Heissan!
Arki kiireineen yllätti jälleen kerran, ja postausväli venyi vähän pidemmäksi kuin oli tarkoitus, mutta täällä ollaan taas. En tiedä mikä siinä on, mutta aina tammikuussa kuvittelen ehtiväni kirjoittaa blogia suunnilleen kolme kertaa viikossa. Siitä huolimatta, että tiedostan myös opiskelevani ja tekeväni silloin tällöin töitä. Optimismi itsestäni aktiivisena bloggaajana tarvitsee yleensä vain pari arkipäivää kaatuakseen, mutta sinänsä hauskaa, että vuoden alussa kuvittelen aina ehtiväni säännöllisen blogin päivittämisen lisäksi muun muassa katselemaan dokumentteja, lukemaan kirjoja, kokeilemaan uusia liikuntamuotoja, järjestelemään kaappeja ja niin edelleen. Todellisuus on se, että opiskelun ja töiden sekä muiden pakollisten asioiden, kuten ruokakaupassa käymisen ja siivoamisen jälkeen vapaa-aikaa ei ihan hirveästi jää. Tuon vapaa-aikasiivun saisi myös jakaa aika moneen pienenpieneen osaan, jos kuvittelisin tekeväni edes puolet mielessäni pyörivistä asioista.
Kaiken lisäksi musta on viime aikoina tuntunut, että arkeni on yhtä jatkuvasti kesken olevaa palapeliä. Olen jo tottunut opiskelun, töiden ja kahden kotikaupungin yhdistelmään. Pystyn lähtökohtaisesti muuttamaan suunnitelmiani pienelläkin varoitusajalla. Se mitä kalenterini ei kestä, ovat erinäisten kurssien aikataulut tai pikemminkin se, että niitä ei ole. Viikko menee aivan sekaisin, kun kursseilla ilmaantuu yllätyselementtejä. Kun olen ilmoittautunut kurssille x ja tiedossani on ollut, että se käsittää luentoja maanantaisin aikaan y-z, oletan asian myös olevan näin. Jos ennakkotietoni ovat edellämainitut, en todellakaan voi varautua siihen, että kurssi sisältää viikottaista lukupiirityöskentelyä ja sen aikana pitää tehdä äkkiarvaamatta suhteellisen isoja tehtäviä, joiden palautuspäivä on alle viikon päästä. Kun kukaan ei ole varautunut kurssin todelliseen työmäärään eikä ryhmätyöskentelyyn, onkin mielenkiintoista alkaa sovitella eri aloja opiskelevien ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten aikatauluja yksiin...
...voileipäkakku on hyvää.
...jossittelu ei muuta mitään.
...koulumenestys ei ole noloa.
...olen elämäni tärkein henkilö.
...minun pitää luottaa enemmän vaistooni.
...kannattaa nauttia täysillä huolettomista (kesä)lomista.
...uusia ruokia kohtaan ei kannata olla niin epäileväinen.
...kaikkea ei voi osata täydellisesti, vaikka kuinka yrittäisi.
...monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.
...kaikkia kysymyksiä ei (valitettavasti) kysytä hyväntahtoisesti.
...ilkeästi käyttäytyvät ihmiset kannattaa jättää omaan arvoonsa.
...voin kadehtia vähemmän ja keskittyä siihen, mikä omassa elämässä on hyvin.
...ei haittaa, vaikka ei tiedä mitään leffoista ja tv-sarjoista, jotka "kaikki" ovat nähneet.
...kannattaa nauttia siitä, kun koulunkäynti on vielä helppoa ja käteen saa valmiin lukujärjestyksen.
...on muitakin urheilulajeja kuin juoksu, luistelu ja joukkuelajit. Vaikka inhoaisi liikuntaa koulussa, eikä syttyisi tavoitteellisista liikuntaharrastuksista, liikunnan ilon voi löytää liikkumalla omaan tahtiin vapaa-ajalla ja kokeilemalla rohkeasti erilaisia lajeja.
Mitä sinä olisit toivonut tajuavasi nuorempana?
Jee, ihanaa että toteutit tällasen postauksen! Tuo täysin valmis lukujärjestys on kyllä yliopistossa noussut ihan arvoon arvaamattomaan :D Vieläkin vaatii totuttelua se, että muistaa aikatauluttaa kaikki tärkeät asiat ja tehtävät ajoissa tehtäviksi.
VastaaPoistaKiitos vaan sulle ideasta! Älä muuta sano :D Mulle iskee kursseja valitessa välillä sellainen epätoivo kaiken mennessä ristiin, että palkkaisin ilomielin jonkun tekemään ne valinnat mun puolesta 😅
Poista