HYVÄSTI BLOGITIIMI

Kirjoitin edellisen kerran blogitiimipostauksen tämän vuoden keväällä, tarkemmin sanottuna toukokuussa. Jo silloin arvelin kyseisen kirjoituksen jäävän viimeiseksi tiimipostaukseksi. Ja niin se myös jäi. Blogitiimi oli mulle todella tärkeä asia, ja siksi halusin vielä jättää sille viralliset hyvästit nyt kun tiimin lopettamisesta on puolisen vuotta aikaa. Halusin vielä kerran kirjoittaa bt-tägin alle ja kertoa miksi tiimi merkitsi mulle niin paljon ja avata syitä lopettamisen taustalla. Kuvat eivät liity postaukseen nyt oikein mitenkään, mutta kameraan on tullut tartuttua viime aikoina hävettävän harvoin, ja näitä ruskakuvia ei ole tullut vielä julkaistua, joten...

 

Perustin blogitiimin vuonna 2016 pian sen jälkeen, kun olin painanut ylioppilaslakin päähäni. Tiimi oli pitkäaikainen haaveeni, ja olin todella innoissani sen toteutumisesta. Olin haaveillut yhteisestä whatsapp-ryhmästä keskusteluineen, blogin kävijämäärien nostattamisesta ja taustatuesta, jonka voimin uskaltaisin tarttua uusiin ja isompiin aiheisiin. Aluksi kaikki sujui todella lupaavasti, vaikka jo alkumetreillä tiimi kutistui yhdellä jäsenellä. Puhuimme silloin tällöin bloggaamisesta yleisesti, ideoimme tiimipostauksia yhdessä ja olin ylpeä, kun tunsin porukkamme hitsautuvan hiljalleen yhteen. Oli kutkuttava tunne saada viestejä Whatsapp-ryhmäämme, sillä muuten niitä ei mulle tuolloin juurikaan tullut.

Vaikka suurempia kriisejä ei missään kohtaa tullut, kaksi vuotta tiimin perustamisen jälkeen kahdeksanhenkinen porukkamme oli kutistunut viisihenkiseksi. Päätimme hakea lisää porukkaa mukaan ja uusien vahvistuksien kanssa homma lähtikin vielä noin puoleksi vuodeksi uuteen nousuun. Lopulta tiimi alkoi taas kutistua yksi jäsen kerrallaan. Osa päätti blogitaipaleensa kokonaan, joillakin oli niin paljon kiireitä, että bloggaaminen jäi pidemmäksi aikaa. Muutama lähti ilman sen suurempia selityksiä. Päätimme lopun porukan kesken vielä kerran yrittää elvyttää tiimiä henkiin. Saimmekin muutamia hakemuksia, mutta niitä ei tullut loppujen lopuksi tarpeeksi, vaikka jatkoimme hakuaikaa. Omakaan fiilikseni ei ollut siinä vaiheessa enää ollenkaan sellainen, että jatkaisimme tiimipostauksia tai muita tiimijuttuja kolmen hengen miniporukalla. En halunnut myöskään väkisin löytää tiimiin jäseniä, sillä arvelin sen vain johtavan tilanteeseen, jossa etsisimme alkuperäisen porukan kesken taas pian uusia tiimiläisiä.

Vaikka tiimi kuihtui lopulta kasaan, olen kiitollinen itselleni siitä, että päätin perustaa sellaisen. Tutustuin blogitiimin kautta uusiin ihmisiin ja löysin rohkeutta ihmissuhteiden luomiseen. Olen joidenkin tiimiläisten kanssa edelleen tekemisissä ja enemmänkin: muutama tiimiläinen on yhä hyvä kaverini, ja se jos mikä tekee mut tosi iloiseksi. En osannut silloin vuonna 2016 todellakaan odottaa, että tiimi toisi elämääni ihan oikeasti uusia tuttavuuksia, joista myöhemmin muodostuisi kaveruksia, joiden kanssa kahvitella ja jutella kasvokkainkin. Tiimi innosti ja rohkaisi mua myös kirjoittamaan aiheista, joihin en ehkä ilman taustatukea olisi päätynyt. Tällaisia olivat esimerkiksi rohkeus ja kateus. Uusien ihmisten ja rohkeampien blogikirjoitusten lisäksi tiimi merkitsi mulle oman porukan yhteenkuuluvuutta ja positiivisen kannustavaa sekä inspiroivaa ilmapiiriä - jotain sellaista, mitä en ollut ennen pientä blogiporukkaamme kokenut.

Tiiviin blogiyhteisön viimeiset hetket kuluivat ainakin omalta osaltani haikeissa merkeissä, mutta uskon, että oli oikea aika lopettaa. Kiitos kaikesta rakas blogitiimi, nyt on aika sanoa hyvästi.

BT - MUSIIKIN VOIMA + 10 TSEMPPIBIISIÄNI

Musiikilla on suuri merkitys mulle. Oon soittanut pianoa aktiivisesti kymmenisen vuotta, ja sen jälkeen pitänyt soittotaitojani yllä muutamat viime vuodet parhaani mukaan. Sen lisäksi, että pianonsoitto on (vai pitäisikö sanoa oli?) mun pitkäaikaisin ja rakkain harrastus, musiikin kuunteleminenkin on mulle suuri voimavara. Kuuntelen aika monipuolisesti eri musiikkigenrejä. Nyt aion kuitenkin jakaa teidän kanssa ne biisit, jotka saavat mut uskomaan itseeni satasella ja puskemaan kohti haasteita.

Nää biisit on mulle tärkeitä monista erilaisista syistä. Sunrise avenue on esimerkiksi ollut mun lempparibändi yli vuosikymmenen, ja You can never be ready muistuttaa mua siitä, ettei haittaa vaikka ei osaa kaikkea täydellisesti. Mokat kuuluvat elämään, ja koskaan ei voi olla täysin valmis, joten on tärkeää tarttua eteen tupsahtaviin tilaisuuksiin. Africa puolestaan symboloi mulle meidän ainejärjestöä Vostokkia ja kaikkea sitä, mitä se on tuonut mun elämään. Se muistuttaa mua meidän yhteishengestä, ja siitä, että en ole yksin. Kyseinen biisi saa mut automaattisesti hymyilemään ja uskomaan kaikkeen hyvään, niin kuin tsemppibiisin pitää! Kelpaat kelle vaan Sannin laulamana osuu ja uppoaa muhun johonkin todella syvälle ja saa monesti jopa liikuttumaan, mutta samaan aikaan se tsemppaa mua ja valaa uskoa siihen, että kaikesta voi selviytyä. Jippikayjei taas on kappale, joka saa puristamaan itsestä kaiken mahdollisen irti. Lisäksi biisi symboloi mulle sitä, että olemalla ahkera voi saavuttaa suuria. Vaikkei asia olekaan näin suoraviivainen, ajatus on itselleni jotenkin tosi voimauttava ja rohkaiseva.

Käy kurkkaamassa Kristan ja Enninkin tsemppibiisit! Olisi myös kiva kuulla, mitkä ovat ne biisit, jotka nostavat sun itsevarmuuden ja taistelutahdon kattoon.

Muistathan myös, että etsitään meidän blogitiimiin uusia jäseniä! Lisää tietoa löytyy täältä, ja samaa linkkiä klikkaamalla pääsee myöskin hakemaan mukaan. Aikaa on 15.5. asti, joten käykäähän jättämässä pieni kuvaus blogistanne, jos yhtään kiinnostaa :)

BT - MIHIN PANOSTAN, MISTÄ PIHISTÄN?

Ihanaa lauantaita, ja hyvää maaliskuuta! Edellinen blogitiimipostaus jäi itseltäni väliin kiireiden vuoksi, mutta tämän kuukauden osalta oon jälleen mukana. Valitsimme tällä kertaa aiheeksi rahan. Tarkemmin sanottuna päätimme avata kulutustottumuksiamme sen kautta, mihin panostamme ja mistä pihistämme. Postauksen kokoaminen olikin yllättävän vaikeaa, koska monet asiat ovat sellaisia, että toisaalta pihistelen ostamalla niitä harvoin, toisaalta taas silloin kuin ostan, voin panostaa tiettyihin asioihin paljonkin. Ehkäpä panostus- ja pihistyslogiikkani kuitenkin käy tästä ilmi :)

panostan

ruokaan: Ostan suomalaista ruokaa, jos se vain on mahdollista. Panostan ruuassa myös tiettyihin merkkeihin, enkä vaihtaisi niitä halvempiin, ellei olisi aivan pakko.

asumiseen: Suurin osa mun tuloista kuluu tällä hetkellä asumiseen, ja olen tilanteeseen oikein tyytyväinen. En nimittäin keksi mitään muuta, mihin olisin valmis käyttämään tällaisen määrän rahaa. Viihtyisä asunto ja hyvät kulkuyhteydet ovat mulle todella tärkeä asia, joten niihin olen valmis panostamaan.

hiusten leikkaukseen: En oo sellainen kerran vuodessa parturiin -tyyppi, vaan käyn leikkauttamassa hiuksia säännöllisin väliajoin. En nyt silti missään kaupungin kalleimmassa paikassa käy, mutta kuitenkin tää on sellainen asia, mihin oon valmis sitä rahaa käyttämään.

arjen piristyksiin: Tämä tarkoittaa lähinnä, että en ala pihistelemään kahvilakäynneistä tai mistään, mihin joku kaveri pyytää, ellei tosiaan ole pakko. Kahviloissa kyllä vähän katselen hinnastoa, etten nyt sitä kaikkein kalleinta kakunpalaa (ainakaan joka kerta) osta, mutta muuten koen arjen pieniin piristyksiin panostamisen oikein antoisaksi.

pihistän

kosmetiikasta: Kosmetiikankin suhteen mulla on tietyt luottotuotteet ja merkit, joista en luovu. Pihistäminen kosmetiikassa näkyykin lähinnä sillä tavoin, että haalin kosmetiikkatuotteita varastoon Sokoksen 3+1 päiviltä, Stockan Hulluilta päiviltä ja muista vastaavista tapahtumista, joissa monet tuotteet ovat alennuksessa.

vaatteista: Vaatteiden kohdalla pihistely ei tarkoita sitä, että ostaisin huonolaatuisia "rättejä" mahdollisimman halvalla, vaan sitä, että ostan vaatteita harvoin. Jos jokin vaatekappale tai asuste mun kaappiin päätyy, tarvitsen sitä todella, tai se on superkiva ja vaikuttaa laadukkaalta ja kestävältä.

pääsymaksuista: Mun pääsymaksupihiys näkyy esimerkiksi siinä, että ostan mahdollisuuksien mukaan opiskelijatapahtumiin aina ennakkolipun, koska se on pari euroa halvempi. Mut jos joskus unohtuu, tai ennakkolippua ei ole saatavilla niin en mä mihinkään menemättä jätä siks, että ois "liian kallista" - kyse on kuitenkin ihan muutamista euroista mitä tässä säästää.

take away -jutuista ja noutoruuasta: En ole muistaakseni ikinä ostanut mitään juomaa mukaan, ja noutoruokaakaan en ole tänne omaan kotiin tilannut koskaan. Yliopistolla saa edullisesti ruokaa, ja jos on tarvetta niin otan omat eväät. Ja harkkarista saa kahvia ja teetä (jos ne ei oo loppu). Silloin kun mulla on vapaapäivä tai muuten vaan aikaa on sitä paitsi ihan parasta kokkailla. Eipä oo pahemmin noutoruuat siis houkuttanut, vaikka esim. Wolt tuntuu olevan melkeinpä trendijuttu.

teknologiasta: Mulla on mun isän bongaama perus-tv, jonka sain viidelläkympillä. Katson telkkaria superharvoin, joten sen ei tarvitse olla kovin kummoinen. Mun puhelin maksoi noin pari sataa, enkä missään nimessä olisi tarvinnut/halunnut kalliimpaa tai parempaa. Tykkään mun läppäristä, ja se on toiminut hyvin, mutta sekään ei ollut kaupan kalleimpia malleja. Teknologia ei oo mulle kovin tärkeää, pääasia on lähinnä, ettei se hajoa heti ja että kaikkea on helppo käyttää :D

Ylipäänsä mun kuluttamista kuvaa hyvin se, että voin etsiä jotakin tietynlaista vaatetta, sisustusasiaa tms. tosi kauan, ja ostan vasta kun löydän sen täydellisen version siitä, mitä ikinä olenkaan etsimässä. Käytän myös ahkerasti vaatekauppojen kanta-asiakkuussovelluksia, s-etukorttia ja opiskelijakorttia, ja niiden avulla onnistunkin säästämään viikoittain sieltä täältä.

Mun lisäksi myös Enni ja Heli kertoivat rahankäyttötavoistaan, joten käyhän kurkkaamassa heidänkin postauksensa :)

Millainen rahankäyttäjä sä oot? Mihin tykkäät panostaa, ja mistä pihistelet aina? 

BT - 16 KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA VUODESTA 2018

Vuoden ensimmäinen kirjoitus on tänä vuonna blogitiimipostaus. Halusimme vielä muistella vuotta 2018 Suvin postauksen innoittamana, joten tässä pidemmittä puheitta 16 kysymystä viime vuodesta ja mun vastaukset niihin!

1. Mistä vuonna 2018 tekemästäsi asiasta olet ylpeä?

Olen ylpeä siitä, että en luovuttanut kesätöiden hakemisessa, vaikka se olikin työlästä ja vaikeaa. Ylpeä olen myös siitä, että jaksoin koko kesän tehdä raskasta työtä, enkä lannistunut edes työpaikan ongelmista, kuten puutteellisesta perehdytyksestä.

2. Mikä inspiroi sinua vuoden aikana eniten?

Suomen luonto vaihtuvine vuodenaikoineen. Inspiroiduin myös rohkeista ihmisistä, oivaltavista kolumneista ja mukaansatempaavista tarinoista.

3. Millaisissa hetkissä koit suurinta elämäniloa?

Olin onnellisimmillani, kun tunsin itseni hyväksytyksi ja ymmärretyksi tai osaksi suurta kokonaisuutta. Välillä nuo hetket pyyhkäisivät ylitse luonnossa, toisinaan ne olivat kahden keskisiä, välillä taas nautin isossa väkijoukossa vallitsevasta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Tällaisia elämänilon hetkiä oli ilokseni useita. 21-vuotis synttärijuhlani. Keväinen Särkänniemi täynnä opiskelijoita. Yyterin polttava hiekka ja lämmin merivesi yhdessä siskon kanssa. Pispalanharju lokakuussa. Joulukuinen Helsinki. 

4. Mikä kappale oli sinulle erityisen merkityksellinen kuluneen vuoden aikana?

5. Miten pidit itsestäsi huolta vuonna 2018?

Yrittämällä parhaani mukaan kuunnella kehoani ja mieltäni ja toimia sen mukaan, mitä ne mulle milloinkin viestittivät. 

6. Mikä oli haastavinta vuoden aikana?

Suuret mielialan vaihtelut. Toisina päivinä olin hyvin onnellinen, toisinaan taas mieli mateli aivan pohjamudissa ja tuntui etten ole saavuttanut mitään. Varsinkin kesällä mulla oli vaikeaa, koska arki tuntui superyksinäiseltä. Kaipasin edes yhtä viestiä tai pyyntöä jätskille, kävelemään kesäiltaan, uimaan... - ihan mitä vain, mutta samalla tiesin, ettei kukaan pyydä mihinkään, että kukaan ei kysy mitä mulle kuuluu.

7. Mihin lainaukseen ihastuit?

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. Tämä lainaus on monen muun ihanan ja oivaltavan ajatuksen tapaan muumeista. Kyseinen lause on mulle paitsi erittäin henkilökohtainen, myös yksinkertaisuudessaan todella kauniisti sanottu.

8. Ketä haluaisit kiittää kuluneesta vuodesta?

Perhettäni, joka on seisonut tukena vaikeinakin hetkinä. 

9. Mitkä olivat tärkeimmät vuoden aikana oppimasi asiat?

Ajatukseni siitä, että sinnikkyys kyllä lopulta palkitaan vahvistui. Lisäksi mielipiteeni lujittui aitouden suhteen. Aitous ei aina takaa suosiota. Jos kuitenkin esittää muuta kuin on huijaa muita, mutta ennen kaikkea itseään.

10. Mikä kirja teki sinuun suurimman vaikutuksen?

Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat. Kirjan lukeminen oli todella vaikuttava kokemus, ja kirja onnistui nostamaan monia tunteita pintaan. Saman kirjailijan Leijapojan tasolle tämä ei mun mielestä yltänyt, koska henkilöissä ja heidän tarinoissaan oli välillä hieman hankala pysyä mukana, mutta ehdottomasti suosittelen lukemaan tämän silti! 

11. Mitkä piirteesi pääsivät vuonna 2018 eniten esiin?

Periksiantamattomuus ja kiitollisuus. Kevät kului töitä hakiessa ja kesä työpaikan ongelmista selviytyessä. Periksiantamattomuutta siis vaadittiin. Toisaalta kiitollisuus nousi esiin, ja osasin nauttia arjen hetkistä, kuten onnistuneista ruokakokeiluista, kivoista ryhmäliikuntatunneista ja onnistuneista Moreenimedia-jutuista.

12. Mitä toivot vieväsi mukanasi myös vuoteen 2019?

Rohkeuden kokeilla uusia asioita ja sanoa mahdollisuuksille kyllä.

13. Mistä asioista olit erityisen kiitollinen?

Siitä, että olen päässyt opiskelemaan juuri sitä, mitä haluan. Olin kiitollinen myös terveydestä, harjoittelupaikan saamisesta ja kaikista ystävällisistä sanoista sekä kehuista.

14. Mitä asioita teit ensimmäistä kertaa ikinä?

Myöhästyin junasta, tein siivoustyötä, vietin opiskelijavappua, olin mukana tuutortoiminnassa, vietin vuosijuhlia, suunnittelin somestrategian, kuuntelin Anssi Kelaa livenä, järjestin blogissani arvonnan, tein radiojutun, jouduin ryöstetyksi, kävin blogi-illassa, olin Suvi Teräsniskan konsertissa, koin journalistiristeilyn, kokkasin ruokaa Härkiksestä.

15. Mitkä tapahtumat painuivat ikimuistoisina mieleesi?

Tänä vuonna ei tapahtunut mitään superikimuistoista, mutta muistelen lämmöllä esimerkiksi siskoni ja serkkuni yökyläilyä luonani sekä kesäpäivää, jonka vietin Anniinan ja Helin kanssa Turussa.

16. Mihin haluaisit panostaa tänä vuonna enemmän?

Tasapainoon elämän eri osa-alueiden välillä. Haluaisin ehtiä liikkumaan ja näkemään kavereita säännöllisesti ja ylläpitämään edes jonkinlaista rytmiä syömisen ja nukkumisen suhteen. Haluaisin myös tuntea enemmän ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta, toisin sanoen siis syventää ihmissuhteita ja ehkä tutustua kokonaan uusiinkin tyyppeihin. Jos olet Tampereelta tai Porista ja kaveria vailla, niin muhun saa aina ottaa yhteyttä! :)

Käy kurkkaamassa myös muiden tyttöjen kuluneeseen vuoteen tänään ilmestyvien postausten kautta: Anniina / Heli / Krista / Sini / Elli / Enni

BT - VIIKON MEDITOINTIHAASTE

Marraskuun tiimipostauksen ideoinnissa oli alkuun hieman vaikeuksia, mutta lopulta päädyimme tiimiläisten kesken haastamaan toisiamme viikon ajaksi erilaisiin hyvinvointiin liittyviin juttuihin kiitollisuuspäiväkirjan pitämisestä riittävään oman ajan ottamiseen. Minä sain Kristalta haasteen pitää iltaisin pieniä meditaatiohetkiä. Onnistuin tässä mielestäni yllättävän hyvin, lukuun ottamatta maanantaita, jolloin unohdin koko haasteen... 

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta meditaatio? Voin myöntää, että minulle tuli ensimmäisenä tämän haasteen vastaanottaessani mieleen stereotyyppinen ajatus risti-istunnasta joogamatolla ja hengitykseen keskittymisestä. Meditaatio ei kuitenkaan tarkoita pelkästään tuota edellä mainittua stereotypiaa, vaan se voi olla jotain aivan muutakin. Itselleni rauhoittava elementti on ennen kaikkea vesi, ja rentoudunkin aina, kun pääsen meren tai järven rantaan. Tämän haasteen avulla opettelin kuitenkin rentoutumaan ihan tavallisten päivien päätteeksi sängyssä ennen nukkumaanmenoa.

Alkuviikosta rentoutuminen tuntui haastavalta. Mielessäni pyörivät tekemättömät asiat, seuraavan viikon deadlinet, harjoittelupaikan hakuun liittyvät asiat ja pahimmillaan koko tulevaisuus. Ensimmäisten kertojen jälkeen meditointi ja ajatusten rauhoittaminen muuttuivat kuitenkin helpommiksi. Aloitin yleensä sillä, että mietin kuluneen päivän ajalta vähintään kolme positiivista asiaa. Sen jälkeen siirryin yleensä pikkuhiljaa siihen, että keskityin vuorotellen eri kehonosiini ja lopulta hengityksen rytmiin. Kokeilin viikon aikana myös esimerkiksi harjoitusta, jossa silmät kiinni kuvittelin maisemaa yksityiskohtineen. Vaikka meditointi tuntui aluksi aika vieraalta, se muuttui yllättävän äkkiä luonnollisen tuntuiseksi. Voisin kuvitella hyödyntäväni tällaista mielen rauhoittamista jatkossakin, sillä erityisesti hektisinä ajanjaksoina minun on välillä hankala nukahtaa mielessä pyörivän kaaoksen vuoksi.

Oletko sinä ikinä testannut meditointia? Marraskuussa on hyvä hetki ottaa testiin se tai jokin muu ideoimistamme haasteista. Muiden tyttöjen viikon kokeiluihin pääset tutustumaan seuraavista linkeistä: Anniina / Heli / Krista / Sini / Elli / Enni / Ilona

BT - MUN PÄIVÄ LOKAKUUN ENSIMMÄISENÄ

Lokakuun puolella ollaan, ja tänään on eka lokakuinen lauantai - tiimipostauksen vuoro siis! Päädyimme tyttöjen kanssa jatkamaan perinnettä syksyisestä my day -postauksesta, joten tässä mun päivä ihan tavallisena maanantaina. Tää postaus toimii kivasti myös tällaisena yliopisto-opiskelijan arjen kuvauksena, joskin mun opiskelupäivät vaihtelee ihan superpaljon sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti. Jotain mielikuvaa tästä kuitenkin saa siitä, millaisia päiviä mulla saattaa opiskelun puolesta olla. Eksyin taas näköjään heti alkuun hieman sivuraiteille, mutta oon nyt syksyn edetessä pohtinut, että olisi kiva toteuttaa enemmän jotain opiskeluaiheisia postauksia. Kiinnostaisiko tällainen, ja mitä haluaisitte kuulla mun opiskeluihin liittyen? Hypätäänpä takaisin aiheeseen. Yritettiin kaikki ottaa kuvia noin tunnin välein tähän postaukseen, ja mulla onnistui tää oikeastaan paremmin kuin osasin odottaa. Vain pari kuvaa jäi ottamatta, ja nekin sen vuoksi, että olin kyläilemässä ystävän luona. Lokakuun ensimmäinen päivä eli tän viikon maanantai eteni mulla siis seuraavasti:

7-8 Heräsin hieman ennen kahdeksaa, ja menin heti herättyäni laittamaan pesukoneen päälle. Olin edellisiltana laskenut, että ehdin pyykätä just sopivasti ennen kuin suuntaan kylään ystäväni luo.

8-9 Oon aina tykännyt käyttää koruja, mutta nyt syksyn tullen oon taas innostunut niistä enemmän. Kaivoin Nomination-koruni pitkästä aikaa esille, ja se pääsikin heti maanantaina ranteeseen.

9-10 Puoli kymmeneltä on aamupalan aika. Oon sitä ennen ehtinyt muun muassa laittaa hiukset ja meikata, pedata sängyn ja pakata reppuni. Kuvien ottaminenkin on toistaiseksi pysynyt hyvin mielessä.

10-11 Pyykkikone sammuu, joten laitan pyykit kuivumaan. Puoli yhdentoista aikoihin alan valmistautua lähtöön, sillä ystävä laittaa viestiä, ja sanoo tulevansa mua vastaan.

11-14 Ystävä tulee mua vastaan, ja pyöräillään yhdessä hänen luokseen. Perillä teen pienen kierroksen asunnossa, sillä en oo ollut siellä ennen. Pari tuntia kuluu yhdessä hujauksessa, kun jutellaan ja herkutellaan mustikkapiirakalla. Viime näkemisestä on jo aikaa, joten puhuttavaa riittää vieläkin enemmän kuin tavallisesti. Kun kello alkaa uhkaavasti lähestyä kahta, ystävä lähtee vielä saattamaan mua. Sanotaan heipat suunnilleen puolimatkassa yliopistolle, ja siitä sitten poljen luennolle.

14-15 Mulla on kahdesta viiteen kurssia nimeltä Viestinnän ja median tutkimussuuntauksia. Ehdin paikalle juuri ja juuri ajoissa, ja kipitän pikaisesti istumaan yhdelle viimeisistä vapaista paikoista.

15-16 Aihe on rehellisesti sanottuna aika tylsää kuunneltavaa, joten keskityn tekemään koneella mun postcrossing-radiojutun käsikirjoitusta, joka pitäisi saada seuraavaksi päiväksi kuntoon. Tein kyseiseen juttuun haastattelun edeltävänä perjantaina, mutta on ollut niin paljon muutakin tehtävää, että käsikirjoituksen laatiminen jäi suurimmaksi osaksi tälle päivälle.

16-17 Päästään luennolta hieman etuajassa. Teen nopean päätöksen syödä yliopiston sijaan kotona, sillä tähän aikaan ruokaa alkaa olla heikommin saatavilla, ja kaikki vaihtoehdot kuulostaa vähän sellaiselta, että mulle maistuisi joku muu paremmin. Tuntuu tosi oudolta pyöräillä kotiin, sillä kävelen melkein aina yliopistolle. Olen hyvällä fiiliksellä, sillä käsikirjoitus edistyi melko hyvin, ja ystävän kanssa oli ihana viettää aikaa!

17-18 Kotiin päästyäni alan tehdä ruokaa. Onneks se on jo puolvalmista, niin ei mee kauaa aikaa. Yritän saada ruuan pöytään nopeasti, että pääsen takaisin käsikirjoituksen kimppuun. Samalla kun syön, hoidan puhelimella muutamia pikkujuttuja, kuten pariin viestiin ja sähköpostiin vastaamisen.

18-19 Kuuden jälkeen oon valmiina jatkamaan radiojuttuni käsikirjoitusta. Kuten niin monesti aiemminkin, totean kalenterin päivittämiseen, sähköposteihin ja aikataulujen sumplimiseen menevän yllättävän paljon aikaa. Käsikirjoitus ei etene enää niin sutjakkaasti kuin aiemmin päivällä, sillä ajatus ei oikein kulje omien spiikkien suhteen. 

19-20 Näytön tuijottelu alkaa tympiä, ja pidän pienen tauon. Muistan taas, että voisin juoda vähän vettäkin välillä. Vaikka nykyään huolehdin veden hörppimisestä paremmin kuin ennen, olisi siinä edelleen joidenkin päivien osalta paljon parannettavaakin.

20-21 Puoli yhdeksän maissa oon vihdoin edennyt käsikirjoituksen kanssa siihen pisteeseen, että yritän mitata sen pituutta. Saan kestoksi noin kolme ja puoli minuuttia, joten olen tyytyväinen.

21-22 Yhdeksältä ennätän suihkuun. Sen jälkeen olisi luvassa vielä yksi homma tälle päivälle, joskin ihan mieluisa sellainen... Seuraavana päivänä on luvassa Amuriappro, jonka idea siis tiivistettynä on, että fuksimme kiertävät tuutoreiden kodeissa olevia rasteja. Kaupunginosana toimii tänä vuonna Amuri, jossa asuu eniten tuutoreita. Itse oon vastuussa Haluatko miljönääriksi? -rastista, joten pitää vielä viimeistellä rastin kysymyksien ja vastauksien taustalla toimiva diaesitys.

22-23 Syön hieman iltapalaa, ja samalla hoidan kuntoon seuraavan päivän rastimme. Kun saan diat valmiiksi, jaan niiden linkin vielä muille rastimme tuutoreille.
 

23-24 Kun kaikki hommat seuraavalle päivälle on hoidettu, suuntaan hampaiden pesun kautta nukkumaan. Onneksi mun ei tarvitse herätä mitenkään superaikaisin, niin ehdin nukkua kahdeksan tunnin unet.

Tykkäättekö muuten ylipäätään my day -postauksista? Nää on arkisuudellaan ja tavallisuudellaan yksiä omista lemppareista, ja luen näitä mielelläni muiltakin, mutta oon kuullut joidenkin pitävän näitä myös tylsinä, joten mielenkiinnosta kyselen teidän mielipidettä!

PS. Muistakaa käydä kurkkaamassa myös muiden tyttöjen päiviin! Anniina / Krista / Sini / Elli / Enni / Ilona

BT - MIKSI BLOGGAAN?

Moikkamoi! Syyskuu on täällä ja niin on myös uusi tiimipostaus. Muutoksen tuulet puhaltavat syksyn myötä blogitiimissäkin, sillä joukkomme on kasvanut kolmella uudella jäsenellä. Toivotetaan siis tervetulleiksi ihanat Enni, Elli ja Ilona ❤ Tällä kertaa halusimme paitsi esitellä uudet jäsenemme, myös avata blogihistoriaamme. Siksi päädyimmekin jakamaan tarinat blogiemme takaa: miten päädyimme blogimaailmaan, miksi avaamme kirjoituskentät uudelleen ja uudelleen, mikä bloggaamisessa on se the juttu... Kaikki tämä ja vähän muutakin selviää tästä postauksesta, joten eiköhän mennä asiaan.

Tarina mun blogin aloittamisesta on tullut joskus täällä mainittuakin, mutta muistutukseksi (ja jos joku ei ole tätä vielä kuullut): kaikki alkoi mun siskon sanoista lähes viisi vuotta sitten. "Bloggaaminen voisi sopia sulle." Kipinä roihahti liekkiin ensimmäisen puolen vuoden aikana, eikä se ole toistaiseksi osoittanut sammumisen merkkejä. Joitakin taukoja näihin vuosiin on toki mahtunut, mutta esimerkiksi kirjoitusten aikana tein postauksia etukäteen, ja ajastin niitä sille ajalle, jonka vietin nenä kiinni kirjoissa. Miksi bloggaaminen sitten on just mun juttu? Mikä saa mut raivaamaan kalenterista vuosi toisensa perään tilaa just tälle harrastukselle?

Mun suurin motivaation lähde bloggaamiseen on rakkaus kirjoittamiseen ja tarinoihin. Ala-asteen parhaita tunteja olivat mun mielestä ne äikäntunnit, joilla kirjoitettiin aineita. Lisäksi odotin innolla lukutunteja, joilla sai uppoutua valitsemansa kirjan maailmaan. Vapaa-ajallakin tartuin useasti kirjoihin tai kynään ja paperiin. Pidin päiväkirjaa useita vuosia, kirjoitin fiktiivisiä novelleja sekä runoja... Myöhemmin lukuvuoden alkaessa tuli vakiintuneeksi tavaksi ostaa paperikalenteri. Kalenteria käytin aluksi ihan siinä perinteisessä tarkoituksessaan, mutta kun päiväkirjojen aika tuli päätökseensä, ryhdyin lisäilemään kalenterin sivuille pieniä muistoja - ikään kuin korvatakseni päiväkirjojen jättämää aukkoa. Kun ikää tuli lisää, luettujen kirjojen määrä väheni ja päiväkirjat jäivät: ei vain ollut enää samalla tavalla aikaa. Jotain kuitenkin kertoo se, että lukiossa äidinkielen kurssien pakollinen luettava kirja per kurssi sai mut hampaiden kiristelyn sijaan hymyilemään. Useimmiten sai valita suhteellisen vapaasti mielenkiintoista luettavaa ja oli pakko (lue: sai) järjestää tarinaan syventymiseen myös aikaa.

Momentsin alkuaikoina valokuvausintoni oli vasta nostamassa päätään. Blogin perustaminen kuitenkin antoi kuvaamiselle lisäboostia, ja mitä enemmän kuvasin, sitä enemmän innostuin. Pian oltiinkin edetty siihen pisteeseen, että googlettelin valokuvausvinkkejä ja etsin tietoa siitä, mikä olisi paras järjestelmäkamera aloittelijalle. Mulla oli bloggaamisen lisäksi toinenkin uusi harrastus: kuvaaminen. Aluksi valokuvaaminen painottui mulla vahvasti arkisiin juttuihin. Pikku hiljaa kuitenkin kokeilin uusia juttuja ja laajensin osaamistani. Suurin kehitys onkin tapahtunut vasta parina edellisenä vuonna. Journalistiikan opinnotkin ovat antaneet muutaman näkökulman lisää, ja edelleen olen myös kiinnostunut uuden opettelemisesta kameran kanssa. Joskus kuvat tuntuvat vain junnaavan paikoillaan, ja silloin vertailenkin yleensä otoksia parin vuoden takaa. Kyllä sitä kehitystä vain aina tulee, vaikkakin pienin askelin.

Blogin perustaessani en vielä ajatellut, että voisin kirjoituksillani vaikuttaa jonkun elämään tai tarjota vertaistukea. Nykyään koen kuitenkin tosi tärkeänä myös tämänkaltaiset asiat. Mä voin valottaa mun opiskeluja ja taustoja, ja jos edes yksi ihminen hyötyy siitä, se on vaivan arvoista. Oli sattumien summa, että mä kuulin journalistiikan opinnoista. Mä voin nyt vaikuttaa siihen, että kiinnostuneet löytävät googlatessaan aiheesta jotain. Mä voin myös kertoa yksinäisyydestä sekä peloista ja niiden voittamisesta. Enää mä en häpeä, ja mä uskallan kirjoittaa siitä, mistä haluan. Kaikkein suurimman nautinnon mä saankin juuri siitä, jos uskallan jakaa jotain pintaa syvemmältä. Sellaista, jolla on oikeasti merkitystä. Jokaisen postauksen ei kuitenkaan tarvitse olla supermerkittävä. Joskus on vaan parasta saada jakaa ihania pieniä juttuja, vastata hauskoihin kysymyksiin tai jakaa kuulumisia ja onnistuneita kuvia. Paras asia bloggaamisessa on, että Moments on mun oma projekti, joka saa rönsyillä siihen suuntaan kuin kulloinkin hyvältä tuntuu.

Moments on mulle yhtä kuin luovuutta, oma pieni vaikuttamiskanava sekä mahdollisuus saada ja antaa vertaistukea. Blogin kautta olen saanut kunnian tutustua kouralliseen ihania ihmisiä. Olen perustanut blogitiimin ja toteuttanut blogijoulukalenterin. Olen kirjoittanut itsetunnosta, kateudesta ja rohkeudesta. Olen kirjoittanut myös avoimesta yliopistosta, keikoista ja Lapista. Olen jakanut blogivinkkejä ja keinoja innostua marraskuusta. Olen myös kertonut 100 pientä lemppariasiaani elämässä. Bloggaan, koska se mahdollistaa kaiken tämän ja antaa niin paljon 💕

Käy lukemassa myös toisten tiimiläisten postaukset seuraavista linkeistä: Anniina / Heli / Sini / Krista / Elli / Enni / Ilona 

BT - PIENET EKOTEKONI

Kun heiteltiin meidän WhatsApp-ryhmässä ilmoille tiimipostausideoita, ja tää aihe nousi esiin, mulla löi rehellisesti sanottuna vähän tyhjää. Aattelin jotenkin, ettei mulla oo mitään erityisiä ekotekoja. Kuitenkin loppujen lopuksi tajusin, etten vain osannut ajatella näin tavallisia asioita ekoteoiksi, vaikka sellaisiksihan nämä todellakin voi luokitella. Mennäänpä siis pidemmittä puheitta mun ekotekojen pariin!

x En oo ikinä ostanut take away -kahvia ja smoothien tai pirtelönkin oon ostanut mukaan yhden käden sormilla laskettavan määrän. Koen sen turhana rahareikänä, mutta onhan näin toimiminen myös ekoteko. Jos joka päivä tai vaikka kerrankin viikossa ostat aina uuden kertakäyttömukin kansineen, mikä määrä mukeja meneekään roskiin vaikka vuodessa!

x Mulla ei oo ollut skootteria tai mopoautoa, ja nykyään en omista autoa. Toki ajelen Porissa ollessani vanhempieni autolla, mutta vain silloin, kun sille on aidosti tarvetta. Tampereella kuljen vieläpä lähes kaikki matkat kävellen tai pyörällä, sillä asuntoni sijainti on tosi hyvä.

x En ole, enkä ole ikinä ollutkaan shopaholic. En vain jotenkin ymmärrä, miksi kaapin pitäisi olla täpötäynnä vaatteita. Tai miksi sisustusta pitäisi "päivittää" puolen vuoden välein uusilla hankinnoilla. En itse edes nauti kaupoilla käymisestä kuin joskus harvoin, sillä en kovin usein edes löydä mitään. Kun ostan, haluan sen olevan laadukasta ja kestävän useamman vuoden. Ja vaatteista puhuttaessa kriteereitä mulla vasta onkin, sillä tuntuu välillä, että kaupat ovat vain täynnä heikkolaatuisia läpikuultavia "rättejä". On myöskin ärsyttävää, että kun jokin tietty juttu on muodissa, kaupat tuntuvat olevan täynnä sitä yhtä tai kahta trendiä. Kun esimerkiksi crop topit olivat/ovat muodissa, tuntuu "normaaleja t-paitoja" olevan ihan mahdotonta löytää, varsinkin jos sellaisen haluaisi muussa värissä kuin mustana, valkoisena tai vaaleanpunaisena. Eksyin nyt kyllä hiukan sivuraiteille aiheesta, mutta tää ärsyttää mua ihan suunnattoman paljon :D

x En ole koskaan lentänyt. Uskon silti, että tulen jossain vaiheessa elämääni matkustelemaan edes hieman, mutta en näe itseäni sellaisena tyyppinä, jolla on edellisen matkan päättyessä jo seuraava varattuna. Yksi tai kaksi lentomatkaa vuoden sisään olisi varmasti oma maksimini, harvempikin tahti riittäisi. Ulkomailla on hienoa joo, mutta en allekirjoita väitettä, että matkustelu olisi ainoa tapa ymmärtää muita ihmisiä ja kulttuureja. Kotimaassakin on vaikka mitä, kirjat ja internet on keksitty jne.

x Mulla on kirjoja jonkin verran, ja tietyt itselleni tärkeät kirjat haluan myös fyysisesti omakseni. Olen kuitenkin kirjaston suurkuluttaja sekä opiskeluiden puolesta että vapaa-ajalla. Lukeminen on parasta silloin kuin siihen vain on aikaa, ja kirjastosta löytää aina uutta lainattavaa.

Mitä pieniä (tai suuria) ekotekoja sä teet?

Muiden tyttöjen ekoteoista pääset lukemaan seuraavista linkeistä: Anniina / Heli / Sini / Krista

PS. Muistakaa lähettää kysymyksiä edelliseen postaukseen!

BT - ROHKEUDESTA + 5 VINKKIÄ ROHKEAMPAAN ELÄMÄÄN

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa. Cheek - Äärirajoille

Rohkeus on sanana sellainen, josta helposti tulee mieleen jotain suurta ja "oikeasti rohkeaa". Mut mä oon pikku hiljaa alkanut nähdä rohkeudeksi myös niitä pienempiä asioita. Rohkeutta on sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Rohkeutta on tehdä sitä, mitä haluaa. Rohkeutta on katkaista ihmissuhteet, jotka satuttavat tai eivät anna mitään. Rohkeutta on seurata unelmiaan ja olla oma itsensä.

Aikoinaan en hyväksynyt Facebookissa kavereikseni ihmisiä, jotka olivat kiusanneet mua tai joiden kanssa en muuten vain ollut tekemisissä. En, vaikka silloin "kuului" hyväksyä kaverilistalle kaikki vähänkään tutut. Oon lukion ykkösestä asti valinnut kurssit sen perusteella, mikä mulle sopii parhaiten ja mikä mua kiinnostaa. Mä oon tanssinut vanhojen tanssit, vaikka jännitin sitä todella paljon, ja silloinen paras ystäväni ei tanssinut. Oon ylpeä siitä, että oon toiminut näin. Kaverit tai se, mitä "kuuluu" tehdä eivät ole vaikuttaneet mun valintoihin. En ole uskaltanut tehdä kaikkea, mutta jotain kuitenkin, kuten edellä olevasta listasta huomaa. Aiemmin en nähnyt kyseisiä asioita erityisen rohkeina tekoina, mutta kun mietin kyseisiä juttuja jälkikäteen, ei ollut todellakaan itsestään selvää toimia noin. Siihen vaadittiin pikemminkin hampaiden kiristelyä ja päättäväisyyttä. Asennetta, joka sanoi: mä teen nyt näin, vaikka jännittäisi kuinka paljon, sillä näin  mä haluan tehdä.

Nykyäänkin jännitän monia asioita, enkä ole se rohkein ihminen toteuttamaan asioita, joista haaveilen. Tärkeintä on mielestäni kuitenkin se, että tietyissä asioissa onnistun löytämään itsestäni rohkeutta. En tee mitään vain tekemisen vuoksi, vaan siksi että haluan. Mun ei tarvitse sietää ilkeitä sanoja tai ihmisiä, jotka yrittävät vain hyötyä musta. Ja jos mä oikeasti haluan jotakin, mä löydän ennemmin tai myöhemmin tarpeeksi rohkeutta tehdäkseni sen. Mun mielestä todellista rohkeutta on se, että vaikka pelottaisi ja jännittäisi, lopulta kuitenkin uskaltaa poistua mukavuusalueeltaan. Oli se sitten pieni askel tai suuri hyppy omien rajojen ulkopuolelle, siihen tarvitaan rohkeutta. Uskon, että jokainen voi oppia rohkeammaksi. Siksi jaankin nyt 5 vinkkiä rohkeampaan elämään!

1) Jos haaveilet tietystä opiskelupaikasta, työstä, johonkin tapahtumaan menosta... Älä missään nimessä jätä sitä tekemättä sen vuoksi, että joudut muuttamaan kauemmas rakkaistasi, kaverisi eivät hae samaan kaupunkiin; et tunne ketään muuta, joka olisi tehnyt kyseisellä tavalla... Jos sä todella haluat jotain, mene rohkeasti sitä kohti. Sä selviät kyllä!

2) Sano enemmän kyllä. Mua on kysytty blogin kautta muutaman kerran kahville, ja mä oon vastannut kyllä. Oon toki jännittänyt, mutta meneminen on todellakin kannattanut. Oon myös hakenut tuutoriksi, ollut vuosijuhlien bändissä ja perustanut blogitiimin joitakin extemporepäätöksiä mainitakseni. Jos sulla on fiilis, että tää vois olla siisti juttu, sano sille kyllä. Jos se ei sitten ookkaan niin kivaa kuin oot ajatellut, ainakin oot kokeillut.

3) Mieti mitä mieltä sä olet. Jos teet aina kaiken muiden perässä, sun omat mielipiteet, tarpeet ja tavat hukkuu muiden alle. Mitä sä haluat tehdä? Jos haluut mennä eri paikkaan syömään kuin muut, sano se ääneen. Jos haluisit joskus skipata jonkun tapahtuman, sä voit tehdä sen ihan hyvällä omallatunnolla. Sun elämä, sun päätökset.

4) Jos joku kohtelee sua ikävästi, sun ei todellakaan tarvi sietää sitä. Sä oot ihan yhtä hyvä kuin muutkin, ja kellään ei oo oikeutta arvostella sua ilman syytä. Jos joku yrittää aina vain hyötyä susta, hän ei ole oikea ystävä. Sä ansaitset parempaa.

5) Etkö tiedä mikä sun juttu on? Se selviää vain kokeilemalla. Selaile kiinnostavia kursseja ja koulutuksia, tapaa uusia ihmisiä, kokeile erilaisia harrastuksia... Kun sä tiedät ne sun jutut, sun on helpompi olla rohkeasti oma itsesi.

Muista käydä kurkkaamassa myös muiden tyttöjen ajatukset rohkeudesta: Sini / Krista / Anniina / Heli

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

BLOGITIIMI ETSII UUSIA JÄSENIÄ

Meidän viisihenkinen blogitiimi etsii kolmea uutta jäsentä. Tiimimme on ollut kasassa kaksi vuotta, joten olemme hioutuneet tiiviiksi porukaksi. Olemme kuitenkin kaikki alkaneet kaivata uusia jäseniä tiimiimme, sillä wa-ryhmämme on hiljentynyt alkuajoista, ja tiimipostauksien aiheitakin on toisinaan vaikeaa ideoida. Mitään erityisiä kriteereitä meillä ei ole, vaan tärkeintä on kiinnostus yhteistyöhön, avoin asenne ja se, että pystyt sitoutumaan kerran kuukaudessa julkaistaviin tiimipostauksiin. Plussaa tietysti on, jos sinulla on edes jotain yhteistä meidän kanssa. Jos kiinnostus heräsi, ja haluaisit osaksi meidän tiimiä, kommentoithan elokuun 1. päivään mennessä jonkun tiimiläisen heinäkuun tiimipostaukseen. Kommenttiin toivomme pientä esittelyä sinusta ja blogistasi. Tämän lisäksi olisi kiva, jos kertoisit miksi kiinnostuit blogitiimistä, ja jakaisit tiimipostausidean tai keksisit jotain muuta blogitiimiin liittyvää. Odotamme innolla hakemuksianne, joten nyt vain kommentoimaan!

BT - VIIME AIKOJEN PARHAAT

Kesäkuun tiimipostausta pohtiessa mulla löi pää aivan tyhjää, kunnes Saijiksen blogia lukiessani huomioni kiinnittyi postaukseen Aurinkoisten kesäpäivien paras. Totesin kyseisen postauksen sopivan hyvin myös meidän blogitiimille, joten täältäpä tulee hieman viime aikojen, toisin sanoen siis toukokuun, parhaita juttuja!

tekeminen Pyöräily. Parin viime viikon aikana oon pyöräillyt tavallista enemmän. Pisin pyöräilyretki oli yli kahdenkymmenen kilometrin mittainen, ja se jos mikä nostatti onnistumisen tunteen. Kuvittelin, että tuollainen pidempi pyöräilymatka olisi joko hieman tylsä tai vaihtoehtoisesti liikaa mun kunnolle, mutta ilokseni huomasin fiilisten olevan täysin päinvastaiset!

tunne Pienistä asioista iloitseminen. Vaikka toukokuu ei oo mulla ollut sieltä parhaimmasta päästä, oon etsinyt hymyn aiheita ihan pienistäkin jutuista. Aurinkoinen sää, onnistunut kuva tai yksi saapunut viesti on riittänyt tekemään päivästä paremman. 

kauneusjuttu Kuorinnat. Oon viimeisten viikkojen aikana suunnannut entistä enemmän huomiota ihonhoitoon, jotta naama ja kroppa olisivat kuosissa tuleviin (siskoni) ylioppilasjuhliin. Vartalokuorinta pehmentää ihon ihanasti ja saa olon tuntumaan freesiltä, kasvokuorinta taas on ehdoton must-juttu mun rasvaiselle ja epäpuhtauksia keräävälle iholle. 

kohokohta Cheekin keikka ja siskoni yökyläily Tampereella. Vietettiin jo ennen tuota keikkaa kivat ja tekemisentäyteiset päivät mm. kokkaillen, nauttien aurinkoisesta säästä, ihaillen maisemia Pyynikillä ja shoppaillen Ratinan kauppakeskuksessa. Äiti liittyi seuraamme perjantaina ja suuntasimme kolmisin Cheekin Täältä sinne -keikalle, joka oli kyllä ikimuistoinen kokemus ja aiheutti tunteita kylmistä väreistä ja haikeudesta villiin iloon ja biletunnelmaan.

hetki Sähköposti Lumo-vuokrakodeilta. Hämmennys oli hetken aikaa suuri, kun luin kyseisen s-postin lähettäjän. Lukemista jatkettuani kuitenkin paljastui, että olin voittanut Särkänniemi-päivän heidän arvonnassaan. Tuosta hetkestä alkoivatkin suunnitelmat huvitteluseurasta ja siitä, mitä muuta voitaisiin puuhailla. Lopulta vietettiin kiva kesäpäivä serkkuni, siskoni ja hänen parhaan ystävänsä kanssa ensin laitteissa pyörien ja sitten piknikistä ja hatanpään arboretumin maisemista nauttien!

näky Kukat. Kesäisen luonnon kukkaloistoa on ollut ihana seurata. Kirsikkapuut, omenapuut, syreenit, tulppaanit... Niin kaunista!

suunnitelma Kesäreissu Turkuun. Ollaan mietitty Anniinan ja Helin kanssa, että voitaisiin tehdä pieni kesäreissu Turkuun. Toivon niin paljon, että tämä onnistuu, sillä mun korvaan kuulostaa ainakin aika täydelliseltä viettää päivä haahuillen ympäri kaupunkia (kamera kaulassa), pysähtyen istuskelemaan kivoihin paikkoihin ja nauttien hyvästä ruuasta. 

asuste Muffinssikorvikset. Kyseiset korvikset kuuluivat mun varustukseen vappuhulinoiden ajan, ja tykästyin niihin tosi paljon. Muffinssit olivat aiemmin jääneet suhteellisen vähälle käytölle, vaikka ihastuin niihin heti saadessani ne ylppärilahjaksi. Tulipa sekin vääryys korjattua ;)

huomio Vaikka välillä masentaa, ennemmin tai myöhemmin tapahtuu jotain hyvää. Oon parin viime vuoden aikana oppinut, että elämälläkin tuntuu olevan jonkinlainen pyrkimys tasapainoon: huonompien aikojen ja juttujen vastapainoksi seuraa yleensä jotain hyvää - ainakin pienissä määrin. 

juoma Vesi. Lämpiminä kesäpäivinä kylmä vesi on parasta. Kerrankin oon onnistunut pitämään jopa suhteellisen hyvää huolta riittävästä veden juomisesta.

Muistakaa käydä kurkkaamassa myös muiden tyttöjen viime aikojen parhaat tämän päivän aikana ilmestyvistä postauksista: Anniina, Heli, Sini ja Krista. Mun höpinät onkin tällä kertaa ajastettu, sillä juhlin parhaillaan siskoni valkolakkia. Mitkä jutut ovat olleet sun viime aikojen parhaita?