Sivut

27.9.2021

OPISKELIJAN PIHISTELYVINKIT - 10 HELPPOA KEINOA SÄÄSTÄÄ RAHAA

Tänään puhutaan rahasta, tarkemmin ottaen siitä, miten sitä pystyy säästämään, jos tulot ovat pienet. Keräsin listan muotoon kymmenen rahansäästövinkkiä, jotka olen itse todennut opiskeluvuosien aikana toimiviksi. Olen käynyt opintojen ohella töissä viimeisten parin vuoden ajan, mutta pyrin parhaani mukaan huomioimaan vinkeissä myös sellaiset opiskelijat, jotka eivät käy töissä. Vaikka opiskelijan näkökulmasta aihetta lähestynkin, nämä niksit lienevät sovellettavissa muihinkin elämäntilanteisiin.

Pari vuotta sitten kirjoitin omista rahankäyttötavoistani. Silloin kerroin panostavani rahallisesti muun muassa kotimaiseen ruokaan ja käyttäväni vähemmän rahaa esimerkiksi teknologiaan. Tuon postauksen rahankäyttötapani pätevät pääpiirteittäin edelleen. Jos siis kiinnostaa tarkemmin, millainen rahankäyttäjä olen, siitä voit lukea tästä. Seuraavaksi kuitenkin säästöniksien pariin.



Hanki S-etukortti. Kerralla kortin hankkiminen maksaa 100 euroa, mutta sen saa edullisimmillaan 20 eurolla - tosin silloin loppuosa asiakasomistajuuden hinnasta peritään tulevista bonuksista. Vaikka kortti voikin olla opiskelijalle iso rahallinen panostus, mielestäni se kannattaa, jos siihen vain suinkin on varaa. Suurimman hyödyn kortista saa, jos käy säännöllisesti ostoksilla S-ryhmän liikkeissä, mutta kortilla saa alennuksia myös S-ryhmän ravintoloissa ja esim. Emotionissa. Lisäksi S-etukortin voi liittää useissa vakuutus- ja sähköyhtiöissä omaan asiakkuuteen, jolloin myös em. laskuista kertyy bonusta. 

Hyödynnä opiskelija-alennukset tehokkaasti. Lähes kaikki tietävät/muistavat, että VR tarjoaa liput opiskelijoille huokeampaan hintaan. Kahviloissa, ravintoloissa, museoissa ja muissa vastaavissa paikoissa monet kuitenkin unohtavat opiskelijakortin olemassaolon, vaikka esimerkiksi useat ruokapaikat antavat korttia vilauttaville ainakin euron tai pari alennusta.

Vältä noutoruokaa ja take away -juomia. Wolttaamisesta tulee helposti tapa silloin, kun ruuanlaitto laiskottaa, ja tavan jäädessä päälle se alkaa näkyä myös tilillä. Sama pätee silloin tällöin kioskeista ja kahviloista napattuihin juomiin, jotka ovat kyllä mukavaa arjen luksusta, mutta tekevät pitkällä aikavälillä loven kuukausittain käytettävissä oleviin tuloihin.

Älä osta (joka kerta) muovipussia. Kannattaa kantaa mukana reppua, kangaskassia, vanhaa muovipussia tai vaikka kaikkia niistä, niin välttyy ostoksilla maksamasta pusseista. Säästö se on pienikin säästö.

Muista alennuspäivät. Osta tarvitsemasi asiat kauppojen ilta-aleista, Hulluilta päiviltä, Sokoksen 3 + 1 päivinä tai muina vastaavina ajankohtina, milloin saat tarvitsemasi asiat edullisemmin.


Myy ja vaihda. Kauppaa turhat tavarasi eteenpäin, ja hyödynnä vaihtokauppoja kavereiden, sukulaisten ja muiden tuttujen kesken. Itselle ylimääräisten tavaroiden myyminen vaatii jonkin verran vaivaa, mutta on loppujen lopuksi helppo keino saada pieniä tienestejä. Tavaroiden yhteiskäytöllä taas voi pitkittää uuden ostamista tai jopa välttyä siltä kokonaan, mikäli kyseessä on jokin asia, jota tarvitsee vain harvoin.

Minimoi ruokahävikki. Jos et viitsi syödä viikkoa putkeen samaa ruokaa, mutta olet tehnyt vaikkapa ison laatikkoruuan, pakasta loput. Välissä voi kokata vaihtelun vuoksi jotain muuta ja seuraavalla viikolla sulattaa taas ruokaa pakastimesta. Näin ruoka ei jää jääkaapin perukoille pilaantumaan. Sama pätee esimerkiksi leipään ja juuston jämiin. Tämä järkevä tapa säästää rahan lisäksi ympäristöä, mutta on omien havaintojeni mukaan kummallisen vähän hyödynnetty.

Tarkkaile sesonkia. Satokauden tuotteita on kaupoissa runsaimmin tarjolla niiden sesonkina, joten ne ovat tavallisesti edullisempia kuin muut tuotteet. Joissain tapauksissa homma taas menee toisin päin: joulun jälkeen esimerkiksi joulukoristeita ja -suklaita on usein alennuksessa, kevään tullen talvitakkeja ja niin edelleen.

Sovellukset ja sivustot. Roskalava- ja kirppisryhmät Facebookissa, Zadaa, Rekki, ResQ, Fiksuruoka... Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy niin hävikkiruokakauppoja, kirppissovelluksia kuin myydään, annetaan ja ostetaan -ryhmiäkin. Jos budjetti on rajallinen, niin kuin opiskelijoilla lähes poikkeuksetta on, niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. 

Kirjastot ja saa ottaa -hyllyt & -huoneet. Monesta kirjastosta voi nykyään lainata paljon muutakin kuin kirjoja. Esimerkiksi Porissa kirjaston yhteydessä toimii liikuntavälinelainaamo, josta saa kirjastokortilla lainaan muun muassa erilaisia palloja, kahvakuulan tai kävelysauvat. Lisäksi useista kirjastoista voi lainata muun muassa lautapelejä, kausikortteja ja soittimia. Ainakin korkeakouluissa on tavallisesti saa ottaa -hyllyjä, joissa olevia kirjoja saa ottaa maksutta. Tarvitsemansa saattaa hyvällä tuurilla löytää myös kerrostalon tai ainejärjestön saa ottaa -huoneesta.


Mikä on sun paras säästöniksi (opiskelijalle)? Entä kiinnostavatko raha-aiheiset postaukset sua jatkossakin?

20.9.2021

VIIDES YLIOPISTOVUOSI ALKOI - PALUU OPISKELUARKEEN

Moikka ja energiaa alkavaan viikkoon itse kullekin :)

Mulla on nyt tältä syksyltä takana kaksi kokonaista viikkoa opiskeluarkea täällä Tampereella, ja siitä tulikin mieleeni pitkästä aikaa tulla kirjoittelemaan tänne mun fiiliksiä ja suunnitelmia opintoihin liittyen. Samalla ajattelin käydä muutenkin hieman läpi sitä, miten syksy on omalla kohdallani alkanut. Ainakin aika on mennyt ihan hurjan nopeasti. Tuntuu, että ihan hetki sitten oli vielä täysi kesä ja nyt yhtäkkiä puut ja pensaat loistavatkin ruskan sävyissä, ja illat hämärtyvät yhä aikaisemmin. Lokakuuhunkaan ei ole enää kuin muutama viikko, ja silloin on syksy jo pitkällä. Porissa töissä vietetyn kesän jälkeen rutiineissa oli vähän hakemista, enkä ollut opintojen jatkumisesta innoissani sitten yhtään, mutta pääsin kuin pääsinkin niiden kanssa aika mukavasti vauhtiin. Palasin myös 1,5 vuoden tauon jälkeen ryhmäliikuntatunneille, mikä on piristänyt arkea kivasti.



Syksyn ensimmäisten luentojen jälkeen otin tämän lukuvuoden tavoitteeksi, että pitäisin lauantain ja sunnuntain opiskeluvapaina päivinä, jos se mitenkään on mahdollista. Suhtauduin ajatukseen alkuun hieman skeptisesti, sillä lukiossa ja aiempina yliopistovuosina olen harva se viikonloppu kirjoittanut esseetä, lukenut kokeisiin/tenttiin tai tehnyt jotakin projektityötä. Vielä uusi aikatauluni ei ole joutunut kunnon koetukselle, sillä alkusyksyn aikana en ole tehnyt opiskelun rinnalla töitä. Myöhemmin vuorossa on niitäkin viikkoja, joihin sisältyy useampi työvuoro, mutta yritän kyllä siitä huolimata pitää viimeiseen asti tästä uudesta tavasta kiinni. Tuntuu nimittäin hyvältä, että kaksi päivää viikosta on varattu rennommille aikatauluille ja sille, että voi tehdä jotakin kivaa, vaikka se ei mitään kovin ihmeellistä olisikaan.

Vaikka opiskelu ei ole innostanutkaan juuri ollenkaan, olen pystynyt suhtautumaan siihen tietyllä tapaa uudenlaisella asenteella. Tavoitteeni on tämän lukuvuoden aikana saada suoritetuksi kaikki muu opinnoissa vielä jäljellä oleva, paitsi gradu ja graduseminaari. Koska kursseja ei ihan oikeasti ole enää paljoa jäljellä, on helpompi sietää sitä, jos kurssi on huonosti organisoitu tai ryhmätehtävissä on jotakin säätöä (kummatkin näistä ovat valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus). Opiskelua kohtaan tuntemiini turhuuden tunteisiin on auttanut myös se, etten yritäkään sivuuttaa niitä. En myöskään enää elättele toiveita siitä, että mikään asia toimisi tai olisi organisoitu hyvin. Sen sijaan pyrin tekemään annetut tehtävät mahdollisimman nopeasti (tai ainakin aloittamaan niitä, jotta kynnys ei kasva liian korkeaksi), ja yritän pitää valmistumisen mielessä, sillä en minä opintoja keskeyttämässäkään enää ole, vaikka en koekaan oppivani mitään (hyödyllistä).



Olen syksyn tullen innostunut superpaljon ryhmäliikuntatunneista. Ostin kuntosalijäsenyyden nimenomaan ryhmäliikuntatunteja ajatellen, ja kuluneiden muutaman viikon aikana olen ehtinyt testata jo monta erilaista tuntia. Yliopiston vastaavaan jäsenyyteen verrattuna valinnanvaraa on vaikka kuinka, mutta hinta on tosin moninkertaisesti korkeampi 😅 Alkuun mietitytti vähän, aloitanko todella niin kalliin harrastuksen, mutta enää ei kyllä mietitytä yhtään. Ensinnäkin minulla kyllä on jäsenyyteen ihan oikeasti varaa, kuukausimaksut vain tuntuivat paljolta kun viimeisimmät vuodet harrastuksiin on käyttänyt suunnilleen 50 euroa puolessa vuodessa, jos sitäkään. Toiseksi jo parin viikon jälkeen uskallan sanoa, että harrastus on tehnyt mulle tosi hyvää. Ihan parasta, että on pitkästä aikaa syy poistua kodin ulkopuolelle muutenkin kuin kauppaan! Kaikki kurssini jouluun asti ovat edelleen etänä, ja etätöitäkin tulen tekemään jonkin verran käytännön syistä, joten on ihanaa vaihtelua poistua neljän seinän sisältä tietokoneen äärestä. Korona-aikana olen kaivannut satunnaisia sosiaalisia kontakteja loppujen lopuksi järjettömän paljon, joten siitäkin näkökulmasta "uusi" harrastukseni on erittäin hyvä. Enhän minä treenaamassa välttämättä puhu kenenkään kanssa, mutta tekee joka tapauksessa hyvää nähdä muita ihmisiä ja saada vähän muutosta 1,5 vuoden ajan samalla kaavalla toistuneisiin rutiineihin.

Mitä sinulle kuuluu? 

11.9.2021

KESÄMUISTOJA

Moikkamoi!

Arki on alkanut yliopistonkin puolesta, ja kalenterini on alkanut toden teolla täyttyä. Syyskuu on hyvässä vauhdissa, mutta halusin palata vielä hetkeksi kesätunnelmiin, sillä kulunut kesä jää muistoihini yllättävänkin onnellisena. Mulla ei ollut tämän vuoden kesälle oikein mitään odotuksia, jopa perinteinen summer bucket list jäi tekemättä. Kolmeen kuukauteen mahtui kuitenkin monenmoista mukavaa niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Kävin kerran Raumalla, kolmesti Tampereella ja muutamissa itselleni uusissa paikoissa, kuten Luvian Laitakarissa ja Tampereen Café Katossa, josta aukesivat upeat näkymät kaupungin ylle. Luin kolme kirjaa, pelailin siskoni kanssa sulkapalloa ja kirjoitin muutamia postcrossingkortteja. Vietin myös paljon aikaa mökillä ja tein sieltä jonkin verran etätöitä, kokeilin siipiäni kulttuuritoimittajana ja opin pelaamaan maijaa. Yritin ottaa ilon irti pienistä onnen hetkistä.

KESÄKUU




Kesätyöt alkoivat, ja kirjoitin lukukauden viimeistä esseetä. En olisi millään jaksanut. Tuntui, että puoli kesää menisi vielä tasapainoillessa kokopäivätöiden ja viimeisten opiskeluhommien kanssa. Päätin takarajaksi juhannuksen, ja vannoin, että tavalla tai toisella saisin kouluhommat pois alta siihen mennessä. Näin myös kävi. Motivoin itseäni pelkän työnteon suomalla vapaa-ajalla ja sillä, että esseen palautettuani voisin alkaa lukea Michelle Obaman elämäkertaa, jonka lukemista olin suunnitellut jo pidemmän aikaa.

Kolmannen kesätoimittajakesän alku tuntui opiskelustressistä huolimatta inspiroivalta. Ensimmäisellä viikolla pääsin tekemään kolme kasvokkaista juttukeikkaa aurinkoisessa ja lämpimässä kesäsäässä, mikä tuntui ihanalta liki puolen vuoden etätyöjakson päätteeksi. Yksi juttukeikoista oli vastuulleni uskotun kesäkotisarjan ensimmäinen kohde, matkailuautoksi muutettu bussi. Kesäkuussa kirjoitin myös esimerkiksi vaalitunnelmista, varastohallin palosta ja koronatilanteesta (yllätys :D). Olin superinnoissani erityisesti kesäkotisarjasta. Kesän aikana pääsisin näkemään monta erilaista tapaa mökkeillä ja vangitsemaan niiden tunnelman kesäkotisarjan juttuihin. Alkukesästä Tampereen Oldiesta löytämästäni farkkuhameesta tuli hellepäivinä luottovaatteeni töissä. 



Siskoni innostui pelaamaan kanssani sulkapalloa, ja kesän mittaan sen parissa kuluikin aikaa useamman kerran. Olen itse kaivannut sulkkiskaveria useamman vuoden ajan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt siskoni oli ajoittain jopa minua innokkaampi sulkkismatseihin  :D

Juhannuksen olin ensimmäistä kertaa elämässäni töissä, mutta kiitos etätyömahdollisuuden, pääsin kuitenkin nauttimaan perinteisestä mökkijuhannuksesta perheen ja lähisuvun kesken. Kesäkuussa kävin myös ystäväni Juulian kanssa syömässä ja vaihtamassa kuulumisia Merry Monkissa, ja vietin viikonlopun Tampereella kaupungilla kierrellen ja vastapainoksi herkkujen kanssa sohvalla lojuen.

HEINÄKUU 






Kuun alussa lähdimme siskoni ja serkkuni kanssa extempore mökiltämme käymään Reposaaressa. Kävelimme sympaattisten puutalojen ja pikkuteiden keskellä jonkin aikaa ja lievitimme paahtavaa kuumuutta jäätelöillä. Loppujen lopuksi visiittimme jäi melko lyhyeksi tukalan helteen takia, mutta pääasia oli, että tuli lähdettyä - usein kun juuri lähellä oleviin kivoihin paikkoihin tuntuu olevan korkein kynnys mennä, niin nurinkurista kuin se onkin.

Heinäkuussa minä ja siskoni saimme ensimmäiset koronarokoteannoksemme. Päivä oli helteinen. Lähdimme Tampereelle koko perheen voimin, sillä vanhempamme olivat lomalla ja päättivät lähteä mukaamme viettämään kesäpäivää. Käytyämme rokotuksessa suuntasimme Café Kattoon Tampereen kattojen ylle. Sieltä jatkoimme keskustan läpi ja Laukontorin kautta Ratinanrantaan ihailemaan maisemia vuorostaan maan tasalta. Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä Puistossa syömässä.

Töissä kirjoitin kesäkotisarjan juttujen lisäksi muun muassa kesähäistä, pyörävarkauksista ja Yyterin kävijämääristä. Olin vuorossa myös kahden suuren tulipalon syttyessä peräkkäisinä päivinä. Ensin paloi Hiittenharjun hotelli, sitten roihusi Bolidenin tehdasalueella. Loppukuusta olin kaksi viikkoa kulttuuritoimittajana. Alkuun ilmassa oli pientä epävarmuutta ja jännitystä, mutta loppujen lopuksi kaikki alkoi sujua yllättävän nopeasti. Kahden viikon kulttuuritoimittajapestin aikana tutustuin muun muassa kamarimusiikkifestivaali Rauma Festivon lapsille tarjoamaan ohjelmaan, jututin Eino Gröniä ja liki 40 vuoden tauon jälkeen lavalle Porisperessä palaavaa rockabillybändiä







Vietin myös kesäiltaa ystäväni kannsa Luvian Laitakarissa, teimme mökillä hampurilaisia ja kävin isäni kanssa poimimassa mustikoita. Minä, siskoni, nuorin serkkumme ja isäni teimme myös veneretken Reposaareen mökiltämme ja eräänä viikonloppuna kokkasimme porukalla paellaa.

Lisäksi suuntasin Tampereelle viikonlopuksi. Tuolla kertaa aika kului kaverin kanssa muun muassa brunssilla ja Viikinsaaressa sekä samalla jutellen ja tutustuen lisää. (Vietimme ensimmäistä kertaa kunnolla aikaa toistemme kanssa vasta tämän vuoden toukokuussa.)

ELOKUU





Viimeinen kesäkuukausi alkoi sunnuntaipäivällä Porisperessä. Minä ja siskoni jäimme festivaalialueen perukoille fiilistelemään, sillä koronan vuoksi lähempänä lavaa ollut ihmispaljous ei houkuttanut. Livmusiikkia oli ihana kuulla pitkästä aikaa, vaikka keikkakokemus ei ihan ollutkaan samanlainen kuin aikana ennen koronapandemiaa.

Satakunnan koronatilanne huononi heinäkuun loppupuolella niin, että töissä meitä suositeltiin taas laajemmin etätöihin. Niinpä minäkin työskentelin elokuussa kotoa käsin muutamia juttukeikkoja lukuun ottamatta. Elokuussa kirjoitin paljon pikku-uutisia muun muassa kolareista, mutta kävin myös Jämijärvellä ihmettelemässä huonokuntoisia teitä ja tutustumassa vielä yhteen kesäkotiin. Vaikka en ole etäilyn ystävä, kotona työskentely loppukesästä ei tuntunut kovin pahalta, koska varsinkin alkukesästä työarki oli ollut suhteellisen lähellä vanhaa normaalia. Siitä saadut voimavarat auttoivat jaksamaan etäilyä, ja pystyin ottamaan sen hyvistä puolista, kuten mahdollisuudesta nukkua aamuisin pidempään, ilon irti. 





Säät viilenivät huomattavasti, ja illat alkoivat pimentyä, mutta en suostunut vielä siirtämään ajatuksiani syksyyn. Sen verran lähestyvä syksy kuitenkin vaikutti, että aloin täyttää uutta kalenteriani, ilmoittauduin kursseille ja suunnittelin lukuvuoden opintoja. Loppukuusta pidin myös viikon verran lomaa, jonka aikana muun muassa mökkeilin, vietin aikaa isovanhempieni kanssa, uppouduin kirjoihin kaikessa rauhassa ja kävimme siskoni kanssa katsomassa serkkumme ensimmäistä omaa kotia. Loppukuusta vietin myös viimeisiä kertoja aikaa Ruotsissa opiskelevan ystäväni kanssa ennen kuin hän palaisi sinne, testasin ensimmäistä kertaa Nuåvon pizzaa ja hankin jäsenyyden Elixialle, jotta voisin palata syyskuun tullen ryhmäliikuntatunneille.


Miten sinun kesäsi sujui? Millaiset asiat kuluneesta kesästä jäivät mieleesi? 

.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }