25 ASIAA JOTKA OLEN OPPINUT 25 VUODESSA

Hyvää loppiaista ja hyvää syntymäpäivää minä! 

Muistin loppuvuodesta tämän muutamia vuosia takaperin hyvinkin suositun postausidean, ja tajusin etten ole ikinä toteuttanut tätä. Väsäsin tuolloin heti luonnoksen tästä tekstistä, ja päätin, että julkaisen tämän syntymäpäivänäni. Tässä sitä siis on 25 vuotta ja saman verran elämänviisauksia kasassa. 

Liikkua kannattaa eniten juuri silloin, kun tuntuu, ettei sille ole aikaa. Ei tietenkään sellaisessa tilanteessa, jos on ihan rättiväsynyt tai kalenteri on oikeasti supertäynnä. Omalla kohdallani nämä en ehdi jumppaan/lenkille/venyttelemään -tilanteet ovat kuitenkin usein sellaisia, että lyhytkin liikuntasuoritus tekisi enemmän kuin hyvää. Liikkuminen myös maksaa itsensä lähes aina takaisin parempana vireystilana, minkä ansiosta jaksaa hoitaa velvollisuuksia tehokkaammin. 

Kivoja kokemuksia ei ole järkeä jättää väliin huonon sään vuoksi tai siksi, ettei ole seuraa. Tämän olen todennut niin monta kertaa, että se alkaa jo iskostua mieleen. Joo, on totta kai mälsää tehdä asioita yksin, jos toivoisi tekevänsä ne jonkun toisen/toisten kanssa, mutta vielä mälsempää on jälkikäteen murehtia, että nyt jäi sitten asia x väliin. 

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Epämukavia asioita tulee helposti lykättyä aina vain eteenpäin, mutta valitettavasti ne eivät hoidu sen enempää itsekseen kuin mikään muukaan. Vitkuttelun sijaan varsinkin pienet ärsyttävät jutut kuten ajanvaraukset kannattaa siis reippaasti hoitaa heti tilaisuuden tullen pois alta niin välttyy siltä, että ne kolkuttelevat viikkokaupalla mielen perukoilla ja roikkuvat to do -listojen häntäpäässä. 

Jos asiat eivät luista yrittämisestä huolimatta, kannattaa ottaa aikalisä. Minulla on paha tapa jatkaa asioiden tekemistä hammasta purren, vaikka ne eivät edistyisi ollenkaan. Hiljalleen olen kuitenkin alkanut ymmärtää, miten typerää se on. Asia kuin asia luistaa yleensä noin kymmenen kertaa paremmin pienen (tai vähän isommankin) tauon jälkeen. 

Huonoissa ihmissuhteissa roikkuminen on ajanhukkaa. Eli toisin sanoen: luovu hyvä ihminen sellaisista ihmissuhteista, jotka vievät enemmän energiaa kuin antavat sitä. 

Ei kannata jossitella asioita, joille ei voi mitään.

Muutos se on pienikin muutos. Nuorempana ajattelin esimerkiksi, että on turhaa mennä 15 minuutiksi ulos tai opiskella vieraan kielen sanoja 5 minuuttia, koska pidin noin lyhyttä aikaa turhana. Nykyään olen aivan toista mieltä. Pienikin liikunta, kuten parin minuutin roskien vieminen on parempi kuin ei mitään. Samoin lyhytkin opiskelutuokio voi olla tehokas ja niin edelleen. Erityisesti silloin kun on aikeissa muuttaa tapojaan isommin, pienet muutokset ovat minusta hyvä alku. 

Elämällä ei ole aikataulua. Asiat eivät aina mene niin kuin niiden toivoisi menevän, ja varsinkin ihmissuhteet ovat kohtalon tanssia, johon ei itse voi täysin vaikuttaa. Kaikkien ihmisten elämät eivät siis mitenkään voi mahtua valmiiksi määriteltyihin muotteihin, eivätkä kulkea identtisiä lineaarisia janoja pitkin eteenpäin. 

Rakkaiden ihmisten jälkeen parasta maailmassa ovat brunssit ja toiseen maailmaan mukanaan vievät tarinat.

Sinnikkyys kannattaa aina.

Hyvät ideat pitää kirjoittaa mahdollisimman pian muistiin. Niitä ei nimittäin todellakaan muista enää myöhemmin. Tämä tapa on hyvä myös siksi, että on ihanaa avata puhelimen muistio tai vihko ja löytää sieltä uutisaiheita, reseptejä, kahvila- ja ravintolasuosituksia, kirjavinkkejä...

Kun kaikki tuntuu kamalalta, kannattaa keskittyä selviämään yhdestä asiasta kerrallaan. Tämän elämänohjeen olen saanut isältäni, ja yritän noudattaa sitä aina vaikean paikan tullen. 

Jos arki tuntuu tylsältä harmaalta massalta, pienikin muutos rutiineihin voi piristää mieltä.

Kyky innostua on supervoima. En ole aina arvostanut helposti innostuvaa luonnettani. Viime vuosina olen kuitenkin ymmärtänyt sen olevan iloa elämään tuova rikkaus. 

Osaamattomuutta ei tarvitse hävetä. Aina voi opetella uusia taitoja ja kehittyä sellaisissa asioissa, jotka sujuvat heikosti. Jos jotakin ei osaa, miksi hävetä sitä, kun saman energian voisi käyttää kyselemiseen ja asian omaksumiseen? Kukaan ei muutenkaan voi osata kaikkea täydellisesti, eikä suoriutua heti vailla haparointia asiasta, jota ei ole ikinä ennen tehnyt. 

Vaikeinta on aloittaminen. Esimerkiksi koulutehtävät tuntuvat usein ylitsepääsemättömältä suolta ja liikkumaan lähteminen laiskottaa enemmän kuin mikään. Kun aloittamisen kynnyksen yli pääsee, homma kuin homma alkaa kuitenkin tavallisesti luistaa, ja loppujen lopuksi on vain tyytyväinen siihen, mitä tuli tehtyä. Jos tahtoo saada jotakin aikaan, pitää siis sysätä itsensä aloittamisen kynnyksen yli. 

Mikään ei ikinä ole 100 prosenttisen varmaa. Täydellistä hetkeä ei siis kannata jäädä odottelemaan oikeastaan minkään suhteen, ainakaan jos kyse on unelmista. 

Kuvien ottaminen ei ole koskaan turhaa. Ne ovat muistojen polulla kuin ikkunoita menneisiin hetkiin. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kovana suunnittelijana vannon tämän viisauden nimeen. 

Keskity tekemättömien asioiden sijaan siihen, mitä olet saanut aikaiseksi. Siskoni neuvoi mua kerran tällä lauseella, ja se on jäänyt vahvasti mieleen. 

Kipeätkin kokemukset ovat osa elämää, ja niistä oppii aina jotakin.

Lapsuuden ja nuoruuden harrastukset maistuvat aikuisenakin. Kiinnostuksen kohteet voivat muuttua ja ovat omallakin kohdallani muuttuneet elämän aikana. Olen silti hivenen hämilläni todennut, että suurinta iloa saan edelleen samoista asioista kuin 10-vuotiaana.

Työyhteisö voi olla elämän merkittävimpiä ryhmiä. Toki itselläni on käynyt tämän asian suhteen mielettömän hyvä tuuri, mutta mielestäni tärkeä opetus yhtä kaikki. Siinä missä kollegat voivat aiheuttaa hirveästi harmaita hiuksia, he voivat parhaimmillaan myös opettaa sinulle lukuisia asioita, tsempata eteenpäin ja aidosti välittää.

Jos ihmiset eivät arvosta seuraasi tai kohtelevat sinua huonosti, se on heidän menetyksensä, opetti äiti. Tämänkin olen pyrkinyt pitämään elämän myrskyissä mielessä.

Valtaosa elämästä koostuu arjesta. Nauti siis arjen pienistä hetkistä. 

Millaisia asioita sinä olet oppinut elämäsi varrella?