LUKULISTALLA NYT

Blogiani pidempään seuranneille ei ole varmasti jäänyt epäselväksi, että rakastan lukemista. En tiedä juuri mitään parempaa kuin tunteen, joka tulee mukaansatempaavaan tarinaan uppoutumisesta. Puhelimeni muistiossa on ollut viimeisen viiden vuoden ajan jatkuvasti ainakin parikymmentä kirjaa käsittävä lukulista, jolta poimin luettavaa aina silloin, kun löydän kirjoille aikaa. Muun muassa nämä kirjat ovat lukulistallani nyt. Toivottavasti ehtisin lukea tänä vuonna mahdollisimman monta näistä!

Suon villi laulu - Delia Owens

Monet tuttavani ovat lukeneet tämän, ja lisäksi kirja on tullut säännöllisin väliajoin vastaan sosiaalisessa mediassa. Tietojeni mukaan kirjan kieli on erityisesti luontokuvausten osalta rikasta, ja se kertoo yksinäisen tytön kasvutarinan. Pelkästään tämä sai kiinnostukseni heräämään, mutta kun otetaan huomioon, millainen myyntimenestys romaani on ollut, tekee entistäkin enemmän mieli lukea se itse.

Akhilleen laulu - Madeline Miller

Antiikin Kreikan ja Rooman historia kiinnostavat minua valtavasti, joten kirja, jossa sukelletaan Troijan sodan tapahtumiin kuulostaa siltä, että se sopii mulle mainiosti. Tähän kirjaan törmäsin alun perin erään seuraamani tuttavan instagram-tarinoiden kautta, ja googletettuani hieman lisätietoja totesin oitis, että tästä tarinasta saattaisin pitää todella paljon.

Viha jonka kylvät - Angie Thomas

Luulen tämän olevan aika erilainen kirja kuin mitä yleensä luen, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. Viha jonka kylvät kertoo tarinan 16-vuotiaasta slummin kasvatista Starrista, jonka ystävän poliisi ampuu syyttä. Starr on tapahtuneen ainoa silminnäkijä. Aihe on Amerikan lähivuosien tapahtumien vuoksi todella ajankohtainen, ja se onkin yksi syy minkä vuoksi haluan lukea tämän kirjan.

Minun tarinani - Michelle Obama

Barack Obama oli presidentti, joten hänestä tietää automaattisesti jonkin verran. Michelle Obama taas on ainakin itselleni jäänyt tuntemattomammaksi, ja siksi kirjan kautta olisikin mielenkiintoista tutustua häneen lisää. 

Khao Lakin sydämet - Marja-Leena Tiainen

Viisitoistavuotias Emma lentää isoäitinsä kanssa Thaimaan Khao Lakiin, jossa hän menetti koko perheensä tapaninpäivän 2004 tsunamissa. Emma ja hänen isoäitinsä aikovat etsiä paikallisen miehen, joka pelasti Emman hengen. Khao Lakissa Emma tapaa Lukaksen, joka on myös kokenut tsunamin. Pian ilmassa on romantiikkaa.

Osittain tositapahtumiin perustuva tarina tuhoisan tsunamin uhreista kiinnostaa minua todella paljon. Pelkkää nuorten ensirakkautta käsittelevää kirjaa tuskin jaksaisin lukea, mutta tässä tarinassa on surun ja traumoista selviämisen myötä syvällisempikin ulottuvuus. Kuvauksen mukaan kirjassa käsitellään esimerkiksi takaumien kautta jonkin verran vuoden 2004 tapahtumia. Olin itse tuohon aikaan sen verran nuori, että en muista aihetta koskenutta uutisointia juuri ollenkaan. Siitäkin näkökulmasta uskon kirjan olevan antoisa lukukokemus.

Auschwitzin kirjastonhoitaja - Antonio Iturbe

Kirjan päähenkilö on 14-vuotiaana Auschwitziin joutunut Dita. Hänestä tuli kirjan kuvauksen mukaan maailman pienimmän ja salaisimman kirjaston hoitaja, joka vaali henkensä uhalla kahdeksan kirjan kokoelmaansa. Kansainvälinen menestysromaani perustuu tositapahtumiin, mikä herätti välittömästi mielenkiintoni. Olen lukenut jonkin verran toiseen maailmansotaan ja keskitysleireihin liittyvää kirjallisuutta aiemminkin. Vaikka aihetta käsittelevät kirjat eivät kevyintä luettavaa ole, jokainen on antanut valtavasti ajateltavaa. Sen uskon pätevän tämänkin tarinan kohdalla.

Luetko jotakin kirjaa tällä hetkellä, ja mitä kaikkea sun lukulistalta löytyy? Jos olet lukenut jonkun näistä tähän postaukseen listaamistani kirjoista, olisi mukava kuulla, mitä pidit siitä.

KUNPA OLISIN NUOREMPANA TAJUNNUT...

Heissan!

Arki kiireineen yllätti jälleen kerran, ja postausväli venyi vähän pidemmäksi kuin oli tarkoitus, mutta täällä ollaan taas. En tiedä mikä siinä on, mutta aina tammikuussa kuvittelen ehtiväni kirjoittaa blogia suunnilleen kolme kertaa viikossa. Siitä huolimatta, että tiedostan myös opiskelevani ja tekeväni silloin tällöin töitä. Optimismi itsestäni aktiivisena bloggaajana tarvitsee yleensä vain pari arkipäivää kaatuakseen, mutta sinänsä hauskaa, että vuoden alussa kuvittelen aina ehtiväni säännöllisen blogin päivittämisen lisäksi muun muassa katselemaan dokumentteja, lukemaan kirjoja, kokeilemaan uusia liikuntamuotoja, järjestelemään kaappeja ja niin edelleen. Todellisuus on se, että opiskelun ja töiden sekä muiden pakollisten asioiden, kuten ruokakaupassa käymisen ja siivoamisen jälkeen vapaa-aikaa ei ihan hirveästi jää. Tuon vapaa-aikasiivun saisi myös jakaa aika moneen pienenpieneen osaan, jos kuvittelisin tekeväni edes puolet mielessäni pyörivistä asioista.

Kaiken lisäksi musta on viime aikoina tuntunut, että arkeni on yhtä jatkuvasti kesken olevaa palapeliä. Olen jo tottunut opiskelun, töiden ja kahden kotikaupungin yhdistelmään. Pystyn lähtökohtaisesti muuttamaan suunnitelmiani pienelläkin varoitusajalla. Se mitä kalenterini ei kestä, ovat erinäisten kurssien aikataulut tai pikemminkin se, että niitä ei ole. Viikko menee aivan sekaisin, kun kursseilla ilmaantuu yllätyselementtejä. Kun olen ilmoittautunut kurssille x ja tiedossani on ollut, että se käsittää luentoja maanantaisin aikaan y-z, oletan asian myös olevan näin. Jos ennakkotietoni ovat edellämainitut, en todellakaan voi varautua siihen, että kurssi sisältää viikottaista lukupiirityöskentelyä ja sen aikana pitää tehdä äkkiarvaamatta suhteellisen isoja tehtäviä, joiden palautuspäivä on alle viikon päästä. Kun kukaan ei ole varautunut kurssin todelliseen työmäärään eikä ryhmätyöskentelyyn, onkin mielenkiintoista alkaa sovitella eri aloja opiskelevien ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten aikatauluja yksiin...

Ajanhallintaongelmista puheen ollen (ja siirtyäkseni pikku hiljaa postauksen varsinaiseen aiheeseen), kaipaan usein sitä aikaa, kun opiskelu ei ollut tällaista säätöä. Kunpa olisin nuorempana tajunnut, millaista autuutta on valmiina käteen lykätty lukujärjestys, jonka mukaan siirtyä tunnilta toiselle. Alkuvuodesta luin Sinin blogista postauksen, jossa hän listasi asioita, joita olisi toivonut tajuavansa nuorempana. Sitä lukiessani aloin automaattisesti muodostaa päässäni omaa listaani vastaavista asioista. Huomasin nopeasti, että elämä olisi voinut olla vähän helpompaa, jos olisi tajunnut joitakin asioita aikaisemmin. Toisaalta uskon siihen, että oivallukset tulevat omalla ajallaan, joten en ehkä kuitenkaan iskostaisi listaamiani asioita päähäni tietyn ikäisenä, vaikka se olisi mahdollista. Elämä on matka, ja jokaisen on kuljettava se omaan tahtiinsa. 

Kunpa olisin nuorempana tajunnut, että... 

...voileipäkakku on hyvää. 

...jossittelu ei muuta mitään.

...koulumenestys ei ole noloa.

...olen elämäni tärkein henkilö.

...minun pitää luottaa enemmän vaistooni.

...kannattaa nauttia täysillä huolettomista (kesä)lomista. 

...uusia ruokia kohtaan ei kannata olla niin epäileväinen.

...kaikkea ei voi osata täydellisesti, vaikka kuinka yrittäisi.

...monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. 

...kaikkia kysymyksiä ei (valitettavasti) kysytä hyväntahtoisesti.

...ilkeästi käyttäytyvät ihmiset kannattaa jättää omaan arvoonsa.

...voin kadehtia vähemmän ja keskittyä siihen, mikä omassa elämässä on hyvin.

...ei haittaa, vaikka ei tiedä mitään leffoista ja tv-sarjoista, jotka "kaikki" ovat nähneet.

...kannattaa nauttia siitä, kun koulunkäynti on vielä helppoa ja käteen saa valmiin lukujärjestyksen.

...on muitakin urheilulajeja kuin juoksu, luistelu ja joukkuelajit. Vaikka inhoaisi liikuntaa koulussa, eikä syttyisi tavoitteellisista liikuntaharrastuksista, liikunnan ilon voi löytää liikkumalla omaan tahtiin vapaa-ajalla ja kokeilemalla rohkeasti erilaisia lajeja.

Mitä sinä olisit toivonut tajuavasi nuorempana?

10 KUVAA + KUULUMISIA JOULULOMALTA

Moikka!

Muutama päivä sitten alkoi tuntua siltä, että pian voisi olla vuoden ensimmäisen postauksen aika, ja tässä se nyt on. Alkuvuoden aikana ajattelin kirjoittaa täällä ainakin opiskeluasioista, unelmakodistani ja lukulistallani tällä hetkellä olevista kirjoista. Jos teillä on jotain toiveita siitä, mitä haluaisitte lukea täältä blogista vuonna 2021, otan niitä mielelläni vastaan. Kommentoihan siis tähän postaukseen, jos mieleesi tulee jokin aihe, josta sua kiinnostaisi täältä lukea.

Halusin aloittaa vuoden täällä blogin puolella rennosti, joten ihan ensimmäiseksi päätin jakaa hieman kuulumisiani nyt kun kahden viikon lomani on loppumaisillaan. Kaiken kaikkiaan loma on ollut ihana. Tulin Poriin jo reilun viikon ennen jouluaattoa, mutta täyttä lomaa mulla on ollut joulukuun 29. päivästä lähtien. Jouluaattoa edeltävät kymmenen päivää tein (etä)töitä. Aattona ja joulupäivänä rentouduin ja nautin joulusta, mutta Tapaninpäivän ja sitä seuraavan päivän työstin vielä hiki hatussa erästä kesken ollutta esseetä. Sen lopullinen deadline olisi ollut vasta 11. tammikuuta, mutta halusin saada sen mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä, jotta voisin lomailla kunnolla.

Lomalla olen hengaillut useimpina päivinä meikittä ja kotivaatteissa ja ulkoillut melkein joka päivä. Olen lukenut Samu Haberin tarinan kertovaa Forever Yours -kirjaa, nukkunut pitkään, kuvannut lumisia luontokuvia ja soittanut pianoa. Olen myös pelannut lautapelejä, ommellut haalarimerkkejä ja nauttinut hyvästä ruuasta sekä herkuista. Kotoa (vanhempieni luota) olen poistunut vain ulos ja muutaman kerran isovanhempien luokse. On ollut taivaallisen ihanaa vain olla ja puuhastella kivoja asioita kaikessa rauhassa. Tämä on ollut juuri sitä, mitä olen kaivannut ja tarvinnut.

Mikä parasta, Porissa on ollut pakkasta ja lunta. Jo pieni kuurakerros näytti mielettömän kauniilta mustan ja märän maan sekä vihreän nurmikon jälkeen, mutta maisemista tuli vielä astetta kauniimpia, kun kaiken peitti hento valkoinen lumihuntu. Nyt lunta on tullut jo useamman päivän koko ajan hieman lisää. Tälläkin hetkellä ikkunan takaa näkyy ihana lumipyry, ja aionkin lähteä tämän postauksen julkaistuani ulkoilemaan. Pitkästä aikaa vaikuttaa siltä, että talviset säät jatkuvat päivien sijaan viikkoja ja näistä ihanista keleistä ehtii nauttiakin!

Pelkkää laiskottelua loma ei ole kuitenkaan ollut. Erityisesti parin edeltävän päivän aikana olen saanut kaikenlaista aikaan. Käytin hyvän tovin alkuvuoden ja kevään 2021 opintojen suunnitteluun vain todetakseni, että suunnitelmani menivät aivan päälaelleen. Tästä sisuuntuneena kehittelin uuden suunnitelman. Päädyin myös varaamaan hotelliyön Helsinkiin kesälle 2021, sillä silloin olisi luvassa eräs keikka, jos se vain pystytään järjestämään. Varauduin peruutusmahdollisuudella siihen, että koronan vuoksi reissu peruuntuu, mutta ihanaa kun asia on nyt hoidossa, ja sitä ei tarvitse toistaiseksi jossitella. Osallistuin myös erääseen omaa alaani koskevaan tutkimukseen, johon liittyen minun piti muun muassa käydä lyhyt aloituskeskustelu ja osallistua teemahaastatteluun Zoomissa. Edellä mainittujen lisäksi olen hoitanut useampia yksittäisiä pikkuasioita, kuten käynyt maksamassa YTHS-maksun (muistakaa muutkin korkeakouluopiskelijat tehdä tämä, tammikuun loppuun asti aikaa). En voi sanoa, että olisin varsinaisesti innoissani opintojen jatkumisesta, mutta ainakin opiskeluun on helpompi keskittyä nyt, kun monta tällaista "täytyy katsoa sitten kun on aikaa -asiaa" on saanut vetää to do -listalta yli.

Missä merkeissä sä päätit vuoden 2020? Entä miten uusi vuosi on alkanut?