Sivut

24.11.2019

VIIKON 48 SUUNNITELMAT

Tykkäsin kalentereista jo ala-asteikäisenä. Mun lemppariperinteitä lapsena olikin se elokuinen päivä, kun suunnattiin kirjakauppaan koulutarvikeostoksille ja siinä samalla sai hypistellä kalentereita ja valita sellaisen seuraavaksi vuodeksi kymmenien ihanien vaihtoehtojen joukosta. Mun kalenterihulluus ei oo iän myötä ainakaan hiipunut. Sen sijaan kalenterista on tullut vuosien mittaan entistä tärkeämpi ajanhallinnan väline. Arjen luksusta on kirjoitella rauhassa kalenteria ja suunnitella tulevia viikkoja. Samalla kalenteri on myös se juttu, joka pelastaa hermoromahdukselta, kun muistettavana on kaverin kanssa kahvittelu, pari deadlinea, ryhmätyötapaamisia ja luentoja vaihtelevilla aikatauluilla.

Sunnuntaista on muodostunut mulle se viikonpäivä, jolloin avaan kalenterin ja päivitän sen ajan tasalle tulevaa viikkoa (tai paria) varten. Kun kaikki pakollinen lukee samalla aukeamalla aikatauluineen päivineen, kirjoitan kyseisen viikon deadlinet ylös. Näin voin ruksia asioita tehdyksi sitä mukaa, kun saan ne hoidettua pois alta, eikä mitään (yleensä) unohdu tai jää tekemättä. Sunnuntaisin pohdin myös mille päivälle jäisi aikaa kauppareissulle, pyykkien pesulle, ruuan laittamiselle tai  muulle vastaavalle, mitä viikon aikana pitäisi jossakin kohtaa tehdä. Sunnuntai merkitsee mulle nykyään lähes poikkeuksetta aikatauluttamista ja siksipä tämän päivän postaukseksi sopiikin paremmin kuin hyvin tällainen, jossa pääsette kurkkaamaan mun ensi viikon aikatauluihin!


maanantai Päivän ainoa aikaan sidottu meno on parturi, jonne suuntaan puoli kahdeksi. Laitan herätyksen mitä luultavimmin kahdeksaksi ja keskityn aamupäivän erinäisiin pikkuhommiin riippuen vähän siitä, mitä ehdin vielä tämän päivän aikana tehdä. Maanantaiaamupäivänä voisin ainakin katsoa läpi ruotsin esitelmän, jota meidän pitäisi arvioida tiistaina. Parturin jälkeen aion puolestaan keskittyä täysillä viimeiseen tämän lukukauden isoon kouluprojektiin eli laajaan esseeseen, joka on vielä aivan alkutekijöissään. Aiheena esseessä on korkeakoulutettujen sosiaali- ja terveysalan yrittäjyys, ja taustamateriaaliakin siihen on ihan kiitettävä määrä. Illalla soittelen luultavasti äidin kanssa.

tiistai Meen yliopistolle kahdeksitoista tekemään ruotsin juttuja projektiryhmäni kanssa. Kello 13-15 mulla on teemakurssi kakkosen kokoontuminen, jossa käydään ymmärtääkseni läpi meidän tekemiä lyhytdokumentteja. Kolmen maissa tuon kokoontumisen jälkeen käyn varmaankin syömässä, ja sen jälkeen mun pitäisi kiiruhtaa kaupungille hoitamaan vähän jouluostoksia. Ajattelin myös ottaa treenivaatteet mukaan yliopistolle ja mennä päivän päätteeksi vielä 17.15 alkavaan zumbaan. Tämä suunnitelma kuitenkin toteutuu sillä varauksella, että saan kaupunkiasiani hoidettua riittävän nopeasti. Toivottavasti muistan yliopistolla myös tarkistaa, missä eräs tila sijaitsee. Illalla pakotan itseni kirjoittamaan tuota sosiaali- ja terveysalan yrittäjyyteen liittyvää esseetä ainakin vähän aikaa. 


keskiviikko Luvassa on viikon toinen etäopiskelupäivä. Aion herätä ajoissa ja pyhittää päivän perjantaiseen ruotsin tenttiin valmistautumiselle. Ruotsin tenttihän jakautuu kirjalliseen ja suulliseen osuuteen, mutta pitkän selvittelyn jälkeen varmistui, että itse suoritan kuulovammani vuoksi vain tuon perjantaisen kirjallisen tentin. Saamme ottaa tenttiin muistiinpanoja mukaan, joten aloitan valmistautumisen varmaankin sellaisia tekemällä. Lisäksi voisin kerrata ainakin muutamia kielioppiasioita. Mulla on ruokaa valmiina, joten sitäkään ei tarvitse onneksi tehdä. Jos sen sijaan kaipaan vaihtelua ruotsin pänttäämiseen, yritän luultavasti välillä kirjoittaa sitä jo pariin kertaan mainittua esseetä.

torstai Ensi viikkoon sisältyy kolmaskin etäpäivä. Luultavasti torstai sujuu aikalailla samalla kaavalla keskiviikon kanssa eli ruotsin tenttiin valmistautuen ja mahdollisesti vähän esseetä kirjoittaen. Näen kuitenkin myös ystävääni Ullaa lounaan merkeissä, tästä tosin pitääkin muistaa sopia vielä tarkemmin. Illalla pitää myös pakata, sillä lähden perjantaina Poriin pitkäksi viikonlopuksi.


perjantai Aamulle pitää varata hieman normaalia enemmän aikaa, jotta ensinnäkin ehdin ajoissa tenttiin ja toiseksi sen takia, että ehdin viedä roskat ja muuta pientä, koska lähden tosiaan suoraan yliopistolta Poriin viikonlopuksi. Ruotsin tentti on kymmenestä yhteen ja mun juna Poriin lähtee 14.15. Tuossa välissä ajattelin käydä syömässä jotain tai sitten ostaa syötävää mukaan, riippuen vähän minkä verran aikaa tuohon jää. Junamatkan yritän hyödyntää esseen kirjoittamiseen, mutta pitää katsoa vähän mahdollisuuksien mukaan, miten se onnistuu. Joskus on ihanan hiljaista ja pystyy helposti keskittymään, mutta toisinaan on taas hirveän täyttä ja meluisaa, enkä saa tehtyä yhtään mitään. Porissa tuskin teen muuta kuin vaihdan kuulumisia perheen kanssa ja kirjoitan sitä esseetä. Illalla tosin katsotaan porukalla vika Vain elämää -joulujakso!

lauantai Päivän ohjelma koostuu aikalailla sedän juhlista, jotka järjestetään Yyterin hotellilla. Illalla esiintyy Reino Nordin ja mun sisko on siitä sen verran innoissaan, että oon innostunut jo vähän itsekin, vaikka en tiedä hänen biiseistään kuin muutaman :D Vaikka lauantai meneekin pääosin juhlissa, yritän kirjoittaa jossain välissä vähän sitä esseetäkin. Motivoin itseäni sillä, että jokainen lause tarkoittaa sitä, että joululoma on lähempänä...

sunnuntai Viikon vika päivä starttaa parhaalla mahdollisella tavalla eli hotellin aamupalalla. Sekä mun sisko että mä lähdetään vasta maanantaina Tampereelle, joten kerrankin sunnuntaina ei pitäisi olla kiire. Yritän yllättäen sunnuntainakin kirjoittaa sitä samaa esseetä kuin koko viikon. Muuten päivälle ei olekaan sen ihmeellisempiä suunnitelmia kuin käydä mummun luona ja suunnata katse seuraavaan viikkoon ja sen aikatauluihin.

Mitä teillä on suunnitelmissa ensi viikolla? 

17.11.2019

HYVÄSTI BLOGITIIMI

Kirjoitin edellisen kerran blogitiimipostauksen tämän vuoden keväällä, tarkemmin sanottuna toukokuussa. Jo silloin arvelin kyseisen kirjoituksen jäävän viimeiseksi tiimipostaukseksi. Ja niin se myös jäi. Blogitiimi oli mulle todella tärkeä asia, ja siksi halusin vielä jättää sille viralliset hyvästit nyt kun tiimin lopettamisesta on puolisen vuotta aikaa. Halusin vielä kerran kirjoittaa bt-tägin alle ja kertoa miksi tiimi merkitsi mulle niin paljon ja avata syitä lopettamisen taustalla. Kuvat eivät liity postaukseen nyt oikein mitenkään, mutta kameraan on tullut tartuttua viime aikoina hävettävän harvoin, ja näitä ruskakuvia ei ole tullut vielä julkaistua, joten...

 
Perustin blogitiimin vuonna 2016 pian sen jälkeen, kun olin painanut ylioppilaslakin päähäni. Tiimi oli pitkäaikainen haaveeni, ja olin todella innoissani sen toteutumisesta. Olin haaveillut yhteisestä whatsapp-ryhmästä keskusteluineen, blogin kävijämäärien nostattamisesta ja taustatuesta, jonka voimin uskaltaisin tarttua uusiin ja isompiin aiheisiin. Aluksi kaikki sujui todella lupaavasti, vaikka jo alkumetreillä tiimi kutistui yhdellä jäsenellä. Puhuimme silloin tällöin bloggaamisesta yleisesti, ideoimme tiimipostauksia yhdessä ja olin ylpeä, kun tunsin porukkamme hitsautuvan hiljalleen yhteen. Oli kutkuttava tunne saada viestejä Whatsapp-ryhmäämme, sillä muuten niitä ei mulle tuolloin juurikaan tullut.


Vaikka suurempia kriisejä ei missään kohtaa tullut, kaksi vuotta tiimin perustamisen jälkeen kahdeksanhenkinen porukkamme oli kutistunut viisihenkiseksi. Päätimme hakea lisää porukkaa mukaan ja uusien vahvistuksien kanssa homma lähtikin vielä noin puoleksi vuodeksi uuteen nousuun. Lopulta tiimi alkoi taas kutistua yksi jäsen kerrallaan. Osa päätti blogitaipaleensa kokonaan, joillakin oli niin paljon kiireitä, että bloggaaminen jäi pidemmäksi aikaa. Muutama lähti ilman sen suurempia selityksiä. Päätimme lopun porukan kesken vielä kerran yrittää elvyttää tiimiä henkiin. Saimmekin muutamia hakemuksia, mutta niitä ei tullut loppujen lopuksi tarpeeksi, vaikka jatkoimme hakuaikaa. Omakaan fiilikseni ei ollut siinä vaiheessa enää ollenkaan sellainen, että jatkaisimme tiimipostauksia tai muita tiimijuttuja kolmen hengen miniporukalla. En halunnut myöskään väkisin löytää tiimiin jäseniä, sillä arvelin sen vain johtavan tilanteeseen, jossa etsisimme alkuperäisen porukan kesken taas pian uusia tiimiläisiä.


Vaikka tiimi kuihtui lopulta kasaan, olen kiitollinen itselleni siitä, että päätin perustaa sellaisen. Tutustuin blogitiimin kautta uusiin ihmisiin ja löysin rohkeutta ihmissuhteiden luomiseen. Olen joidenkin tiimiläisten kanssa edelleen tekemisissä ja enemmänkin: muutama tiimiläinen on yhä hyvä kaverini, ja se jos mikä tekee mut tosi iloiseksi. En osannut silloin vuonna 2016 todellakaan odottaa, että tiimi toisi elämääni ihan oikeasti uusia tuttavuuksia, joista myöhemmin muodostuisi kaveruksia, joiden kanssa kahvitella ja jutella kasvokkainkin. Tiimi innosti ja rohkaisi mua myös kirjoittamaan aiheista, joihin en ehkä ilman taustatukea olisi päätynyt. Tällaisia olivat esimerkiksi rohkeus ja kateus. Uusien ihmisten ja rohkeampien blogikirjoitusten lisäksi tiimi merkitsi mulle oman porukan yhteenkuuluvuutta ja positiivisen kannustavaa sekä inspiroivaa ilmapiiriä - jotain sellaista, mitä en ollut ennen pientä blogiporukkaamme kokenut.

Tiiviin blogiyhteisön viimeiset hetket kuluivat ainakin omalta osaltani haikeissa merkeissä, mutta uskon, että oli oikea aika lopettaa. Kiitos kaikesta rakas blogitiimi, nyt on aika sanoa hyvästi.

9.11.2019

ONNEA JA YÖKYLÄILIJÖITÄ

Järjestelin itselleni viikko numero 43:n loppupuolelle muutaman päivän lomaa. Se onnistui loppujen lopuksi suhteellisen kivuttomasti, sillä mulla oli silloin ja on edelleen melko paljon itsenäistä opiskelua. Okei, myönnetään. Tein mä niiden neljänkin päivän aikana jonkin verran yhtä esseetä, mutta otin kuitenkin yleisesti ottaen paljon rennommin kuin muuten arkisin. Se teki kyllä tosi hyvää, puhumattakaan siitä, minkä vuoksi sitä jonkin asteista lomaa alun perin järjestelin. Nimittäin kutsuin serkkuni Roosan kyläilemään tänne Tampereelle, ja hän viettikin mun luona kolme yötä. Siskoni Annikin ehti opiskelukiireistään huolimatta kahdeksi yöksi messiin, ja näin ollen yksiöni neliöt olivatkin melkoisen tehokkaassa käytössä. Kuvia ei kertynyt kovin paljoa ja nekin vähät on otettu kännykän kameralla, mutta meillä oli niin hauskaa, että halusin kirjoittaa minilomasta tännekin.


Torstaina suuntasin lyhyehkön luentopäiväni jälkeen kirjastoon opiskelemaan joksikin aikaa. Sieltä lähdin Roosaa vastaan, ja rautatieasemalta kävelimme sitten kaupan kautta mun luokse. Torstai kului pääosin kokkaillessa ja jutellessa. Teimme Tikka Masalaa ja jälkkäriksi omena-kaurapaistosta, ja vitsi miten oli ihan erityisen kiva syödäkin, kun sen sai tehdä hyvässä seurassa. Illalla intouduimme vielä katsomaan Masterchef Australiaa ja pelaamaan korttia. Emme nukkuneet minään yönä mitenkään superpitkään, mutta ne 8-9 tunnin unet per yö tuntuivat aivan taivaallisilta alkuviikon vähäisten unimäärien jälkeen.


Perjantaina vietimme rauhallisen aamun ja myöhemmin päivällä suuntasimme museokeskus Vapriikkiin. Paikka oli aivan mahtava, ja saimmekin siellä kulutetuksi useamman tunnin eri näyttelyitä kierrellen. Parasta oli se, että kummallakaan ei ollut kiire eteenpäin, vaan oikeasti pysähtelimme, tutkimme ja  jäimme pohtimaan asioita. Kaikkia näyttelyitä emme ehtineet nähdä, mutta postimuseon ja mun must see -listalta löytyneen mediamuseo Rupriikin tsekkasimme ekana ja näiden jälkeen ehdimme vielä niin luonnontieteelliseen museoon kuin kivinäyttelyynkin. Viivyimme museoreissulla sen verran pitkään, että Anni oli ehtinyt sillä aikaa jo mun luo. Kaikilla oli siinä vaiheessa jo melkoinen nälkä, mutta onneksi tortillat syntyivät yhteistyöllä suhteellisen nopeasti ja nälkäkiukuilta vältyttiin.


Lauantaiaamu valkeni poutaisena edellisten aamujen tapaan, vaikka melkein koko viikonlopuksi luvattiin alun perin sadetta. Olimme iloisesti yllättyneitä kelvollisesta säästä, mutta siitä huolimatta olimme skipanneet pidemmän ulkoiluretken jo edellisenä iltana. Sen sijaan suuntasimme porukalla kaupungille. Itse en löytänyt useamman tunnin kaupoilla kiertelystä huolimatta mitään, mitä ostoslistallani oli, mutta onneksi sentään siskoni ja serkkuni molemmat tekivät muutaman tarpeellisen hankinnan. Kaupunkipäivän välipalalla kävimme Kuparitalon vohvelikahvilassa, jonne halusin ehdottomasti Annin ja Roosan viedä. Syömään taas suuntasimme jalat kauppojen kiertelystä puutuneina Pancho Villaan, jossa oli lauantai-illan mukainen ruokajono. Aika kului kuitenkin porukalla nopeasti ja jostakin syystä meillä oli myös aivan hirveän hauskaa, eikä naurusta meinannut tulla ollenkaan loppua :D Ruokaa sulatellaksemme päätimme bussin sijaan valita takaisin mennessä kävelyn, ja raitis ilma piristikin juuri sopivasti (ja kieltämättä se ähkykin vähän helpotti). Mun luona vietimme loppuillan Masterchefin parissa ja ylipuhuinpa kaksi vierastani melkein yöllä vielä korttipeliinkin sillä verukkeella, että seuraavaan kertaan voisi olla pitkä aika...


Sunnuntaina söimme vielä aamupalaa yhdessä, ja ennen puolta päivää lähdinkin jo saattamaan Roosaa rautatieasemalle. Anni jäi vielä mun luokse melkein iltaan asti, sillä tuhosimme yhdessä jäljelle jääneitä ruokia ja katsoimme yhden rästiin jääneen Vain Elämää -jakson. Kun Annikin oli lähtenyt omaan asuntoonsa, tuntui hetken hyvin hiljaiselta. Vuodesohvaa ei tarvinnut enää väistellä ja ylimääräiset tyynyt ja peitot olivat taas ylähyllyllä ja sohvan alla pois tieltä. Kaapeissa oli vain mun omia tavaroita, eikä nurkissa lojunut enää reppuja. Iltapalallakin tarvittiin jälleen vain yksi lautanen ja muki. Haikeus oli vahvasti läsnä sinä sunnuntai-iltana, mutta onni jätti jäljen ja sitä riitti pariksi päiväksi vielä seuraavallekin viikolle.

Ensi kertaan, sillä vannoimme jatkavamme perinnettä.
.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }