PÄÄSYKOEKEVÄT MENEILLÄÄN? - VIIME HETKEN VINKIT VALMISTAUTUMISEEN JA KOEPÄIVÄÄN

Eräs kommentoija pyysi multa jonkin aikaa sitten vinkkejä pääsykokeisiin. Pääsykokeistani on aikaa jo useampia vuosia, ja oman alani journalistiikan, kuten monien muidenkin alojen, pääsykokeet ovat muuttuneet melkoisesti muutamien viime vuosien aikana. Ensimmäinen ajatukseni olikin, ettei mulla olisi enää relevantteja vinkkejä jaettavaksi. Hieman asiaa pohdittuani totesin kuitenkin, että pääsykoestressi, riittämättömyyden tunne ja itse koetilanne ovat edelleen kirkkaina mielessä, joten voisin jakaa hieman yleisluonteisempia vinkkejä. Tässä näkökulmassa on sekin hyvä puoli, että samat asiat pätevät lähes kaikkiin hakijoihin ja kouluihin.

Hain itse ensimmäisen kerran opiskelemaan heti abivuoden keväänä. Silloin opiskelupaikka jäi niukasti saamatta, jäin muistaakseni varasijalle seitsemän. Välivuoden aikana kävin korottamassa biologian yo-arvosanaa (silloin oli vielä yhteispistejono, jossa laskettiin yhteen pääsykoepisteiden kanssa osa yo-arvosanoista ja näin valittiin osa opiskelijoista). Lisäksi suoritin oman alani perusopinnot avoimessa yliopistossa, ja vaikkei siitä suoraa hyötyä pääsykokeissa ollutkaan, se auttoi kuitenkin siinä mielessä, että toisella hakukerralla oli jo hieman kokemusta tieteellisten tekstien lukemisesta. Toisella hakukerralla tilasin ainejärjestöltäni myös pääsykokeisiin laaditun itseopiskelupaketin (edellisenä keväänä sisään päässeiden opiskelijoiden eräänlainen valmennusmateriaali). Tällaisia paketteja ja/tai valmennuspäiviä on joillain muillakin aloilla (ja ne ovat edullisempia kuin valmennuskurssit), joten kannattaa tarkistaa, löytyisikö vastaava vaihtoehto sinunkin hakukohteestasi. 

Tässä vielä linkit muutamaan aiempaan pääsykokeita/avointa yliopistoa/opiskelua koskevaan postaukseeni, jos nämä aiheet ovat ajankohtaisia tai muuten vain kiinnostavat. (huom! Nämä on julkaistu useampi vuosi sitten eli moni asia on muuttunut.)

Opiskeluvinkkejä x 10

Opiskeluvinkkejä osa 2

Kaikki journalistiikan & viestinnän pääsykokeista Tampereella

Journalistiikan & viestinnän opiskelu avoimessa yliopistossa

Journalistiikan opiskelu: parhaat kurssit, aikataulutus, tuutorointi...

Valmistautuminen

Stop vertailulle. Tiedät varmasti muitakin opiskelemaan hakevia, ehkä jopa sellaisia, jotka pyrkivät kanssasi samalle alalle. Vältä viimeiseen asti oman valmistautumisesi vertaamista muihin. Joku pänttää hyvin todennäköisesti enemmän kuin sinä, mutta pääsykoelukemiseen käytetty aika ei ole kilpailu. Keskeisintä on se, että opit, ei se luitko materiaalit läpi  kolme vai kymmenen kertaa. 

Vaihtele tekniikoita. Alleviivaus, miellekartat, vaikeiden käsitteiden ulkoa opettelu, kuvitteellisiin pääsykoekysymyksiin vastaaminen... Opiskelutekniikoissa riittää valinnan varaa, joten muista käyttää eri keinoja päällekkäin. Silloin oppiminen tehostuu, etkä kyllästy niin helposti. Kannattaa tietysti hyödyntää itselle toimivia opiskelutekniikoita, mutta erityisesti siinä vaiheessa, kun materiaalit ovat jo tulleet tutuiksi, suosittelen lämpimästi pientä näkökulman vaihdosta. 

Aikatauluta tilanteen mukaan. Luku-urakan alkuvaiheessa moni varmasti tekee karkean suunnitelman siitä, missä ajassa pitää lukea minkä verran sivuja. Jos aikataulu osoittautuu liian tiukaksi tai rauhalliseksi, uskalla muuttaa sitä. Muista varata aikaa myös muistiinpanojen ja harjoitustehtävien (sekä mahdolliseen valmennuskurssiin), sillä ne tukevat oppimistasi. Ja jos syystä tai toisesta et pystykään noudattamaan suunnitelmaasi, tee uusi sen hetkisen tilanteen ja voimavarojen pohjalta.

Rentoudu täysillä. Kun vietät vapaa-aikaa, yritä unohtaa edessä siintävät kokeet. Jos pääsykoepänttääminen pyörii koko ajan mielessä vielä myöhään illallakin, et todennäköisesti palaudu kunnolla. 

Varaudu yllätyksiin. Varmuuden vuoksi kannattaa asennoitua niin, että koe voi olla millainen tahansa. Jos ajattelet edellisen vuoden kokeen/kokeiden pohjalta, että tällainen se tämän vuoden koe varmaankin on, järkytys voi olla suuri, jos esimerkiksi kokeen tehtävätyyppejä on vaihdettu. Älä siis luota liikaa siihen, että tiedät, mitä on tulossa.

Omat esimerkit. Pääsykokeen pisteiden kannalta ei ole käsittääkseni merkitystä, käytätkö omia vai materiaaleissa annettuja esimerkkejä. Asiat painuvat kuitenkin todennäköisesti paremmin mieleen, kun yhdistät niihin oman elämäsi tietoa. Jos siis mitenkään mahdollista, kannattaa etsiä yhtymäkohtia pääsykoemateriaalien ja oman elämän väliltä.

Älä mieti varasuunnitelmia. Useimmilla on varmasti olemassa jonkinlainen suunnitelma B siltä varalta, että koulupaikkaa ei irtoakaan. Pääsykokeisiin päntätessä ei ole kuitenkaan oikea aika miettiä sitä. Sinun pitää uskoa lujasti, että tulet hyväksytyksi haluamaasi paikkaan. Sinun pitää haluta opiskelupaikkaa niin paljon, että olet valmis tekemään sen vuoksi tarpeeksi töitä ja miettimään kiertoreittejä tavoitteeseesi. Vaikka hakukohteesi olisi niin sanottu parempaakaan en keksinyt -valinta, sinun on löydettävä keinot, jotka herättävät motivaatiosi kipinästä liekkeihin. Olisi se opiskelu ihan kivaa ei riitä motivaation perustaksi ainakaan kilpailluimmilla aloilla. Jos sinua ei hyväksytäkään haluamaasi paikkaan, sinulla on kyllä hyvää aikaa miettiä, mitä teet. 

Pääsykoepäivä

Älä säikähdä ihmispaljoutta. Pääsykoesaliin jonottavia ihmisiä katsellessa ahdistus voi iskeä, kun tajuaa konkreettisesti, että yhtä paikkaa kohden on kymmeniä tai jopa satoja hakijoita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että moni käy vain katsomassa millaiset kokeet ovat ja harjoittelemassa seuraavaa vuotta varten. Kyseinen opiskelupaikka pääsykokeineen ei myöskään ole kaikille paikallaolijoille ykkösvaihtoehto. Sitä paitsi, aina haluamaasi opiskelupaikkaan osa hyväksytään, ja sinä voit olla siinä joukossa yhtä hyvin kuin joku muukin.

Jos tulee jumi, vaihda tehtävää. Pääsykoetta ei ole rajattomasti aikaa tehdä, joten et yksinkertaisesti voi miettiä yhtä tehtävää tuntia. Jos jokin käsite ei herätä mitään mielikuvia tai laskutehtävä tuntuu mahdottomalta, tee ainakin suosiolla ensin kaikki mahdollinen, minkä osaat. Sen jälkeen sinulla on varaa käyttää vähän enemmän aikaa vaikeimpiin tehtäviin.

Lue ohjeet huolella. Muista merkitä kokeeseen kaikki pyydettävät henkilötiedot, ja jos vastauksissa on sanamäärä, noudata ehdottomasti sitä. Lue tehtävänanto alusta loppuun ennen kuin alat vastata. Voit vaikka alleviivata keskeisimmät sanat. Myöhemmin kaduttaa, jos menettää pisteitä huolimattomuuden vuoksi, joten tarkkuuteen käytetty aika ei varmasti mene hukkaan. 

Hurjasti tsemppiä sinulle, joka valmistaudut pääsykokeisiin. Sinä pystyt siihen, jos vain päätät niin! 

ELÄMÄNTILANNEPÄIVITYS - PITKÄSTÄ AIKAA HYVÄ OLLA

Mooi!

Mulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että haluaisin kirjoittaa tänne kuulumisistani vähän syvällisemmin. Vaikka olen miettinyt näin alkuvuodesta lähtien, en ole saanut sitä aikaiseksi. Suurin syy siihen on se, että vuosi 2021 on ollut itselleni tähän mennessä aika vaikea. Mitään suurempaa henkilökohtaisessa elämässäni tai lähipiirissäni ei ole tapahtunut, mutta kuluneet kuukaudet ovat olleet mulle siitä huolimatta monesta eri syystä henkisesti kuormittavia. Koronaepidemia rajoituksineen on toki tuonut oman lisänsä, mutta eniten mielialaani ovat vaikuttaneet koronasta riippumattomat syyt. Olen ollut jo pitkään aika avoin tällaisistakin asioista, joten se ei ole estänyt mua kirjoittamasta aiheesta. Blogi on kuitenkin ollut itselleni eräänlainen pakopaikka ja hyvän mielen harrastus, joka on tarjonnut muuta ajateltavaa. Ennen julkista kirjoitusta tarvitsin myös aikaa omien ajatusteni ja tunteideni läpikäymiseen. Nyt kun tunnelin päässä näkyy hieman valoa, tuntui oikealta hetkeltä myös kirjoittaa tämä postaus.

Tällä tekstillä haluan muistuttaa osaltaan myös siitä, että vaikka asiat jonkun elämässä olisivat ulkoapäin katsottuna paremmin kuin hyvin (kuten itselläni), se ei kerro mitään kenenkään elämästä oikeasti. Suoritan mahdollisesti tänä keväänä yhtä paljon opintoja kuin viime lukukaudella tai fuksisyksynä, eikä kukaan perheenjäseniäni lukuun ottamatta tietäisi ilman tätä postausta, millaista kamppailua jokaisen kuluvan kevään opintopisteen takana on ollut. Mulla on myös työ, jossa viihdyn, ja josta saamastani palkasta pystyn säästämään vaikka olen opiskelija. Vakaa taloudellinen tilanne tuo mielenrauhaa, mutta ei silti tarkoita yksinään mitään. Esimerkistä käy se, kuinka monta kertaa olen miettinyt, että voisin luopua työpaikastani ja säästöistäni ja kaikesta mitä olen saavuttanut, jos se takaisi ympärilleni tiiviin kaveriporukan. 

Mielialani on ollut pitkään alavireinen, ja ahdistavat ajatukset ovat pyörineet päässä päivittäin. Opiskelumotivaatiota ei ole ollut. Edellinen luentoni oli helmikuussa, eikä opinnoissa ole ollut sen jälkeen ollenkaan vuorovaikutusta. Opiskelu on supistunut tenttiin lukemiseksi ja esseiden kirjoittamiseksi. Se on varmasti yksi syy, miksi se on tuntunut niin vaikealta. Työt ovat tuntuneet mielekkäämmiltä, mutta sielläkin on ollut viime aikoina vaikeaa päästä työn imuun. Tekeminen on ollut enemmän riittämättömyyden tunteiden ja huijarisyndrooman kanssa painimista ja eteenpäin puskemista. Ihmissuhteissa on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut kasvavaa yksipuolisuutta, ja olen miettinyt taas kerran, etten taida juhlia seuraaviakaan syntymäpäiviäni tai valmistumista kavereiden kanssa, vaikka haluaisin.

Arki ja viikonloput ovat sekoittuneet toisiinsa, ja olen pitänyt vain vähän oikeita vapaapäiviä. Omien ajatusten kanssa on ollut raskasta, ja yksinäisyys on painanut harteita, joten olen paikannut tilannetta pakottamalla itseni opiskelemaan ja ennen kaikkea tekemällä paljon töitä. Työt ovat tuntuneet turvasatamalta. Työpäivien tarjoamat selkeät aikataulut ovat yksinkertaistaneet ajatuksia ja tuoneet onnistumisen kokemuksia tilanteessa, jossa niitä ei ole muualta tullut. Vaikka työt ovat sujuneet, moni tavallinen arkipäivän asia on tuntunut tahmealta ja vaikealta, ja koko ajan on ollut vähän väsynyt olo. Valmistuminen on tuntunut saavuttamattomalta etapilta, ihmissuhteet ratkaisemattomalta yhtälöltä. Innostumista tai inspiraatiota ei ole ollut näköpiirissä tai edes sen laitamilla.

 

Viimeisen viikon aikana jotain on kuitenkin tapahtunut. Kaikki alkoi siitä, kun mua pyydettiin töissä  mukaan yhteen isompaan projektiin. Oikeastaan mulla on projektissa aika iso vastuu. Ensin mietin pystyisinkö siihen ja olisiko kyseinen projekti nykyisessä elämäntilanteessani aivan liikaa. Sitten kuitenkin innostuin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan juuri tuosta projektista. Ja sitten sanoin kyllä. Kevään opiskelusuunnitelmat muuttuivat vielä vähän, mutta loppujen lopuksi jäljellä olevat koulutyöt asettuivat projektin ympärille paremmin kuin hyvin. Tein saman tien kunnon suunnitelman siitä, miten saan opiskelut hoidettua. Motivaatiota ei ilmestynyt taikaiskusta, mutta nyt koulujututkin etenevät hieman paremmin taas. Yhden kurssin saan pakettiin ensi viikolla olevan tentin myötä, ja toinenkin alkaa olla loppusuoralla jo. Kolmannesta sain juuri essee-ehdotukseni hyväksytettyä, joten voin keskittyä sen kurssiesseeseen viimeistään tuon yhden tentin jälkeen. Tällä hetkellä mulla on kevätlukukaudelta kasassa vain viisi opintopistettä, mutta jos kaikki menee kuten olen suunnitellut, ehdin suorittaa tänä lukukautena yhteensä 25 opintopisteen edestä kursseja, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Vaikka en ihan tuohon yltäisikään, 20 opintopistettäkin on kuluneiden kuukausien vaikeuksien jälkeen saavutus, josta olen ylpeä.

Saman viikon lopuksi, jonka aikana olin kuullut uudesta työprojektista ja ottanut sen vastaan, julkaisin Instagramissa päivityksen, jota olin miettinyt jo pitkään. Kirjoitin pitkän kuvatekstin yksinäisyydestäni, ja tekstin lopussa sanoin suoraan, että minua saa pyytää kuvaus- tai lenkkiseuraksi tai muutenkin mukaan ihan mihin vain. Kerroin myös tutustuvani mielelläni uusiin ihmisiin. En oikeastaan uskonut, että päivitys muuttaisi mitään, mutta tuntui hyvältä avautua ja päästää osa pahasta olosta ulos. Päivityksen jälkeen sain useamman viestin, joissa tarjouduttiin seuraksi. Osa kertoi myös omista vastaavista kokemuksistaan. Yhden yhteyttä ottaneen kanssa kävin ulkoilemassa jo samana päivänä, kun olin päivityksen julkaissut, ja  meillä oli oikein mukavaa. Olen ollut saamistani viesteistä aivan älyttömän kiitollinen, mutta samaan aikaan olen myös yrittänyt olla innostumatta liikaa. Vähän kuitenkin annan itseni iloita, sillä nyt on ainakin muutama ihminen, jonka kanssa voimme hiljalleen alkaa tutustua. Vaikka se ei johtaisi kuin siihen, että tapaisimme kaksi kertaa tai kävisimme kolmen kuukauden välein kävelyllä, sekin olisi jo paljon.

Ihanaa kun ilmassa on toivoa.

PS. Kuten tästä tekstistäkin voi päätellä, mulla tulee olemaan seuraavien 1,5 kuukauden ajan melko kiireistä. Työprojekti alkaa toukokuun alussa ja kestää kolmisen viikkoa, ja yritän saada kouluhommat mahdollisimman pitkälle ennen sitä. Blogissa on siis hyvin todennäköisesti hiljaista. Yksi pääsykokeisiin liittyvä postaus on kuitenkin vielä varmasti tulossa.

PPS. Vihdoin uusi banneri!!!

10 EPÄSUOSITTUA MIELIPIDETTÄNI

Heissan ja hyviä pääsiäispyhiä!

Klassikkopostaus luvassa tänään, sillä ajattelin paljastaa joukon epäsuosittuja mielipiteitäni. Kun näitä postauksia suorastaan tulvi blogeissa muutamia vuosia sitten, en ehtinyt mukaan jakamaan omaa listaani. Postausideoita miettiessäni tämä aihe palautui mieleen, ja löysinkin sitten sopivasti blogin luonnoksista tämän postauksen aloitettuna. Parin kohdan jatkoksi olikin yllättävän vaikeaa keksiä lisää, mutta yhtenä päivänä ajatusblokki mureni, ja tajusin että mullahan riittää valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä useammankin postauksen verran. Epäsuosittu mielipide on aika lavea käsite, joten olen ajatellut näiden olevan ei-niin-tyypillisiä näkemyksiä nimenomaan omien kokemusteni ja sosiaalisen median keskusteluiden perusteella. Olen myös aavistuksen kärjistänyt näitä näkemyksiä, joten ethän ota postausta turhan vakavasti. 

X Vuoden paras aika on talvi.

Olen oppinut löytämään jokaisesta vuodenajasta jotain hyvää. Talvi nousee kuitenkin omalla kohdallani selkeäksi vuodenaikalemppariksi silloin, kun talvikuukausina on pakkasta (ja lunta). 

X Helmikuussa ei ole kevät, eikä varsinkaan tammikuussa.

Keväistä saattaa olla, mutta ei virallisesti kevät. Musta on sitä paitsi aika huolestuttavaa jos alkuvuodesta on keväistä siinä mielessä ettei ole esimerkiksi lunta ja lämpötila huitelee useammassa plusasteessa. Sehän on merkki siitä, että luonto on aivan sekaisin. Ärsyynnyn aina ja poikkeuksetta hieman, jos joku julistaa tammikuussa, että kevät on tullut. 

X En tykkää erityisesti mistään eläimistä, enkä haaveile lemmikistä.

X Matkakuumeesta puhuminen on ärsyttävää.

Korvistani nousee savua, jos kuulen ettei Suomen talvesta selviä ilman etelän reissua tai muuta vastaavaa. Kukaan ei kuole siihen, ettei pääse ulkomaille, kuten korona-aikakin on osoittanut. Lisäksi matkakuumeesta puhuminen ylläpitää mielikuvaa matkustelusta itsestäänselvyytenä. Mielestäni suomalaisten pitäisi arvostaa kotimaanmatkailua enemmän, sillä meillä on omassa maassammekin vaikka mitä nähtävää ja tehtävää. Matkakuumeesta valittajien olisi myös hyvä muistaa, että moni maailman ihminen ei matkusta koskaan kotimaansa ulkopuolelle. Kaukomaille lentäminen myös saastuttaa todella paljon. En nyt sano ettei ikinä saisi matkustaa minnekään, mutta ainakin voisi miettiä hieman, miten matkustelusta puhuu. Se ei ole absoluuttinen tarve kenellekään meistä. 

X Englanti syrjäyttää suomen kielen liian usein.

Miksi tuotteiden nimet lukevat esimerkiksi suomalaisessa kahvilassa englanniksi? Jos törmään tällaiseen, tilaan ihan kiusallani suomeksi vaikkapa tuplaasuklaakeksin sen sijaan, että alkaisin kassalla sönkätä huonolla englannillani jotain double chocolate cookieta. Vaikka ruokasanasto englanniksi ei olekaan mitään älyttömän vaikeaa, en tajua miksei ravintoloissa ja kahviloissa käytetä suomea. Toinen heti mieleen tuleva esimerkki aiheesta ovat blogit ja Instagram. Muun muassa dinnerit, outfitit ja highlightsit voisi korvata suomenkielisillä vastineilla. Olen blogini alkuaikoina sortunut englannin käyttämiseen niin sanotusti väärissä yhteyksissä itsekin, mutta onneksi tuo vaihe kesti vain reilun vuoden. Nykyään mua hieman harmittaa jopa blogini englanninkielinen nimi, mutta toistaiseksi en ole sitä vaihtanutkaan.

X Hiihtäminen on kivaa.

Uskon että hiihtämisen vihaamiseen liittyy ainakin osittain sama kuin ruotsin kielen opiskeluun, tietyssä ikävaiheessa on noloa tykätä hiihtämisestä. Tämä ei ole latistanut omaa hiihtointoani edes yläkoulussa, mutta toisaalta koululiikunta (myös hiihto) oli mielestäni lähes poikkeuksetta kamalaa. Hiihtäminen on aina ollut mulle nimenomaan ihana vapaa-ajan juttu. 

X Ryhmätöistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Yksinäiselle nuoremmalle minälle ryhmätyöt olivat henkisesti ahdistavia. Kukaan ei halunnut minua ryhmäänsä, vaan opettaja määräsi minut useimmiten mukaan johonkin porukkaan. Kaverittomuus opiskeluissa on jatkunut yliopistoon asti. Enää ryhmätyöt eivät ahdista, mutta ärsyttävät kyllä. Oman ryhmän aihe jää yleensä hyvin mieleen, mutta muuten ryhmätyöt ovat minusta yksi tehottomimmista opiskelumuodoista. Erityisesti korkeakouluissa ryhmätöissä kuluu hirveästi aikaa aikataulujen sovitteluun (nimim. ryhmätöitä sivuaineopinnoissa töissä käyvänä opiskelijana) sekä toteutustavasta ja työnjaosta sopimiseen, puhumattakaan siitä jos joku ei tajua ohjeita tai tee omaa osuuttaan. Ryhmätöissä laiskottelusta ei myöskään yliopistossa seuraa omien kokemusteni mukaan ikinä mitään, ja se on ihan älyttömän rasittavaa. Hankalaa on myös jos ryhmään osuu vaikkapa yksi joka on paljon pois yhteisistä tapaamisista, yli-innokas/perfektionisti joka haluaa käyttää tuhottomasti aikaa väliotsikoiden miettimiseen tms. muuhun pieneen osa-alueeseen, joku jolla ei ole mielipidettä mihinkään ja neljäs on sitten siltä väliltä ja yrittää pitää pakkaa kasassa. Yksi raivostuttavimmista argumenteista on se, että ryhmätöissä opetellaan työelämässä hyödyllisiä taitoja. Työelämässä ihmisten on sentään pakko tehdä työnsä, toisin kuin yliopistossa... Pitkät perustelut, ja lista voisi vieläkin jatkua.

X Nykyään liian monella ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja.

En ymmärrä esimerkiksi sitä, että viesteihin ei vastata. Siihen on vain harvoin hyvä syy. Ymmärrystä ei heru myöskään aikuisten teinimäiselle selän takana toisista juoruamiselle, eikä sille, jos lupaa kaikenlaista, mutta käytännössä ei sitten tapahdukaan mitään. Ihmetystä ja ärsyyntymistä aiheuttaa myös se, jos ollaan kavereita, mutta toinen ei ikinä kysy kuulumisia tai anna oma-aloitteisesti kuulua itsestään. Ollaan jooko kivoja toisillemme, erityisesti nyt, kun korona ja sen mukanaan tuomat rajoitukset ovat kärjistäneet monien haasteita. 

X Lapsi ei välttämättä tarvitse harrastuksia.

En oikein ymmärrä, miksi lapsen pitäisi harrastaa hirveästi kaikkea jo tosi pienenä, varsinkaan jos hän ei oma-aloitteisesti osoita kiinnostusta esim. musiikkia tai tiettyä urheilulajia kohtaan. Lapsen työ on leikkiä, ja ilman ohjattua toimintaakin voi harrastaa kaikenlaista. 

X Sisustuksen päivittäminen on (useimmiten) turhaa. 

Ihmetten välillä miksi niin moni päivittää sisustusta monta kertaa vuodessa. Uudet verhot, maljakot tai taulut eivät ole välttämättä iso investointi ja saahan niillä muutettua kodin ilmettä, mutta minne ihmeeseen ne vanhat sisustustavarat ja -tekstiilit laitetaan. Säilövätkö ihmiset kaapissa useampaa erilaista taulukokoelmaa ja vaihtelevat niitä vai saako tuollaiset asiat myytyä eteenpäin? Eikö muutosta voisi saada aikaan kotoa jo löytyvillä asioilla? Oli miten oli, itse olen enemmän sitä tyyppiä joka hankkii kauniita tekstiilejä ja esineitä pikku hiljaa ja käyttää niitä samoja vuosikausia ilman tarvetta vaihtaa, joten en oikein ymmärrä joidenkin ihmisten sisustusvimmaa. Ajattelen myös että esimerkiksi joulusta tekevät joulun juuri ne vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä vanhat koristeet, eivät uudet joka toinen vuosi.

Olisi supermielenkiintoista kuulla millaisia valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä teillä on. Kertokaa myös ihmeessä, jos ootte jostakin eri mieltä kuin mä. Jatketaan keskustelua kommenteissa :)