10 KUVAA JA HETKEÄ LAPIN REISSULTA

Heissan!

Palasin Leviltä reilu kuukausi sitten, ja tässä välissäkin on jo tapahtunut vaikka mitä, mutta halusin kuitenkin jakaa tänne vielä tämän postauksen verran Lappikuvia ja -tunnelmia. Seuraavaksi siis kymmenen kuvaa ja hetkeä mun pohjoisen reissulta.

1 Ensimmäinen aamu pohjoisessa. Nousen ylös, ja ulkona hämärtää vielä. Avaan verhot, ja jään sohvalle katselemaan pihapuita ja kinoksia. Onni valtaa mielen ja kehon.

2 Minä ja siskoni lähdemme hiihtämään kohti Tonttulan elämyskylää. Päivä on kuin upein Lapin postikortti: taivas kaartuu syvän sinisenä päidemme yllä, hanki kimaltaa, ja latu mutkittelee eteenpäin metsän siimekseen. Sukset luistavat eteenpäin kuin itsestään.

3 Piparkakkutalo tuoksuu nimensä mukaisesti pipareilta. Joka puolella on kauniita yksityiskohtia, ja ympäristö saa toivomaan, että pöydällä odottaisi piparitaikina, josta voisi alkaa leipoa. Paljoa ei mielikuvitusta tarvita siihen, että tontut heräävät henkiin, ja tupa täyttyy jouluisesta tohinasta.

4 Pakkasyön pimeys alkaa laskeutua tunturin ylle samalla kun auringon viimeiset säteet värjäävät maisemaa. Rinteet hiljenevät, ja mekin päätämme alkaa tehdä lähtöä. Laskemme loivaa alamäkeä kohti viimeisiä rinteitä, kun mutkan takaa paljastuu oranssinpunaivsena hehkuva taivas. Taakse vilkaistessa katse jumittuu vaaleanpunaisiksi värjäytyneisiin pilviin. Pysähdymme, ja kaivamme kamerat esiin.

5 Sisko lähtee. Vilkutan loittonevan bussin perään, ja suuntaan paikalliseen kahvilaan. Tilaan palan feta-pinaatttipiirasta ja porkkanakakkua kahvin kera. Kotoisan tunnelman täydentää tuoreiden leivonnaisten tuoksu. Minunkin herkkuni maistuvat sinä aamuna leivotuilta. Kaivan tietokoneeni esiin, avaan Bloggerin, ja ryhdyn kirjoittamaan. Tätä olen kaivannut.

6 Puiset portaat nousevat tunturin kylkeä ja katoavat männynrunkojen lomaan. 766 askelmaa ylös. Puut humisevat pääni yläpuolella, ja sankka sumu peittää runkojen välistä pilkottavat tunturit. Hengähdän hetken joka välitasanteella. Tällaisesta porrastreenistä pidän.

7 Muutaman kilometrin hiihdettyäni pysähdyn ladun varteen tauolle. Porotermosmukista kaatamani tee höyryää sopivan kirpsakassa pakkasilmassa. Ajattelen, että aurinko taitaa jo vähän lämmittää. Ohi hiihtää mies koiran kanssa.

8 Tunturissa tuulee niin paljon, ettei alhaalla ikinä uskoisi. Lasketteluni loppuu lyhyeen, ja rahaakin menee hukkaan. Olen kuitenkin yllättävän vähän harmissani. Sain juttuseuraa keski-ikäisestä naisesta, jonka kanssa päivittelimme tunturin hurjaa säätä ja loppujen lopuksi päädyimme juttelemaan muun muassa yksin reissaamisesta. Toivotettuamme toisillemme hyvää loppureissua päätän toteuttaa suunnittelemani herkkuhetken hieman aiottua aikaisemmin. Lämmin makea pannukakku maistuu taivaalliselta ulkoilman ja hurjassa tuulessa tarpomisen jälkeen.

9 Ilma lämpenee yhtäkkiä plusasteille. Rännit lorisevat, ja ulkona on harmaata. Tänään kerään graduni aineiston. 

10 Levijärvi tervehtii taas hiihtäjää. On viimeinen pohjoisen ilta tällä erää. Mietin kaikkea kokemaani, hengittelen syvään, nyt on taas pakkasta. Ladut ovat jo hiljenneet, mutta olen tyytyväinen, että valitsin juuri tämän hetken. Saan katsella auringonlaskua paluumatkalla. Haikeus iskee, mutta hiljaa toivon, että palaan vielä monta kertaa.

Seuraavalla kerralla toivottavasti vähän ajantasaisempia kuulumisia, mutta siihen asti moi moi!

LUMINEN LUMOUS

  

Puut kuin uinuvat jättiläiset,

kuiskailevat valkean huntunsa alta.

Sininen taivas, narskuva hanki,

pakkasen puremat posket,

taivaanrannassa siintävät tunturit. 

Miten kaikki tämä,

tuntuukaan niin pakahduttavalta? 

Ladut jatkuvat silmänkantamattomiin,

ilma tuoksuu maailman puhtaimmalta;

pakkaselta, lumisilta lakeuksilta.

 

Lapsuuteni talvista on tullut harvinaista herkkua.

Etelässä lumi sataa maahan yllättäen ja valaisee hetken pimeitä päiviä. Sitten se muuttuu loskaksi, ja musta maa kuoriutuu näkyviin. Sataa vuoroin vettä, räntää ja lunta, ja hentoinen valkoinen kerros sulaa yhä uudelleen, tullakseen taas toviksi tervehtimään. Ei tietoakaan lapsuuden lumiukkokeleistä, ja kahden viikon pakkasjakso on melkeinpä poikkeus.

Arki saa ikuisen marraskuunkin keskellä (niin kuin etelä-Suomen talvia tätä nykyä kutsun) pysymään liikkeessä, mutta mieli eksyy jatkuvasti pohjoisen tuntureille, lumisiin metsiin, hiihtoladuille. Niin kuin joka vuosi.

Vihdoin juna kuljettaa kohti Lappia nja bussi napapiirin yli. Aika pysähtyy ja kulkee samalla liian nopeasti. Pakkasilmassa on jotakin koukuttavaa, sitä ahmii keuhkojen täydeltä. Suorastaan haukkoo. Väsyneet lihakset pakottavat välillä pysymään mökin rauhassa, mutta tuhat talvista seikkailua polttelee mielessä.

Suuntaan yhä uudelleen laduille ja rinteisiin. Joka kerta ihailen bussipysäkillä lumisia puita, ja auringonlaskun pastelliseksi värjäämää taivasta. Kaamos on vasta väistynyt, ja kaunis sininen hetki kestää pitkään.

Ruoka maistuu tavallista paremmalta, ja nukun sikeästi yö toisensa perään. Aamuisin verhojen takaa pilkistävä valkoinen kirkkaus saa suupieleni kohoamaan hymyyn. Tunturin navakka tuuli saa hengittämään syvään, miettimään: olen osa jotain paljon suurempaa.

Kunpa voisin elää näin, aina.

Tätä kai on Lapin taika.

PS. Kotimatkalla ollaan, mut fiilistelen täällä vielä.

EKA LAPIN VIIKKO NUMEROINA

Terkkuja Lapista!

Reilu viikko pohjoisessa vierähti jo, ja siskoni Anni lähti juuri kotimatkalle. Uskomatonta, miten nopeasti aika menee! Tulin saattamaan Annia keskustaan, ja jäin samalla itse tänne kahvittelemaan. Kirjoittelenkin tätä postausta nyt paikallisesta kahvilasta nimeltä Kafet. Iso suositus muuten tälle paikalle! Otin palan fetapinaattipiirasta ja porkkanakakkua, ja molemmat ovat aivan superhyviä. Tämä päivä tulee jatkumaankin aika rauhallisissa merkeissä, sillä ajattelin käydä pikkuostoksilla ruokakaupassa, ja mökillä ohjelmassa on lähinnä venyttelyä ja lisää konehommia (=gradun kirjoittamista). Huomisenkin ajattelin vielä pitää taukoa laduilta ja rinteestä, ja liikkua korkeintaan sen verran, että käyn pienellä kävelyllä, sillä normaalia isommat liikuntamäärät vähän tuntuvat kropassa. 

Instagramissa nimimerkillä _jennykristiina_ päivittelen Lappitunnelmia reaaliaikaisemmin, jos jotakuta sellaista kiinnostaa, joka ei sinne vielä ole löytänyt. Täällä kerron lisää kuulumisia sitten joskus myöhemmin, että saan tämän ekan reissupostauksen joskus julkaistua :D

Tältä on näyttänyt mun eka Lapin viikko numeroina ja kuvina: 

2 rinnepäivää

3 mukia kaakaota

5 jaksoa Masterchef Australiaa

unohdettu Skibussin kello 14 tauko x2

ensimmäiset Lapista vuokratut lasketteluvälineet

2 sivua lisää tekstiä graduun

kylmin pakkanen päivällä -9 astetta

228 Levi Black -pistettä

Ski bussin kausikortti 43,50e

yhdet hiirten tms. syömät leivät (Mökillä ei ole pakastinta ja säilytettiin näitä ulkona.)

766 porrasta ylös ja alas (Koutalaen portaat)

joukko hyviä yöunia

33 hiihdettyä kilometriä

Palaamisiin! Onko teillä jotain postaustoiveita tähän Lapin reissuun liittyen? Sana on vapaa :)

HETKIÄ MÖKILTÄ

Istun mökin terassilla. Auringossa kuumentunut ruskea laudoitus tuntuu kotoisalta jalkojen alla. Ampiaiset pörräävät lupiineissa ja apiloissa. Jossain meren yllä kirkuu lokki.

 

Paahteinen asvaltti, koivujen heittämät varjot. Tienvarren kukissa ötökkäarmeija meden perässä. Reipas kävely vetreyttää istumisen jumittaman kehon.

Grillistä nousee höyryä, perunakattila porisee. Pöydässä seitsemän lautasta, seitsemät haarukat ja veitset. Tuikkuun sytytetään tuli. Pian jono keittiössä. 

Kirjan sivuista lähtee kääntäessä pienenpieni kahina. Se ja sivuilta nouseva paperin tuoksu johdattavat tarinaan. Uppoudun toiseen maailmaan.

Viileä vesi tuntuu taivaalliselta "muumisaunan" löylyjen jälkeen. Kohti taivaanrantaa painuvan auringon säteet loihtivat aalloille kimmeltävän valotanssin. Uin rauhallisin vedoin, ja tunnen kuluneen viikon kiireiden lipuvan hetki hetkeltä kauemmas. Noustuani vedestä kuuntelen laiturilla hetken hiljaisuutta. Kun kuljen kohti saunaa, märät jalkani ja vettä tippuvat hiukseni jättävät kivipolulle vetisiä kuvioita. Sauna. Puheensorina, kuumuus, liekkien rätinä kiukaassa, lauteilla kolo jokaiselle. Kesäyö laskeutuu ulkona.

Hämärän hetki. Maailma hiljenee. Aurinko laskee taivaanrannan taa, ja tuulenvire suhisuttaa puiden lehvästöä, rantakaislikkoa, kuusten latvoja. Yhteys ympäröivään rauhoittaa.

LAPIN LOMATUNNELMIA

Olemme perheeni kanssa käyneet noin kymmenen vuoden ajan kevättalvella Lapissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Iloksemme reissu onnistui tänäkin vuonna koronatilanteesta huolimatta. Jos joku olisi vaikkapa altistunut tai saanut flunssan juuri ennen lähtöä, olisi ollu pakko jäädä kotiin. Siksi esimerkiksi itse tein ruokaostokset viikkoa ennen lähtöä, minkä jälkeen en käynyt enää missään paitsi ulkoilemassa siskoni kanssa. Perillä Levillä kontaktien välttely olikin sitten helppoa. Vain yksi meistä kävi kaupassa. Lasketteluliput kävimme ostamassa hiljaiseen aikaan maskit naamalla. Yksi jäi pois tuostakin tilanteesta, koska hänen ei ollut pakko olla siinä mukana. Rinteissä puolestaan jätimme tuolihissit väliin sen jälkeen, kun huomasimme ettei osa laskijoista noudattanut niihin jonottaessa turvavälejä. Muuten korona ei oikeastaan vaikuttanut lomaamme. Nautimme pakkaskeleistä, ulkoilimme ja saunoimme joka päivä ja laitoimme ruokaa mökillä tai tilasimme syötävää ravintolasta take awayna.

Otin kerrankin rennosti kaiken suhteen. Minulla oli mukana koko kuvauskalustoni, mutta loppujen lopuksi otin kuvia lähinnä puhelimella ja vanhalla pokkarikamerallani rinteessä. Tein hieman opiskelujuttuja, mutta niistäkin pidin pääasiassa lomaa. Aamuisin nukuin pitkään, ja illoille etukäteen suunnittelemani romaanin lukeminenkin jäi väliin. Sen sijaan katsoimme aina saunomisen jälkeen porukalla Voice of Finlandia tai Masterchef Australiaa. Aluksi tekemättömyydestä meinasi tulla pieni ahdistus, mutta loppujen lopuksi se osoittautui tosi hyväksi linjaksi. Mieli sai todella levätä. Reilusti ulkoilua sisältäneiden päivien unikin tuli illalla ihan hetkessä. Ai että se tuntui ihanalta hieman huonommin nukuttujen viikkojen jälkeen. 

Alun perin meidän oli tarkoitus lasketella kolmena päivänä, mutta yksi rinnepäivä jäi kokonaan väliin hurjan kovan tuulen (ja muutenkin haastavien keliolosuhteiden) vuoksi. Tajuttuamme ettei rinteeseen pystyisi menemään korvasimme sen kävelyllä tuulisessa tunturissa, minkä päätteeksi söimme laskettelemaan varatut eväät mökillä. Hiihtämässä kävin kolmena päivänä, ja kilometrejä laduilla kertyi reilut 20 viikon aikana.

Eteläisemmässäkin Suomessa oli pitkästä aikaa kunnon talvi, mutta harmikseni talviurheilu jäi silti väliin Lappiviikkoa lukuun ottamatta. Kun omaisuus on kahdessa kaupungissa, ladulle, rinteeseen tai luistelemaan ei lähdetä ihan noin vain. Mitään tuollaisia isompia ei-välttämättömiä tavaroita ei viitsi junassakaan rahdata, sillä aina on muutenkin hullu määrä tavaraa. Nyt etäaikana esimerkiksi lähes poikkeuksetta kaksi läppäriä oheistarvikkeineen... Sitten joskus kun mulla on omaisuuteni yhdessä osoitteessa, aion kyllä nauttia täysin sydämin siitä, että voin liikkua miten mieli tekee ja varusteet siihen ovat saman katon alla.

Takaisin lomatunnelmiin siirtyäkseni voisinkin kertoa uudesta eläinkaveristamme. Tutustuimme nimittäin Levillä paremmin naapurimökissämme ympäri vuoden asuvaan perheeseen ja erityisesti heidän Ahku-nimiseen koiraansa. Koira vietti paljon aikaa ulkona, ja aina kun se kuuli ovemme avautuvan se tuli ihmettelemään puuhiamme ja hakemaan rapsutuksia. En ole oikein koiraihmisiä, mutta kyllä siinä sydän vähän suli, kun musta pörröinen karvakuono tuli kerta toisensa jälkeen vastaan hiihtolenkiltä ja rinteestä palatessa ja kävi vielä lähtöaamunakin jättämässä hyvästit.

Viikko meni aivan liian nopeasti, ja ryhdyin taas toden teolla haaveilemaan pidemmästä ajasta pohjoisessa. Jos mikä vain olisi mahdollista, asuisin keväästä jouluun lähellä perhettä, sukua ja mökkeilymahdollisuutta samalla suunnalla kuin nytkin. Alkuvuodesta suuntaisin pohjoiseen nauttimaan talvesta pariksi kuukaudeksi, ja kevään tullen palaisin taas etelään. Hieman realistisempi suunnitelma puolestaan alkoi itää mielessäni viime talvena ja vahvistui loman aikana sille tasolle, että ryhdin selvittämään mitä unelmani maksaisi. Haluaisin nimittäin viettää useamman viikon "graduloman" Lapissa.

Hieman asiaa tutkittuani totesin, että mikään halpa vaihtoehto tämä ei todellakaan tulisi olemaan, koska mulla ei ole reissuseuraa eli en voi jakaa kustannuksia kenekään kanssa. Hintaa nostaa myös kaikki "ekstratekeminen" eli muu kuin syöminen, opiskelu ja talvimaisemissa kävellen ulkoilu. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mulla olisi ihan oikeasti mahdollisuus niin rahallisesti kuin muutenkin tuo unelma toteuttaa, ja mä aion sen lähivuosina tehdä. Joko ensi vuonna tai sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan gradua kirjoittaessa eli talvella/keväällä 2023. Kun vain mietinkin etätyö/opiskelupäiviä ja sitä, että niiden jälkeen voisin mennä suoraa päätä esimerkiksi hiihtämään tai valokuvaamaan maagisia sinisiä hetkiä, en keksi mitään muuta, mihin käyttäisin rahani yhtä mieluusti.

TAPANINPÄIVÄN KÄVELYLLÄ

Moi pitkästä aikaa! Kävin perheeni kanssa Tapaninpäivän kävelyllä kaupungilla, sillä halusimme nähdä Porin raatihuoneen ympäristössä loistavan juhlavalaistuksen. Samalla ihastelimme myös keskustan muita joulukoristeita ja -valoja. Kukaan meistä ei ollut nähnyt niitä aiemmin kunnolla, sillä koronan vuoksi keskustassa tai sen lähistöllä ei ole tullut juurikaan käytyä. Ennen kuin menimme kävelemään kaupungin kaduille, kävimme hautausmaalla. Siellä oli joulun jäljiltä vielä paljon kynttilöitä. Muutama pakkasaste sai hengityksen höyryämään, ja hämärässä pienen lumikerroksen keskellä hohtava kynttilämeri näytti hurjan kauniilta.

Keskustassa oli ihanan tunnelmallista. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, olisin saanut kulutettua kaduilla kameran kanssa kulkiessa varmasti useammankin tunnin. Tällä kertaa en viitsinyt odotuttaa muita ihan niin kauaa, mutta ihan kivoja kuvia sain siitä huolimatta räpsittyä.

Toivottavasti sulla on ollut mukava joulu!