Sivut

30.3.2018

VIIME AIKOINA X 5

Edellisessä postauksessa tulikin jo vähän valotettua viime aikojen meininkejä, mutta päätin tän postauksen muodossa jakaa vähän laajemmalla skaalalla viime viikkojen tapahtumia, ja avata hieman tulevaakin. Kaikista ongelmista, stressistä ja kiireestä huolimatta, myös kivoja juttuja on ehtinyt tapahtua ja kivoja asioita on myös odotettavissa. Eiköhän sen voimalla jaksa painaa läpi tämän ihan pian alkavan hektisen huhtikuunkin!


X Viime aikoina oon viettänyt lähes kaiken vapaa-aikani koulutehtävien kimpussa ahertaen. Lukuisia tunteja on siis tullut pakerrettua tieteellisten artikkelien, opintopäiväkirjojen ja moodlekeskustelujen parissa. Onpa silti jotain tulostakin saatu aikaiseksi, nimittäin läjäpäin tehtäviä on hoidettu pois alta ja onnistuin nappaamaan yhdestä kurssista jopa yliopistotaipaleeni ekan 5/5 arvosanan!


X Olen myös hakenut ahkerasti töitä kesälle. Tunteja tuntien perään oon kuluttanut viilaten CV:tä, näpytellen hakemuksia ja selaten Duunitoria, Kuntarekryä ja mitä näitä nyt onkaan. Ehkäpä se työpaikka sieltä vielä irtoaa, sillä löysin jopa muutamia omaa alaa sivuavia hommia. Yrittämisen puutteesta ei ainakaan ole kyse.


X Perus yliopistoilun ja töiden hakemisen lisäksi oon mukana tiimissä, joka järkkäilee meidän alalle pyrkiville valmennuspäivää. Pääsykoemateriaalit julkaistiin tällä viikolla, joten nyt on aika tiivis aikataulu näidenkin asioiden suhteen, että saadaan itseopiskelupaketit ja valmennuspäivän materiaalit mahdollisimman ajoissa kuntoon. Tykkään kuitenkin tällaisesta jotenkin tosi paljon! Koen olevani hyvä muistiinpanojen tekemisessä ja tehtävien suunnittelussa, ja lisäksi on ihanaa tietää olevansa avuksi. Mä pääsin myös (muiden halukkaiden tavoin) Vostokin tuutoriksi ja se on kyllä kans sellainen asia, joka tekee mut tosi onnelliseksi. Heti ekalla yliopistoviikolla aattelin haluavani tuutoriksi, ja nyt sitä sitten pääsee syksyllä koutsaamaan tulevia fukseja ja suunnittelemaan niille vähintään yhtä parasta fuksisyksyä, kuin mitä itsellä oli.


X Useita kivoja juttuja on suunnitteilla ekasta opiskelijavapusta siskon yökyläilyyn. Mieltä piristää kummasti, kun kalenterissa on kaikkien tenttien ja deadlinejen joukossa merkittynä myös niitä kivoja asioita, joita odottaa. Eilen oli esimerkiksi todellinen päivän piristys höpötellä ja herkutella vohveleilla Ullan kanssa, ja just nyt oon matkalla Himokselle laskettelemaan - parasta!


X Vaihdoin asunnossani muutaman pikkujutun paikkaa, ja samalla laitoin parit talvisemmat jutut odottamaan ensi syksyä. Heti tuli jotenkin keväisempi fiilis, vaikka oli kyse noinkin pienistä muutoksista. Yksi lemppariyksityiskohtani tässä asunnossa on tällä hetkellä tämä yksinkertainen taulu, sillä tuo kortti on samaan aikaan niin söpö ja muistuttaa tärkeästä asiasta.

Mitä teille kuuluu - kiireistä vai vähän rennompaa? 💜: Jenny

28.3.2018

KUN KUULEMINEN EI OLE ITSESTÄÄNSELVYYS

Mulla on ollut kuulolaitteet eskari-ikäisestä asti. Oon niin tottunut tiettyihin asioihin, joita tää tuo mukanaan, etten edes kiinnitä niihin enää huomiota. Mulle tää on normaalia, mutta suurimmalle osalle ihmisistä täysin vierasta. Vaikka tästä kuuloasiasta on mulle vähän vaikeaa kirjoittaa, mä halusin tehdä sen. Olisi ihan huippua, jos edes muutama ihminen tämän postauksen luettuaan ymmärtäisi paremmin mistä näissä asioissa on kyse. Halusin kirjoittaa tästä asiasta kunnolla just nyt, ekaa kertaa lähes viisivuotisen blogihistoriani aikana, sillä mun edellisessä postauksessa mainitsemat vaikeudet liittyvät juuri tähän. Nyt enemmän kuin koskaan, kuuleminen ei ole mulle itsestäänselvyys.


Yleisin harhaluulo aiheeseen liittyen on ehkä se, että ihmiset luulevat kuuloni korjaantuvan kuulolaitteilla täysin. Todellisuudessa juttu menee niin, että vaikka mulla olisi täydelliset kuulolaitteet, en voi ikinä kuulla niin kuin "normaalit ihmiset". Mun on esimerkiksi tosi hankalaa kuulla auton etupenkiltä takapenkille tai toisinpäin. Myös tilanteissa, joissa moni ihminen puhuu yhtä aikaa, tipun helposti kärryiltä. Yleensä en tiedä myöskään biisien sanoja, jollen erikseen googlaa niitä. En herää normaalin herätyskellon ääneen (sillä en pidä kuulolaitteita yöllä), joten mut herättää tärinä tyynyn alla. Kuulolaitteita ei voi kastella, joten jos menen uimaan tai suihkuun, kuulen puheen/äänet vain aivan läheltä. Mulle on myöskin tosi haastavaa oppia vieraita kieliä, sillä en pysty opiskelemaan niitä kuuntelemisen kautta, koska mun on supervaikeaa erottaa sanoja toisistaan muulla kuin suomen kielellä. Suurimmassa osassa tilanteita mä oon kuitenkin pärjännyt kaikki nää vuodet ihan hyvin. Kunnes...


Mun kuulolaitteita lähdettiin vaihtamaan uudempiin (Näin tehdään säännöllisin väliajoin!) ennen ylioppilaskirjoituksia, mutta niistä laitteista ei tullutkaan koskaan sopivia mulle useista säätöyrityksistä huolimatta. Aika lähelle loppujen lopuksi päästiin, mutta matkan varrella oli niin paljon ongelmia, että ikään kuin luovutin ja tyydyin siihen, että tietyissä tilanteissa ja tiettyjen ihmisten kanssa mä en vain kuule niin hyvin. Näin jatkui pari vuotta, ja sitten tuli syksy 2017. Aloitin yliopiston, muutin omilleni ja vapaa-ajan aktiviteetitkin lisääntyivät huimasti entiseen nähden. Tajusin multa menevän liikaa asioita ohi ja myös sen, että niillä ei-riittävän-hyvillä kuulolaitteilla en pärjäisi kovin kauaa. Sillä aikaa kun jonotin aikaa uusien kuulolaitteiden saamiseksi, mun vanhat laitteet kuitenkin menivät rikki. Oikeastaan vain toinen niistä, mutta yhdellä en oikein tee mitään. Tästä on aikaa nyt noin kuukausi. Aluksi mä olin aivan järkyttynyt, varsinkin kun kuulin ettei asia järjestyisi kovin nopeasti. Näitä hajonneita laitteita ei suostuttu korjaamaan, sillä uusien laitteiden hankinta oli tavallaan jo käynnissä. Koko caseen liittyy vielä paljon muutakin, mutta jottei tää menisi aivan hirveän sekavaksi, yksinkertaistan vähän. Pääpointti kuitenkin on, että jäin ikään kuin välitilaan, jossa mulla ei ollut/ei ole yksiäkään täysin toimivia/mulle sopivia kuulolaitteita.


Kaikeksi onneksi näitä hajonneita laitteita edeltävät kuulolaitteet olivat kuitenkin tallessa ja toimivat edelleen. Niiden kanssa mä oon nyt keinotellut tähän asti ja tuun todennäköisesti keinottelemaan vielä ainakin kuukauden eteenpäinkin. Sain kyllä sairaalalta varalaitteet hajonneiden tilalle, mutta ne eivät säädöistä huolimatta toimineet mulla edes näiden mun vanhojen laitteiden tasoisesti. Tässä tilanteessa koen siis edelleen pärjääväni parhaiten näillä vanhoilla (yläasteaikaisilla...) laitteillani. Kulunut kuukausi on kuitenkin ollut henkisesti tosi raskas, koska joudun kuullakseni keskittymään 100 %:sesti koko ajan ja siitä huolimatta asioita meinaa mennä ohi. Jos nyt jotain positiivista yritän aiheesta keksiä, niin tämän koitoksen jälkeen selviän kyllä mistä tahansa. Varsinkin kun ottaa huomioon, että oikeastaan olen kärsinyt kuulolaiteongelmista jo pari vuotta ennen tätä hajoamistakin.


Tätä oli jotenkin todella terapeuttista kirjoittaa ja tuntui jopa siltä, että stressikin vähän helpotti, kun pääsi purkamaan ajatuksia. Jos teillä heräsi jotain kysymyksiä aiheesta niin saa kysyä, vastailen mielelläni. 💜: Jenny

14.3.2018

365 KUVAA - HELMIKUU

Tällä suunnalla on rankka päivä takana, eikä elämä muutenkaan oo viime aikoina ollut sieltä helpoimmasta ja mukavimmasta päästä - totta puhuakseni aika kaukana siitä. Avaan ehkä jossain kohtaa tarkemminkin näitä vaikeuksia, mutta nyt ei vielä toistaiseksi ole sen aika. Lisäksi kiireet jatkuvat ja siitäkin johtuen mun postaustahti on mitä on. Tää on kuitenkin se juttu, jonka parissa rentoudun ja joka saa murheet painumaan hetkeksi taustalle. Tykkään myös siitä, että kaikkien esseiden ja luentopäiväkirjojen rinnalla mulla on tää blogi, jossa saan kirjoittaa omaan tahtiini ja omilla säännöilläni. Nytkin olisi muita asioita, joita voisin tehdä. Mutta koska kaipaan hengähdystaukoa ja parempaa fiilistä, mä avasin blogin ja laitoin good feeling -listan Spotifysta soimaan taustamusiikiksi. Sillä vaikka nyt ei tunnu erityisen positiiviselta, eikä siltä, että oisin hyvä bloggaaja, mä tiiän et tän jälkeen on astetta parempi olo. Tän avautumisen jälkeen tuntuu vähän hassulta siirtyä siihen varsinaiseen aiheeseen ja tää postauskin on jälleen aika paljon myöhässä, mutta ei anneta sen haitata. Tässä siis katsaus mun 365 kuvaa -haasteeseen helmikuun osalta...


Helmikuun alussa tuli kuvattua tää kuva oikeastaan erästä valmennuspäivään liittyvää juttua ajatellen. Teknisistä ongelmista johtuen kuva ei ikinä päätynyt siihen, mihin oli tarkoitus, mutta meneehän se tässä osana haastettakin.


Musta tuntuu jotenkin, että haasteen loputtua mulla on joka kuukaudelta tää perinteinen kalenteriräpsy. Tähän on vähän liiankin helppo tukeutua silloin, kun ei ole oikein kuvausideoita...


Oonko ainoa, vai tuleeko jollain muullakin tästä kuvasta mieleen Narnian tarinat ja se lyhtypylväs?


Oon ollut taas "ahkera" ja saanut mun ompele haalarimerkit vapuksi -projektia eteenpäin :D Kuvittelen aina nopeasti ompelevani merkin ja sit huomaankin siinä kuluneen suunnilleen pari tuntia. Aloitan myös jotenkin kummasti aina myöhään illalla tän operaation, ja sitten päättelen lankoja joskus yöllä...


Olin helmikuussa myös muutaman päivän tosi kipeä, ja sen makaamisen lomassa koukutuin taas Candy crush sagaan. Joskus lukiossahan tää oli melkeinpä mun pahe, mutta sitten sain yliannostuksen, ja pidin melkein vuoden taukoa. Nyt tää on palannut ainakin sairastelupäiviin ja junamatkoille.


Helmikuussa riitti kauniita talvipäiviä ja tässä eräänä sellaisena lenkkireitin varrelta napattu kuva.


Yliopisto ja sininen taivas - aika hyvä combo kivalle kuvalle!


Lenkkeilin kerran aika tuulisella ja viileällä säällä arboretumiin, ja nappasin muistoksi tän suht onnistuneenkin kuvan. Toista kertaa en kyllä aio moisella ilmalla hommaan ryhtyä, sillä olin tehnyt virhearvion matkan pituudesta, ja usko meinasi takaisin palatessa jo vähän loppua.

  
Tämän kuvaussession saldoa onkin jo ehditty blogin puolella nähdä tämän kuun blogitiimipostauksessa. Rento ja aurinkoinen aamu, rauhassa nautittu aamupala ja sen jälkeen blogikuvien ottamista - jotain tällaista kiitos tähänkin hetkeen!


Mitä mieltä olitte helmikuun kuvista? Itse olin niihin loppujen lopuksi aika tyytyväinen, vaikka mahtuihan joukkoon niitä tylsempiäkin otoksia. Täällä luvassa on seuraavaksi mahdollisimman mukava suihku, ja sen jälkeen jotain hyvää iltapalaa. Ehkäpä se combo tasoittaa tämän päivän fiiliksiä vähän positiivisemmiksi. 💜: Jenny

7.3.2018

ROHKEASTI VAIN

Kesästä 2017 alkoi tie, jolla mä oon astunut yhä uudelleen ja uudelleen ulos mukavuusalueeltani. Lähes joka kertaa oon jännittänyt ja toisia jopa pelännyt. Kaikki on ollut kuitenkin sen arvoista. Kokeilemalla asioita oon löytänyt itsestäni uusia puolia. Oon huomannut, ettei aina tarvitse suoriutua täydellisesti, vaan joskus pelkkä suoriutuminenkin riittää. Oon ymmärtänyt, miten suuri merkitys vertaistuella on. Jos yhdenkin ihmisen kanssa pystyy jakamaan huolensa, asia kuin asia on jo helpompi kohdata. Ennen kaikkea mä oon tajunnut, miten suuri merkitys on rohkeudella kokeilla, heittäytyä ja yrittää.



Kesällä mä lähdin täysin extempore Kristan kutsumana Jyväskylään ja palatessani sieltä mulla oli uus ystävä. Oon tavannut blogin kautta tässä 2017-2018 aikana myös pari muuta tyyppiä, ja näistäkin tapaamisista ja ihmisistä mulla on vain hyvää sanottavaa. Lisäksi koko mun tähänastisen fuksivuoden oon ollut mukana jos jonkinlaisessa tapahtumassa, projektissa ja illanvietossa. Kaikki niistä ei oo olleet sataprosenttisesti "mun juttuja", mutta suurin osa on kuitenkin ollut pääpiirteittäin positiivisia kokemuksia ja monet myös antaneet paljon: uusia tuttuja, täytettä CV:hen tai vähintäänkin uuden ruksin selvisin tästäkin -listaan. Oon kokeillut ja kokenut enemmän kuin koskaan ennen, ja se on todellakin jotain, josta oon ylpeä.


Jos sulla siellä on joku pieni tai suuri asia jota haluaisit testata, mä haluan sanoa sulle jotain: rohkeasti vain. Kokeilemalla et voi menettää mitään, mutta sen sijaan voit saada enemmän kuin uskotkaan. Rohkeutta kaikkien kevääseen, 💜: Jenny

3.3.2018

BT - 5 KEINOA HALLITA STRESSIÄ

Heipähei! Helmikuu tuntui menevän ihan silmänräpäyksessä ohi, ja nyt ollaankin jo maaliskuun puolella. Tänään kuun ensimmäisenä lauantaina on siis totuttuun tapaan vuorossa blogitiimipostaus. Tällä kertaa päätettiin jakaa kukin viisi keinoamme hallita stressiä, ja itse asiassa mua vähän huvittaa jakaa vinkkejä tästä aiheesta, koska oon itse usein aivan toivoton stressaaja. No, ainakin mulla on omakohtaista kokemusta aiheesta... Ja nämä stressinlievityskeinot säilyvät teidän lisäksi hyvänä muistilistana myös mulle itselle!


LYHYT HEMMOTTELUHETKI Usein stressin ja kiireen keskellä pienetkin asiat merkitsevät. Lyhytkin hemmotteluhetki voi rentouttaa ja lievittää stressiä todella paljon. Itse oon ottanut tavaksi rankan päivän päätteeksi tehdä esim. kasvonaamion tai vartalokuorinnan. Välillä otan myös pari palaa suklaata tai jotain muuta hyvää ahertaessani jonkin erityisen työlään jutun parissa.

PRIORISOINTI Kun stressi alkaa saavuttaa sen tason, että päätä särkee taukoamatta, ja yöunet jäävät vähiin, on viimeistään priorisoinnin aika. Listaa kaikki hoidettavana olevat asiat ja niiden deadlinet muistiin, ja luo tämän pohjalta toimintasuunnitelma. Tärkeintä on hoitaa esim. sellaiset koulutehtävät pois alta, joiden laiminlyönti voi johtaa hylättyyn kurssissuoritukseen. Itse yritän hallita stressiä paitsi merkitsemällä kaiken kalenteriin, myös kirjaamalla koulutehtävät, kotityöt ja muut asiat (kuten vuokran maksu, aikojen varaamiset jne.) omille to do -listoilleen. Tällöin näen paremmin, mitä asioita mulla on varaa siirtää ja mitkä puolestaan on hoidettava niin pian kuin mahdollista.


MUSIIKKI Musiikin kuuntelu taustalla häiritsee joidenkin (minä mukaan lukien) keskittymistä, mutta sen sijaan musiikin kuuntelun voi stressaavina aikoina yhdistää esim. illan rauhoittumiseen juuri ennen nukkumaanmenoa, koulu- tai työmatkaan aamulla tai miksei esimerkiksi johonkin taukoon päivän keskelläkin. Mulla stressin lievittämiseen auttaa ainakin iloinen ja letkeä musa tai vaihtoehtoisesti kunnon biletykitys.

ÄLÄ TINGI RYTMISTÄ Yritä parhaasi mukaan pitää kiinni säännöllisestä (ja suht terveellisestä) syömisestä sekä riittävistä yöunista, vaikka kuinka stressaisi. Stressilevelit itsellä ainakin nousevat nousemistaan, jos ruokaväli pääsee venähtämään liian pitkäksi. Samoin huomaan liian lyhyiden yöunien selkeästi lisäävän sitä en selviä -fiilistä.

LUPA HIPOA RIMAA Tämä on se, jossa mulla riittää eniten petrattavaa ihan yleisestikin, mutta erityisesti stressin hipoessa taivaita tää ois todella jees juttu muistaa. Aina ei tarvitse antaa itsestään sataa prosenttia olipa kyseessä sitten koulutehtävä, kaverisuhteet tai ruuanlaitto. Maailma ei kaadu, jos joskus tekee jonkun jutun vähän vasemmalla kädellä ja panostaa sitten seuraavalla kerralla taas enemmän.


Kurkkaa myös muiden tyttöjen postaukset seuraavien linkkien takaa: Krista / Heli / Anniina Mitkä on sun parhaat keinot lievittää/hallita stressiä? 💜: Jenny
.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }