25 ASIAA JOTKA OLEN OPPINUT 25 VUODESSA

Hyvää loppiaista ja hyvää syntymäpäivää minä! 

Muistin loppuvuodesta tämän muutamia vuosia takaperin hyvinkin suositun postausidean, ja tajusin etten ole ikinä toteuttanut tätä. Väsäsin tuolloin heti luonnoksen tästä tekstistä, ja päätin, että julkaisen tämän syntymäpäivänäni. Tässä sitä siis on 25 vuotta ja saman verran elämänviisauksia kasassa. 

Liikkua kannattaa eniten juuri silloin, kun tuntuu, ettei sille ole aikaa. Ei tietenkään sellaisessa tilanteessa, jos on ihan rättiväsynyt tai kalenteri on oikeasti supertäynnä. Omalla kohdallani nämä en ehdi jumppaan/lenkille/venyttelemään -tilanteet ovat kuitenkin usein sellaisia, että lyhytkin liikuntasuoritus tekisi enemmän kuin hyvää. Liikkuminen myös maksaa itsensä lähes aina takaisin parempana vireystilana, minkä ansiosta jaksaa hoitaa velvollisuuksia tehokkaammin. 

Kivoja kokemuksia ei ole järkeä jättää väliin huonon sään vuoksi tai siksi, ettei ole seuraa. Tämän olen todennut niin monta kertaa, että se alkaa jo iskostua mieleen. Joo, on totta kai mälsää tehdä asioita yksin, jos toivoisi tekevänsä ne jonkun toisen/toisten kanssa, mutta vielä mälsempää on jälkikäteen murehtia, että nyt jäi sitten asia x väliin. 

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Epämukavia asioita tulee helposti lykättyä aina vain eteenpäin, mutta valitettavasti ne eivät hoidu sen enempää itsekseen kuin mikään muukaan. Vitkuttelun sijaan varsinkin pienet ärsyttävät jutut kuten ajanvaraukset kannattaa siis reippaasti hoitaa heti tilaisuuden tullen pois alta niin välttyy siltä, että ne kolkuttelevat viikkokaupalla mielen perukoilla ja roikkuvat to do -listojen häntäpäässä. 

Jos asiat eivät luista yrittämisestä huolimatta, kannattaa ottaa aikalisä. Minulla on paha tapa jatkaa asioiden tekemistä hammasta purren, vaikka ne eivät edistyisi ollenkaan. Hiljalleen olen kuitenkin alkanut ymmärtää, miten typerää se on. Asia kuin asia luistaa yleensä noin kymmenen kertaa paremmin pienen (tai vähän isommankin) tauon jälkeen. 

Huonoissa ihmissuhteissa roikkuminen on ajanhukkaa. Eli toisin sanoen: luovu hyvä ihminen sellaisista ihmissuhteista, jotka vievät enemmän energiaa kuin antavat sitä. 

Ei kannata jossitella asioita, joille ei voi mitään.

Muutos se on pienikin muutos. Nuorempana ajattelin esimerkiksi, että on turhaa mennä 15 minuutiksi ulos tai opiskella vieraan kielen sanoja 5 minuuttia, koska pidin noin lyhyttä aikaa turhana. Nykyään olen aivan toista mieltä. Pienikin liikunta, kuten parin minuutin roskien vieminen on parempi kuin ei mitään. Samoin lyhytkin opiskelutuokio voi olla tehokas ja niin edelleen. Erityisesti silloin kun on aikeissa muuttaa tapojaan isommin, pienet muutokset ovat minusta hyvä alku. 

Elämällä ei ole aikataulua. Asiat eivät aina mene niin kuin niiden toivoisi menevän, ja varsinkin ihmissuhteet ovat kohtalon tanssia, johon ei itse voi täysin vaikuttaa. Kaikkien ihmisten elämät eivät siis mitenkään voi mahtua valmiiksi määriteltyihin muotteihin, eivätkä kulkea identtisiä lineaarisia janoja pitkin eteenpäin. 

Rakkaiden ihmisten jälkeen parasta maailmassa ovat brunssit ja toiseen maailmaan mukanaan vievät tarinat.

Sinnikkyys kannattaa aina.

Hyvät ideat pitää kirjoittaa mahdollisimman pian muistiin. Niitä ei nimittäin todellakaan muista enää myöhemmin. Tämä tapa on hyvä myös siksi, että on ihanaa avata puhelimen muistio tai vihko ja löytää sieltä uutisaiheita, reseptejä, kahvila- ja ravintolasuosituksia, kirjavinkkejä...

Kun kaikki tuntuu kamalalta, kannattaa keskittyä selviämään yhdestä asiasta kerrallaan. Tämän elämänohjeen olen saanut isältäni, ja yritän noudattaa sitä aina vaikean paikan tullen. 

Jos arki tuntuu tylsältä harmaalta massalta, pienikin muutos rutiineihin voi piristää mieltä.

Kyky innostua on supervoima. En ole aina arvostanut helposti innostuvaa luonnettani. Viime vuosina olen kuitenkin ymmärtänyt sen olevan iloa elämään tuova rikkaus. 

Osaamattomuutta ei tarvitse hävetä. Aina voi opetella uusia taitoja ja kehittyä sellaisissa asioissa, jotka sujuvat heikosti. Jos jotakin ei osaa, miksi hävetä sitä, kun saman energian voisi käyttää kyselemiseen ja asian omaksumiseen? Kukaan ei muutenkaan voi osata kaikkea täydellisesti, eikä suoriutua heti vailla haparointia asiasta, jota ei ole ikinä ennen tehnyt. 

Vaikeinta on aloittaminen. Esimerkiksi koulutehtävät tuntuvat usein ylitsepääsemättömältä suolta ja liikkumaan lähteminen laiskottaa enemmän kuin mikään. Kun aloittamisen kynnyksen yli pääsee, homma kuin homma alkaa kuitenkin tavallisesti luistaa, ja loppujen lopuksi on vain tyytyväinen siihen, mitä tuli tehtyä. Jos tahtoo saada jotakin aikaan, pitää siis sysätä itsensä aloittamisen kynnyksen yli. 

Mikään ei ikinä ole 100 prosenttisen varmaa. Täydellistä hetkeä ei siis kannata jäädä odottelemaan oikeastaan minkään suhteen, ainakaan jos kyse on unelmista. 

Kuvien ottaminen ei ole koskaan turhaa. Ne ovat muistojen polulla kuin ikkunoita menneisiin hetkiin. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kovana suunnittelijana vannon tämän viisauden nimeen. 

Keskity tekemättömien asioiden sijaan siihen, mitä olet saanut aikaiseksi. Siskoni neuvoi mua kerran tällä lauseella, ja se on jäänyt vahvasti mieleen. 

Kipeätkin kokemukset ovat osa elämää, ja niistä oppii aina jotakin.

Lapsuuden ja nuoruuden harrastukset maistuvat aikuisenakin. Kiinnostuksen kohteet voivat muuttua ja ovat omallakin kohdallani muuttuneet elämän aikana. Olen silti hivenen hämilläni todennut, että suurinta iloa saan edelleen samoista asioista kuin 10-vuotiaana.

Työyhteisö voi olla elämän merkittävimpiä ryhmiä. Toki itselläni on käynyt tämän asian suhteen mielettömän hyvä tuuri, mutta mielestäni tärkeä opetus yhtä kaikki. Siinä missä kollegat voivat aiheuttaa hirveästi harmaita hiuksia, he voivat parhaimmillaan myös opettaa sinulle lukuisia asioita, tsempata eteenpäin ja aidosti välittää.

Jos ihmiset eivät arvosta seuraasi tai kohtelevat sinua huonosti, se on heidän menetyksensä, opetti äiti. Tämänkin olen pyrkinyt pitämään elämän myrskyissä mielessä.

Valtaosa elämästä koostuu arjesta. Nauti siis arjen pienistä hetkistä. 

Millaisia asioita sinä olet oppinut elämäsi varrella? 

10 EPÄSUOSITTUA MIELIPIDETTÄNI

Heissan ja hyviä pääsiäispyhiä!

Klassikkopostaus luvassa tänään, sillä ajattelin paljastaa joukon epäsuosittuja mielipiteitäni. Kun näitä postauksia suorastaan tulvi blogeissa muutamia vuosia sitten, en ehtinyt mukaan jakamaan omaa listaani. Postausideoita miettiessäni tämä aihe palautui mieleen, ja löysinkin sitten sopivasti blogin luonnoksista tämän postauksen aloitettuna. Parin kohdan jatkoksi olikin yllättävän vaikeaa keksiä lisää, mutta yhtenä päivänä ajatusblokki mureni, ja tajusin että mullahan riittää valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä useammankin postauksen verran. Epäsuosittu mielipide on aika lavea käsite, joten olen ajatellut näiden olevan ei-niin-tyypillisiä näkemyksiä nimenomaan omien kokemusteni ja sosiaalisen median keskusteluiden perusteella. Olen myös aavistuksen kärjistänyt näitä näkemyksiä, joten ethän ota postausta turhan vakavasti. 

X Vuoden paras aika on talvi.

Olen oppinut löytämään jokaisesta vuodenajasta jotain hyvää. Talvi nousee kuitenkin omalla kohdallani selkeäksi vuodenaikalemppariksi silloin, kun talvikuukausina on pakkasta (ja lunta). 

X Helmikuussa ei ole kevät, eikä varsinkaan tammikuussa.

Keväistä saattaa olla, mutta ei virallisesti kevät. Musta on sitä paitsi aika huolestuttavaa jos alkuvuodesta on keväistä siinä mielessä ettei ole esimerkiksi lunta ja lämpötila huitelee useammassa plusasteessa. Sehän on merkki siitä, että luonto on aivan sekaisin. Ärsyynnyn aina ja poikkeuksetta hieman, jos joku julistaa tammikuussa, että kevät on tullut. 

X En tykkää erityisesti mistään eläimistä, enkä haaveile lemmikistä.

X Matkakuumeesta puhuminen on ärsyttävää.

Korvistani nousee savua, jos kuulen ettei Suomen talvesta selviä ilman etelän reissua tai muuta vastaavaa. Kukaan ei kuole siihen, ettei pääse ulkomaille, kuten korona-aikakin on osoittanut. Lisäksi matkakuumeesta puhuminen ylläpitää mielikuvaa matkustelusta itsestäänselvyytenä. Mielestäni suomalaisten pitäisi arvostaa kotimaanmatkailua enemmän, sillä meillä on omassa maassammekin vaikka mitä nähtävää ja tehtävää. Matkakuumeesta valittajien olisi myös hyvä muistaa, että moni maailman ihminen ei matkusta koskaan kotimaansa ulkopuolelle. Kaukomaille lentäminen myös saastuttaa todella paljon. En nyt sano ettei ikinä saisi matkustaa minnekään, mutta ainakin voisi miettiä hieman, miten matkustelusta puhuu. Se ei ole absoluuttinen tarve kenellekään meistä. 

X Englanti syrjäyttää suomen kielen liian usein.

Miksi tuotteiden nimet lukevat esimerkiksi suomalaisessa kahvilassa englanniksi? Jos törmään tällaiseen, tilaan ihan kiusallani suomeksi vaikkapa tuplaasuklaakeksin sen sijaan, että alkaisin kassalla sönkätä huonolla englannillani jotain double chocolate cookieta. Vaikka ruokasanasto englanniksi ei olekaan mitään älyttömän vaikeaa, en tajua miksei ravintoloissa ja kahviloissa käytetä suomea. Toinen heti mieleen tuleva esimerkki aiheesta ovat blogit ja Instagram. Muun muassa dinnerit, outfitit ja highlightsit voisi korvata suomenkielisillä vastineilla. Olen blogini alkuaikoina sortunut englannin käyttämiseen niin sanotusti väärissä yhteyksissä itsekin, mutta onneksi tuo vaihe kesti vain reilun vuoden. Nykyään mua hieman harmittaa jopa blogini englanninkielinen nimi, mutta toistaiseksi en ole sitä vaihtanutkaan.

X Hiihtäminen on kivaa.

Uskon että hiihtämisen vihaamiseen liittyy ainakin osittain sama kuin ruotsin kielen opiskeluun, tietyssä ikävaiheessa on noloa tykätä hiihtämisestä. Tämä ei ole latistanut omaa hiihtointoani edes yläkoulussa, mutta toisaalta koululiikunta (myös hiihto) oli mielestäni lähes poikkeuksetta kamalaa. Hiihtäminen on aina ollut mulle nimenomaan ihana vapaa-ajan juttu. 

X Ryhmätöistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Yksinäiselle nuoremmalle minälle ryhmätyöt olivat henkisesti ahdistavia. Kukaan ei halunnut minua ryhmäänsä, vaan opettaja määräsi minut useimmiten mukaan johonkin porukkaan. Kaverittomuus opiskeluissa on jatkunut yliopistoon asti. Enää ryhmätyöt eivät ahdista, mutta ärsyttävät kyllä. Oman ryhmän aihe jää yleensä hyvin mieleen, mutta muuten ryhmätyöt ovat minusta yksi tehottomimmista opiskelumuodoista. Erityisesti korkeakouluissa ryhmätöissä kuluu hirveästi aikaa aikataulujen sovitteluun (nimim. ryhmätöitä sivuaineopinnoissa töissä käyvänä opiskelijana) sekä toteutustavasta ja työnjaosta sopimiseen, puhumattakaan siitä jos joku ei tajua ohjeita tai tee omaa osuuttaan. Ryhmätöissä laiskottelusta ei myöskään yliopistossa seuraa omien kokemusteni mukaan ikinä mitään, ja se on ihan älyttömän rasittavaa. Hankalaa on myös jos ryhmään osuu vaikkapa yksi joka on paljon pois yhteisistä tapaamisista, yli-innokas/perfektionisti joka haluaa käyttää tuhottomasti aikaa väliotsikoiden miettimiseen tms. muuhun pieneen osa-alueeseen, joku jolla ei ole mielipidettä mihinkään ja neljäs on sitten siltä väliltä ja yrittää pitää pakkaa kasassa. Yksi raivostuttavimmista argumenteista on se, että ryhmätöissä opetellaan työelämässä hyödyllisiä taitoja. Työelämässä ihmisten on sentään pakko tehdä työnsä, toisin kuin yliopistossa... Pitkät perustelut, ja lista voisi vieläkin jatkua.

X Nykyään liian monella ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja.

En ymmärrä esimerkiksi sitä, että viesteihin ei vastata. Siihen on vain harvoin hyvä syy. Ymmärrystä ei heru myöskään aikuisten teinimäiselle selän takana toisista juoruamiselle, eikä sille, jos lupaa kaikenlaista, mutta käytännössä ei sitten tapahdukaan mitään. Ihmetystä ja ärsyyntymistä aiheuttaa myös se, jos ollaan kavereita, mutta toinen ei ikinä kysy kuulumisia tai anna oma-aloitteisesti kuulua itsestään. Ollaan jooko kivoja toisillemme, erityisesti nyt, kun korona ja sen mukanaan tuomat rajoitukset ovat kärjistäneet monien haasteita. 

X Lapsi ei välttämättä tarvitse harrastuksia.

En oikein ymmärrä, miksi lapsen pitäisi harrastaa hirveästi kaikkea jo tosi pienenä, varsinkaan jos hän ei oma-aloitteisesti osoita kiinnostusta esim. musiikkia tai tiettyä urheilulajia kohtaan. Lapsen työ on leikkiä, ja ilman ohjattua toimintaakin voi harrastaa kaikenlaista. 

X Sisustuksen päivittäminen on (useimmiten) turhaa. 

Ihmetten välillä miksi niin moni päivittää sisustusta monta kertaa vuodessa. Uudet verhot, maljakot tai taulut eivät ole välttämättä iso investointi ja saahan niillä muutettua kodin ilmettä, mutta minne ihmeeseen ne vanhat sisustustavarat ja -tekstiilit laitetaan. Säilövätkö ihmiset kaapissa useampaa erilaista taulukokoelmaa ja vaihtelevat niitä vai saako tuollaiset asiat myytyä eteenpäin? Eikö muutosta voisi saada aikaan kotoa jo löytyvillä asioilla? Oli miten oli, itse olen enemmän sitä tyyppiä joka hankkii kauniita tekstiilejä ja esineitä pikku hiljaa ja käyttää niitä samoja vuosikausia ilman tarvetta vaihtaa, joten en oikein ymmärrä joidenkin ihmisten sisustusvimmaa. Ajattelen myös että esimerkiksi joulusta tekevät joulun juuri ne vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä vanhat koristeet, eivät uudet joka toinen vuosi.

Olisi supermielenkiintoista kuulla millaisia valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä teillä on. Kertokaa myös ihmeessä, jos ootte jostakin eri mieltä kuin mä. Jatketaan keskustelua kommenteissa :) 

8 FAKTAA ARJESTANI JUURI NYT

Kesällä törmäsin Kiian blogissa kivaan postaukseen. Syksyn tullen kyseinen listaus palasi mieleeni, ja päätin siitä inspiroituneena julkaista omiakin arkifaktojani heti sopivan tilaisuuden tullen. Tämä postaus (niin kuin kaikki muutkin) on kuitenkin jäänyt puolivalmiina luonnoskansioon. Osasyy blogihiljaisuuteen on se, että koko syksy on tuntunut harvinaisen nihkeältä. Perimmäinen syy on kuitenkin laajempi: tykkään blogata, käydä ryhmäliikuntatunneilla, valokuvata ja soittaa pianoa, mutta en vain löydä niille aikaa arjestani niin usein kuin haluaisin. Tämä on asia, johon todella haluaisin löytää ratkaisun.

Nyt ei kuitenkaan enempää aikataulutusongelmista, vaan mennään arkifaktojen pariin. Tässä siis kahdeksan nippelitietoa mun arjesta tällä hetkellä.

X Mulla on ttt-sopimus Satakunnan Kansaan, joten mut voidaan kutsua sinne tarvittaessa töihin. Toistaiseksi en ole tehnyt kesän jälkeen vuoroja, mutta ainakin joulukuussa odottelisi yksi pieni työpätkä. En jaksaisi työskennellä opintojen ohella esimerkiksi jokaisena viikonloppuna, joten tällainen työsoppari on juuri täydellinen mulle.

X Mulla on koko syyslukukauden ajan reilusti enemmän itsenäistä tehtävää kuin luentoja. Suoritan esimerkiksi kaksi sivuainekurssia kokonaan itsenäisesti kirjoittamalla kurssien aiheista taustakirjallisuuden avulla esseet. Tavallaan pidän itsenäisestä työskentelystä, ja saan kyllä asioita aikaan, jos vain päätän niin. Lähtökohtaisesti kävisin kuitenkin ennemmin luennoilla.  Fyysiset luennot saavat poistumaan neljän seinän sisältä ja jotenkin normaaleilla luentokursseilla tuntuu siltä, ettei ole niin paljoa tehtävää, kun kaikkea ei tarvitse itse aikatauluttaa.

X Arki on tuntunut kesän jälkeen stressaavalta, raskaalta ja ajoittain ahdistavaltakin. Opinnot etenevät jotenkin nihkeästi, ihmissuhteet aiheuttavat ilon sijaan lähinnä harmaita hiuksia (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) ja yleisesti on vain jotenkin alavireinen fiilis. 

X Olen onnistunut lukemaan enemmän kirjoja. Lukion aloittamisesta lähtien olen halunnut löytää enemmän aikaa lukemiselle. Nyt luettujen sivujen määrä on noussut opiskelukiireistä huolimatta kuin huomaamatta, sillä olen tajunnut hyödyntää esimerkiksi junamatkat lukemiseen, kun en siellä oikein muuhunkaan pysty keskittymään. Myös iltaisin ennen nukkumaanmenoa on ollut ihanan rauhoittavaa uppoutua mielenkiintoiseen tarinaan.

X Ryhmäliikuntatunnit ovat ihan parhaita, ja haluaisin ehtiä käymään niillä useammin. Ajattelen kuitenkin aina, että satunnainenkin liikunta on parempi kuin ei mitään. Ehkä onnistun sitten viimeistään kevätlukukaudella kandin kirjoittamisen lomassa löytämään enemmän aikaa lemppariliikuntamuodolleni. Ainakin aikataulujen pitäisi väljentyä jo ensi vuoden alussa.

X Mulla on meneillään melkoinen kirjakaaos. Olen varannut sivuaine-esseitä varten useampia kirjoja, ja nyt mun pitää noutaa niitä kirjastosta eri päivinä. Homman kruunaa se, että kun lähden huomenna perioditauoksi Poriin, mun pitää raahata mukaani neljä sivuainekirjaa ja pari ruotsin kirjaa. Muistutan luultavasti aasia, kun rahtaan kirjani, läppärini ja melkoisen määrän muutakin omaisuuttani junaan...

X Tämän päiväisen ruotsin luennon jälkeen starttasi mun perioditauko, tuttavallisemmin syysloma. En aio kuitenkaan pitää viikkoa lomaa, vaan tavoitteena olisi kirjoittaa 14 sivua kuntajohtamisesta ja kerrata ahkerasti ruotsia. Sen sijaan ajattelin lomailla muutaman päivän syysloman jälkeisellä viikolla, sillä kutsuin siskoni ja yhden serkuistani yökylään. Siskolla tosin on sen verran koulukiireitä, että ensin hengailemme serkkuni kanssa kahdestaan. Olen suunnitellut ja odottanut tätä jo jonkin aikaa ja nyt vielä enemmän, kun tähän ei ole enää kauaa. Parasta on, kun saamme koko pienen porukkamme koolle ja voimme viettää aikaa kolmestaan, teimme sitten mitä vain (tai emme mitään). Jos meillä on puoliksikaan yhtä kivaa kuin viime syksynä, tästä riittää energiaa pitkälle marraskuuhun!

X Alkusyksystä mulla oli pitkä lista sellaista ärsyttävää hoidettavaa, jota tulee aina lykättyä eteenpäin. Suuren osan näistä oon saanut hoidettua pois alta, mutta vielä olisi kyllä hommaa jäljelläkin. Mun pitäisi esimerkiksi selvittää muutama Kela-asia ja laskeskella vähän opintopisteitäni nyt kun oon vihdoin perillä siitä, paljonko niitä pitäisi minkäkin kokonaisuuden alla olla. Asetin näiden asioiden hoitamiselle takarajaksi joulukuun 22. päivän, sillä sen jälkeen mä aion pitää pitkästä aikaa kaksi viikkoa ihan oikeaa lomaa. Eiköhän sen ajatuksen voimalla jotenkin pusketa tämän loppusyksyn ja alkutalven läpi.

Mitä teidän arkeen kuuluu just nyt?

YSTÄVÄKIRJA: SUOSIKKIARKIRUTIININI, HARRASTUKSENI JA OPPIMANI VIISAUS

Törmäsin Suvin blogissa jonkin aikaa sitten hauskaan ystäväkirja-tyyliseen postaukseen, ja päätin saman tien napata idean myös itselleni toteutettavaksi. Muutaman kysymyksen tipautin omasta versiostani pois, koska katson esimerkiksi niin vähän sarjoja, että sellaisia en osaa juurikaan suositella. Jäljelle jäi kuitenkin aika kattava paketti lauseen aloituksia, eli eiköhän musta jälleen kerran paljastu muutama uusi juttu!

Pienenä ajattelin, että minusta tulee opettaja. Ihan pienenä mulla ei ikinä ollut mitään haaveammatteja, mutta opettaja on ensimmäinen muistamani ammatillinen haave, joten siksi vastaukseni on se. Oikeastaan harkitsin opettajan työtä vielä lukion alussakin. Jossain kohtaa alkoi kuitenkin tulla vahvasti sellainen olo, ettei kyseinen työ olisikaan mun juttu, ja päädyinkin loppujen lopuksi opiskelemaan aika erilaisia juttuja.

Tällä hetkellä olen hieman väsynyt, mutta onnellinen. Alan viimein olla voiton puolella tämän lukuvuoden koulutehtävien kanssa, ja harjoittelussakin oon selättänyt kuluttavimman uudenopettelutietoähky-vaiheen. Harkasta puheen ollen pitäisikin päivittää vähän kuulumisia muun muassa siihen liittyen heti kun vain ehdin, mutta lyhyesti tiivistettynä oon kyllä nauttinut tähän astisesta harkkataipaleestani hurjan paljon!

Joskus minusta tulee toimittaja ja toivottavasti myös äiti.

Rakastan muun muassa lukemista, luovia hetkiä, musiikkia, kesäiltojen tuoksua ja Lapin luontoa.

Vihaan esimerkiksi stressiä, epäkunnioittavaa käytöstä ja syrjimistä.

Haaveilen siitä, että ehtisin kuvaamaan paljon kesän aikana ja siitä, että olisi aikaa uppoutua johonkin ihanaan kirjaan. Haaveilen myös stressittömämmästä elämästä, mutta se on kyllä helpompi sanoa kuin toteuttaa...

Arkirutiineista suosikkini on aamupala. Päivä ei lähde käyntiin ilman aamupalaa sitten ollenkaan. Ainakaan mulla. Aamupalahetket ovat mun mielestä sitä parempia, mitä enemmän niille on aikaa, ja siksi rakastankin brunsseja.

Unelmieni mies tukee mua ja osaa keskustella.

Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä: Kaikki se valo jota emme näe. Kyseinen kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja Ranskaan. Koskettava kertomus koostuu kahden lapsen elämän ja kasvun seuraamisesta sodan keskellä. Kirjan lopussa sokean Marie-Lauren ja tekniikan ihmelapsi Wernerin polut myös kohtaavat yllättävällä tavalla. 

Harrastan nyt bloggaamista, valokuvausta ja lenkkeilyä. Lisäksi yritän ehtiä soittamaan edes jotakuinkin säännöllisesti pianoa.

Harrastaisin kaikkea tätä, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja: (enemmän) käsitöitä, bloggaamista ja valokuvausta. Lisäksi haaveilen leikekirjojen kokoamisesta, runojen kirjoittelusta, kitaran soiton opettelusta ja aktiivisesta ryhmäliikuntatunneilla käymisestä nyt ainakin. Oon kyllä just sellainen ihminen, jolla olisi yksitoista harrastusta, jos niihin kaikkiin olisi aikaa ja rahaa ja silti jäisi vielä vapaa-aikaakin :D

Inspiroidun ajatuksia herättävistä teksteistä, unelmiaan seuraavista ihmisistä, tunnelmallisesta musiikista ja luonnosta.

Nautin muun muassa nykyisestä työstäni, itsensä ylittämisen tunteesta ja liikunnan jälkeisestä hyvästä olosta. 

En uskalla aina luottaa omiin kykyihini. Paljon on kuitenkin tultu eteenpäinkin, sillä enää en kovin usein nolostu jälkikäteen sanomisistani tai tekemisistäni. Tällaisissa asioissa on vain jaksettava olla kärsivällinen, ja annettava itselleen aikaa. Ehkä mäkin vielä joskus voin aidosti olla useammin tyytyväinen itseeni ja omaan työnjälkeeni. 

Salainen taitoni on se, että pystyn keskittymään lähes millaisessa tilanteessa vain, jos on pakko.

Salainen paheeni on asioiden murehtiminen etukäteen. En ehkä sanoisi tätä kovin salaiseksi asiaksi, mutta paheeksi kylläkin. Oli se sitten kammoamani englannin esitelmä, neljä kuukautta Porissa, ensimmäinen harjoittelupäivä tai gradun kirjoittaminen, olen pahemman luokan etukäteisstressaaja. Pitäisi vain oppia luottamaan siihen, että useimmiten asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Stressaamisesta puheen ollen ahdistun asioista usein myös jälkeenpäin. Saatan jäädä miettimään vähän liian kauaksi aikaa pikkuvirheitä, joita kukaan ei ole välttämättä huomannut itseäni lukuun ottamatta. Saan usein pienen kriisin aikaiseksi myös asioista, jotka minun olisi mielestäni pitänyt huomata esim. tentissä tai töissä. Armollisuus itseä kohtaan olisi ehkä ihan hyvä kehityskohde?

Haluaisin osata soittaa kitaraa, stressata vähemmän ja kuvata paremmin.

Kahta en vaihda: paperikalenteri ja taito innostua asioista.

Hymyilen kun haistan kesäillan tuoksun, kirpeän raikkaan pakkasilman tai kahvin. Hymyilen myös kuullessani kauniita sanoja, luettuani ajatuksia herättävän tekstin ja yksinkertaisesti silloin, kun elämässä tuntuu olevan hyvä balanssi. 

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: kulje omaa polkuasi, äläkä anna ihmisten kohdella sinua huonosti. Tämä on tullut opittua kantapään kautta, mutta nykyään en kyllä kauaa jatka ihmissuhteita, jotka aiheuttavat vain pahaa mieltä tai joissa itse olen ainoa suhteeseen panostava ja toisen kuulumisista kiinnostunut osapuoli.

Haluaisin matkustaa Islantiin, Italiaan tai Kroatiaan. Suomessa tekisi mieli käydä Porvoossa, Jyväskylässä ja jossakin Pohjois-Lapissa, kuten Utsjoella.

Muistelen lämmöllä ylioppilasjuhliani ja sitä hetkeä, kun kirjauduin opintopolkuun, ja sain tietää pääseväni opiskelemaan journalistiikkaa. Lämmöllä muistelen myös koko fuksivuottani Vostokissa.

Kaipaan takaisin huolettomiin lapsuuden kesiin. Välillä vain iskee se fiilis, kun toivoisi olevansa lapsi, jolle kesä tuntui pieneltä ikuisuudelta ja oli aikaa tehdä joka päivä sitä, mitä halusi.

Salaa toivon, että ympärilläni olisi tiivis kaveriporukka, joka pitäisi yhtä vuodesta toiseen. Kävisimme yhdessä festareilla ja keikoilla, hengailisimme toistemme luona, voisimme olla välillä hiljaa ja välillä puhua syvällisiä, pitäisimme brunsseja, leffailtoja ja treenitreffejä - jakaisimme elämän ilot, surut, ärsytykset ja salaisuudet - yhdessä.

Samaistutko johonkin kohtaan? Entä opitko musta jotain uutta?

MOMENTS 5 VUOTTA - BLOGIHISTORIAA, FAKTOJA & TILASTOJA VUOSIEN VARRELTA

Mun blogi täytti 25.10. viisi vuotta, ja se on samaan aikaan hullua, mahtavaa ja hämmentävää! Tämä puolivuosikymmen on pitänyt sisällään lukuisia postauksia, tuhansia kuvia, uusia ystäviä, ihanan blogitiimin, yhden blogijoulukalenterin ja paljon paljon muuta. En osannut viisi vuotta sitten kuvitella, että Moments pysyisi elämässäni näin monen vuoden ajan. En voinut aavistaakaan sitä, kuinka paljon hyviä asioita bloggaaminen toisi elämääni. Momentsista onkin näiden vuosien aikana tullut osa minua ja identiteettiäni. Blogisynttäreiden kunniaksi halusin muistella menneitä vuosia erilaisten listojen ja faktojen kautta. Toivottavasti tällainen synttäripostaus on myös teidän mieleen. Alun perinhän synttäripostauksen piti tulla ulos sinä virallisena blogin viisivuotispäivänä, mutta eiköhän se ole ihan yhtä hyvä näin muutamaa päivää myöhemminkin ;)

Olen tässä ensimmäistä kertaa Tampereella (muualla kuin Särkänniemessä).

SUOSITUIMMAT POSTAUKSENI TOP 10

1. Little sister tag / 1358 näyttökertaa
2. Opiskeluvinkkejä x 10 / 482 näyttökertaa

3. Vinkkejä kirjoituksiin - äidinkieli / 411 näyttökertaa

4. Mun asunto nyt / 371 näyttökertaa

5. Blogitiimi haussa / 310 näyttökertaa

6. Linkkaa blogisi / 264 näyttökertaa

7. Sain opiskelupaikan Tampereen yliopistosta / 239 näyttökertaa

8. BT - Rohkeudesta + 5 vinkkiä rohkeampaan elämään / 203 näyttökertaa

9. Linkkaa instagram-tilisi / 194 näyttökertaa

10. 50 lukijaa ja blogini ensimmäinen arvonta / 161 näyttökertaa

Bloggerin tilastojen mukaan mun suosituimmat postaukset painottuvat opiskeluun ja toisaalta sellaisiin postauksiin, joista lukijat ovat voineet konkreettisesti hyötyä (arvonta ja linkkaa blogisi/instagramisi). Olin iloisesti yllättynyt siitä, että top kymppiin ylsi myös rohkeuspostaus, joka on yksi omista kaikkien aikojen lemppareistani. Tulin iloiseksi myös huomatessani kärjessä opiskeluvinkkilistoja, sillä koen, että olen hyvä neuvomaan opiskelussa/opiskelutekniikoissa. Itse olen kuitenkin kokonaisuudessaan hieman eri mieltä siitä, mitkä ovat parhaat postaukseni. Kokosinkin siis vertailun vuoksi alle kymmenen omasta mielestäni onnistuneinta postaustani!

OMA POSTAUSTEN TOP 10

1. BT - Rohkeudesta + 5 vinkkiä rohkeampaan elämään / 203 näyttökertaa 

2. Kuvapäiväkirja Jyväskylästä / 91 näyttökertaa

3. 100 my favourite little things in life / 120 näyttökertaa 

4. BT - Itsetunto / 106 näyttökertaa

5. Ylioppilas 2016 / 127 näyttökertaa

6. My favourite quotes x 10 / 97 näyttökertaa

7. Ystävyydestä ja ystävällisyydestä / 47 näyttökertaa

8. Opiskeluvinkkejä x 10 / 482 näyttökertaa

9. Helsingin jäähalli 16.5. - Sunrise Avenue / 47 näyttökertaa

10. One of the most beautiful sunsets ever / 66 näyttökertaa

Rohkeusteema oli minulle hyvin henkilökohtainen, mutta tykkäsin myös hurjasti kirjoittaa siitä. Syvällisiä ja henkilökohtaisia aiheita näistä kymmenestä ovat rohkeuden ohella ystävyys ja itsetunto. Jyväskylä- ja auringonlaskupostaukset pääsivät omaan top kymppiini onnistuneiden kuvien ansiosta, lakkiaispäivän postaus sen ainutlaatuisuuden vuoksi ja keikkapostaus ikimuistoisuutensa ansiosta. Sadan pienen ihanan jutun kirjoittaminen oli ihanaa, mutta samalla tuo postaus kertoo todella paljon minusta. Quote-postaukseen olin todella tyytyväinen paitsi ideana, myös toteutuksen kannalta. Pidin siitä ajatuksesta, että toin persoonaani esille yhdistämällä mietelauseisiin omia kuviani.

TIESITKÖ, ETTÄ...

...olen tarkka siitä, millaisia blogihaasteita julkaisen? En tykkää julkaista suosittuakaan blogihaastetta, ellei minulla aidosti ole siihen mielenkiintoisia vastauksia. Hyvä esimerkki on viime aikoina blogeissa kiertänyt kolmenkymmenen kysymyksen ja vastauksen haaste, jonka kysymykset käsittelevät muun muassa avioliittoja, lapsia ja sairaalareissuja. En ole kyseisiin kysymyksiin vastannut, enkä niin aio tehdäkään, sillä en näe järkeä kertoa asioista, joita en ole kokenut. Lisäksi haluan, että kevyemmätkin postaukset kuvaavat minua/sopivat blogiini. En esimerkiksi tee kosmetiikka- tai meikkauspostauksia, koska en meikkaa mitenkään erityisesti, pitäydyn tutuissa luottotuotteissani, enkä edes omista kovin paljoa kosmetiikkaa.

…olen jo blogitaipaleeni alussa kiinnittänyt paljon huomiota blogini kuviin? Käytän paljon aikaa postausteni visuaalisuuden miettimiseen. Ensin valitsen parhaimmat kuvat, ja sen jälkeen katson esimerkiksi, ettei liian samankaltaisia kuvia ole postauksessa peräkkäin. Tärkeää on mielestäni myös se, että kuvia ei ole liikaa ja se, missä järjestyksessä kuvat ovat.

...siskoni Anni on kuvannut 90% kuvista, joissa minä esiinnyn? Nykyään minulla on useampi kuvaustaitoinen kaverikin, mutta heidän kanssaan saamme harvoin järjestettyä aikaa kuvaamiseen. Vanhempamme taas eivät oikein osaa käyttää järjestelmäkameraa, joten kaikin tavoin helpoin kuvaaja on siskoni.

...kuvaan yhtä postausta varten keskimäärin kolmisenkymmentä kuvaa? Tämä riippuu tosin hieman siitä, millaista postausta olen tekemässä. Niin sanotut asetelmakuvat ovat helpoimpia, ja niitä riittää usein reilu kymmenenkin. Omakuvat ovat vaikeimpia, sillä välillä tuntuu epäluonnolliselta olla kameran edessä, eivätkä kuvat meinaa onnistua, vaikka tekisi mitä. Luontokuvia taas otan yleisesti ottaen paljon, eivätkä niistä läheskään kaikki päädy edes julkaistaviksi.

...mitä enemmän bloggausvuosia on kertynyt, sitä tarkempi minusta on tullut kieliopin suhteen? Tähän ovat vaikuttaneet varmasti journalistiikan opintoni, mutta toisaalta olin jo lukiossa tarkka esimerkiksi pilkutuksen suhteen.

MOMENTSIN HISTORIA

2013 Perustin blogin siskoni ideasta inspiroituneena. Ensimmäisten kuukausien ajan päivitystahti oli hidas, sillä opettelin vasta koko hommaa kuvaaminen mukaan lukien. Ulkoasu oli aluksi Bloggerin valmispohja, jolle olin tehnyt muutaman pienen muutoksen - muuhun eivät sen hetkiset taitoni riittäneet.

2014 Helmikuussa 2014 julkaisin postauksen postcrossingista. Se oli ensimmäinen suositumpi postaukseni eli toisin sanoen ylitti sata lukukertaa. Vuosi oli vielä aikamoista oman bloggaustyylin etsimistä, ja kirjoittelinkin postauksia arkisesti, syvällisesti, painottuen valokuviin ja kaikkea siltä väliltä. Julkaisin muutamia novelleja ja haasteita sekä pari mielipidekirjoitustakin. Kuvaamistyylin kehittymisen huomaa selkeästi, jos vertaa alkuvuoden postauksia loppuvuonna julkaistuihin.

2015 Kolmantena bloggausvuotenani aloin aidosti löytää omaa tyyliäni blogata. Lukijoitakin alkoi pikku hiljaa kertyä enemmän, koska jäsentelin tekstejäni paremmin, ja kirjoittelin kuulumisten lisäksi yhä enemmän muutakin. Toteutin ensimmäisen kysymyspostaukseni, aloitin 365 kuvaa -haasteen & siitä raportoinnin blogissa, ja heinäkuussa julkaisin kaikkien aikojen suosituimman postaukseni little sister tagin, jossa siskoni vastaa kysymyksiin minusta. Joulukuun alussa aloitin postcrosssingharrastukseni pohjalta kortteja maailmalta -postaussarjan, jota itse asiassa olen aikeissa jatkaa pitkän tauon jälkeen.

2016 Vuosi 2016 oli todellinen blogivuosi. Julkaisin vuoden aikana kaiken kaikkiaan 115 postausta. Perustin blogitiimin, toteutin blogijoulukalenterin, aloin jakaa blogivinkkejä ja tutustuin Anniinaan. Varsinkin kesällä postailin ahkerasti, sillä kovasta yrityksestä huolimatta en saanut töitä. Blogivuosi huipentui pitkään ja hartaasti suunnittelemaani joulukalenteriin, johon olin todella tyytyväinen! Tiivistetysti voisi sanoa, että elämä heitteli tielle 2016 ruusujen sijaan runsaasti risuja, mutta blogi kukoisti.

2017 Elämäni muuttui kesällä 2017 onnellisempaan ja tasaisempaan suuntaan. Sen sijaan blogi hiljentyi kun ensin luin kevään pääsykokeisiin, sitten olin osan kesästä töissä, ja syksyllä aloitin journalistiikan opinnot. Tutustuin 2017 aikana paremmin blogitiimiini, erityisesti Kristaan ja Heliin. Kokonaan uusi tuttavuus, nykyään ystävyys, sai alkunsa helmikuussa Ullan lähettämästä sähköpostista. Tutustuimme hiljalleen paremmin, ja syksyllä näimmekin jo ensimmäisen kerran kasvokkain. Blogissa ei 2017 tapahtunut niin suurta kehitystä kuin aiempina vuosina, mutta toisaalta onnistuin suurimman osan vuodesta ylläpitämään tasaista postaustahtia, ja sain toteutettua useita kivoja postauksia, vaikka mikään niistä ei noussutkaan erityisen suosituksi. Blogitiimipostauksia oli kiva ideoida, ja pohdiskelimmekin tiimin kanssa esimerkiksi itsetuntoa ja kateutta.

2018 Tämä vuosi, viides blogivuoteni, on ollut suhteellisen tasainen. Postaustahti on toki vaihdellut aika runsaastikin, sillä välillä olen hukkunut tekemättömiin töihin, kun taas toisinaan on ollut hyvin aikaa kirjoitella postauksia. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä minulle iski oikein kunnon kriisi koko blogin suhteen, sillä tuntui vain, että ideat olivat aivan nollissa, eikä elämässä tapahtunut oikein mitään. Ikävöin Tampereelle sosiaalisuuden pariin, ja samaan aikaan jouduin sietämään järjetöntä sekoilua töissä, joten en näin jälkikäteen ihmettele, että blogikin jäi siinä rytäkässä vähän taka-alalle. Syksyn tullen intoni palasi, ja esimerkiksi nyt minulla olisi noin miljoona postausideaa. Viikot ovat kuitenkin viimeiset pari kuukautta täyttyneet tuutoroinnista ja kakkosvuoden käytännön kursseista, joten aikaa blogille ei ole liiennyt ihan niin paljoa kuin olisin toivonut. Katsotaaan, mitä loppuvuosi tuo tullessaan!

Synttäripostauksen päätteeksi haluaisin kysyä, kauanko sinä olet lukenut blogiani. Muistatko minkä postauksen luit ensimmäisenä? Onko jokin postaus jäänyt sinulle erityisenä mieleen? Mikä on parasta blogissani, mitä toivoisit ehkä lisää? Kaikkein viimeisenä haluan kuitenkin sanoa vielä kerran: onnea Moments 5 vuotta!

ELÄMÄNI NUMEROINA

Ihanaa ehtiä taas kirjoittelemaan teille! En tiedä mihin tää kaikki aika oikein katoaa, kun nytkään lukujärjestys ei ole mikään ihan supertäysi, mutta silti tuntuu siltä et vuorokauteen tarvis ajoittain useamman tunnin lisää ja to do -listat paisuvat paisumistaan. Eipä tule ainakaan tylsää ;) Nyt kuitenkin lähemmäs tämän postauksen varsinaista aihetta eli mun elämän numeroita. Listailin ylös numerofaktoja mun arjesta tämän jo varmasti monelle tutun postauksen kautta ja arvatkaapa mitä: tää oli jotenkin tosi kivaa, joten tällä konseptilla tulee postattua mitä luultavimmin vielä monesti. Ennen numeroita vielä sen verran kuvista, että nää on napattu viime viikonloppuna Yyterissä. Oli vaan niin superihana ilma, että oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja tehdä talven eka visiitti dyyneille meren ääreen! 

1 sisarus

2 kuulolaitetta

6 kurssia meneillään

7 ryhmää WhatsApissa

10 vuotta harrastuksena pianon soittaminen

19.32 on kello kun alan viimeistellä tätä postausta

20 sivua luettavaa ja moodlekommentti vielä tänään ohjelmassa

25-vuotias ainejärjestö Vostok, jota juhlitaan vuosijuhlissa 24. helmikuuta

46 opintopistettä kasassa tällä hetkellä, pari opintopistettä syksyltä vielä puuttuu rekisteristä

64 korttia oon yhteensä lähettänyt maailmalle postcrossingin ansiosta (tää harrastus on ollut pitkään tauolla, mutta aattelin vielä tänään tai sit huomenna taas vähän aktivoitua kun yksi kortti postimerkkeineen odottelis tuolla kirjoittajaansa)

121 ig-kuvaa

161 senttimetriä pituutta

341 julkaistua postausta tämä mukaan lukien

365 kuvaa eli yksi per päivä on haasteena tänä vuonna

448 käsittelyä odottavaa kuvaa ja määrä vaan paisuu paisumistaan...

Olisi kiva kuulla teidänkin numerofaktoja, joten linkkailkaapa vastaavia postauksianne mulle tai kertokaa muutama luku kommentissa! 💜: Jenny

10 FAKTAA MINUSTA BLOGGAAJANA

Fifty Ways -blogin Julia haastoi jo puolisen vuotta sitten muitakin bloggaajia kertomaan itsestään blogiaiheisia faktoja ja aattelin jo silloin tarttua haasteeseen. Ehdin kuitenkin unohtaa tämän koko idean, kunnes onneksi muutama viikko sitten tää palasi yllättäen mieleen. Tässä siis kymmenen bloggaajafaktaa musta :)

1. Suurin postausmäärä yksittäisen kuukauden ajalta multa löytyy viime joulukuulta kun toteutin ensimmäisen kerran blogijoulukalenterin. Kirjoiteltua tuli silloin kuukauden aikana (mun mittakaavassa) huimat 26 kertaa!

2. Mulla on blogin suhteen lähes ikuinen ulkoasukriisi. En nimittäin yrityksistä huolimatta oo koskaan saanut aikaan sitä the ulkoasua, josta tykkäisin ihan sataprosenttisesti. Tää johtuu ennen kaikkea siitä, etten oo kovinkaan taitava koodien kanssa enkä haluaisi valmistakaan ulkoasua välttämättä ostaa.

3. Mun sisko Anni on ottanut lähes jokaiset (asu)kuvat musta tänne blogiin. Sen takia tuntuukin ihan superoudolta olla jonkun muun kuvattavana! Toisaalta on kyllä kivaa vaihteluakin jos joku muu on kameran takana.

4. Ärsyttävin asia bloggaamisessa on se kun sulla on paljon kivoja kuvia, mutta ei olekaan oikein kirjoiteltavaa. Tai sitten sulla on teksti, johon oot todella tyytyväinen, mutta kuvausinspiraatiota ei ole tai et keksi aiheeseen sopivaa kuvitusta, joka olisi jotenkin toteutettavissa. Hyvänä kakkosena ärsytyslistalla tulee tilanne, jossa muulta elämältä ei vaan ole aikaa blogille, vaikka kuinka haluaisi kirjoitella ja kuvata ja ylipäänsä vaan panostaa harrastukseen kunnolla!

5. Mun blogihistorian ehdottomasti suosituin postaus on little sister tag, joka on kerännyt yli tuhat katselukertaa. Enpä ois silloin 2015 uskonut millaisen suosion kyseinen postaus saa, eikä varmasti siskokaan!

6. Oon tutustunut blogin kautta muutamiin aivan ihaniin ihmisiin viimeisen vuoden aikana kiitos sen, että rohkaistuin perustamaan blogitiimin. Varsinkin Anniinan kanssa ollaan treffailtu kohtuullisen säännöllisesti. Tämä on sellainen juttu, jota en olisi blogin alkuaikoina voinut edes kuvitella... Mutta ehdottomasti koko bloggaamisen tähtihetkiä ovat olleet just nää ihmiset joihin on päässyt tutustumaan tämän harrastuksen ansiosta ♥

7. Ja kerran päästiin puhumaan blogitiimistä niin jatketaan toisella faktalla, joka liittyy tiimiin ja sen perustamiseen. Pohdin ajatusta tiimistä monia viikkoja ja pelkäsin sitä, ettei siihen ilmoittautuisi ketään halukkaita tai ei tultaisi yhtään toistemme kanssa toimeen eikä päästäisi yhteisymmärrykseen mistään... Onneksi löytyi kuitenkin just ne itselle sopivat tiimiläiset mukaan ja ainakin toistaiseksi ollaan saatu oikein kivasti sovittua yhteisistä jutuistakin!

8. Tykkään ilahduttaa muita bloggaajia kommenteilla ja lähettelenkin kommentteja suhteellisen paljon jos vain suinkin ehdin. Tiedän itse, miten hyvä fiilis tulee kun huomaa uusia kommentteja tulleen, joten tahdon laittaa hyvän kiertämään ja jakaa iloa tällä tavoin toisten päiviin :)

9. Blogitaipaleeni alussa edes kaikki mun kaverit eivät olleet tietoisia mun blogista, mutta nyt kaikki sukulaisetkin taitavat tietää, että bloggaan :D Sana on levinnyt ensin muutamalle ihmisellle ja siitä sitten kaikille muillekin parturista serkkuihin.

10. En ajattele oikeastaan koskaan, millainen postaus saisi paljon lukukertoja, miten saisin enemmän lukijoita tms. Teen tätä siis todella pitkälle vain omaksi ilokseni ja kirjoittelen just niistä aiheista, jotka sillä hetkellä hyviltä tuntuu! Mietin tottakai lukijoitakin, mutta vain sillä tavoin, että toteuttelen esimerkiksi toivepostauksia ja vastaan kaikkiin kommentteihin.

Paljastuiko musta jotain uutta? Entäs pystyttekö te muut bloggaajat samaistumaan näihin juttuihin? ;)

BT - 10 FAKTAA MINUSTA

Moikka pitkästä aikaa! Mun postaustahti on pysynyt aika tasaisena tässä tämän vuoden puolella eikä suunnitelmissa ollut pitää sen kummempia taukoja, aattelin vaan, että tähän huhtikuun ajalle ajastan sitten juttuja kun pääsykoepänttääminen vie suurimman osan päivistä. Asiat ovat kuitenkin menneet ihan toisin kuin suunnittelin sen jälkeen kun noin viikko sitten sain kuulla suru-uutisia - yksi mun isovanhemmista on siis nyt poissa :`( Pääsykokeisiin lukemista oon jatkanut, mutta en ymmärrettävästi ihan sillä samalla tarmolla mitä vaikka pari viikkoa sitten. Blogijuttujen teko ja ajastaminen ei oo käynyt oikein mielessäkään ja senpä takia huhtikuussa tulee vain pari postausta, jotka ehdin jo aiemmin tehdä valmiiksi. Nyt tarvin ennen kaikkea aikaa ja kaiken panostuksen mitä vain pystyn, aion laittaa pääsykokeisiin! Täällä blogin puolella tulee siis reilun kuukauden ajan olemaan hiljaisempaa, jonka jälkeen sitten palailen toivottavasti uusia ideoita täynnä. Tämän jokseenkin pitkäksi venähtäneen aloituksen jälkeen nyt kuitenkin vihdoin asiaan eli päätettiin blogitiimityttöjen kanssa toteuttaa klassinen faktapostaus ja aprillipäivästä huolimatta nämä jutut ovat ihan todellisia! Täältä siis tulee pitkästä aikaa faktoja, joita ette ainakaan luultavasti vielä musta tienneet :)

1. Mulla on yksitoista serkkua.

2. En oo koskaan oikein välittänyt keväästä. Vanhemmiten oon kyllä oppinut löytämään kaikista vuodenajoista jotain hyvää, mutta silti varsinkaan se alkukevät ei vaan oikein nappaa. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että mulla on ainakin viimeiset 5 vuotta ollut jonkinlainen stressi päällä koko kevään, koska kirjoitukset, pääsykokeet, lopputyöt ja kesätöiden haku ovat olleet aiheuttamassa harmaita hiuksia. Toisekseen se aika kun lumet sulavat ja on vaan loskaista/märkää ei tosiaan houkuttele. Ihmettelen myös kun monien mielestä kevätpukeutuminen on helppoa... En tosiaan jaa tätä edellä mainittua käsitystä, sillä itselläni on aina joko liikaa tai liian vähän vaatteita johtuen mm. siitä, että lämpötila vaihtelee vuorokauden sisälläkin niin paljon.

3. Oon melkein pakkomielteinen instagramin tägien kanssa. Ensinnäkin jos tägejä on useampi rivi, lyhimmän riveistä on aina pakko olla ensimmäisenä. Lisäksi yritän saada riveistä samanpituisia ja järjestelen tägejä vielä niin, että samantyyliset ovat aina peräkkäin - siis vaikkapa #nature ja #naturelovers. Tää kuulostaa niin oudolle kirjoitettuna tähän...  

4. Tykkään lakkailla ja koristella kynsiä, mutta teen sitä silti semiharvoin. Ei vaan jotenkin ole aikaa tai sitten muut jutut menevät tämän puuhan edelle!

5. En oo kattonut koskaan Gossip girliä, Frendejä, Pretty little liarsia, Orange is the new blackia, Skamia tai mitä näitä nyt on. Ainoa tällainen ns. suosittu sarja mitä oon useemman kauden katsonut  on Game of Thrones ja senkin lopetin jonkun 3. kauden jälkeen. En vaan yhtään innostu sellaisista perushömppäsarjoista, jossa koko ajan jotkut eroaa ja palaa uudelleen yhteen tai ylipäänsä on jotain draamaa jatkuvasti :D Ylipäänsäkin tykkään enemmän leffoista, vaikka en niitäkään niin kovin usein katsele!

6. Oon aivan hullu kirjoittamaan muistiinpanoja ja se onkin mulle tehokkain tapa opiskella. Kirjoitain muistiinpanot mieluiten käsin ja yliviivailen niistä tärkeitä käsitteitä, värikoodaan juttuja tms. Muistiinpanoihin liittyen tuli vielä mieleen, että haluan kirjoittaa nekin kauniilla käsialalla - multa siis löytyy todella harvoin mitään harakanvarpailla hutaistuja muistiinpanolappusia.

7. Muhun eivät ole iskeneet viimeaikaiset/viime vuosien trendit sitten yhtään! En siis diggaile crop topeista, suurimmasta osaa nyöripaitoja, t-paita & mekko-yhdistelmästä, sametista, verkkosukkiksista tai kipparinlakeista ainakaan itselläni, jollain muilla taas osa näistä näyttää jopa ihan kivoilta.

8. Yksi mun lemppariväreistä on jo useamman vuoden ollut sininen. Eri sinisen sävyissä multa löytyykin asioita vaatteista pyyhkeisiin ja tuikkukippoihin.

9. Mulle tuntuu varsinkin nykyään tämän tästä sattuvan erinäisiä kommelluksia. Osuva esimerkki tästä on edellinen Tampereen reissuni, jonka aikana kohdalleni sattui  ensinnäkin tietotekniikkaongelmia, joiden vuoksi koko reissun syynä ollut tentti meinasi jäädä tekemättä. Tentin sain vaikeuksien jälkeen hoidettua pois alta, mutta sen sijaan en ehtinyt syödä kunnon ruokaa koko päivänä em. ongelmien takia ja mulla tuli hirveä kiire junaan. Junakin sitten oli loppujen lopuksi 40min myöhässä aikataulusta pysähtyessään Tampere-Pori välillä 2krt teknisten ongelmien takia. 

10. Oon hyvä virkkaamaan ja kutomaan ja multa luonnistuvat niin söpöt amigurumit kuin lapasetkin! Tykkään myös esim. askarrella kortteja ja yleisesti näpertää käsilläni lähes kaikkea, harmi vaan kun käsityöjuttuihin on nykyään niin vähän aikaa...

Paljastuiko musta jotain uutta? Entäpä samaistutteko mihinkään näistä jutuista? PS. Muista kurkata myös muiden tyttöjen faktat: Sini / Krista / Anniina / Heli ! Ja oikein mukavaa kevättä vielä teille kaikille, palaillaan toukokuun puolella, ♥: Jenny

10 CHRISTMAS FACTS ABOUT ME

Moikka taas! Tää postausidea on pyörinyt mun päässä jo joulukuun alusta, joten tää on ehtinyt hioutua aika kauan. Pitkään mulla oli tän toteuttamisen kanssa se ongelma, että halusin kuvitukseksi jotain jouluista. Blogissa jo aiemmin esiintyneitä kuvia en mielellään käytä, koska ensinnäkin ne oikeasti vähän vanhemmat kuvat ovat aika huonolaatuisia ja uudemmat on taas nähty täällä aika lailla vastikään, joten sekään ei ollut vaihtoehto. Lähes kaikki talon esillä olevat joulukoristeetkin oli tullut kuvattua jo edellisiin jouluaiheisiin postauksiin ja ulkona sää näyttää edelleen lokakuulta, joten olin pitkään aika neuvoton tän asian kanssa. Tänään kuitenkin välähti, kun löysin jo alkusyksystä äidiltä saamani joululehden ja hetken selailtuani huomasin siinä olevan aivan upeita kuvia. Kuvaongelma tuli kertaheitolla ratkaistua (ainakin seuraavaan postaukseen asti), joten nyt kun tää stoori on kerrottu voidaan siirtyä niiden faktojen pariin!

1. Lumiukko on edelleen pakko katsoa joka jouluaattona. Muitakin lastenohjelmia tulee joulun aikana silloin tällöin katsottua, niin että mikäs se ikä olikaan, hah...

2. Ennen olin jouluruokien kuten muidenkin ruokien suhteen aika nirso. En tykännyt esimerkiksi lanttulaatikosta, graavista kalasta tai joulutortuista, joita nykyään syön enemmän kuin mielelläni.

3. Tykkään esiintymisestä ja joulusta, joten oon esiintynyt koulun joulujuhlissa ala-asteelta lukioon lähes joka vuosi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mukaan on mahtunut kaikenlaista esitystä erilaisista kuoroista ja näytelmistä Walking in the airin soittamiseen pianolla.

4. Oon soittanut pianoa kymmenisen vuotta ja siitä lähtien kun pianotunnit aloitin, mun ja yleisestikin meidän perheen jouluperinteisiin on kuulunut se, että jouluaattona johonkin aikaan päivästä on vuorossa mun "joulukonsertti".

5. Jouluvalot on mulle ehdoton must-juttu joulun aikaan. Laitan jouluvalot aina mahdollisimman aikaisin eli usein jo marraskuun puolella ja haluan myös käyttää niitä mahdollisimman pitkään, sillä ne tuovat niin ihanasti valoa pimeän laskeutuessa jo aikaisin.

6. Mun mielestä paras jouluaaton sää olisi luminen ja pakkasta sais olla vaikka kymmenenkin astetta.

7. Kun leivotaan pullaa, mä teen aina pullapitkon. Siitä on muodostunu vähän niin kuin mun bravuuri ja muistan elävästi sen hetken kun mummu joskus opetti mulle miten se pitko tehdään. Voi sitä onnen määrää kun siinä ensimmäisen kerran onnistuin...

8. Tykkään aika hillityistä ja perinteisistä joulukoristeista. Muhun ei siis iske mitkään kaikissa sateenkaaren väreissä vilkkuvat valonauhat tai irvistelevät tontut ynnä muu sellainen.

9. Mä en oo koskaan jouluaattona käyttänyt tietokonetta ja tää on sellainen perinne, jonka haluaisin säilyttää läpi elämäni. Musta jouluna netissä surffailu tuntuis jollain tapaa vaan niin väärältä.

10. Jouluruoka on lähes parasta mitä tiedän ja meillä syödäänkin sitä aina kauemman kuin ne pari kolme päivää (mun suureksi onneksi).

Samaistutteko joihinkin näistä jutuista vai oonko ainoa näiden kanssa? ♥: Jenny