KUUSI HETKEÄ LOMALTA

Perjantaimoikat kaikille!

Mun teki mieli tulla kirjoittelemaan vähän kuulumisia ja päädyin sitten tällaiseen pieneen puhelinkuvakoosteeseen mun lomatekemisistä. Viimeisen kahden viikon aikana tehtävälistalla ei ole ollut juuri mitään, ja se on kyllä tehnyt tosi hyvää. Oon ulkoillut paljon ja tehnyt sellaisia asioita, jotka jäävät varmasti vähemmälle työpäivien jälkeen. On ollut aivan ihanaa, että siskoni Anni on viettänyt näinä kuluneina viikkoina lomaa myös, ja olemme voineet tehdä kaikkea yhdessä. Työvuoromme näyttäisivät menevän tänäkin kesänä aika paljon ristiin, joten kesäkuukausina yhteiset tekemiset painottuvat sitten pitkälti viikonlopuille.

Mitään kovin ihmeellistä lomatekemistä tähän kahteen viikkoon ei ole mahtunut, mutta sitäkin enemmän sitten pieniä kivoja hetkiä, kuten lenkkejä aurinkoisessa säässä, kesän ensimmäiset kioskilta ostetut jätskipallot ja vanhoille ystäväkirjoille hihittelyä. Musta tuntuu, että juuri tällaista lomaa tarvitsinkin. Sopivassa suhteessa lepoa, luovuutta ja pieniä projekteja järjestelypuuhista kalenterin täyttämiseen ja pianokappaleiden treenaamiseen.

haalarimerkkien ompelu Loman aikana olemme pitäneet Annin kanssa muutamaan otteeseen ompelutalkoot. Itse olen päätynyt tilaamaan jopa lisää täytettä haalareihini, mutta siskollani taitaa riittää ompeluhommia vanhojenkin merkkiensä osalta vaikka koko kesäksi 😅 Havahduin myös ensimmäistä kertaa ommellessamme ainejärjestöjen välisiin eroihin, kun siskoni ompeli ties mitä sitsi- ja tapahtumamerkkejä, joita itselläni ei ole ollenkaan sen vuoksi, ettei sellaisia ole ainejärjestössäni tapana painattaa. 

Harry Potter -innostus Mussa asuu ikuinen Pottefani, mutta Potterhulluuden taso nousi aivan uusiin sfääreihin eräänä lomapäivänä, kun löysin Spotifysta kivan Pottersoittolistan. Sen soidessa taustalla olikin hyvä kuvata teemaan sopivia kuvia ja uppoutua ihaniin muistoihin taikamaailmasta. Aloin myös haaveilla kirjasarjan lukemisesta jälleen kerran uudelleen. Tietysti sisältäen Potteraiheiset "raamattuni" eli reilu 500-sivuisen Harry Potter legendan ja sen sisaruksen Suuren velhouskirjan. Ja Harry Potterin ja Kirotun lapsen, unohtamatta tietenkään Siuntio Silosäkeen tarinoita :D

Scrabble Eräs lomailta innostuimme Annin kanssa pelaamaan pitkästä aikaa Scrabblea, joka on yksi mun suosikkilautapeleistä. Tällä kertaa vein voiton kotiin, ja onnistuin jopa käyttämään ikuiset murhekirjaimet g:n ja f:n sanaan gif.

ensimmäinen kioskijätski Kesän ensimmäinen kioskilta ostettu jäätelö maistuu aina ihan superhyvältä, eikä tää vuosi ollut poikkeus. Itse korkkasin jätskikiskakauden Pätkispallolla, Anni puolestaan valitsi lapsuuden lempparinsa mintun. Kun lähdimme kioskilta kävelemään jäätelöidemme kanssa kohti Taavisiltaa ja Kirjurinluotoa oli niin kesäfiilis. Siitä huolimatta, että jätskijonossa ehti tulla navakan tuulen puhaltaessa hieman kylmä.

lenkki peltotiellä Lomapäivien aikana olemme ulkoilleet paljon ja vaihdelleet lenkkireittejä lähes joka päivä. Tätä kuvassa näkyvää peltotietä pitkin emme olleet lenkkeilleet vuosiin, mutta nyt löysimme sen uudelleen. Päivä oli ihanan lämmin ja ulkona tarkeni ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella ilman takkia. Auringon paahtaessa lähes pilvettömältä taivaalta oli jopa melkein kuuma.

beanit-uunipasta Mun suunnitelmissa oli jo pari viikkoa ennen lomaa kokeilla jotain uutta ruokaa. Loman alkupuolella jäin salaattia tehdessäni lukemaan beanit-pakkauksen kylkeä, ja myöhemmin päädyin kokeilemaan siinä ollutta uunipastareseptiä vähän sovellettuna. Pastaan tuli mm. beanit-härkäpapusuikaleita valkosipuli & yrtit -maussa, paprikaa, tomaattimurskaa, punasipulia ja pinaattia, ja siitä tuli niin hyvää, että se nousi kerralla mun uudeksi arkiruokalemppariksi. 

Mitä sulle kuuluu?

LOMALLA

Tänään on mun kahdeksas lomapäivä ja vielä olisi tulevan viikon ajan lomailua luvassa. Maailman ihaninta, että tänä vuonna ei tarvitse käydä täysiaikaisesti töissä ja opiskella samaan aikaan viimeisiä kursseja. Tänä vuonna säästyin myös kuukausien työnhakurumbalta ja bonuksena mulla on tosiaan vielä tämä meneillään oleva parin viikon loma. Arvostan tätä mahdollisuutta lepoon aivan valtavasti, sillä viisi edellistä kesää ovat hujahtaneet ohi ilman kunnon breikkiä. Aina on ollut jotain: kaksi pääsykoekevättä, kaksi kirjoituksiin luettua kesää ja loputtomalta tuntunutta töiden hakemista, jota olen jatkanut pahimmillaan joulukuusta kesäkuun puolelle ennen kuin se on tuottanut tulosta. Stressiä opiskelusta, ahdistusta töistä, surua yksinäisyydestä ja kotona nyhjäämisestä - monta pitkän tuntuista kesää. 

Kesä 2018 oli ehkä pahin. Hain kaikkia mahdollisia kesätöitä siivouksesta messuesittelijään niin Porista kuin Tampereeltakin puolen vuoden ajan. Täytin hakemuksen toisensa jälkeen viikkotolkulla ja pääsin monesti rekrytoinnin kakkos- tai kolmosvaiheeseen. Olin useammassa haastattelussakin, mutta työpaikkaa ei vain auennut. Olin jo menettämässä toivoni, kun sain vielä yhden haastattelukutsun. Olin huojentunut osa-aikaisesta siivoustyöstä, vaikka työaika oli myöhään illalla ja vähän yönkin puolella. Pian kuitenkin paljastui, että yksi jos toinenkin asia oli pielessä - eikä vain vähän. Sain jälkikäteen valituksia virheistä, jotka olisivat jääneet tekemättä, jos minut oltaisiin perehdytetty kunnolla. Mulle myös soiteltiin töistä usein kotiin joko muiden tekemättä jättämisistä tai ehdottaen, että tulisin töihin viikon ainoana vapaapäivänäni. Ongelmia oli niin paljon, että niistä kirjoittaisi useammankin postauksen, mutta samaan aikaan olin kuitenkin myös kiitollinen siitä, että sain sentään työn pidemmäksi aikaa kuin kuukaudeksi, eikä palkka ollut aivan olemattoman pieni. Lopputulos oli kuitenkin se, että en nähnyt koko kesänä juuri muita kuin perheeni, koska työajat eivät mahdollistaneet ihan hirveästi Tampereen reissuja. Siskonikin kanssa työajat menivät niin pahasti ristiin, että yhteinen aikamme jäi hyvin vähäiseksi. 

Aiempiin pääosin negatiivisiin kesäkokemuksiini verrattuna viime kesä tuntui lähes lottovoitolta. Oman alan työpaikka ja sen verran palkkaa, ettei se huvennut heti vuokraan ja päivittäiseen elämiseen, vaan siitä jäi säästöönkin. Ystävällisiä työkavereita ja kunnon perehdytys. Alkusyksystä huomasin jopa saaneeni töiden kautta uuden ystävän. Kesää 2019 voin kuvailla harjoittelun vuoksi jopa ikimuistoiseksi ja siitä jäi käteen muutama töihin liittymätönkin ihana muisto. En voi kuitenkaan väittää, etteikö olisi ollut aika raskasta aloittaa harjoittelu suoraan melko kiireisen opiskelukevään jälkeen. Harjoittelun alkaessa mulla oli vielä kolme kurssia kesken ja kun täynnä uuden opettelua olleiden työpäivien jälkeen piti vielä kirjoittaa esseitä ja tehdä Moodleen milloin mitäkin tehtäviä, jaksaminen oli aika vähissä. Viimeinen harkkapäiväni elokuussa oli perjantai ja heti seuraavana maanantaina olivatkin jo ensimmäiset luennot. Eipä ehtinyt paljon rentoutua siinäkään välissä.

Viimeisen vuoden sisällä olen pitkästä aikaa ihan oikeasti levännyt ja huolehtinut hyvinvoinnistani. Olen liikkunut arjessa enemmän kuin aikoihin ja pyrkinyt kaikin voimin pitämään jonkinlaista elämän tasapainoa yllä riittävästi nukkumalla, sopivasta ruokavälistä huolehtimalla ja pyristelemällä irti stressistä ja ahdistuksen tunteista. Joulukuussa 2019 mulla oli kahden viikon loma, jonka aikana en ajatellutkaan koulujuttuja tai töitä. Nyt toukokuussa mulla on jälleen kahden viikon lomapätkä. Kaiken lisäksi lopetan tämän kesän työt 23. elokuuta ja elättelen ainakin vielä toivoa, etteivät mun kurssit alkaisi ihan tuosta seuraavana päivänä.

Näiden kuluneiden lomapäivien aikana olen hoitanut jos jonkinlaisia pikkuhommia todistushakemuksen tekemisestä haalarimerkkien ompeluun ja passin hankkimiseen. Kuten lomalla kuuluu, olen myös nukkunut aamuisin hieman pidempään ja tehnyt monia juttuja, joille ei arjessa oikein liikene aikaa. Olen lukenut yhden romaanin ja toistakin ehdin jo aloittaa. Olen valokuvannut reilussa viikossa melkein enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Olen pelannut siskoni kanssa lautapeliä, soittanut pianoa ja katsonut iltaisin Masterchef Australiaa. Vielä houkuttelisi ainakin tehdä pyörälenkki tai pari, kirjoittaa muutamia postauksia varastoon ja jatkaa ikuiselta tuntuvaa järjestelyprojektia.

Oikeastaan olen varsin tyytyväinen, vaikka en tekisi mitään edellä mainituista, sillä loma on jo tähän mennessä täyttänyt tehtävänsä. Irrottanut kierteestä, jossa takaraivossa kummittelee koko ajan seuraava tehtävä. Antanut aikaa ei-välttämättömille asioille, joiden parissa puuhastelu kuitenkin tuntuu hyvältä ja rauhoittaa mielen. Tehnyt tilaa luovuudelle, sillä mitäpä muuta uudet ideat vaatisivat kuin tyhjyyttä ja väljyyttä, tilaa ajatusten poukkoilulle. Hitaita aamuja, luovia harrastuksia, pyörälenkkejä auringonpaisteessa. Harry Potter -soittolistan kuuntelua, laatikoiden järjestelyä ja hyviä yöunia. Kiitos maailman eniten lomasta.

Kirjoittaessani kandidaatintutkielmaani joka päivä ja asettaessani itselleni todellisia deadlineja tiukempia aikatauluja en ollut varma oliko siinä mitään järkeä. Mietin jaksamistani myös siinä vaiheessa, kun kandin ensimmäisen version palautettuani katsoin lähes aamusta iltaan oikeustieteen luentoja. Luentojen parissa vietetyt tunnit ja tehtävien tahkoaminen kireällä aikataululla johtivat siihen, että ehdin juuri ja juuri tehdä kevään viimeisen tentin ennen takarajaa, jonka jälkeen se olisi siirtynyt kesäkuulle.

Vaikka edellä mainittu tuntui useasti järjettömältä, se oli juuri se mitä tarvitsin. Ilman sitä ei nimittäin olisi tätä kahden viikon lomaa.

10 KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA KIRJOISTA

Olen nuorempana ollut kunnon lukutoukka ja se on yksi rakkaimmista harrastuksistani edelleen, joten halusin pitkästä aikaa kirjoittaa jotain lukemiseen liittyvää. Inspiraation näihin kirjoihin liittyviin kysymyksiin ja vastauksiin sain Sinin postauksesta, joka pohjautuu Instagramissa pyörineeseen kirjahaasteeseen. Kaikki haasteen kysymykset eivät sopineet itselleni kovin hyvin, joten otin vapauden hieman muokata kysymyksiä ja samalla tulin keksineeksi niitä myös muutaman lisää. Tästä selviääkin monta faktaa siitä minkälainen lukija olen ja millaisista kirjoista pidän.

1. Jos asuisit viimeisimmäksi lukemasi kirjan maailmassa, millainen se olisi?

Viimeisin lukemani kirja oli Jojo Moyesin Jos olisit tässä, joka sijoittuu 2010-luvun Englantiin. Kirjan maailmassa asuisin siis Lontoossa tai sen lähistöllä sijaitsevassa pikkukylässä.

2. Mikä kirja on jäänyt mieleesi kouluajoilta kirjoista, jotka oli pakko lukea?

Lukiossa äidinkielen kurssin pakollisten kirjojen listalta poimittu Tarinankertojan tytär. Muistaakseni kaikki listalla olleet kirjat sijoittuivat eri maihin ja niistä piti sitten valita yksi luettavaksi. Muistan kiinnostuneeni heti Afganistanista, jonne Tarinankertojan tyttären tapahtumat sijoittuvat. Toinen huomioni kiinnittänyt seikka oli se, että kirjan on kirjoittanut toimittaja Saira Shah. En muista kirjasta oikein muuta kuin sen, että se todella teki muhun vaikutuksen. Tämä onkin sellainen kirja, jonka haluaisin ehdottomasti lukea joskus uudelleen.

3. Kirja josta pidit, mutta siitä tehty elokuva oli mielestäsi huono?

Olen miettinyt pääni puhki, mutta en jotenkin keksi tähän konkreettista esimerkkiä, vaikka niitä on paljon. Yleisesti ottaen kun oon sitä mieltä, että kirja peittoaa lähes aina siitä tehdyn elokuvaversion. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että kirjoissa tapahtumia tyypillisesti taustoitetaan enemmän ja hahmoista pystyy muodostamaan yksityiskohtaisemman kuvan.

4. Mihin kirjaan tartuit viimeksi sosiaalisen median innoittamana?

Edellinen somebongauksen myötä luettavaksi asti päätynyt kirja oli pari vuotta sitten lukemani Anthony Doerrin kirjoittama romaani Kaikki se valo jota emme näe. Kiinnostuin kirjasta ensimmäisen kerran, kun joku suositteli sitä sosiaalisessa mediassa, ehkä Instagramissa. Tämän jälkeen kirja tuli useasti vastaan Adlibriksen mainoksissa ja päätyi sieltä mun lukulistalle. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi päätyi, koska tämä toisen maailmansodan aikaan sijoittuva tarina on yksi niistä, jotka ovat tehneet muhun lähtemättömän vaikutuksen. 

5. Oletko koskaan vältellyt jotakin kirjaa hypen takia?

Tähtiin kirjoitettuun virheeseen suhtauduin varauksella, koska kaikki tuntuivat  jossain vaiheessa lukeneen sen. Lopulta tartuin kirjaan itsekin, mutta se ei kaikesta kehumisesta huolimatta noussut lempparikirjoihini, joskaan lukukokemus ei  ollut varsinaisesti huonokaan. 

6. Oletko hävennyt tai nolostellut jonkun kirjan lukemista?

Lainasin joskus ala-asteella koulun yhteydessä sijaitsevasta kirjastosta Nummelan ponitalli -kirjoja vähän nolostellen, kun niistä tuli muistaakseni jotain sanomista koulussa. Mutta niitäkin kuitenkin sitten lainasin ja luin. 

7. Mikä kirja oli niin koukuttava, ettet meinannut malttaa lopettaa sen lukemista ollenkaan?

Luin melko nopeaan tahtiin Jos olisit tässä -kirjan jonka sain loppuun muutama päivä sitten, mutta viime joulukuussa lukemani Dan Brownin Alku-kirjan suorastaan ahmin. Se oli yllättävine juonenkäänteineen ihan superkoukuttava kuten muutkin Brownin kirjat. 

8. Mitä kirjaa tai kirjasarjaa rakastit alakouluikäisenä? 

Tähän ei ole mun kohdalla muuta vastausvaihtoehtoa kuin Potterit. Kirjasarja on vaikuttanut elämääni ja ajattelutapoihini niin monella tavalla, että se saa Potterit vielä näin 15 vuotta myöhemminkin nousemaan täysin omaan kastiinsa. 

Rakastin taikamaailmaa ja J.K. Rowlingin taidokasta tarinankerrontaa. Nautin samaistuttavista hahmoista ja kirjojen tarjoamista elämänviisauksista. Pohdin mihin tupaan kuuluisin ja mikä olisi suosikkiaineeni Tylypahkassa. Lista on lähes loputon ja nämä asiat vetoavat edelleen niin vahvasti, että en taida päästä irti tästä Potterhulluudesta koskaan. En oikeastaan edes halua. Sen sijaan aloin suunnitella Pottereiden lukemista uudelleen ties kuinka monetta kertaa.

9. Kirja joka jokaisen pitäisi lukea? 

Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, koska se jos mikä on kirja, joka valottaa elämää sodan runtelemassa Afganistanissa ja kertoo karun rehellisellä tavallaan siitä, millaista on olla nainen tässä ympäristössä.

Kirja ei ole iloinen, eikä sovi herkimmille. Kaiken pohjattomalta tuntuvan kurjuuden ohella se kertoo kuitenkin selviytymisestä, ja siksi jokaisen pitäisi lukea se. 

10. Mitä aiot lukea seuraavaksi? 

Seuraavana lukulistalla on Kerro minulle jotain hyvää -trilogian päätösosa Elä rohkeasti. Sen jälkeen ajattelin tarttua Maria Veitolan Veitolaan, jonka sain siskoltani joululahjaksi ja jota en ole vielä ehtinyt lukea. 

PYÖRÄILYÄ JA VUODEN EKAT ULKOJÄTSKIT

Aurinko lämmittää selkää ja peltomaisemat vilisevät ohi vaihtuen pian Tampereentien kyljessä kulkevaan pyörätiehen ja ohi ajavien autojen pauhuun. Ilmassa on aavistus kesää. Kahdentoista kilometrin kohdalla tuntee jo pyöräilleensä jonkin matkaa, mutta tauolla nautittujen jäätelöiden voimin jaksaa taas jatkaa.  Vuoden ensimmäiset ulkona syödyt jätskit ovat jo pitkään olleet mulle merkki pian päättyvästä kevätlukukaudesta. Niin tälläkin kertaa. Kesä on pian täällä. 

En ole aiemmin ollut kovin innokas pyöräilijä, mutta viime toukokuussa tapahtui muutos ja aloin nauttia pyörälenkeistä. Into pyöräilyyn on viime viikkoina alkanut jälleen heräilemään. Minä ja siskoni Anni olemme polkeneet tähän mennessä kolme erilaista reittiä ja lisää on jo suunnitteilla. Kun saamme molemmat hoidettua kevään viimeiset kouluhommat, suuntaamme ehkä piknikille jonnekin lähiympäristön kauniista paikoista - tietenkin pyöräillen :)

Liikunnasta puheen ollen on aivan ihanaa löytää itselle mieluisia lajeja, joissa melkein unohtaa kyseessä olevan jonkinlainen urheilusuoritus. Vihasin lukioon asti koulun liikuntatunteja sydämeni pohjasta, enkä kokenut liikunnassa juuri koskaan onnistumisen tunteita. Jo silloin nautin kuitenkin tietyistä liikuntamuodoista vapaa-ajalla omaan tahtiini edeten. Sittemmin olen pikku hiljaa oppinut nauttimaan liikunnasta yhä enemmän. Olen sisäistänyt ajatuksen, että voin liikkua omalla tavallani.

Mun ei tarvitse käydä salilla kolmea kertaa viikossa tai jaksaa juosta viittä kilometriä (tai edes kahta). Mun ei ole mikään pakko loistaa palloilulajeissa, eikä telinevoimistelussa. Sen sijaan voin rauhassa nauttia tuntikausien laskettelusta ja pitkistä rauhallisista hiihtolenkeistä. Mökillä luonnonvesissä uimisesta, kävelyistä kesäiltaisin ja ruska-aikaan, ryhmäliikuntatunneista ja niistä kevään ensimmäisistä pyörälenkeistä.

Pyöräily on juuri sellainen liikuntamuoto josta pidän. Samalla kun liikkuu pääsee ihailemaan maisemia. Tahdin voi määrätä itse. Pyöräilykaveria ei välttämättä tarvitse. Erilaisia reittejä kokeilemalla saa vaihtelua, eikä suorituspaineita ole. Erityinen plussa pyöräilyssä ovat myös pyörällä helpommin saavutettavaviksi muuttuvat valokuvaukselliset paikat. Luulen että seuraavalle pyörälenkille otankin kameran mukaan!

Mikä on sun lemppariliikuntaa just nyt? 

KANDIURAKKA OHI

I-H-A-N-A-A. Oon niin helpottunut! Palautin nimittäin mun kandin kolme päivää sitten torstaina. Ihan oikeasti ja lopullisesti.

Tutkimussuunnitelma, luonnosteksti, käsikirjoitus, kandin esittely, opponointi, kypsyysnäyte, kansilehti, Trepo-palautus. Sisällysluettelo, sivunumerointi, lähteet ja liitteet. Kaikki edellä mainittu on vihdoin tehty ja kandiurakka kokonaisuudessaan paketissa. Lähteineen ja liitteineen 55 sivun laajuisessa paketissa. Varsinaista tekstiäkin tosin kertyi reilut 28 sivua, joten ihan minimimittaan tuo ei (yllättäen 😅) jäänyt.

Palautukseen lähti tutkielma otsikolla "Valtauskontokunta määrittelykamppailun keskellä. Ev.lut. uskonto kirkkojuhlauutisoinnissa." Tutkimukseni tavoite oli siis lyhyesti selitettynä selvittää, miten evankelisluterilaisesta uskonnosta kirjoitettiin kirkkojoulujuhlakohua käsitelleissä uutisissa. Kyseinen kohuhan oli kuumimmillaan viime vuoden marraskuussa, kun kouvolalainen koulu järjesti syyslukukauden päätteeksi joulujuhlat kirkossa. Apulaisoikeusasiavaltuutettu linjasi, että näin ei pitäisi toimia ja siitä se kohu ev.lut. uskonnon asemasta kouluissa sitten alkoi. Joulujuhla ja joulukirkko menivät tuolloin monilla sekaisin ja keskustelu oli ajoittain hyvinkin kiivasta. Sitä oli kaikkine väärinkäsityksineen ja joulukirkkoa ei saa kieltää -kannanottoineen hyvin mielenkiintoista seurata.

Viime joulun alla Porissa nousi myös pienimuotoinen kohu siitä, että erään seurakunnan kamarikuoro ei saanut mennä perinteiselle joulukäynnilleen sairaalan osastoille laulamaan paria joululaulua. Tästä Porin joululaulu + sairaala -tapauksesta itseasiassa kirjoitin uutisen, minkä myötä seurasin asiaa parina päivänä hyvinkin tiiviisti. Kun siis joulun jälkeen aloin tosissani miettiä kandin aihetta, takana oli kahden uskontoon liittyvän kohun melko tiivis seuraaminen. Tästä huolimatta aihe ei ollut mulle mitenkään päivänselvä, vaan pyörittelin päässäni vaikka ja mitä. Aiheen valitseminen olikin aluksi aivan hirveän vaikeaa. Lopulta ratkaiseva hetki oli eräs ruokapöytäkeskustelu, jonka aikana tuskailin jälleen kerran kandin aihetta. Isäni heitti ilmoille ajatuksen uskonnosta, mieleeni tulivat edellä mainitut kohut ja niin mulla oli alustava aihe valmiina. Kun kandiohjaajani vielä kannusti jatkotyöstämään juuri uskonnollisia kohuja aiheena, ne pohdinnat olivat siinä.

Kandin tekeminen oli omalta osaltani hyvinkin vaihtelevaa. Välillä tein sitä ihan hyvillä fiiliksillä eteenpäin, välillä taas teksti ei tuntunut etenevän päiviin melkein ollenkaan, vaikka istuin tunteja tietokoneen ääressä työstäen sitä. Mun isoimpia ongelmakohtia olivat lopulta aiheen tarkasteluun sopivan käsitteen löytäminen ja tekstien analysointi käytännössä, kun epätoivon vallassa luokittelussani ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Noista pahimmista jumikohdistakin kuitenkin pääsin jollakin tavoin eteenpäin, ja lopulta olin kandiini kokonaisuutena oikein tyytyväinen.

Mitäs sitten nyt, kun kandi on valmis? Sitä on kysytty multa jo useampaan otteeseen ja vastaus kuuluu, ettei arki tästä muuttunut ihan hirveän radikaalisti. Vappuaattona tein kypsyysnäytteen, palautin kandin ja olin työpalaverissa. Vappupäivänä, lauantaina ja tänään mulla oli työvuoro ja kaksi seuraavaa viikkoa puolestaan kuluvat melko tiiviisti viimeisen kandivaiheen kurssin parissa ja tän kevään vikaan tenttiin valmistautuessa. Sen jälkeen ehdin toivottavasti lomailemaan jonkun aikaa ennen kuin kesätyöt alkavat.

Mitä teille siellä ruutujen takana kuuluu? Onko tylsyys iskenyt kotoillessa vai onko teilläkin riittänyt tehtävää?