättänyt kokeilla joskus frisbeegolfia ja miettinyt miten kivaa olisi ehtiä (ja jaksaa) käydä jossakin idyllisessä kesäkahvilassa maaseudulla. Oon suunnitellut tulevaisuuden kotini sisustusta ja haaveillut reissuista jonnekin Pohjois-Lappiin sekä Ahvenanmaalle.
  • Mun liiton jäsenmaksussa oli käynyt moka ja sen selvittäminen tuntui asian pienuudesta huolimatta hirveän vaivalloiselta. Tästä huolimatta sain hoidettua homman pois päiväjärjestyksestä ja vitsi se oli helpottavaa.
  • kivat kommentit Instagram-päivitykseen



- miinukset - 
  • sitkeä väsymys ja päänsärky, joka kesti pari päivää
  • En millään meinannut keksiä järkevää aihetta pääkirjoitukseeni.
  • Muutama asia on roikkunut to do -listallani pitkään ja roikkuu yhä, koska lykkäsin niitä jälleen tällä viikolla tuonnempana hoidettavaksi.
  • Nihkeä fiilis on leimannut vähän kaikkea viime päivinä. Olen ylianalysoinut joitain asioita, potenut huonoa omaatuntoa toisista jutuista ja ollut kaikkea muuta kuin tehokkaimmillani.
  • Sama kirja on ollut mulla kesken monta viikkoa. Se on kyllä tosi hyvä (Maria Veitolan elämästä kolumnien kautta kertova Veitola), mutta jotenkin ei vaan vuoroin ehdi ja toisella kertaa taas jaksa syventyä siihen.

Millainen viikko sulla on ollut?
.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }