Heips ja hyvää vuotta 2024!
Täysin tapojeni vastaisesti julkaisen vuosikoosteen tällä kertaa vasta näin reilusti uuden vuoden puolella. Halusin toteuttaa tällaisen postauksen myös viime vuodesta, sillä vaikka tässä onkin iso homma, koosteen teko on minusta ihana tapa muistella kulunutta vuotta. Tällä kertaa tätä postausta oli erityisen kiva koota, koska vuoteen 2023 mahtui monta ikimuistoista hetkeä. Päätin kuitenkin, että tällä kertaa en stressaisi koosteen valmistumisaikataulusta (perinteisesti olen julkaissut koosteen vuoden viimeisenä päivänä), ja niinpä tämän julkaisu venähti näin pitkälle. Se stressaamattomuus asiasta ei kyllä ihan onnistunut, mutta nyt voi ainakin olla tyytyväinen siitä, että nämä viime vuoden muistelot on sentään vuoden ensimmäisen kuukauden aikana julkaistu.
Jos vielä postauksen luettuasi viitsit, niin olisi tosi kiva kuulla jotakin myös sun viime vuodesta. Millaisia asioita siitä jäi päällimmäisenä mieleen?
Tällainen oli vuoteni 2023:
TAMMIKUU
Vuosi alkoi talvisissa merkeissä, ja nautin lumesta ja pakkasista. Suunnittelin innolla kolmen viikon Lapin reissuani, jonne lähdin tammikuun puolivälin jälkeen. Ennen Lappiin lähtöäni sää ehti muuttua sateiseksi ja lauhaksi, mikä sai minut odottamaan reissua entistäkin enemmän. Töissä ehdin alkuvuoden aikana kirjoittaa muun muassa nuoresta naismetsuritriosta, nuorten koulumatkojen kulkemisesta ja työn tuunaamisesta.
Unelmareissulleni lähdin 21. tammikuuta, joskin silloin matkasin vain Tampereelle asti. Sieltä lähdimme seuraavana aamuna siskoni kanssa kohti pohjoista, sillä hän tuli ensimmäiseksi viikoksi lomailemaan kanssani. Perillä odotti juuri se talven ihmemaa, josta olin haaveillut. Olin onnellinen siitä, että reissu oli ainakin alkanut ilman vastoinkäymisiä. Ekana reissuaamuna herätessäni hipsin heti ikkunalle, tuijottelin hyvän tovin lumista maisemaa ja taivaanrannassa valkenevaa aamua, ja oikein fiilistelin sitä hetkeä. Ensimmäisellä viikolla kävimme muun muassa hiihtäen Tonttulassa (jouluteemainen kylä), ja näimme upean auringonlaskun tunturissa.
HELMIKUU
Siskoni lähdettyä takaisin etelään lomani muuttui aika lailla hiljaisemmaksi, mutta nautin edelleen rauhallisesta oleilusta ja luontohetkistä. Kävin hiihtämässä, kirjoitin gradua mökillä ja kylän kahviloissa, ja monena iltana rauhoituin ennen nukkumaanmenoa kirjaa lukemalla. Lapista palattuani Porissa oli lauhaa ja jopa keväistä, ja lievästi sanottuna en ollut tästä kovin innoissani. Töissä oli ihana tunnelma ja hyviä herkkuja ystävänpäivänä, ja pääsin katsomaan pitkästä aikaa jääkiekkopeliä Isoonmäkeen. Yritin myös jatkaa gradun tekoa kun kerran olin päässyt siinä hyvään vauhtiin. Töissä kuun kivoin homma oli se, kun pääsin tekemään juttua legotapahtumasta, jossa oli esillä vaikka mitä mielettömiä rakennelmia.
MAALISKUU
Ostin elämäni tähän mennessä kalleimman ihan perusvaatteen, kun Tampereen Kekäleestä lähti mukaan Marimekon värikäs huppari, joka maksoi melkein 200e 😅 Tampereelta jatkoin matkaa Helsinkiin Samu Haberin jäähallikeikalle. Keikka oli ihan mahtava, ja reissuun mahtui muutenkin monenlaista mukavaa, mutta koin myös vaikeita tunteita sen vuoksi, että olin jälleen yksin reissussa. Seuraavana viikonloppuna matkasin Tampereelle, sillä menin perheeni kanssa Nokia-Arenalle katsomaan 40 vuotta Yötä -konserttia. Samalla vietimme muutenkin aikaa yhdessä, kävimme muun muassa museokeskus Vapriikissa. Selasin maaliskuussa myös aktiivisesti Etuovea, sillä toivoin kovasti pääseväni muuttamaan loppuvuoden aikana.
Töissä kirjoitin muun muassa Porin suurlukion takkuilevasta arjesta, oppisopimuskoulutusten kasvaneesta suosiosta ja jutun, jossa porilainen rehtori kertoi näkemyksiään siitä, mistä heikentyneet oppimistulokset johtuvat. Parasta opiskeluaiheisten juttujen toteuttamisessa oli se, että sain hirveästi onnistumisen kokemuksia kirjoittamieni tekstien parissa. Yhteen aihealueeseen pidemmäksi aikaa keskittyminen antoi myös mahdollisuuden syventää omaa tietämystä, ja tämä taas johti aina vain uusiin ideoihin siitä, miten opiskelua voisi jatkossa journalismin keinoin käsitellä.
HUHTIKUU
Sairastin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan koronatautini pääsiäisen aikaan. Pääsin melko helpolla koronasta, mutta makuaistin se vei joksikin aikaa. Huhtikuun lopussa olin pitkän viikonlopun pois töistä, pidin siis eräänlaisen aikaisen kesäloman. Silloin lähdin Tampereelle juhlimaan vappua siskoni ja serkkuni kanssa opiskelijatapahtuma Särkän märkään. Jatkoilla esiintyi Robin, ja hän esitti pitkästä aikaa vanhoja suomenkielisiä biisejään - parasta! Samalla Tampereen reissulla vietin yhden illan ja yön hotellissa, ja kävin Muumimuseossa. Töissä tein urani ensimmäiset rikosjutut, kävin tutustumassa Porin Kuukkariin avattuun kahvilaan, ja haastattelin nuoria sijaisvanhempia.
TOUKOKUU
Vietin vappuaaton yksin: kiertelin keskustaa haalarit jalassa ja ylioppilaslakki päässä, kävin munkkikahvilla ja seuraamassa karhupatsaan lakitusta, ja ostin metrilakua. Kävin asuntonäytössä tulevassa kodissani, ja kuulolaitteeni rikkoutuivat, mikä aiheutti huolta ja häslinkiä. Lopulta asia ratkesi onneksi parhain päin. Minä ja siskoni kokkasimme äitienpäiväbrunssin, ja Käärijä- ja Euroviisuhuuma oli korkealla. Töissä kävin muun muassa seuraamassa Porin lukion ensimmäisiä vanhojen tansseja ja samalla ensimmäistä Porin jäähallissa järjestettyä vanhojen päivää, haastattelin Nasan avaruuskävelytoiminnan johtajana työskentelevää porilaista ja vierailin alakoululla, jota olen aikoinaan käynyt (mikä oli yllättävän tunteita herättävää).
KESÄKUU
Sain uuden ystävän, kun tutustuin Maikkuun, jonka kanssa meillä on yhteinen ystävä. Seurasimme jo alun alkaenkin toisiamme Instagramissa, ja olimme tavanneet toisemme yhteisen ystävämme juhlissa. Kun päädyimme kerran lähtemään yhdessä lenkille, meillä synkkasi sen verran hyvin, että tutustuimme nopeasti paremmin. Meillä oli usean viikon Maikun kanssa yhteinen aamulenkkirutiini: starttasimme paristi viikossa päivän lähtemällä heti aamuvarhain reippailemaan. En olisi ikinä itsestäni uskonut, että herään kello 6 lähteäkseni aamulenkille, mutta niin siinä vain kävi. Kesäkuussa kävin myös siskoni Annin ja serkkuni Roosan kanssa katsomassa Pieni merenneito -leffan, ja lisäksi kolmikkomme osallistui Porin Iskelmäfestareille, joka oli itselleni ensimmäinen kunnon festarikokemus. Vietin perinteisen mökkijuhannuksen perheeni ja sukulaisperheeni kanssa. Asuntokaupat varmistuvat, ja aloin innolla suunnitella muuttoa ja uuden kodin hankintoja.
Töissä tutustuin useampaan uuteen tyyppiin, kun kesätoimittajat aloittivat työnsä. Tein töissä pitkästä aikaa pidemmän verkkotoimittajapätkän, jonka aikana kirjoitin monta pikku-uutista muun muassa kolareista. Pääsin myös haastattelemaan työministeriksi nimitettyä raumalaista kansanedustajaa Matias Marttista, ja nautin viikkolehti Porilaisen juttukeikoista, joilla pääsin muun muassa vierailemaan parissa uudessa kahvilassa ja eräällä paikallisella luksusvuokramökillä.
HEINÄKUU
Kävin Tampereella hoitamassa kuuloasioitani, luin Kaija Koon Taipumaton-elämäkerran, ja osallistuin ekaa kertaa ikinä babyshowereihin, joita olin vähän suunnittelemassa ja järkkäilemässäkin. Herkuttelin uudessa ravintolassa ja kahvilassa: El Osossa ja Cafe Sylissä. Kävin myös perheeni kanssa pikkureissulla Raumalla. Porin rautakaupat tulivat tutuiksi, kun kävin niissä isäni kanssa tutkimassa muun muassa erilaisia tapetteja ja seinäpaneeleja uuden kotini pientä remonttia varten. Sain myös erään juttuidean, pyysin uutispäälliköltä luvan yrittää toteuttaa se, ja loppukuun tuleva haastattelu ja juttu putkahtelikin vähän väliä mieleeni, ja sydämeni alkoi lyödä nopeammin jo noiden ajatusten vuoksi.
ELOKUU
Kävin isäni kanssa poimimassa mustikoita ja ystäväni luona kivassa drinkki-illassa ja yökyläilemässä Tuusulassa.
Kuun puolivälissä lähdin Helsinkiin työreissulle haastattelemaan Samu Haberia hänen Pori-suhteestaan. Tuon päivän ja haastattelun tulen kyllä muistamaan aina. Se oli mulle henkilökohtaisesti niin iso juttu, koska Sunrise Avenue on ollut mun ensimmäinen lempparibändi, ja olen siten kuunnellut heidän musiikkiaan todella paljon. Juttu oli myös sen tyylinen, että se vaati hoksaamista. Vaikka lähes kaikki tuossa jutussa esiin tulleet Haberin Pori-yhteydet oli jo kerrottu julkisuuteen tavalla tai toisella, ne olivat yksittäisiä mainintoja siellä täällä. Se into oli ihan järjetön, kun tajusin, miten paljon Pori-yhteyksiä oli ja sen, että kukaan ei ollut vielä vetänyt niitä yhteen. Näin jutun jo mielessäni, ja tajusin, että siitä voisi tulla oikeasti hyvä ja kiinnostava. Ja vaikka olin etukäteen jännittänyt haastattelua enemmän kuin mitään koskaan, sillä hetkellä kun mun piti tehdä työni ja kysellä asioita, se menikin jotenkin superluontevasti ja jännitys oli tiessään.
Kun samalla viikolla Haberin haastattelun kanssa sain vielä avaimet uuteen kotiini, olin niin onnellinen, että tunsin melkein leijuvani. Keskustayksiössäni pakattiin muuttolaatikot, ja siirryin väliaikaismajoitukseen kotikotiini, koska uuden kotini remppa oli vielä vaiheessa. Elokuussa pidin myös lettukestit siskolleni ja serkulleni, sisko tuli vielä hyvästelemään mun keskustakodin kyläilemällä pari yötä, ja kävin after work -viineillä ystävän kanssa (oli ihanaa). Tunsin eläväni tosi vahvasti.
SYYSKUU
Syksy alkoi Samu Haberin keikalla Kehräämöllä. Tunnelma oli mahtava, fiilistelin kaikkia välispiikkien Porimainintoja, ja nappasin plektran muistoksi. Keikalle menin suoraan lauantaivuorosta, mutta sen jälkeen alkoi kahden viikon vapaani töistä. Vapaiden aikana kävin Tampereella siskoni luona yökyläilemässä, ja kirjoitin gradua. Syyskuu täyttyi myös remppa- ja muuttoasioista ja niiden organisoimisesta. Kun palasin töihin, alkoi heti neljän viikon putki, jona olin kaikki lauantait töissä ja välissä kaksi kokonaista viikonloppuakin. Ei ihme, että syyskuun loppu ja lokakuun alku vain hujahtivat ohi.
LOKAKUU
Muutin rempattuun rivitaloasuntooni, ja se tuntui ensihetkistä alkaen kodilta. Aloin taas lukea Pottereita, kun kaipasin syksyn kiireiden keskelle jotain helppoa hyvän mielen luettavaa. Kävin äitini, siskoni ja serkkuni kanssa huikean Oneviolinin konsertissa Porin Promenadikeskuksessa. Sen jälkeen jatkoin siskoni ja serkkuni kanssa vielä iltaa. Ensin menimme keskustassa asuvan serkkuni luokse, ja myöhemmin vähän erilaiselle keikalle, sillä Arttu Wiskari esiintyi paikallisessa yökerhossa. Ostin kynttelikön ja joulutähden, ja blogini täytti 10 vuotta. Lokakuun viimeisenä päivänä sai herätä valkoiseen maahan, sillä yöllä oli tupruttanut ihan kunnolla lunta. Töissä tein juttuja muun muassa valtakunnallisilta yrittäjäpäiviltä (jotka järjestettiin tänä vuonna Porissa), siitä miksi kananmunien kuoret eivät irtoa (:D) ja suon ennallistamistalkoista.
MARRASKUU
Nautin lumisista työmatkakävelyistä, sain verhot ikkunoihin, ja siskoni tuli poikaystävänsä kanssa yökylään. Laitoin jo hieman joulukoristeita, ja ihailin pimeinä aamuina ja iltoina niiden luomaa tunnelmaa. Olin Tampereella yritystalouden koulutuksessa, ja samalla reissulla jäin siskoni luo yhdeksi yöksi. Hommasin ex tempore liput Moon shotin keikalle, jonne kollegani huhuili seuraa. Olen kuunnellut bändiä vuoden verran, ja olin miettinyt jo jonkin aikaa, että heidät olisi hienoa nähdä livenä. Ongelma oli lähinnä se, että mietin jaksaisinko lähteä heitäkin katsomaan yksinäni. Kun tilaisuus keikalle lähtöön tarjoutui, ja samalla varmistui sekin ettei tarvitsisi lähteä yksin, en kauaa miettinyt. Marraskuussa kirjoitin töissä muun muassa Porin rokoteruuhkista ja joulun ajan hyväntekeväisyyskampanjoista. Lisäksi keräsin ensimmäistä kertaa konkreettisesti verotietoja, ja olin supermielenkiintoisella juttukeikalla, jolla pääsin seuraamaan lommokorjaajaa työssään.
JOULUKUU
Töissä oli tosi kiireistä, ja koko kuukausi meni sen vuoksi aika sumussa. Nautin kuitenkin talvisista työmatkamaisemista, kävin yksissä pikkujouluissa ja vietin ystävän kanssa ihanan illan ravintolaillallisen merkeissä. Lähdin Tampereelle pitkäksi viikonlopuksi. Näin ystävääni Emiliaa perinteisesti joulutorilla, ja kiertelin siellä ja jouluisella Tallipihalla myös siskoni kanssa. Katsoin Viisasten kiven, ja siitä heräsi ajatus katsoa Potter-leffatkin taas läpi. Isä toi mulle ensimmäisen ikioman joulukuuseni, ja pääsin koristelemaan sen. Ihailin ja tuoksuttelin kuusta jokaisen päivän edestä, jotka se tuota olkkarin nurkkaa koristi. Aatonaattona kävin ennen töitä Ratsulan joulubrunssilla, ja siitä alkoi mun rauhoittuminen jouluun. Joulun muutamat vapaapäivät tulivat enemmän kuin tarpeeseen: suljin somen, nukuin pitkään ja nautin jouluruuista. Välipäivinä palasin jo töihin, ja kävin ystävän kanssa ihailemassa Valon Pori -teoksia. Vuosi vaihtui omassa kodissa, jonne vanhempani ja siskoni tuli viettämään iltaa herkuttelun ja lautapelien parissa.
Vuosi 2023 oli niin huikea, että tältä alkaneelta vuodelta en osaa toivoa kauheasti mitään. Tai toivon mä yhtä asiaa: sitä, että vihdoin valmistuisin! Sitä en aio kyllä jättää pelkäksi toiveeksi, vaan olen alkanut tehdä tosissani töitä sen eteen, että saisin gradun pakettiin kesään mennessä.
PS. Huomasin tässä tekstiä oikolukiessani, että viimeisissä kollaaseissa yhdet kuvat ovat väärin päin: marraskuun yksi kuva on joulukuun kohdalla ja vastaavasti yksi joulukuun kuvista marraskuun kohdalla. Kello on kuitenkin jo paljon, joten en viitsi enää ruveta korjaamaankaan tuota. Päätin että moka saa olla mulle harjoitus keskeneräisyyden sietämisestä.
