GRADUN LOPPUKIRI JA VAIHTELEVIA MIELIALOJA

Moikka!

Halusin tulla kirjoittelemaan kuulumisia, vaikka en oikein tiedä, mitä kertoisin. Vuosi on alkanut ihan tavallisesti, mutta ei silti sillä tavalla kuin olisin toivonut. Ruutuaikani on kohonnut varkain aika suureksi. Tämä ongelma sai alkunsa jo korona-aikana, mutta nyt se on taas viime aikoina nostanut päätään ja jopa pahentunut. Toisinaan puhelimella kuluttamani aika liikkuu sellaisissa tuntimäärissä per päivä, etten kehtaa edes kertoa kenellekään. Sitä kierrettä on ollut vaikeampi katkaista kuin olisin ikinä uskonut. Pakenen tyhjyyden tunteita sosiaaliseen mediaan, uutissivustojen loputtomaan sisältövirtaan ja milloin minnekin puhelimeni syövereihin, ja sitten kuitenkin samaan aikaan harmittelen sitä, miten joillekin harrastuksille ei ole aikaa. Toisaalta alan olla niin ärsyyntynyt tähän ongelmaan, että luotan siihen, että pääsen siitä ainakin jossain määrin eroon. Pienin askelin vain.

Nyt on meneillään se hetki, kun minun pitäisi saada graduni viimeisteltyä, ja olenkin saanut sitä ihan hyvin eteenpäin, mutta silti koko gradu lähinnä ahdistaa. Arvosanalla ei ole minulle väliä, mutta tiedostan, ettei aikaa ole enää paljoa, jos aion valmistua kesään mennessä (ja ennen kuin opiskeluoikeuteni loppuu). Se aiheuttaa paineita, sillä vain harva kirjoituspäivistäni on ollut hyvä. Yleensä gradusessiot päättyvät niissä tunnelmissa, että olen käyttänyt suhteettoman paljon aikaa siihen nähden, mitä olen saanut aikaan. Olen silti tässäkin yrittänyt kääntää ajatuksiani siihen suuntaan, että vaikka gradun edistyminen olisi kuinka työn ja tuskan takana, pääasia että se edistyy. Helpotus tulee kyllä olemaan valtava sitten, kun saan sen palautettua. 

Liiallisen ruutuajan ja gradustressin lisäksi mielialani ovat muutenkin olleet viime aikoina normaalia enemmän alamaissa. Sille ei ole mitään tiettyä syytä, vaan enemmänkin kyse on monen asian yhteisvaikutuksesta. Töistä pitämäni graduvapaat eivät tosin ole ainakaan auttaneet asiaa, sillä vaikka gradun kanssa tekemistä riittääkin, minulla on ollut yksinkertaisesti liikaa aikaa olla yksin omien ajatusteni kanssa. Tietyt huolet ovat päässeet kiertämään kehää ja epävarmuudet tulevaisuudesta paisumaan ehkä suhteettomankin suuriksi. Onneksi pääsen jo muutaman viikon päästä perheeni kanssa lomalle Lappiin. Uskon, että se tekee mulle hyvää.

Iloakin alkuvuoteen on onneksi silloin tällöin pirskahdellut. Pidin loppiaisena tupaantuliaiset ja samalla juhlistimme myös syntymäpäivääni. Tuosta viikonlopusta jäi ihanat muistot. Oon myös käynyt ensimmäistä kertaa elämässäni kasvohoidossa. Sain lahjaksi kaksi lahjakorttia samaan lappiteemaiseen kauneushoitolaan täällä Porissa, joten lisää hemmottelua on vielä luvassa. Kotini sisustuskin on pikkuisen edennyt, sillä nyt olen saanut ensimmäiset matot lattioille ja peilin tilattua (se odottelee vielä kiinnitystä). Nämä pienet muutokset toivat kyllä heti lisää kodikkuutta.

Mitä sinulle kuuluu?