Sivut

26.9.2020

ELOKUUN PUHELINKUVIA

Hellurei kaikki!

Tulin Poriin jo tiistai-iltana, sillä mulla oli keskiviikkona ja torstaina töitä. Eilinen päivä meni kolmeen asti aika pitkälti Zoomluentojen parissa, ja illemmalla lähdimme siskoni kanssa käymään Pomarkussa pappamme luona. Ilta huipentui Voice of Findandin finaalin katselemiseen koko perheen voimin, ja pakko se on myöntää, että muutama spontaani riemunkiljahdus pääsi ilmoille, kun voittaja selvisi :D Tuossa välissä taas mun tunteet laskivat todella miinuslukemille. Ahdisti, väsytti ja turhautti. Hetkellisesti kaikki yrittäminen, ponnistelu ja tsemppaaminen monessa asiassa tuntui aivan turhalta. Tiedättekö kun useita sellaisia yksinään pieniltä tuntuvia juttuja kasaantuu, ja lopulta ne ovat yhteensä ihan liikaa? Just niin mulle eilen kävi. Onneksi tänään on jo vähän valoisampi fiilis.

Nyt kuulumisista postauksen varsinaisen asiaan eli elokuun puhelinkuviin. Oon näiden kanssa niin paljon myöhässä, että melkein hävettää, mutta lupaan petrata pikku hiljaa. Ehkäpä siis syyskuun puhelinkuvia jo ennen lokakuun puoliväliä...


lenkillä mökkitiellä / työillan jälkeen / Eräs elokuinen vapaapäivä kului serkkuni Roosan kanssa Raumalla. Postauksen Rauman reissusta pääset lukemaan tästä. / Cafe Salin toastit olivat ihan älyttömän herkulliset :P


kaunis Pyhän Ristin kirkko / vanhan Rauman kenties kuuluisin (ja Suomen kapein) katu / Nähtyäni jäätelöpuodin houkuttelin välittömästi serkkuni jätskitauolle. / Vanhan Rauman kaduilla riitti niin paljon ihasteltavaa, että sinne olisi kiva ehtiä ensi kesänäkin.


lenkkimaisemia / rakkautta Puuvillakortteliin osa 1243 tai jotain sinnepäin / auringonlasku mökillä / opintojen suunnittelua (ja hampaiden kiristelyä)


Marjakausi meinasi tänä vuonna mennä multa ohi, mutta ehdin kuin ehdinkin poimia vähän punaisia marjoja pakkaseen kotipihan puskista. Onneksi sisko poimi niitä myös ja jaettiin saalis puoliksi, vaikka mun työpanos olikin tänä kesänä hieman pienempi. / pihlaja työmatkalla / Kävimme siskoni kanssa perinteisillä Spice ice -jäätelöannoksilla mun toiseksi viimeisen kesätyöpäivän jälkeen. / kesän viimeinen työpäivä


mökillä / Postcrossingkorttien kirjoittaminen oli kivaa lomatekemistä. Mulle tuli niin hyvä fiilis, kun arkistoistani löytyi merenkulkuaiheinen kortti entiselle merimiehelle lähetettäväksi. / suuntana Tampere / lukuvuositarraa opiskelijakorttiin jonottamassa, tämä on toistaiseksi mun ainoa käynti yliopistolla kesäloman jälkeen


Tää oreojätski oli ihan superhyvää! / syksyn ensimmäisiä kokkailuja, Härkis Tikka masala on nopeutensa ansiosta yksi mun arkiruokalemppareista / Luin loppukesästä lomani aikana Auschwitzin tatuoijan, iso suositus! / Serkkuni Roosan ylioppilasjuhlia vietettiin viimeisenä kesäviikonloppuna. Aloimme siskoni kanssa suunnitella ylioppilaskorttia hänelle ainakin kuukautta ennen juhlia, sillä halusimme virallisen kortin lisäksi koota yhteisiä muistojamme ja hauskoja elämänohjeita tällaiseen extrakorttiin. Vaikka suunnittelun kanssa olimme ajoissa, toteutus jäi vähän viime tinkaan 😅 Lopputuloksesta tuli siitä huolimatta sellainen kuin toivoimmekin.


lähdössä juhlistamaan ylioppilasta / Sain melkein päänsäryn, kun yritin saada selkoa tästä tekstistä lukupiiriä varten. / maskien aikakausi / Yliopistoarki alkoi Tampereella tavaroiden purkamisella ja järjestelyurakalla.

Mitä sulle jäi mieleen elokuusta?

16.9.2020

PÄIVÄ RAUMALLA SERKUN KANSSA

Rauma on vajaan tunnin ajomatkan päässä Porista, mutta silti olin ennen tämänkesäistä reissua käynyt siellä vain kaksi kertaa. Toinen Raumavisiiteistäni oli kolmannen tai neljännen luokan luokkaretki (en enää muista kumpi), ja kerran kävimme Raumalla perheeni kanssa, mutta siitäkin on sen verran aikaa, ettei mielikuvia ihan hirveästi ole. Kesän 2020 Rauman reissukin meinasi jäädä tekemättä, sillä päiväreissu sinne siirtyi monta kertaa eteenpäin. Alun perin olin menossa kaupunkiin kesäkuussa erään ystäväni kanssa. Kummallekin suunnittelemallemme päivälle luvattiin kuitenkin kunnon koiranilmaa, joten lykkäsimme yhteistuumin Rauman reissua heinäkuun puolelle. Lopulta emme toteuttaneet reissua kyseisen ystävän kanssa, sillä suunnitelmamme muuttuivat vielä muutamaan otteeseen, emmekä enää ehtineet ennen ystäväni muuttoa. Heinäkuun loppupuolella tajusin yhtäkkiä, että minulla olisi elokuun alussa maanantaivapaapäivä, joka olisi täydellinen kesäreissulle. Lähes saman tien mieleeni juolahti myös, että voisin pyytää serkkuani Roosaa seuraksi. 

















Elokuinen maanantai valkeni pilvisenä, eikä sää ollut erityisen lämmin. Forecan sivujen mukaan pilvipeite alkaisi kuitenkin rakoilla myöhemmin päivällä. Vaikka ei ollut aivan täydellinen sää, olin niin iloinen, että suunnitelmamme toteutui ja pääsimme lähtemään, sillä korona-aikana sekään ei ollut mikään itsestäänselvyys. Latasin kameran akun, tarkistin pariin otteeseen, että kaikki oli varmasti mukana ja lähdin sitten puolen päivän aikaan hakemaan Roosaa. Ajomatka kului nopeasti jutellessa ja Ysäriä kuunnellessa, ja ennen kuin huomasimmekaan tien reunassa näkyivät jo ensimmäiset Vanha Rauma -opasteet. Ensimmäinen vastaan tullut parkkipaikka oli tupaten täynnä, mutta kaikeksi onneksi tien toisella puolella oli toinen parkkipaikka, joka oli lähes tyhjillään. Kahdenkymmenenneljän tunnin maksuttomia parkkipaikkoja oli vanhan kaupungin ympäristössä kivan paljon. Se onkin varmasti asia, jota monet auton kanssa liikkeellä olevat turistit arvostavat, sillä näin helppoa ja halpaa pysäköintiä ei tosiaankaan monessa paikassa ole tarjolla.





Meillä ei ollut erityistä suunnitelmaa, joten lähdimme kävelemään autolta satunnaiseen suuntaan. Kameran kaivoin heti alkumetreillä esiin, sillä Vanha Rauma jos mikä on täynnä kaikkea kaunista. Paikasta kuin paikasta saattaa saada joskus enemmän irti, kun on etukäteen miettinyt, mitä siellä haluaa tehdä ja nähdä. Suunnittelematon haahuilukin toimii silti mielestäni oikein hyvin, ainakin Vanhan Rauman kaltaisella pienehköllä alueella. Etsimme tarkoituksella vain Suomen kapeimman kadun Kitukrännin ja Pyhän Ristin kirkon. Alun perin tarkoituksenamme oli myös käydä Vanhan Rauman Kaffebarissa, mutta siellä näytti niin täydeltä, että menimmekin Cafe Saliin. Sieltä sai ihanan näköisiä jäätelöannoksia, mutta me jätimme jäätelöt myöhemmäksi ja tilasimme molemmat toastin. Poikkesimme päivän aikana muutamassa sisustusliikkeessä ja kirjakaupassa, jossa oli kaunis vanhanaikainen sisustus ja kutkuttava kirjojen tuoksu. Muuten aikamme kului puutaloja, puutarhoja ja sympaattisia mukulakivikatuja ihastellen.


Kiitos Roosalle kuvasta <3




Päivän mittaan lämpötila nousi, ja lopulta aurinkokin alkoi paistaa. Kävellessä tuli kuuma, ja jäätelötauko alkoi houkutella ainakin itseäni koko ajan enemmän. Kun huomasin erään kadun varrella jäätelökioskin sijaan kokonaisen jäätelöpuodin, ei mennyt kovin kauaa, kun olin jo houkutellut serkkuni sisään tutkimaan sen valikoimaa. Minetin jäätelöä myyvässä puodissa runsaan tiskin edessä iski paha valinnanvaikeus, mutta lopulta päädyin itse ottamaan pallon vadelmasorbettia ja sen kylkeen toisen pallon suolaista toffeekaramellijäätelöä. Serkkuni päätyi kirpeään omenasorbettiin ja vaahtokarkkipalloon, jos nyt oikein muistan. Nuo olivat kyllä heittämällä kesän parhaat jäätelöt, ja tätä kirjoittaessakin alkoi kumma kyllä tehdä mieli jätskiä :P Jäätelötauon jälkeen kävimme vielä tutkimassa paremmin muutamia aiemmin ohittamiamme katuja ja kujia. Meidän piti "ihan hetki vain" vielä tutkia paikkoja, mutta lopulta siinä kului ainakin tunti, sillä jostain löytyi aina vain uusi kuja, jota emme vielä olleet kolunneet. Todettuamme kellon olevan jo aika paljon, suuntasimme Amarilloon syömään, ja sieltä puolestaan lähdimme syömisen jälkeen aika lailla suoraan kotimatkalle. Vanhan Rauman läpi autolle kävellessämme ilta-auringon säteet loistivat kultaisina kattojen yllä ja loivat mukulakiville jo piteneviä varjoja. Silloin päätin, että seuraavan kertaan niillä kaduilla ei kulu kymmentä vuotta.




Emme tehneet mitään hurjan ihmeellistä, mutta inspiroiduin kesäreissustamme todella. Mietin miten ihanaa olisi joka kesä käydä jossakin uudessa paikassa (tai vanhassa pitkän tauon jälkeen) ja kulkea ympäriinsä kameran kanssa, eksyä sivukaduille, testata houkuttelevia kahviloita... Raumavisiitti muistutti myös siitä, että kivojen kokemusten perässä ei tarvitse välttämättä lähteä edes kotimaakunnan ulkopuolelle, vaan läheltäkin löytyy yhtä sun toista upeaa. 

11.9.2020

HEINÄKUISEN SUNNUNTAIN ILTAPYÖRÄILY






Heinäkuisena sunnuntai-iltana mökkiviikonlopun jälkeen päätimme lähteä siskoni Annin kanssa ex tempore pyöräilemään. Ihan pikku lenkki vaan, kun ei sit tiedä, koska seuraavaksi on aikaa ja tarpeeksi hyvä sää, että viitsii lähteä. Tartuimmekin tuumasta toimeen melkein saman tien.

Muutaman kilometrin polkemisen jälkeen tajusimme, että A) lämpötila lähenteli ainakin auringossa hellelukemia ja B) vesipullon mukaan ottaminen olisi ollut erittäin järkevää. Emme kuitenkaan viitsineet enää palata takaisin hakemaan sitä vettä, vaan jatkoimme eteenpäin. Reitti valikoitui sitä mukaa, kun vastaan tuli risteyksiä, joissa piti päättää kumpaan suuntaan käännytään.

Muutamien mutkien kautta päädyimme peltomaisemiin Holmintielle. Aurinko paistoi jo melko matalalta, mutta paahtoi silti niin kuumasti, että paita liimaantui selkään. Sora rahisi pyöränrenkaiden alla, jossain sirkutti lintu. Pysähdyimme tien varteen ihailemaan maisemia ja hengittämään kesää. Takaisintulomatkalla koukkasimme kaupan kautta, ja ostimme Ässä mix -mehujäät. Muistan miten se maistui siinä hetkessä aivan tajuttoman hyvältä.

8.9.2020

SYKSYN ENSIMMÄINEN ARKIVIIKKO TAKANA

Tiistaimoikat!

Syksy ja opiskeluarki ovat täällä taas, ja oon palannut Tampereelle. Mun maisteriopinnot alkoivat reilu viikko sitten etänä, ja etäopiskelu jatkuu näillä näkymin ainakin lokakuun puoliväliin asti. Vaikka opiskelu näinkin onnistuu, olisi kyllä ihanaa, jos ennen joulua pystyttäisiin järjestämään edes muutaman kerran jotakin lähiopetuksena. Tilanne on mikä on, ja turvallisuus tietenkin ennen kaikkea, mutta palaan kyllä (ainakin melkein) riemusta kiljuen luentosaleihin kun niissä jälleen opetusta järjestetään. Lähiopetus jäsentää arkea ihan eri tavalla, ja tykkään siitä, kun kävelymatka yliopistolle karistaa aamuisin viimeisetkin unenrippeet silmistä ja virkistää luentojen jälkeen iltapäivisin. Tykkään henkilökohtaisesti lähiopetuksesta myös siksi, että se tuo mun arkeen sosiaalisia kontakteja, jotka muuten ovat välillä aika vähissä. Nyt kun kaikki mahdollinen yliopistolla hoidetaan etänä, olen entistäkin kiitollisempi kesästä, joka oli olosuhteisiin nähden yllättävän normaali.



Elokuun lähestyessä loppuaan musta tuntui, että innostusta opiskeluun ei ollut sitten yhtään. En voisi olla juuri enempää sitä mieltä, että media-ala on mulle oikea, ja töissä on ihanaa opetella uutta ja kehittyä. Journalistiikan opinnot yliopistossa ovat kuitenkin tökkineet omalla kohdallani jo pidemmän aikaa monesta eri syystä. Opetuksen laadussa olisi mielestäni monin paikoin kehitettävää, ja korkeakoulujen yhdistymisprosessin aiheuttamat hankaluudet mm. oleellisen informaation löytämisessä ja kurssi-ilmoittautumisissa kyllästyttävät minua (ja monia muitakin) toden teolla. En olisi ikinä uskonut, että unelmaopiskelupaikkani herättää tällaisia tunteita.

Nyt kun lukukauden ensimmäiset luennot ovat takana, ja ylipistoarki on pyörähtänyt syksyn osalta käyntiin, motivaatio opiskeluun onkin yllättäen palannut - ainakin vähän. Kurssi nimeltä Toimitustyön johtaminen vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta, ja kurssin aikataulut ja tehtävätkin on organisoitu ihanan selkeästi. Toinen syksyn isoista kursseista sen sijaan on aiheuttanut mulle läjäpäin harmaita hiuksia jo tässä vaiheessa, sillä kaikki sen materiaaleista ovat englanniki, ja kieli on vieläpä todella vaikeaselkoista. Kurssilla pitää myös kirjoittaa "kevyt" parinkymmenen sivun mittainen essee tietenkin noita vaikeaselkoisia tekstejä hyödyntäen 😅 (Englanti on siis aina ollut mulle todella vaikeaa, johtuu osittain kuulovammastani.) Edellä mainittujen isojen kurssien lisäksi opiskelen tänä syksynä kurssin verran työ- ja organisaatiopsykologiaa. Kyseinen kurssi alkaa vasta parin päivän päästä, joten vielä en tiedä, mitä kurssilla käytännössä tehdään. Aihe ainakin on supermielenkiintoinen!


Ensimmäisellä yliopistoviikolla varsinaista opiskelua ei vielä ollut kovin paljoa. Sain kuitenkin upotettua useamman tunnin aikaa Moodlealueiden tutkimiseen, aikataulujen selvittelyyn sekä erinäisten sähköpostien ja ohjeiden lukemiseen. Mä haluan lähes poikkeuksetta merkata kaiken kalenteriin ja selvittää mahdolliset epäselvyydet heti alussa, olipa kyseessä sitten työ, opiskelu tai oikeastaan ihan mikä vaan. On vain niin paljon iisimpää ryhtyä varsinaisesti hommiin, kun kaikki asiat ovat omassa päässä suunnilleen selvillä ja aikataulut deadlineineen päivineen muistissa kalenterin sivuilla. Kalenterin lisäksi järjestyksessä on myös asuntoni, sillä ensimmäiset päiväni täällä kesän jälkeen käytin siihen, että sain kaikki tavarani paikoilleen. Kävin myös useamman kerran kaupassa, tilasin Fiksuruualta paketin (sisälsi mm. teetä, suodatinpusseja ja tortillakuoria) ja kävin kirjastossa hakemassa muutamia kirjoja. Kaiken tämän paikasta toiseen ravaamisen, järjestelyn ja selvittelyn jälkeen on sellainen fiilis, että arki voi todella alkaa. Samaistuuko joku muu tähän, että arjen alkaessa on pakko saada kaikki järjestykseen ennen kuin voi kunnolla rentoutua?

Kirjoitin tämän postauksen eilen illalla, sillä tänään mulla on ohjelmassa perjantain lukupiiriin valmistautumista ennen kuin suuntaan ulkoiluttamaan haalareitani Namiapproille Tampereen kahviloihin. Miten sun syksy on alkanut?

6.9.2020

LAKATUT VARPAANKYNNET, UUSIEN JÄTSKIMAKUJEN TESTAUS, REISSU RAUMALLE... - NÄMÄ KESÄSUUNNITELMAT TOTEUTUIVAT

Kesä 2020 oli mulle ajoittain melkoista tunteiden vuoristorataa, mutta kuluneeseen kesään mahtui siitä huolimatta monta hyvää hetkeä. Olen elokuun viimeisistä päivistä lähtien yrittänyt ehtiä käymään alkukesästä laatimani bucket listin läpi, ja olenkin kirjoittanut tätä postausta pitkin viikkoa. Nyt ehdin viimeinkin kaivaa arkistoistani muutamat kesäkuvat ja viimeistellä tekstin, joten tässä pidemmittä puheitta koonti siitä, mitkä asiat kesälistaltani toteutuivat ja mitkä taas jäivät suunnittelun asteelle.



Kesällä 2020 halusin...

...leipoa jotakin. Tämä jäi TAAS. Jo pari kesää oon miettinyt, että ois kiva tehdä vaikka mustikkapiirakkaa tai britakakkua, mutta näköjään nämä leipomisjutut jäävät vain ajatuksen tasolle :D
...lakata varpaankynnet. Lakkasin punaiset kesäkynnet juhannuksena mökillä. Kolmen päivän uimisen ja saunomisen jälkeen ne eivät olleet enää ihan tiptop, mutta silti niistä riitti iloa mökkireissun jälkeenkin vielä useamman päivän ajan. 
...lukea kolme erilaista kirjaa. Check! Luin kesän aikana neljää eri kirjaa. Maria Veitolan Veitolaa aloitin kuitenkin jo toukokuussa, joten jos sitä ei lasketa, kesän lukusaldoksi jää tasan tarkkaan kolme kirjaa. Alkukesästä aloittamani Valo valtameren yllä sijoittui majakkasaarelle ja Australialaiseen pikkukaupunkiin 1900-luvun alussa. Kiira Korven elämäkerta Ehjäksi särkynyt taas kuvasi huippu-urheilijan arkea ylä- ja alamäkineen, mutta samalla se oli kuvaus myös perfektionismista, lahjakkuudesta, intohimosta, kehosuhteesta ja luopumisen tuskasta. Loppukesästä tuli vielä luettua  vaikuttava Auschwitzin tatuoija, joka kertoo natsien tuhoamisleiriltä selviytyneen Lale Sokolovin tarinan.
...tehdä päiväreissun Raumalle. Alun perin suunnittelimme Raumavisiittiä yhden ystäväni kanssa, mutta se sitten siirtyi, kun suunnitteleminamme päivinä satoi lähes kaatamalla ja sitten ystäväni muuttikin jo sen verran kauas, että tämä jäi. Lopulta päiväreissu kuitenkin toteutui elokuun alussa eräänä maanantaisena vapaapäivänäni, kun lähdimme hieman ex tempore viettämään kesäpäivää Raumalle serkkuni Roosan kanssa.
...testata kolmea uutta jätskimakua. Maistoin juurikin kolmea uutta jätskimakua. Heinäkuisella Tampereen reissullani testasin Kolmen kaverin vegaanisen suklaa & pähkinäkinuski -puikon, Raumalla vadelmasorbetin kyljessä suolaisen toffeekaramellipallon (jos muistan oikein, jotain tännepäin se ainakin oli) ja ihan elokuun lopussa tuli maistettua vielä Oreojäätelöä. 




...käydä Reposaaressa ja Kallossa. Reposaaressa tuli käytyä kaksi kertaa, Kallossa en sen sijaan käynyt yhden yhtä kertaa. Kummatkin Reposaarireissut olivat työkeikkoja eli eivät ehkä ihan niitä käyntejä, joita tätä kohtaa kirjoittaessani ajattelin. Vaikka Reposaaressa ei tullutkaan kuluneena kesänä vietettyä rentoa kesäpäivää, eikä ihailtua auringonlaskua meren äärellä, oli sympaattisessa kylässä joka tapauksessa ihana käydä!
...lähettää ainakin kuusi postcrossingkorttia. Lähetin maailmalle neljä postcrossingkorttia kesän aikana, joten ihan ei tuo tavoite kahdesta kortista per kuukausi täyttynyt. Onneksi tuli kuitenkin muutama kortti lähetettyä ja heräteltyä tätä vanhaa harrastusta pikku hiljaa henkiin.
...päivittää Instagramiin paljon kesäkuvia ja - stooreja. Hmmm... Kyllä näitä jonkin verran tuli päiviteltyä, mutta en nyt sanoisi, että paljon.
...askarrella/tuunata reseptivihkon ja aloittaa sen täyttämisen. Tämä siirtyi syksylle. Toivottavasti ehdin/saan aikaiseksi edes reseptivihkon aloittamisen ennen joulua, koska olen todellakin kyllästynyt puhelimen muistioon ja näyttökuviin tallennettuihin ja sekalaisille lapuille raapustettuihin resepteihin.
...kuvata jossakin sellaisessa paikassa, missä en aiemmin ole kuvannut. Töissä kuvasin rautakautisilla linnaraunioilla (todisteita täällä: https://www.satakunnankansa.fi/a/47a88085-4f74-4357-933d-fcec572623ea) ja vapaa-ajalla ainakin vanhan Rauman kaduilla.



...kuvata ainakin yhden auringonlaskun. Mökillä tuli kuvailtua muutaman kerran auringonlaskun aikaan. Auringonlaskujen ihailu ja kuvaaminen on niin vahvasti kesäjuttu, että olisi kyllä harmittanut, jos se olisi jäänyt väliin - onneksi ei siis jäänyt.
...viettää Helsinkiviikonlopun ystäväni kanssa. Tällainen oli suunnitteilla ja toteutuminenkin hyvin lähellä. Loppujen lopuksi reissukaverini sairastui kuitenkin juuri ennen viikonloppua, emmekä päässeet lähtemään. Normaalitilanteessa tuskin olisimme jättäneet reissua väliin, koska ystävälläni oli vain lieviä oireita, mutta korona-aikana suunnitelmat oli pakko perua, vaikka se sillä hetkellä totta kai harmittikin. 
...pitää somettoman viikonlopun jokaisena kesäkuukautena. Tämä hieman unohtui, taisin pitää kesän aikana oikein yhden somettoman sunnuntain...
...ommella kaikki vielä ompelematta olevat haalarimerkkini. Yritys oli hyvä, ja aika monta merkkiä tulikin alkukesästä ommeltua. Kaikkia en kuitenkaan saanut kiinnitettyä, joten siinä riittää hommaa syysilloiksikin.
...käydä mahdollisimman usein iltalenkillä työpäivän jälkeen. Kävin aina kun jaksoin, ja pari kertaa silloinkin, kun en oikein olisi jaksanut. En lenkkeillyt mitenkään kovin usein, mutta ne kerrat kun vääntäydyin ylös, ulos ja liikkeelle, tekivät kyllä todella hyvää!




...käydä Yyterissä ja Reposaaressa. Tähän listaan onkin näköjään eksynyt Reposaari kaksi kertaa, ja siellä siis tuli töiden merkeissä käytyä, kuten ylempänä mainitsin. Muutama tunti tuli vietettyä Yyterin rannallakin tänä kesänä, jee!
...käydä poimimassa mustikoita isän kanssa. Olisin halunnut, mutta en sitten ehtinyt, koska parhaaseen mustikka-aikaan olin paljon töissä, enkä jaksanut suoraan työpäivän jälkeen lähteä. Isä kuitenkin kävin marjametsällä eli ilman mustikoita ei onneksi jääty!
...viettää ainakin yhden viikonlopun Tampereella. Suunnitelmat vaihtuivat Tampereviikonlopun suhteen useamman kerran, mutta lopulta tulin kuin tulinkin viettäneeksi yhden heinäkuun viikonlopuista Tampereella.
...pelata paljon korttipelejä siskoni ja serkkuni Roosan kanssa. Joka kerta kun kolmikkomme mökkeili yhtä aikaa, kaivoimme kortit esiin eli emmeköhän hyödyntäneet tilaisuudet kortin pelaamiseen melko tehokkkaasti.
...ajaa jonakin vapaana iltana Pomarkkuun moikkaamaan pappaa. Pomarkussa pappan luona tuli kyllä käytyä, mutta ei ihan tällä tavalla kuin suunnittelin. Pääasia että käytiin kuitenkin useamman kerran.

Yyterin lämmin ja pehmeä hiekka paljaiden jalkojen alla, aaltojen rauhoittava liplatus, juhannuksen ihana brunssi ja kiireettömyys, kuvausinnostus Raumalla ja ilo pitkään suunnitellun reissun toteutumisesta, kiireen ja stressin hälvenemnen saunan kuumuudessa ja veden viilentävässä syleilyssä - muun muassa näitä kesähetkiä haluan muistella iltojen pimentyessä koko ajan enemmän.

Nykyhetkeen palatakseni: nyt suihkuun ja sitten syksyn eka Tanssii tähtien kanssa -jakso pyörimään! Toivottavasti ehdin palata alkusyksyn kuulumisten kera blogiin vielä tällä viikolla, sillä olisi kiva kirjoittaa teille pian hieman ajakohtaisemmistakin jutuista :)
.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }