Heissan, ja tervetuloa mukaan Momentsin juhlaviikolle!
Uskomatonta ajatella asiaa ja kirjoittaa se tähän, mutta blogini täyttää 10 vuotta aivan pian, tarkemmin ottaen keskiviikkona 25. lokakuuta. Sen kunniaksi tällä viikolla ilmestyy peräti kaksi postausta (toinen sitten synttäripäivänä). Tästä saattaa ehkä jopa alkaa jälleen aktiivisempi blogiaikakausi, sen verran paljon olen nimittäin innostunut tänne kirjoittamisesta nyt kun otin asiakseni raivata aikaa näiden juhlaviikon postausten toteuttamiselle. Aikaa blogille alkaa muutenkin pikkuhiljaa löytyä enemmän, kun muutto on takana, ja opintojenkin loppusuora häämöttää jo.
Bongasin taannoin Iidan matkassa -blogista tämän ystäväkirjapostauksen, jossa oli kivan erilaisia kysymyksiä - suurin osa just sellaisia, joihin en ole aiemmin vastannut. Kopioin silloin kysymykset itselleni talteen, mutta vastaaminen niihin jäi puolitiehen ja tämä postaus lojumaan pieneksi ikuisuudeksi Bloggerin luonnoksiin. Kun syyskuussa tajusin, että blogini täyttää tänä vuonna 10 vuotta, tämä oli ensimmäinen postaus joka tuli mieleeni. Ajattelin, että tällainen vanha kunnon kysymys-vastaus esittelypostaus olisi kiva startti blogini synttäriviikolle, sillä en ole aikoihin kertonut täällä vastaavaan tyyliin itsestäni. Mennäänpä siis pidemmittä puheitta asiaan.
harrastukseni: Ryhmäliikuntatunnit ja salilla käyminen, valokuvaus, bloggaaminen, lukeminen ja pianonsoitto. Aikaa näille liikenee erittäin vaihtelevasti, mutta kaikki lasken kuitenkin harrastuksiksi.
erityistaitoni: kirjoittaminen, omien arvojen mukaan eläminen
erityistuntomerkkini: kuulolaitteet
voimabiisini: Samu Haberin Monenmoista, Ellinooran Minä elän ja Kaija Koon En pelkää pimeää.
tunnuslauseeni: Kulje omaa polkuasi. Uskon vahvasti, että omaa sisäistä ääntään ja intohimojaan kannattaa seurata, vaikka ihmiset ympärillä tekisivätkin ihan jotain muuta. Omien arvojen mukaan eläminen ja sydämessä oikealta tuntuvien haaveiden tavoittelu antaa ainakin ihan varmasti enemmän kuin toisten peesailu.
lapsuuden karkkimuisto: Pikkusiskoni söi lapsena karkit aina samassa järjestyksessä kanssani, ja karkkejahan oli tismalleen yhtä monta ja molemmilla vieläpä täysin samat värejä myöten. Herkkujen aika oli aina lauantaisin ruuan ja/tai saunan jälkeen.
Keräilen: keikkalippuja, onnen hetkiä, valokuvia ja uusia kokemuksia.
Onneksi minusta ei tullut... opettajaa. Pohdin opettajan uraa vielä yläkoulussa, mutta nykyään kun mietin asiaa, toimittajan työ sopii minulle niin paljon paremmin. Olen kyllä kiinnostunut hurjan monista asioista, mikä on hyvä ominaisuus opettajalle, mutta toisaalta en kyllä usko, että jaksaisin varsinaista opettamista ja sitä, että oppilaat eivät ehkä aina suhtautuisi opeteltaviin asioihin ihan niin intohimoisesti kuin minä itse.
Haluaisin todella... valmistua maisteriksi ja löytää elämääni paremman tasapainon velvollisuuksien ja vapaa-ajan välille.
tapa viettää vapaailta: Jos ei puhuta pelkästä vapaaillasta, vaan kokonaisesta päivästä, on musta ihan parasta kokata rauhassa jotain hyvää ruokaa, ulkoilla, kuunnella musiikkia, lukea lehtiä ja/tai kirjaa - kaikkea sellaista mitä ei oikein perus arki-iltoina ehdi. Ystävien kanssa on myös ihanaa viettää aikaa. Peruspäivänä töiden jälkeen onnistuneen illan resepti on se, että ehtii liikkua jotenkin ja mennä ajoissa nukkumaan.
Ennen internettiä oli mahtavaa... miten piti käyttää enemmän luovuutta ja muistella asioita, kun niitä ei voinut heti tarkistaa netistä. (Huomiona tähän, että itsehän en ole varsinaisesti elänyt aikana ennen internetiä, mutta esimerkiksi silloin kun olin alakoulussa, nettiä ei todellakaan ollut jokaisella puhelimessa.)
Ennen internettiä oli kauheaa... mennä itselle vieraisiin paikkoihin. (Tästä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta voin huonon suuntavaiston omaavana kuvitella, kuinka pulassa olisin moneen otteeseen ollut.
parhaat puoleni: Olen hyvä kuuntelemaan olivatpa kyseessä sitten murheet tai ilonaiheet, ja innostun monenlaisista asioista. Pidän itseäni myös pitkäjänteisenä, tarkkana ja melko luovana tyyppinä.
Olen hyväksynyt, että... vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, ja haluan yleensä tehdä liikaa asioita siihen nähden.
Kapinoin... kaikenlaista epäreiluutta vastaan.
En osaa... viheltää, tehdä kuperkeikkaa tai kärrynpyörää enkä kihartaa hiuksia kauniisti.
Pelkään... yksinäisyyttä ja sitä, että läheisilleni tapahtuisi jotakin ikävää.
Murehdin... laajasti ottaen tulevaisuutta. Spesifimmin se tarkoittaa muun muassa tulevaa toimeentuloa ja sitä tulenko saamaan mahdollisuutta perustaa perhe. Monesti tulee murehdittua myös läheisten elämäntilanteita jos niissä ei ole kaikki kohdallaan ja maailman tilaa sotineen ja luonnonkatastrofeineen.
Rakastan: livemusiikkia, mukaansatempaavia tarinoita, Lappia ja lumisia pakkaspäiviä, mun kotia.
Jos olisin säätila, olisin... sellainen kylmän, mutta aurinkoisen pakkaspäivän sää.
Jos olisin rakennus, olisin... kelomökki.
Parasta arjessa: saunan lämmössä rauhoittuminen, hetket joina syntyy kirjoitusflow ja tekstiä muodostuu kuin itsestään, ryhmäliikuntatunnin tai salitreenin jälkeinen fiilis.
Satavuotiaana aion: muistella hyvillä mielin elettyä elämää.
Unelmani juuri nyt: ehtiä liikkumaan enemmän ja löytää kiireisen loppuvuoden keskeltä aikaa joulufiilistelylle. Villeimmissä unelmissani taas asuisin talvet Pohjois-Suomessa ja kirjoittaisin kirjan (jonkun ihanan taianomaisen lastenkirjan tai elämäkerran jostakin mielenkiintoisesta ihmisestä).
Elämän tarkoitus on... löytää asioita ja ihmisiä jotka saavat sydämen sykkimään nopeammin ja jättää jälkeensä jotain hyvää.
Nyt kun mä oon pitkästä aikaa kertonut itsestäni, olisi kiva kuulla jotain myös teistä. Millainen elämänvaihe sulla on nyt, mikä on parasta sun arjessa, ja miten oot löytänyt tänne mun blogiin?
