MUN PÄIVÄ 25.1.2022 // ETÄELÄMÄÄ

Heipparallaa!

Tässä etäelämään kyllästyneessä mielentilassa päätin taltioida päivän tämänhetkisestä arjestani postauksen muotoon, vaikka eilinen ei kyllä mitenkään loistanut mielenkiinnollaan. Ajattelin kuitenkin jonkun ehkä saavan tästä vertaistukea ja lisäksi tuli mieleen, että tähän(kin) ajanjaksoon voi olla myöhemmin ihan mielenkiintoista palata. Edellisestä tekemästäni perinteisestä my day -postauksesta on sitä paitsi ikuisuus, joten siitäkin näkökulmasta oli uuden sellaisen aika.

Pidemmittä puheitta: tervetuloa tavalliseen tiistaipäivääni:


8.00 Herätyskello soi, ja nousen aika lailla heti ylös. Vielä pari-kolme vuotta sitten tässä ei olisi ollut mitään epätavallista, mutta nyt kun arkeni on jo pitkään ollut tosi aikataulutonta työpäiviä lukuun ottamatta, jään helposti makoilemaan herätyksen jälkeen kun en vain saan aikaiseksi nousta.

Teen aamutoimet, kirjaan ensimmäiset jutut päivältä ylös ja järjestelen muutamia eiliseltä levälleen jääneitä tavaroita paikoilleen. Selaan myös vähän Instagramia.

9.17 Sain aamupalaleivät tehtyä, ja alan syödä. Samalla luen Harry Potteria ja Kuoleman varjeluksia. Aloin marraskuun alussa lukemaan Pottereita viidettä(? ikuinen Potterfani täällä hei) kertaa läpi kun kaipasin jotain piristystä vuoden pimeimpään aikaan, ja nyt alan olla loppusuoralla. 

 

9.57 Suljen kirjan, nousen ylös, ja siivoan pöydän.

Pesen hampaat, ja laitan hiukset. Välissä innostun toteuttamaan erään jo jonkin aikaa mielessä olleen kuvausidean.

10.27 Luen sähköpostit (koulu ja työ), ja vastaan kaverin viestiin. Tsekkaan myös tämän ja tulevien päivien sääennusteen. Muutama minuutti menee taas somessakin.

10.38 Luento pyörimään, ja muistiinpanot tulille. Tämä(kin) kurssi tuntuu tosi puuduttavalta, koska mitään reaaliaikaista vuorovaikutusta ei ole, mutta ei se auta muu kuin ryhtyä silti hommiin.

12.32 Olen saanut luennon melkein katsottua, mutta vielä jää vähän jäljelle. En ole pitänyt välissä kuin muutaman lyhyen tauon, mutta homma on tosi hidasta, koska muistiinpanoissa kestää. Enkä viitsi hutaista muistiinpanoja, koska tarvitsen niitä pohjaksi Moodletehtäviin ja kurssin tenttiin.

13.00 Katselen ig-storyja, ja alan syödä lounasta.

13.15 Siivoan pöydän, ja alan vaihtaa vaatteita, sillä aion lähteä luistelemaan.

13.50 Luistimet jalassa, eikun jäälle!

14.58 Selviän luistelureissulta takaisin. En mene heti sisälle, vaan käyn ensin viemässä kartonkiroskat vähän matkan päässä olevalle kierrätyspisteelle.

15.08 Riisun ulkovaatteet, kuivaan luistinten terät, ja alan tehdä välipalaa.

15.30 Tein kaksi avokadoleipää. Alan syödä, ja luen samalla taas Harry Potteria.

16.47 Välipalan jälkeen iski väsy, ja jämähdin pöydän ääreen selaamaan instagram-stooreja ja lukemaan blogeja. Nyt jatkan aiemmin päivällä kesken jäänyttä luentoa, sillä haluan saada sen tänään hoidettua pois alta.

17.28 Vihdoinkin luento katsottu ja muistiinpanot tehty. Siirryn täyttämään kalenteria ja käymään to do -listojani läpi. Viestittelen myös kaverini ja siskoni kanssa.

18 Alan tehdä salaattia ruuan kylkeen. Järjestelen myös hieman tavaroita ja muuta pientä.

18.22 Alan syödä ruokaa, ja luen taas samalla.

19.51 Ruoka on kadonnut lautaselta ajat sitten, mutta maltoin lopettaa lukemisen vasta nyt. Oli olevinaan sen verran jänniä tapahtumia, että aloitin aina vain uuden luvun... Nyt pitää tiskata.

20.30 Siirrän kamerasta tähän postaukseen tulevia ja muita alkuvuoden kuvia tietokoneelle. Muokkaan heti niistä muutamia.

20.50 Päätän kutoa vielä hetken ennen kuin menen suihkuun. Aloin tehdä kauluria joulun välipäivinä, ja se on edelleen kesken, koska alussa minulla oli sen kanssa vaikeuksia ja jouduin aloittamaan alusta. Sitten tajusin, että tarvitsen neulepuikot, joita minulla ei ollut ja viimeiset pari viikkoa koko kauluri on taas melkein unohtunut, kun olen yrittänyt päästä vauhtiin opiskelujuttujen kanssa.

21.43 Kutoessa menikin aika äkkiä. Nyt sinne suihkuun.

22.20 Syön iltapalaa, ja katson samalla Masterchef Australiaa. Uusia jaksoja ei tällä hetkellä ole, mutta paikkaan asian katsomalla yhtä vanhaa kautta uudelleen. Tässäkin on näköjään asia, johon en kyllästy :D

23.30 Hammaspesulle. Rasvaan kädet, ja sammutan valot muualta paitsi sängyn vierestä.

23.40 Hyvää yötä!


Olen miettinyt tälle postaukselle nyt lopetusta hyvän tovin, mutta en ole keksinyt mitään järkevää, joten lyhyesti ja ytimekkäästi: ensi kertaan :)

ALKUVUODEN ARKIKUULUMISIA

Kivaa keskiviikkoa!

Nyt kun vuosi on kunnolla alkanut, ja olen palannut toden teolla arkeen joululoman jäljiltä itsekin, halusin tulla kirjoittelemaan tänne arkikuulumisiani. Kurssien puolesta päiväni ovat maaliskuuhun asti täysin aikatauluttomia, joten arkirytmiin pääseminen on vaatinut jonkin verran ponnistelua. Ihan en ole vielä yltänyt sellaiseen opiskelutahtiin kuin pitäisi, jos aion kevätlukukauden aikana saada opinnot purkkiin gradua ja graduseminaaria lukuun ottamatta (kuten siis tavoitteenani on), mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa. Ainakin kaikkea sellaista opiskeluun liittyvää on aloitettu, mitä on tässä vaiheessa mahdollista: ihan hyvä lähtökohta sekin. Työvuoroja olen ehtinyt tehdä tämän vuoden puolella jo muutaman, mutta kokonaisuudessaan alkuvuosi on töiden osalta ollut rauhallinen. Helmikuussa sen sijaan on luvassa ainakin kaksi kokonaista työviikkoa, kun sijaistan toimituksen talvilomia. Sitäkin ajatellen opiskelun suhteen kannattaisi pakertaa nyt kun on aikaa, mutta jotenkin vain motivaatiota on vaikea keräillä, kun oikeaa deadlinea ei ole häämöttämässä nurkan takana.

Jos opiskelumotivaation puute ja siitä johtuva hitaahko tehtävientekotahti sekä arkirytmin haasteet jätetään pois laskuista, vuoden ensimmäiset viikot ovat oikeastaan menneet varsin mukavasti. Olemme pienen kaveriporukkamme kesken käyneet vaihtamassa kuulumisia laskiaispullilla herkuttelun ohessa (tamperelaisille ja täällä laskiaissesonkina käyville muuten vinkkinä, että Tallipihalla on superhyvät pullat!!) ja kirppistelleet toistemme tavaroita ja vaatteita. Tähän mennessä olen itse ollut saamapuolella, mutta ajattelin lähiviikkoina käydä omiakin kaappejani ja laatikoitani läpi, josko saisin itsekin vähälle käytölle jääneitä juttuja kaupattua ja lahjoitettua eteenpäin. Aika tehokkaasti olen kyllä luopunut sellaisesta mitä en tarvitse, ja pieneksi jääneet vaatteeni menevät useimmiten vielä siskolleni käyttöön, mutta aina sitä silti jotain kiertoon laitettavaa on.

Kavereiden kanssa vietetyn ajan lisäksi olen muun muassa käynyt ensimmäistä kertaa pariin vuoteen luistelemassa, leiponut ruohosipuli-juustosarvia, katsonut viisi Harry Potter -leffaa ja jatkanut myös Pottereiden lukemista (tällä hetkellä Puoliverisen prinssin loppuratkaisu lähestyy). Vaikka etäelämä kovasti kyllästyttää ja välillä ahdistaakin erityisesti toista vuotta tietokoneen välityksellä (ja usemmiten vuorovaikutuksetta) järjestettyjen opintojen vuoksi, edellämainitut asiat luistelusta töihin ja Harry Potteriin JA varsinkin kaverit ovat tehneet kaikesta siedettävämpää. Onneksi en ole enää niin yksinäinen, sillä ihmiset, kuulumisten vaihtaminen ja vertaistuki jos mitkä ovat tämän etäilyn keskellä suurimpia voimavarojani.

Miten sinun vuotesi on alkanut?

25 ASIAA JOTKA OLEN OPPINUT 25 VUODESSA

Hyvää loppiaista ja hyvää syntymäpäivää minä! 

Muistin loppuvuodesta tämän muutamia vuosia takaperin hyvinkin suositun postausidean, ja tajusin etten ole ikinä toteuttanut tätä. Väsäsin tuolloin heti luonnoksen tästä tekstistä, ja päätin, että julkaisen tämän syntymäpäivänäni. Tässä sitä siis on 25 vuotta ja saman verran elämänviisauksia kasassa. 

Liikkua kannattaa eniten juuri silloin, kun tuntuu, ettei sille ole aikaa. Ei tietenkään sellaisessa tilanteessa, jos on ihan rättiväsynyt tai kalenteri on oikeasti supertäynnä. Omalla kohdallani nämä en ehdi jumppaan/lenkille/venyttelemään -tilanteet ovat kuitenkin usein sellaisia, että lyhytkin liikuntasuoritus tekisi enemmän kuin hyvää. Liikkuminen myös maksaa itsensä lähes aina takaisin parempana vireystilana, minkä ansiosta jaksaa hoitaa velvollisuuksia tehokkaammin. 

Kivoja kokemuksia ei ole järkeä jättää väliin huonon sään vuoksi tai siksi, ettei ole seuraa. Tämän olen todennut niin monta kertaa, että se alkaa jo iskostua mieleen. Joo, on totta kai mälsää tehdä asioita yksin, jos toivoisi tekevänsä ne jonkun toisen/toisten kanssa, mutta vielä mälsempää on jälkikäteen murehtia, että nyt jäi sitten asia x väliin. 

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Epämukavia asioita tulee helposti lykättyä aina vain eteenpäin, mutta valitettavasti ne eivät hoidu sen enempää itsekseen kuin mikään muukaan. Vitkuttelun sijaan varsinkin pienet ärsyttävät jutut kuten ajanvaraukset kannattaa siis reippaasti hoitaa heti tilaisuuden tullen pois alta niin välttyy siltä, että ne kolkuttelevat viikkokaupalla mielen perukoilla ja roikkuvat to do -listojen häntäpäässä. 

Jos asiat eivät luista yrittämisestä huolimatta, kannattaa ottaa aikalisä. Minulla on paha tapa jatkaa asioiden tekemistä hammasta purren, vaikka ne eivät edistyisi ollenkaan. Hiljalleen olen kuitenkin alkanut ymmärtää, miten typerää se on. Asia kuin asia luistaa yleensä noin kymmenen kertaa paremmin pienen (tai vähän isommankin) tauon jälkeen. 

Huonoissa ihmissuhteissa roikkuminen on ajanhukkaa. Eli toisin sanoen: luovu hyvä ihminen sellaisista ihmissuhteista, jotka vievät enemmän energiaa kuin antavat sitä. 

Ei kannata jossitella asioita, joille ei voi mitään.

Muutos se on pienikin muutos. Nuorempana ajattelin esimerkiksi, että on turhaa mennä 15 minuutiksi ulos tai opiskella vieraan kielen sanoja 5 minuuttia, koska pidin noin lyhyttä aikaa turhana. Nykyään olen aivan toista mieltä. Pienikin liikunta, kuten parin minuutin roskien vieminen on parempi kuin ei mitään. Samoin lyhytkin opiskelutuokio voi olla tehokas ja niin edelleen. Erityisesti silloin kun on aikeissa muuttaa tapojaan isommin, pienet muutokset ovat minusta hyvä alku. 

Elämällä ei ole aikataulua. Asiat eivät aina mene niin kuin niiden toivoisi menevän, ja varsinkin ihmissuhteet ovat kohtalon tanssia, johon ei itse voi täysin vaikuttaa. Kaikkien ihmisten elämät eivät siis mitenkään voi mahtua valmiiksi määriteltyihin muotteihin, eivätkä kulkea identtisiä lineaarisia janoja pitkin eteenpäin. 

Rakkaiden ihmisten jälkeen parasta maailmassa ovat brunssit ja toiseen maailmaan mukanaan vievät tarinat.

Sinnikkyys kannattaa aina.

Hyvät ideat pitää kirjoittaa mahdollisimman pian muistiin. Niitä ei nimittäin todellakaan muista enää myöhemmin. Tämä tapa on hyvä myös siksi, että on ihanaa avata puhelimen muistio tai vihko ja löytää sieltä uutisaiheita, reseptejä, kahvila- ja ravintolasuosituksia, kirjavinkkejä...

Kun kaikki tuntuu kamalalta, kannattaa keskittyä selviämään yhdestä asiasta kerrallaan. Tämän elämänohjeen olen saanut isältäni, ja yritän noudattaa sitä aina vaikean paikan tullen. 

Jos arki tuntuu tylsältä harmaalta massalta, pienikin muutos rutiineihin voi piristää mieltä.

Kyky innostua on supervoima. En ole aina arvostanut helposti innostuvaa luonnettani. Viime vuosina olen kuitenkin ymmärtänyt sen olevan iloa elämään tuova rikkaus. 

Osaamattomuutta ei tarvitse hävetä. Aina voi opetella uusia taitoja ja kehittyä sellaisissa asioissa, jotka sujuvat heikosti. Jos jotakin ei osaa, miksi hävetä sitä, kun saman energian voisi käyttää kyselemiseen ja asian omaksumiseen? Kukaan ei muutenkaan voi osata kaikkea täydellisesti, eikä suoriutua heti vailla haparointia asiasta, jota ei ole ikinä ennen tehnyt. 

Vaikeinta on aloittaminen. Esimerkiksi koulutehtävät tuntuvat usein ylitsepääsemättömältä suolta ja liikkumaan lähteminen laiskottaa enemmän kuin mikään. Kun aloittamisen kynnyksen yli pääsee, homma kuin homma alkaa kuitenkin tavallisesti luistaa, ja loppujen lopuksi on vain tyytyväinen siihen, mitä tuli tehtyä. Jos tahtoo saada jotakin aikaan, pitää siis sysätä itsensä aloittamisen kynnyksen yli. 

Mikään ei ikinä ole 100 prosenttisen varmaa. Täydellistä hetkeä ei siis kannata jäädä odottelemaan oikeastaan minkään suhteen, ainakaan jos kyse on unelmista. 

Kuvien ottaminen ei ole koskaan turhaa. Ne ovat muistojen polulla kuin ikkunoita menneisiin hetkiin. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kovana suunnittelijana vannon tämän viisauden nimeen. 

Keskity tekemättömien asioiden sijaan siihen, mitä olet saanut aikaiseksi. Siskoni neuvoi mua kerran tällä lauseella, ja se on jäänyt vahvasti mieleen. 

Kipeätkin kokemukset ovat osa elämää, ja niistä oppii aina jotakin.

Lapsuuden ja nuoruuden harrastukset maistuvat aikuisenakin. Kiinnostuksen kohteet voivat muuttua ja ovat omallakin kohdallani muuttuneet elämän aikana. Olen silti hivenen hämilläni todennut, että suurinta iloa saan edelleen samoista asioista kuin 10-vuotiaana.

Työyhteisö voi olla elämän merkittävimpiä ryhmiä. Toki itselläni on käynyt tämän asian suhteen mielettömän hyvä tuuri, mutta mielestäni tärkeä opetus yhtä kaikki. Siinä missä kollegat voivat aiheuttaa hirveästi harmaita hiuksia, he voivat parhaimmillaan myös opettaa sinulle lukuisia asioita, tsempata eteenpäin ja aidosti välittää.

Jos ihmiset eivät arvosta seuraasi tai kohtelevat sinua huonosti, se on heidän menetyksensä, opetti äiti. Tämänkin olen pyrkinyt pitämään elämän myrskyissä mielessä.

Valtaosa elämästä koostuu arjesta. Nauti siis arjen pienistä hetkistä. 

Millaisia asioita sinä olet oppinut elämäsi varrella?