Sivut

28.7.2019

NÄKYMÄ JOKA TEKEE ONNELLISEKSI

Onnea on paikka, jossa lokit kirkuvat ja suolainen merituuli tarttuu hiuksiin. Paikka jossa liekit rätisevät saunan pesässä ja heittävät elokuun pimeinä iltoina varjoja seinille. Onnea on laituri jolta pulahtaa meren vilvoittavaan syliin. Rikkoen pinnan, johon taivaan värit heijastuvat. Onnea on, kun saa ihailla luonnon kauneutta, tuntea itsensä pienenpieneksi äärettömän maailmankaikkeuden osaksi. Suuren, villin ja vapaan meren äärellä mieli lepää. 





Tämä maisema saa mut aina rauhoittumaan. Vaikka mulla on siitä satoja kuvia, yksikään ei ole samanlainen. Sillä jokaisessa illassa, jokaisessa auringonlaskussa, on omat vivahteensa.




Tämä viikonloppu kului synttäreitä juhlien Turussa, sitä edeltävä taas toimituksessa. Mutta elokuun ekana viikonloppuna pääsen jälleen kuuntelemaan tuulta, aaltoja ja lokkeja. Kävelemään hiljaisilla pikkuteillä, uppoutuen toisiin maailmoihin kirjastolta tuoksuvien sivujen väliin, unohtaen kaiken mitä pitäisi tehdä tai suunnitella. 

21.7.2019

YSTÄVÄ YÖKYLÄSSÄ: HERKKUJA, NAURUA JA NÄHTÄVYYKSIÄ

Odotin juhannusta edeltävää viikonloppua Helsingin reissuineen paljon, mutta vähintäänkin yhtä paljon odotin myös viikonloppua juhannuksen jälkeen. Olimme ystäväni Ullan kanssa puhuneet jo aiemmin kesällä yökyläilystä, ja olinkin aivan superiloinen, kun aikataulumme sopivat keskenään yhteen näiden kyseisten päivien osalta.




Yhdessä viettämämme viikonloppu sisälsi muun muassa herkuttelua, pitkiä keskusteluja ja pienen Pori-nähtävyyskierroksen. Aloitimme lauantaiaamun herkullisella brunssilla ja jatkoimme päivää kierrellen Porin keskustassa ja Kirjurinluodossa. Lisäksi kävimme pienillä ruokaostoksilla ja päädyinpä esittelemään Ullalle pikaisesti työpaikkanikin.



Muutamien kaupungilla vietettyjen tuntien jälkeen oli aika suunnata meille. Freesauduimme hieman, kiersimme lapsuudenkotini kaikki huoneet läpi, ja kävimme rupattelemassa naapurissa asuvan mummuni kanssa. Tämän jälkeen hyppäsimme jälleen autoon, ja otimme suunnaksi Noormarkussa sijaitsevan Ahlströmin ruukkialueen. Kyseinen alue on yksi lempparipaikoistani täällä, joten halusin ehdottomasti päästä näyttämään sen myös Ullalle. Ruukkialueella kierrellessä, kuvaillessa ja historiafaktoja googletellessa kului aika kuin siivillä ja mietin ties kuinka monetta kertaa, että kyseisellä alueella kuluisi vaikka koko päivä. Lopulta kello alkoi olla sen verran, että meidän oli lähes pakko suunnata takaisin ehtiäksemme kaupungille syömään ennen nälkäkiukun iskemistä :D




Lauantai-ilta jatkui siis Amarillossa ja sen jälkeen puhtaasti höpöttäessä ja rentoillessa. Korkkasimme myös kuoharin ja kävimme aiemmin päivällä ostamiemme irtokarkkien kimppuun. Päädyimme illan edetessä lopulta katselemaan vanhoja kuvia, ja siinä missä osa aiheutti pientä punastelua, osa toi myös kivoja muistoja mieleen. Kuvista riitti myös monta tarinaa kerrottavaksi.



Sunnuntaina emme enää tehneet mitään kovin kummoista, mutta ehdimme kuitenkin nauttia aamupalasta pitkän kaavan mukaan ja puhua vielä vähän lisää. Ystäväaika teki niiin hyvää, ja olin onnellinen huomatessani, että meillä kahdella kaikki tuntuu vain edelleenkin sujuvan kivan luonnollisesti. Kun on vuosien varrella tottunut hankaliin ihmissuhteisiin, osaa todellakin arvostaa sitä, kun asiat ovat normaalin helppoja ja sujuvat ilman turhaa säätämistä.


Kiitos siis Ulla, että sun kanssa on helppoa ja rentoa olla. Kiitos välittämisestä, ystävyydestä ja kaikista parin vuoden sisään mahtuneista hetkistä, niin niistä arkisista kuin vähän isommista ja mieleenpainuvammistakin. Toivottovasti edessä on vielä monia vuosia ystävyyttä ja monia yhteisiä ihania hetkiä lisää 💕

5.7.2019

KESÄREISSU HELSINKIIN: HUVIPUISTOILUA JA LEMPPARIBÄNDIN KEIKKA

Olin odottanut juhannusta edeltävää viikonloppua pitkään, ja eräänä päivänä yhtäkkiä havahduin siihen, että se koittaisi vain muutaman päivän kuluttua. Ostin liput Sunrise avenuen keikalle joulukuussa, ja ystäväni sekä reissuseurani Ulla varasi hotellin tammikuussa. Junaliputkin meillä oli kuukausia etukäteen.

Perjantai-iltana äitini tuli hakemaan minut töistä. Ilma oli sateinen ja harmaa, mutta minä vain hymyilin. Autossa odotti edellisiltana pakkaamani kassi, ja siinä suhteellisen lyhyellä matkalla rautatieasemalle tunsin, miten innostus kasvoi sisälläni. Pian astuin hymyillen Tampereelle vievään junaan. Tampereella astuessani junasta ulkoilmaan tuoksui siltä, miltä kesäiltoina sateen jälkeen aina tuoksuu. Raikkaalta ja puhtaalta. Kävellessäni kaupan kautta asunnolleni onni kupli vieläkin sisälläni, vaikka aavistin jo siinä vaiheessa yöunien jäävän melko vähäisiksi. 


Olin varannut aamuun reilusti aikaa, mutta kiire siinä silti tuli. Ahmin aamupalan, ja otin muutaman juoksuaskeleen kiirehtiessäni rautatieasemalle, mutta lopulta istuin paikalleni hyvissä ajoin. Matkalla Helsinkiin puhuimme Ullan kanssa lähes taukoamatta, sillä viime kertaisesta näkemisestä oli taas ehtinyt kulua aikaa. Vaikka tämä kesä on ollut ihana, verottaa kokopäivätyö ja päälle 100 kilometriä matkaa lähimpiin ystäviin pakostikin hieman jaksamista. Siinä hetkessä olin kuitenkin vain ja ainoastaan innoissani, ja pahin väsymyskin kaikkosi, kun aloimme suunnitella päivän ohjelmaa.

Olimme kummatkin varautuneet astetta viileämpään säähän, joten oli iloinen yllätys, kun aurinko lämmitti Helsingissä niin, että takki tuntui melkein olevan liikaa. Suuntasimme saman tien hotellille kirjautumaan sisään ja jättämään laukkumme säilytykseen. Meillä molemmilla alkoi jo olla hieman nälkä ja halusimme joka tapauksessa syödä jotakin ennen kuin suuntaisimme kohti Linnanmäkeä, joten kävimme lounaalla Memphisissä. Ruoka oli ihanaa, ja siitä oli sitten hyvä lähteä huvipuistoilemaan. Mullahan olisi kestänyt varmaan tovi jos toinenkin jos olisin itse joutunut pähkäilemään kulkuvälineiden ja reittien suhteen onnettomilla suunnistustaidoillani, mutta onneksi Ulla oli hieman mua pätevämpi näissä asioissa ja pääsin kulkemaan hänen perässään :D



Päästiin Lintsille juuri sopivasti hieman ennen porttien avautumista. Vaikka jono näytti ensi alkuun aikamoiselta, se liikkuikin yllättävän nopeasti ja sisällä huvipuistossa pääsimmekin muutamaan ensimmäiseen laitteeseen hämmentävän nopeasti. Otettiin rannekkeista kaikki ilo irti ja käytiin kaikissa laitteissa joihin uskallettiin, mikä tarkoitti jokaista mahdollista vuoristorataa ja maailmanpyörää. Ukkoon en kuitenkaan pienestä yllyttämisestä huolimatta suostunut... Sen sijaan puuvuoristoradan kyytiin päädyimme peräti kolmesti, ja se nousikin molempien suosikiksi, kun jonottaakaan ei tarvinnut kauaa.





Lintsillä huvittelun jälkeen palasimme hotellille freesautumaan ja laittautumaan iltaa varten. Liiempiä aikoja siinä ei ollutkaan enää, joten heti kun saimme itsemme kuntoon, lähdimme suunnistamaan kohti Amarilloa. Jouduimme odottelemaan ruokia noin 45min, mutta ehdimme kuin ehdimmekin Telia 5g -areenalle juuri sopivaan aikaan. Sunrise Avenue veti jälleen kerran loistavan keikan, joka herkisti, nostalgisoi ja nauratti - juuri niin kuin hyvän keikan pitääkin. Paikkamme tosin olivat todella reunassa ja screenille näki vähän heikosti. Olin hieman pettynyt tähän, koska paikkakartasta asiaa ei voinut päätellä. Suhteellisen nopeasti sekin pettymys sitten kuitenkin hälveni, kun keikka starttasi ja musiikki sai endorfiiniryöpyn valloilleen. Ja voi sitä onnea, kun kuultiin Satuprinsessa livenä, aah se oli niin ihanaa ❤

Keikan jälkeen käveltiin pari kilometriä hotellille, ihailtiin ilta-Helsinkiä ja lopulta pujahdettiin hotellin pehmeisiin lakanoihin. Sunnuntaiaamuna varsinkin mä nukuin pitkään ja nautittiin pitkän kaavan mukaan herkullisesta hotelliaamupalasta. Ennen junan lähtöä meille jäi vielä hetki aikaa nauttia Helsingistä, joten kierrettiin muutamat kaupat ja istuskeltiin Narinkkatorilla aurinkoisesta säästä ja jätskistä nauttien.

Sellainen kesäreissu siis meillä kolmisen viikkoa takaperin! Ootko sä tehnyt jonkun kotimaan reissun tänä kesänä?
.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }