TAMMIKUUN POSITIIVISIA

Näin tammikuun viimeisinä tunteina on hyvä vielä muistella vuoden ensimmäisen kuukauden positiivisia juttuja. Niitä tuntuikin nyt olevan tosi paljon mielessä, vuosi on siis lähtenyt kivoissa merkeissä käyntiin. Kaikilla osa-alueilla yliopistosta bloggaamiseeen riittää innostusta ja vastapainona vapaa-ajalla on tapahtunut ja tulee tapahtumaan kaikkea kivaa. Eniten kaikesta ilahduttaa ehkä se, että jo nyt on nähty huomattavasti enemmän talvea verraten viime vuoteen ja helmikuu on vielä edessä. Oon myös saanut tässä periodissa yliopiston ja muun elämän kivasti tasapainoon, joka sekin vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti hyvään fiilikseen. Nyt kuitenkin tammikuussa ilahduttaneihin asioihin, joita olivat muun muassa...

talven eka käynti Yyterissä 

itselle uusien teemakujen maistelu

aurinkoiset ja lumiset pakkaspäivät, ihanaa kun on oikeasti talvi

kuukausi takana 365 kuvaa -haastetta, enkä oo unohtanut vielä yhtäkään kuvaa

onnistuneimmat synttärit vuosiin - kiitos vaan kaikille loistotyypeille, joiden ansiota tää oli!

kivat sivuainekurssit

vuoden ekat ryhmäliikuntatunnit

kahvittelu ja jutustelu Helin kanssa

tehokkuus ja hyvä flow oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla

lähestyvät vuosijuhlat ja kaverisitsit (jälkimmäiset jo perjantaina)

uudet verhot 

inspiraatio blogia kohtaan

uusi Adidaksen kassi - niin kätevä!

haalarimerkkien ompelu -projektin eteneminen

vihdoin tehtävälistalta pois saatu hammastarkastuksen varaaminen

ekalla kerralla onnistuneet falafelit 

edellisen ja tämän postauksen kommentit

osana synttärilahjaa saatu tehokas ja ihanan tuoksuinen vartalokuorinta

Google analyticsista vihdoin löydetyt hakusanat ja muutenkin oivallukset sen kanssa

kirjastosta mukaan (koulukirjan lisäksi) tarttuneet Kun taivas putoaa sekä Ja vuoret kaikuivat

Toivottavasti sunkin tammikuuhun mahtui monta positiivista hetkeä! 💜: Jenny

ELÄMÄNI NUMEROINA

Ihanaa ehtiä taas kirjoittelemaan teille! En tiedä mihin tää kaikki aika oikein katoaa, kun nytkään lukujärjestys ei ole mikään ihan supertäysi, mutta silti tuntuu siltä et vuorokauteen tarvis ajoittain useamman tunnin lisää ja to do -listat paisuvat paisumistaan. Eipä tule ainakaan tylsää ;) Nyt kuitenkin lähemmäs tämän postauksen varsinaista aihetta eli mun elämän numeroita. Listailin ylös numerofaktoja mun arjesta tämän jo varmasti monelle tutun postauksen kautta ja arvatkaapa mitä: tää oli jotenkin tosi kivaa, joten tällä konseptilla tulee postattua mitä luultavimmin vielä monesti. Ennen numeroita vielä sen verran kuvista, että nää on napattu viime viikonloppuna Yyterissä. Oli vaan niin superihana ilma, että oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja tehdä talven eka visiitti dyyneille meren ääreen! 

1 sisarus

2 kuulolaitetta

6 kurssia meneillään

7 ryhmää WhatsApissa

10 vuotta harrastuksena pianon soittaminen

19.32 on kello kun alan viimeistellä tätä postausta

20 sivua luettavaa ja moodlekommentti vielä tänään ohjelmassa

25-vuotias ainejärjestö Vostok, jota juhlitaan vuosijuhlissa 24. helmikuuta

46 opintopistettä kasassa tällä hetkellä, pari opintopistettä syksyltä vielä puuttuu rekisteristä

64 korttia oon yhteensä lähettänyt maailmalle postcrossingin ansiosta (tää harrastus on ollut pitkään tauolla, mutta aattelin vielä tänään tai sit huomenna taas vähän aktivoitua kun yksi kortti postimerkkeineen odottelis tuolla kirjoittajaansa)

121 ig-kuvaa

161 senttimetriä pituutta

341 julkaistua postausta tämä mukaan lukien

365 kuvaa eli yksi per päivä on haasteena tänä vuonna

448 käsittelyä odottavaa kuvaa ja määrä vaan paisuu paisumistaan...

Olisi kiva kuulla teidänkin numerofaktoja, joten linkkailkaapa vastaavia postauksianne mulle tai kertokaa muutama luku kommentissa! 💜: Jenny

10 TAVOITETTA VUODELLE 2018

Uutta vuotta ollaan elelty jo kolmisen viikkoa, mutta en oo ehtinyt aiemmin kirjoittelemaan tätä tavoitepostausta. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, joten mennäänpä pidemmittä puheitta kurkkaamaan mitä kaikkea mä toivon kuluvalta vuodelta! Vuonna 2018 haluaisin siis...

...löytää kesätyön
...uusia vihdoin blogin ulkoasun
...lukea ainakin kymmenen kirjaa
...käydä useammin ryhmäliikuntatunneilla
...jumittaa puhelin kourassa sohvalla harvemmin
...juoda enemmän vettä (yksi lasi ainakin heti aamulla)
...sanoa edelleen rohkeasti kyllä uusille ihmisille ja kokemuksille
...bloggailla mahdollisimman usein ja yrittää löytää sille arjessakin aikaa
...valokuvata tasaisesti kaikkina vuodenaikoina ja enemmän kuin edellisvuonna
...suoriutua kursseista kunnialla, mutta kuitenkaan stressaamatta liikaa. Arvosana 2 tai 1 tai edes hylätty ei kaada maailmaa, kunhan on yrittänyt parhaansa. Joskus on ok epäonnistua, eikä kaikkeen tarvitse panostaa sataprosenttisesti.

Asetitko sä tavoitteita tälle vuodelle? Jos niin, mitä? 💜: Jenny

HAASTE VUODELLE 2018 - 365 PÄIVÄÄ, 365 KUVAA

Hullua tai ei, niin mä starttasin vuoden ekana päivänä uudelleen 365 kuvaa -haasteen! Tarkoituksenani on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan (tai sitten ei) ottaa joka päivä vuoden ajan vähintään yksi kuva. Tämä sama tuli toteutettua pari vuotta sitten, mutta silloin en aloittanut vuoden ensimmäisestä päivästä, vaan vasta heinäkuussa. Kesto oli kuitenkin sama ja olin aika tyytyväinen siihen, miten loppujen lopuksi onnistuin. Moni juttu mun arjessa on parin vuoden takaisesta muuttunut, joten kuvistakin tulee varmasti erilaisia tällä kertaa. Oon myös ikuinen "projekti-ihminen" eli tässä pääsee sekin puoli musta jälleen esiin.

päivä 1, kuva 1

Ettei tämä vain muuttuisi liian helpoksi, mulla on muutama sääntö kuviin liittyen: selfieitä ei hyväksytä ja puhelimella kuvattuja kuviakin vain jos mitään muuta ei ole. Lisäksi haluaisin tämän haasteen myötä kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia kuvaustapoja, perspektiivejä ja käyttää mun kumpaakin objektiivia. Haluaisin ylipäätään, että nää kuvat kertoisivat mun arjesta, mutta silti olisivat erilaisia. Ei siis päivä toisensa perään kuvia aamupalasta tai yliopiston käytävistä, vaikka toki joskus varmaan niitäkin. Aika näyttää mitä tästä tulee, mutta alkuun oon tän projektin kanssa ainakin ihan kunnioitettavasti päässyt.

päivä 3

Oisitteko te edellisen kerran tapaan kiinnostuneita seurailemaan tätä mun projektia? 💜: Jenny

BT - KIRJE MINULLE VUODEN PÄÄHÄN

Blogitiimin kanssa päätettiin aloittaa vuosi kirjoittamalla kirjeet itsellemme vuoden päähän eli tammikuuhun 2019. En olekaan aiemmin toteuttanut mitään tällaista kirjejuttua, joten tätä tehdessä pääsi kokeilemaan uutta ja vähän jopa haastamaan itseään. Nyt kuitenkin pidemmittä puheitta asiaan, eli katsotaan, mitä mä halusin sanoa vuotta vanhemmalle itselleni.

Moikka mä, ja hyvää 22-vuotissyntymäpäivää!

Kun kirjoittelen tätä kirjettä itselleni, olen juuri hetki sitten pohtinut kesätyö- ja harjoitteluasioita. Toivonkin siis, että ensi tammikuussa ainakin kyseiset jutut olisi hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Ihanaa olisi myös, jos olisin vuoden aikana oppinut edes vähän paremmin aikatauluttamaan mun elämää ja jättämään myös rentoutumiselle aikaa ilman huonoa omaatuntoa. Haluaisin stressata vähemmän ja pitää elämäni osa-alueet paremmin tasapainossa.

  Moni asia on kuitenkin myös hyvin. Vuosi 2017 toi mulle paljon lisää sosiaalisia suhteita, sisältöä elämään, inspiraatiota ja uusia kokemuksia. Toivon, että vuoden päästä lukiessani tätä tekstiä voin muistella lämmöllä myös vuotta 2018. Siksi aionkin parhaani mukaan yrittää elää hetkessä, tarttua kiinnostaviin tilaisuuksiin ja olla murehtimatta liikaa. Ehkä kaikki selviää kuin selviääkin aikanaan.
  22-vuotias mä: toivottavasti olet selviytynyt kunnialla tämän vuoden projektista (tästä ens postauksessa lisää!) ja käynyt ahkerampaan tahtiin ryhmäliikuntatunneilla. Toivottavasti olet myös oppinut elämään hieman paremmin stressin kanssa ja toivottavasti olet pysähtynyt nauttimaan monista hetkistä tämän tekstin kirjoittamisen ja lukemisen välillä. Mutta ennen kaikkea: hyvä jos vuotta vanhempi minä antaa itselleen enemmän epäonnistumisia ja virheitä anteeksi.

terveisin: minä 21 vuotta (tai ollakseni rehellinen ei ihan vielä, vaan vasta tämän postauksen julkaisupäivänä)

Onko joku teistä joskus kirjoittanut kirjeen itselleen tulevaisuuteen tai menneisyyteen? Muistelisin, että oon blogeissa törmännyt ainakin postauksiin, joissa kirjoitellaan nuoremmalle itselle, joten jos sulta tällainen tai joku muu kirje löytyy - linkkaa se kommentteihin. 💜: Jenny

PS: kurkkaa myös muiden tyttöjen kirjeet: Krista / Heli / Sini / Anniina /

VAIN ELÄMÄÄ -KONSERTTI 29.12.2017

Vuotta 2018 ollaan elelty jo useampi päivä, mutta palaillaan tänään vielä hetkeksi edellisen vuoden puolelle Vain elämää -konserttitunnelmien mukana. Vain elämää on yks niistä harvoista ohjelmista, joita on tullut seurattua kaikki kaudet. Ne biisit ja tarinat on usealta kaudelta muodostunut itselle tosi tärkeiksi, eikä tää viimeisin kausi ollut poikkeus. Siksi voin todeta Hartwall arenasta ja tästä konsertista: oi mikä ihana ilta, kuten Cheek konsertin päätteeksi lauloi. 

minä tiedän sinun aina olevan siellä

mihin ikinä tieni mennä voi

aivan tiettömälläkin tiellä minun tuulessani soi

- Jari Sillanpää, Minun tuulessa soi -

kun elämä on vähän rankkaa
viet mut jäätelölle rantaan
kun putoon asfalttiin niin
sä oot mun trampoliini

- Jenni Vartiainen, Trampoliini -

hän on yksin, kukaan ei tuu juttelee
koulun pihal katselee mitä muut tekee, hän kuuntelee, ne huutelee
tekis mieli puhua, mut laittaa käden suun eteen
tupakkajengin kundit nauraa ja osottaa
ohikulkiessaan saattaa jaloille monottaa
on vaan parempi olla näkymätön ja hiljaa
eikä ikinä lähtee mukaan siihen kilpaan

- Cheek, Jumala -

puoltakaan en sun kivustas voi tietää
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

- Sanni, Kelpaat kelle vaan -

tultii eri teit kahtasataa niinku Jaren kiesi
nollakasi kaksi puuta ja ne liekit
nyt mennää lujaa se alkaa olee selvää
JT tulee antaa räppäreille selkään
nyt ne äijät näyttää hapanta naamaa
ne luuli ettei tulis profeettoja Pohjanmaalta

- Juha Tapio, Sinuhe -

kaikki loputon kauneus
kaikki järjettömyys
kaikki ruoskivat toiveet
kaikki päättämättömyys
ovat lopulta tarkoituksen palasia
osa arvoitusta
valot pimeyksien reunoilla

- Kaija Koo, Valot pimeyksien reunoilla -

en aio tuntea pelkoo
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi
mä aion antaa sen kuolla
en enää anna sille tilaa hengittää
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää

- Toni Wirtanen, Vapaa -

Toivottavasti ihana tunnelma välittyy näistä kuvista edes vähäsen... Löytyykö sieltä muita Vain Elämää -faneja? 💜: Jenny