Sivut

10.6.2022

NÄITÄ ODOTAN KESÄLTÄ 2022

Mooi!

Superkiireinen loppukevät on selätetty, ja oon pikkuhiljaa pystynyt hellittämään tahtia. Vielä en ole kuitenkaan täysin pystynyt heittäytymään kesäfiiliksiin, sillä eräs opintopäiväkirja on roikkunut keskeneräisenä, minkä lisäksi aikaa on työpäivien jälkeen vienyt uuden asunnon järjestely ja pienten kotihankintojen tekeminen (toki jälkimmäinen on ollut pääosin mukavaa puuhaa). Onneksi asunto alkaa nyt olla aika hyvin järjestyksessä, oon tilannut kangasta verhoihin ja niin edelleen. Kevään kurssien viimeinen opintopäiväkirjakin on jo aivan loppusuoralla, ja saan sen todennäköisesti tämän viikonlopun aikana palautettua, joten pian voin ihan oikeasti ottaa iisimmin.

Mulla ei ole kesälle muutamaa keikkareissua lukuun ottamatta kovin ihmeellisiä suunnitelmia, ja tavoitteeni on lukuisien aktiviteettien sijaan ennen kaikkea rentoutua ja olla tekemättä "mitään". Halusin kuitenkin kirjoittaa jonkin kevyen hyvän mielen kesäfiilistelypostauksen, joten listasin juttuja, joita odotan tältä kesältä.


ystävän kihlajaiset: Näitä juhlitaan itse asiassa jo huomenna. Olen niin innoissani juhlista, sillä ensinnäkin on ihanaa juhlia rakkautta ja toiseksi en ole vielä koskaan ollut kenenkään ystävän kihlajaisissa (enkä polttareissa tai häissä). Olen iloinen myös siitä, että juhlissa on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin.

mökkiviikonloppu kavereiden kanssa: Ensi viikonloppuna kolme kaveriani on tulossa Poriin, ja vietämme viikonlopun meidän mökillämme meren rannalla. Olen niin kiitollinen, että mökkeily saatiin järjestymään erilaisista työaikatauluistamme huolimatta ja että ylipäätään on tällainen porukka, jonka kanssa voi tehdä kivoja asioita. 

Sunrise Avenuen keikka: Tätä on odotettu pitkään ja hartaasti, sillä keikan piti alun perin olla jo vuonna 2020. Nyt on kuitenkin aika heittää lempparibändille hyvästit heidän jäähyväiskeikallaan. Tulee varmasti olemaan hieno kokemus, vaikkakin samalla haikea sellainen. Siskoni on luvannut tulla seuraukseni, mitä arvostan tosi paljon, sillä hän ei ole minuun verrattuna kuunnellut Sunrise Avea juuri ollenkaan. Lisäksi minulla on VIP-liput permannolle, ja siskoni ei ole seisomakatsomoiden ystävä. Ihanasti hän halusi kuitenkin tulla seuraksi, koska muuten olisin ollut keikalla yksin. Samalla tulee taas nähtyä vähän Helsinkiäkin, sillä keikka on siellä olympiastadionilla.

Juha Tapion keikka: Menen äitini ja kummitätini kanssa Juha Tapion keikalle Tampereelle elokuun alussa. Tästäkin tulee varmasti kiva reissu :)


kesäiset juttukeikat: Kesällä juttukeikoissa on aivan oma tunnelmansa, jos pääsee jututtamaan ihmisiä ulkona. Kuviinkin tulee ihanaa eloa luonnon vihreydestä. Oma lukunsa ovat vielä kesään liittyvät juttukeikat, kuten tämän kesän ensimmäinen juttukeikkani, jolla suuntasimme kuvaajan kanssa lammaslaitumelle. Sen erikoisuus oli, että laidun sijaitsee vain parin kilometrin päässä Porin keskustasta. Kesätyöntekijä on myös pestattu lammaspaimeneksi huolehtimaan kyseisestä laumasta.

lukeminen: En ole ehtinyt moneen kuukauteen lukea muuta kuin opiskeluun liittyvää kirjallisuutta, joten odotan jo malttamattomasti, että saan lukea ihan mitä haluan. Viimeistään juhannusviikolla menen kirjastoon, ja lainaan kesälukemista sydämeni kyllyydestä.

luonnonvesissä uiminen: Odotan jo sitä ihanaa tunnetta, kun mökkisaunan löylyistä pääsee pulahtamaan viileään veteen. Ei ole uimisen ja mökkisaunan voittanutta.

Muuttovoitto-etujen hyödyntäminen: Poriin muuttaessa sai ladata Muuttovoitto-nimisen etusovelluksen, ja siellä on vaikka mitä alennuksia ja etuja. Kesän mittaan aion hyödyntää niistä ainakin kuntosalien ilmaisia tai puoleen hintaan tarjolla olevia kokeilujaksoja. Voisin myös käydä ilmaiseksi uimassa maauimalassa ja jossakin museossa. Sovelluksessa on lisäksi muun muassa kuponkeja alennushintaiselle brunssille, mutta ne taitavat jäädä käytettäväksi syksyyn, kun on paremmin aikaa viikonloppuisin (kesäviikonloput menevät lähes poikkeuksetta mökillä).



Mitä juttuja sä odotat tältä kesältä?

13.5.2022

KUULUMISIA KIIREISEN KEVÄÄN LOPPUSUORALTA


Heipähei!

Mulla on ollut ihan superkiireinen kevät, ja kiireet jatkuvat kyllä edelleen. Siihen nähden millainen kaaos elämässäni vallitsee, ja miten vähiin palautuminen on jäänyt, olen pysynyt yllättävän hyvin järjissäni. Oon yrittänyt jo pitkään kirjoitella tänne kuulumisia, ja tätä postausta onkin tullut kirjoitettua vähän siellä sun täällä, junamatkoilla ja lounastauolla töissä muun muassa. Nyt ehdin vihdoin viimeistellä tämän tekstin, joten tässä teille mun kevätkuulumisia luettavaksi ja itselleni tämä hullu ajanjakso postauksen muodossa talteen.


Kiireinen ajanjakso alkoi maaliskuussa. Löysin Porista asunnon, aloin hoitaa muuttojuttuja ja samoihin aikoihin starttasivat loppukevään kurssit koulussa. Töitäkin oli jonkin verran sovittuna. Viimeistään maaliskuun vaihtuessa huhtikuuksi tajusin meneillään olevien kurssien olevan melko työlästä laatua. Erään datajournalismikurssin keskeytin, koska se ei ollut itselleni pakollinen, mutta muita kursseja jatkoin, sillä ne ovat viimeiset kurssit, jotka maisterin tutkinnostani puuttuvat. Ajatukseni on jo pitkään ollut se, että suoritan nuo puuttuvat kurssit tänä keväänä, jotta voin ensi lukuvuonna keskittyä pelkkää graduun seminaareineen. En siis luovuttanut, ja edelleenkin paiskin hommia noiden neljän kurssin eteen. Välillä on iskenyt jo epätoivo, kun viikot ovat olleet täynnä zoomeja, ryhmätöitä, opintopäiväkirjoja ja töitä, mutta nyt alkaa vihdoin loppusuora lähestyä. Enää ei ole oikeasti paljoa jäljellä, jos ajattelee asiaa koko yliopistotaipaleen näkökulmasta, ja se motivoi puskemaan näiden jäljellä olevien hommien kanssa loppuun asti. Vaikka luennot ovatkin jo tältä keväältä ohi, ei tässä liikoja aikoja edelleenkään ole.

Vielä pitäisi: 

  • tehdä yhden sivuainekurssin tentti, joka on samalla yliopisto-opintojeni viimeinen
  • kirjoittaa 7 sivun metodologiaessee, jossa kommentoidaan toisen kurssilaisen tutkimusideaa (2/7 sivua kasassa)
  • tehdä eräs superpitkä opintopäiväkirja loppuun, vielä puuttuu noin 6 sivua/merkintää (suunnitelma B:nä lykätä tämän palautusta kesän puolelle)
  • hoitaa toimitussihteeri/johtamishommat kunnialla loppuun Journalistilehtiprojektissa (Toteutamme siis kurssilla ammattilehtemme Journalistin yhden numeron aikalailla kannesta kanteen.) Tähän sisältyy vielä paljon editoimista, lehden pääkirjoituksen teko, joitakin palavereja ja kolmen päivän loppurutistus Helsingissä, jonka aikana lehti viimeistellään.
  • kirjoittaa Journalistilehtikurssiin liittyen 4 sivun opintopäiväkirja (suunnitelma B:nä pyytää lisäaikaa tähän)


Muuttoni on onneksi jo hyvällä mallilla, mistä on kiittäminen vanhempieni apua. Porin asunnossa riittää kuitenkin kesäkuun alussa vielä tehtävää muun muassa järjestelemisessä ja kuiva-ainekaapin täyttämisessä, minkä lisäksi pitäisi jossakin välissä hankkia verhot, matto ja mahdollisesti joitakin säilytyskoreja/laatikoita. Onneksi mulle sattui kätevästi kesäkuun alkuun kaksi arkivapaapäivää, joiden aikana voin touhuta uudessa kodissa edellämainittuja ja muuta mitä tarve vaatii.

Vaikka  muutto ei juuri tällä hetkellä aikaa viekään, se on kyllä kevään mittaan ollut yksi kuormittava ja kiirettävä kasvattava asia lisää. Samoin aikaa ovat luonnollisesti vieneet työvuorot, joita olen tehnyt oikeastaan samaan malliin kuin aiemminkin. Yliopisto-opintojen kanssa on se ongelma, että niiden aikataulut ovat töiden kannalta aivan liian myöhään selvillä. Tässä loppukeväästäkin on ollut muutama todella täysi viikko, kun työvuorot on sovittu jo aikaa sitten, eikä niitä ole voinut perua, ja samaan aikaan opintojen puolesta etukäteen rauhalliseksi luulemalleni viikolle onkin ilmaantunut paljon tehtävää. Sitten ei ole auttanut kuin selvitä sekä töistä että koulusta jollakin konstilla.

Olen majaillut vapusta eteenpäin väliaikaisesti siskoni asunnossa (hän lähti Poriin, sillä sai sieltä nyt toukokuussa kolmen viikon sijaisuuden). Täällä päivät ovat menneet liki aamusta yöhön kaikkia hommia tehden, mutta tilanteeseen nähden olen jaksanut suhteellisen hyvin, mihin on vaikuttanut varmasti ainakin se, että olen parhaani mukaan pitänyt huolta ruokarytmistäni ja siitä, että saan tarpeeksi unta. Tästä on myös superlyhyt matka kuntosalille, jonne mulla on viime syksystä ollut jäsenyys, ja siellä käyminenkin on tuonut energiaa työntäyteisiin päiviin ja viikkoihin.


Vaikka kiireitä onkin ollut koko kevään ajan, mulla oli tosi kiva vappu. Sain viettää sitä vuoden aikana muodostuneen kaveriporukkani kanssa, joskaan emme olleet kaikki yhtä aikaa koolla kuin vappuaaton piknikillä. Ehdin käydä haalareissa piknikin lisäksi kahvilakierroksella ja Särkänniemessä, ja vapunpäivänä lähdin haalarit jalassa ja ylioppilaslakki päässä fiilistelemään kaupungille tunnelmia ja seuraamaan hetkeksi teekkarikastetta ihan itsekseni. Halusin ottaa opiskelijavapusta ilon irti, nyt kun vielä asuin Tampereella ja pystyin helposti osallistumaan haluamiini tapahtumiin. Tämä vappu oli ihana, mutta toivon, että aikataulut antavat ensi vappunakin myöden Tampereen reissulle, ja pääsen silloin tänne juhlistamaan vikaa opiskelijavappuani. Nyt mulla on myös vihdoin kuvia itsestäni haalarit jalassa - kiitos Anni ja uudet kaverini <3


Millainen kevät sulla on ollut?

17.4.2022

LEVI 2022: REISSUKUULUMISET

Vietin perheeni kanssa tänäkin vuonna perinteisen kevättalven viikon Levillä. Palasimme pohjoisesta nelisen viikkoa sitten, mutta halusin kuitenkin vielä kirjoitella reissusta ja jakaa muutamia kuvia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö ;)



Minä ja siskoni matkasimme Leville Tampereelta juna-bussi -yhdistelmällä, kun taas vanhempamme menivät autolla Porista hieman meitä ennen. Näin olemme tehneet jo pari kertaa aiemminkin, ja järjestely on toiminut meidän perheellemme hyvin. Olen huomannut, etttä junalla ja bussilla tuo matka taittuu jotenkin paljon mukavammin ja nopeamman tuntuisesti kuin autolla. Yksi syy tähän on se, että minulle tulee autossa varsinkin takapenkillä istuessa yleensä hieman matkapahoinvointia. Junassa tätä ongelmaa ei ole. Lisäksi matkustamiseen tulee kaivattu paussi Rovaniemellä, jossa pitää jonkin aikaa odotella pohjoisemmas jatkavaa bussia. Ainoa huono puoli junassa oli ja on yleensäkin se, että VR:n netti ei ole parhaimmasta päästä, joten matkaa ei pysty hirveän tehokkaasti hyödyntämään. Minulla olisi riittänyt kouluhommia, joten tämä kyllä ärsytti. Jotenkin muistin, että olisin edellisellä junamatkalla pohjoiseen tehnyt vaikka mitä (tietokoneella), mutta en kyllä tiedä, voiko mielikuva pitää paikkansa, kun tällä kertaa netti hidasteli ja tökki, vaikka mitä yritin.

Olemme aina Lapin reissuilla majoittuneet samassa mökissä. Siinä asuu naapurissa perhe, jonka ihanan koiran kanssa olemme tehneet tuttavuutta aiempina vuosina. Nyt koiralle oli syntynyt monta pentua, joista naapurin perhe oli pitänyt yhden. Koirakaksikkoa oli hauska seurailla niiden telmiessä lumessa. Pentu oli aika villi, ja piti äitikoiran kiireisenä :D




Kokonaisuudessaan viikko noudatti aikalailla samaa (hyväksi todettua) kaavaa kuin aiempinakin vuosina. Saunoimme paljon, ja kävimme sekä hiihtämässä että laskettelemassa. Tällä kertaa tosin niin ladulla kuin rinteessäkin oli yhtenä päivänä hieman epäonnea matkassa. Viimeisenä päivänä rinteessä minun ja isäni lasketteluliput eivät toimineet, ja meidän oli pakko mennä selvittelemään asiaa likipitäen toiselle puolelle laskettelukeskusta siitä käsin, missä asia huomattiin. Matkan varrella joku laski isääni päin, ja molemmat kaatuivat, mutta tilanteesta selvittiin onneksi säikähdyksellä ja mustelmilla. Samana päivänä eksyin myös itse hieman reitiltä päätyen "väärille" rinteille, mistä kesti hyvän tovin päästä takaisin muun porukan luo. Tästä seuraavana päivänä hiihtämässä taas minä ja isäni jouduimme kääntymään noin vartin jälkeen takaisin, kun lumi tarttui niin pahasti suksien pohjaan kiinni, ettei hiihtämisestä tullut mitään. Tämä ei tosin ollut ihme ottaen huomioon, että vielä tuntia ennen lyhyeksi jäänyttä hiihtolenkkiämme tuprutti melkoisesti suojalunta.

Itse olisin kaivannut myös vähän viileämpää keliä, sillä minusta on aina tosi vaikea pukeutua, jos lämpötila on nollan tienoilla ja on tarkoitus liikkua ulkona. Mielestäni Lapissa on myös talvisemmilla keleillä paljon kauniimpaa, vaikka ei maisemissa nytkään valittamista ollut. Äitini ja siskoni taas olivat tyytyväisiä lämpötilaan, koska heillä on melkein aina kylmä 😂 Pienten vastoinkäymisten vastapainoksi jokin asia yllätti myös positiivisesti: pääsimme nimittäin todistamaan hienoimpia revontulia, mitä olemme Lapissa koskaan nähneet (tuo alla oleva kuva tosin ei ole paras mahdollinen).




En pystynyt ihan täysin Lapissa lomailemaan, koska opiskeluhommia riitti. Lisäksi hoidin muuttoon liittyviä asioita, kuten irtisanoin Tampereen asuntoni sähkösopimuksen ja vakuutuksen ja hoidin uuteen kotiin vastaavat kuntoon. (Olin juuri ennen reissua saanut tiedon, että pääsin vuokralle kys. asuntoon.) Vaikka opiskelu jäikin muuttoasioiden hoitamisen ohessa vähän vähemmälle, oli kiva saada nekin kunnolla alkuun. Vaikka esimerkiksi sähkösopimuksen irtisanominen ja uuden tekeminen ovat aika nopeita hommia noin yksistään, yleisesti ottaen muuttamiseen liittyy kyllä niin monta tuollaista pikkuasiaa, että niitä hoitaessa saa kyllä kulumaan koko päivän tai useampana päivänä pari tuntia, jos ei hoida kerralla kaikkea. Loma ei siis minun kohdallani ihan kirjaimellisesti ollut loma, mutta yllättävän hyvin kuitenkin pääsin rentoon fiilikseen. Ulkoilu, saunominen ja pitkät yöunet tekivät niin hyvää.


Ensi vuonna taas, mutta vähän erilaisissa merkeissä - siitä myöhemmin lisää.

4.4.2022

NOPEA NYHTÖKAURA-SIENIKASTIKE

Makoisaa maanantaita Jennyn keittiöstä!

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun takana on pitkä päivä ja pitäisi taikoa pikavauhtia jokin ruoka pöytään. Tortilloita tai ranskalaisia lisukkeineen ei tee mieli joka toinen päivä, joten joku muukin nopea vakiovaihtoehto kiireen keskellä olisi hyvä olla. Omalla kohdallani se on nykyään tämä nyhtökaura-sienikastike. Olen yhdistellyt reseptin useamman kokeilun kautta, mutta pohjana olen käyttänyt Veeran joskus Instagram-storyssaan jakamaa pastakastikeohjetta. Mennään pidemmiltä puheitta reseptiin:

Tarvitset

pastaa
sipulia
puolikkaan paprikan
yrtti- tai chilitomaattimurskaa
purkin/noin 300g sienikuutioita
paketin nyhtökauraa (Itse käytän aina tomaatti-makua.)
kasvisliemikuution
halutessasi tuoretta tomaattia ja pari valkosipulin kynttä
mausteeksi: chiliä, paprikaa, grillausmaustetta, mustapippuria





Tee näin



Kuullota pannulla sipuli ja kuutioitu paprika. Lisää nyhtökaura, tomaattimurska, sienet ja (valkosipuli & tuore tomaatti). Paista seosta jonkin aikaa ja lisää joukkoon sen verran vettä, että kastikkeen rakenteesta tulee sopiva. Keitä pasta ohjeen mukaan. Sen kiehuessa lisää kastikkeeseen kasvisliemikuutio ja mausteet. Anna muhia matalalla lämmöllä, kunnes pasta on kypsää.

Mikäli kotoa sattuu löytymään tai haluat esimerkiksi hyödyntää jämät, kastikkeeseen sopivat tosi hyvin ainakin pinaatti ja  ruohosipuli.






Kivaa viikkoa kaikille :) Loppukevään kiireet ovat täällä, joten mulla on tänään ruuaksi mitäpä muutakaan kuin tätä.

20.2.2022

LOSKAA, OLYMPIALAISIA, YSTÄVIÄ... - PLUSSIA JA MIINUKSIA KULUNEELTA VIIKOLTA

Mooi, ja rentoa sunnuntaita!

Pohdin tämän viikon maanantaina, että haluaisin kirjoittaa jonkun arkisen tavallisen postauksen, mutta pelkistä kuulumisista ei tuntunut oikein irtoavan tekstiä. Niinpä päädyin listaamaan pitkästä aikaa plussia ja miinuksia, tällä kertaa kuluneen viikon varrelta. Arki on ollut koko alkuvuoden tosi tavallista, eli koostunut pitkälti töistä, opiskelusta ja treenaamisesta (josta olen tammikuun omalta kohdaltani hiljaisemman liikuntakauden jälkeen taas innostunut kunnolla). Jos kuitenkin pohtii päiviä tarkemmin (kuten esimerkiksi tätä postausta tehdessä väistämättä teki), niistä nousee esiin yllättävän paljon niin ärsyttäviä kuin ilahduttaviakin asioita ja kaikkea siltä väliltä.



+
viikko alkoi salilla kaverin kanssa, moni läheinen toivotti hyvää ystävänpäivää, pakkasessa oli valmiina ruokaa alkuviikoksi, herkulliset lounaspatongit, kaksi työvuoroa vaihtui omien aikataulujen kannalta parempiin, suomalaisten olympiamenestys ja ylipäätään kisojen seuraaminen, söpö vanhempien lähettämä postikortti, torstaiaamupäivän kahvitauko työkaverin kanssa Teamsin välityksellä, rauhalliset iltapalahetket, täydellisen rapea paahtoleipä, blogi-inspiraatio, Sitan Salmisen kaverihaku Instagramissa, viestittely kahden serkun kanssa, liikunnan jälkeinen hyvä olo, itse tehdyt vegehampurilaiset, sain vihdoin siivottua kunnolla (vaikka vähän jäikin tää urakka vielä kesken), Porisuhdeneuvoja-videot, ystävien neljän tunnin kyläily lauantaina, Tallipihan kahvilan laskiaispullat, pieneksi jääneiden vaatteiden saaminen eteenpäin, kivat lähitulevaisuuden suunnitelmat, terveenä pysyminen, puhelut isovanhempien kanssa





-
alkuviikon supermärkä sekä harmaa ja loskainen sää, paljon ruutuaikaa, opiskelujuttujen hidas eteneminen, ikuisuuksia tehtävälistalla roikkuvat pikkujutut maustepurkkien täyttämisestä screenshot-kuvien läpikäymiseen, en vieläkään tiedä ensi kuun aikatauluja (puhumattakaan loppukeväästä), vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä, aamupäivän tunnit silloin kun ne tuntuvat katoavan tuhkana tuuleen ilman että saa juuri mitään aikaiseksi, pakkausärsytys = pitää miettiä mitä kaikkea tarvitsee viikon Pori-reissulla ja raahata mm. kaksi tietokonetta oheishärpäkkeineen junaan


Mitä kivaa ja ei-niin-kivaa sun arkeen on kuulunut viime aikoina? 

14.2.2022

YLLÄTYSRESEPTI: VEGENACHOVUOKA + PUFFINSSIT

Helou!

Vihdoin ehdin jakaa tänne Jasminilta saamani yllätysreseptihaasteen tuotokset. Kokkasin nämä siis jo pari viikkoa sitten, mutta tämän postauksen teko on vähän viivästynyt ajan puutteen vuoksi. Ideana haasteessa oli avata keittokirja satunnaisesta kohtaa ja kokata avatulla sivulla oleva resepti. Mut mukaan haastanut Jasmin oli tehnyt pääruuan lisäksi myös jälkiruuan, ja näin päädyin tekemään itsekin. Itse myös vähän jatkokehittelin haastetta. Lähetin kuvat kymmenestä vegeruuasta ja kymmenestä jälkkäristä siskolleni, ja pyysin häntä valitsemaan yhdet niistä kokattavakseni. Olin katsonut valmiiksi, ettei minkään ruuan kokkaamiseen menisi superpitkään. Varmistin etukäteen myös, että reseptit eivät sisältäneet kovin erikoisia raaka-aineita. Lisäksi kaikki 20 reseptiä olivat sellaisia, joita en aiemmin ollut kokeillut. Halusin kokeilla nimenomaan jotakin uutta vegeruokaa, koska niitä syön eniten. Haaste oli hyvä motivaattori testata uutta, sillä screenshottaan ja tallennan jatkuvasti uusia reseptejä, mutta en kokeile niitä läheskään samaan tahtiin. 



Siskoni valitsi kokattavakseni nachovuuan (mmiisas reseptillä) ja puffinssi-leivonnaiset, jotka ovat makoisa yhdistelmä pullaa ja muffinssi. Siskoni kertoi valinneensa reseptit sillä perusteella, että ne sopisivat viikonlopun herkutteluun, eivätkä olisi ne kaikkein arkisimmat vaihtoehdot. Tämä sopi mulle loistavasti, sillä olinkin kaivannut jotakin helppoa ja herkullista viikonloppuruokaa. Alla reseptit mun sovelluksilla. 


VEGENACHOVUOKA

(alkuperäinen ohje Mmiisas)

tarvitset: nachoja, beanit valkosipuli&yrtit, Valion Koskenlaskija cheddar-dippi, jotain salsaa tai taco-kastiketta (mulla oli pineapple salsaa), texmex-mausteita, tomaattia, punasipulia & halutessasi korianteria tai persiljaa 

Paista beanit-suikaleet pannulla rapeiksi, ja mausta ne (itse laitoin paprikaa, chiliä sekä grillaus- ja tacomaustetta). Lisää salsa joukkoon ja sekoita. Kasaa uunivuokaan tai pellille nachoja, beanit-salsaseosta ja cheddar-dippiä. Laita 200-asteiseen uuniin noin vartiksi.

Pilko tomaattia kuutioiksi ja kuori sekä palastele punasipuli. Lisää kumpaakin raakana annoksen päälle. Koristele korianterilla tai persiljalla. Lisukkeeksi voi keittää hieman fusilleja tai jotakin vastaavaa makaronia.


PUFFINSSIT KINUSKIKERMALLA

(alkuperäinen ohje Kinuskikissa)


tarvitset: 2,5 dl maitoa,  100g voita, yhden kananmunan, 7 dl vehnäjauhoja,  desin sokeria, 2 teelusikkaa vaniljasokeria, 2 teelusikkaa leivinjauhetta, 1 tl kanelia ja ripauksen suolaa. Täytteeksi Valion kinuskikermaa.

Mittaa maito ja voi kattilaan. Kuumenna, kunnes voi on sulanut. Anna jäähtyä hetki. Lisää vispilällä sekoittaen joukkoon muna. 
Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos pienissä erissä taikinaan. Sekoituksen loppuvaiheen voi tehdä pullataikinan tapaan käsin vaivaamalla. Annostele taikina muffinssivuokiin. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Vatkaa kinuskikerma vaahdoksi, ja täytä puffinssit sillä, kun ne ovat jäähtyneet kunnolla.


Viimeistään nyt nälkäisenä tämän postauksen pariin eksyneet varmasti jo  katuvat valintaansa, mutta ei tässä vielä kaikki. Avaan vielä tässä lopuksi blogini uuden postaussarjan, joka kantaa nimeä Jennyn keittiössä. Kuten nimestä voi päätellä, luvassa on kokkausjuttuja. Varsinaisten reseptien lisäksi ajattelin, että sarjassa voisin myös jakaa vinkkejä esimerkiksi hävikin vähentämiseen ja siihen, miten lautaselle saa helposti lisättyä kasviksia. En tiedä mitä mieltä te olette, mutta mä oon ainakin ihan innoissani! En ole mikään superkokki, mutta olen tykästynyt ruuanlaittoon vuosi vuodelta enemmän. Jakamani reseptit ovat myös takuuvarmasti helppoja, sillä en jaksa kovin monivaiheisia kokkauksia. Itse sitä paitsi ainakin kaipaan kokkausvinkkejä juuri itseni kaltaiselta tyypiltä, joka ei käytä kovin kalliita tai ihmeellisiä ainesosia, välttää jääkaapin perälle jääviä kastikkeita joita tarvitaan joskus johonkin pari ruokalusikallista, eikä ehdi perusarkipäivinä käyttää ikuisuuksia ruuanlaitoon.

Lopuksi haluan vielä toivottaa ihanaa ystävänpäivän iltaa kaikille (ja tsempit teille, joille tämä päivä on vaikea) <3

4.2.2022

AJATUKSIA OPINTOJEN PÄÄTTYMISESTÄ


Kuluneen puolen vuoden aikana olen ensimmäistä kertaa havahtunut siihen, että opintoni yliopistossa alkavat oikeasti lähestyä loppuaan. Kursseja on jäljellä enää yhden käden sormilla laskettava määrä, minkä lisäksi pitää toki vielä suorittaa graduseminaari ja saada itse gradu kasaan. Valmistun tämänhetkisten suunnitelmien mukaan keväällä 2023, joten ihan superpian se ei ole, mutta samalla tiedän, että jäljellä oleva reilu vuosi yliopisto-opiskelijana tulee kulumaan nopeammin kuin huomaankaan. Nyt ehdin vihdoin jakaa tännekin ajatuksia, joita opintojen lopun häämöttäminen on saanut minut pyörittelemään aika ajoin päässäni. Henkeen sopivasti postauksen kuvat ovat satunnaisia hetkiä neljän ja puolen Tampere-vuoteni varrelta.



Opiskelutaipaleen päättyminen yliopistossa on koko ajan lähempänä, ja se on herättänyt mut pohtimaan muun muassa seuraavanlaisia asioita:

MUUTTO

Työskentelen Satakunnan Kansassa, jonka toimitus sijaitsee Porissa. Minulla on tällä hetkellä ns. nollatuntisopimus, mutta vuoroja on jo parin vuoden ajan ollut joka kuukausi, minkä lisäksi olen ollut kesäisin noin 3 kuukautta kokopäiväisesti töissä. Vuoroja on myös liki koko tuon ajan tarjottu jonkin verran enemmän kuin olen pystynyt tekemään. Olenkin alkanut pohtia muuttoa Poriin, sillä se helpottaisi töissä käymistä. En joutuisi enää kieltäytymään vuoroista ainakaan siksi, että olen väärässä kaupungissa. Etätyökin onnistuu toki nykyisessä maailmantilanteessa varsin usein, mutta monet jutut kuitenkin onnistuisivat kätevämmin Porista käsin, puhumattakaan siitä, että mieluummin teen töitä toimituksessa, jos se vain on mahdollista. 

Vaikka Tampereesta kovasti pidänkin, minulla ei myöskään ole mitään pakottavaa syytä jäädä sinne kevään 2022 jälkeen. Kun opinnoistani on ensi syksynä jäljellä enää gradu ja graduseminaari, pakollisia käyntejä yliopistolla ei ole ehkä enää ollenkaan ja jos olisikin, kyse olisi muutamasta yksittäisestä päivästä. (Oikeastaan olisin voinut muuttaa jo viime syksynäkin, kun kaikki on ollut opiskeluista etänä, mutta halusin vielä nauttia hetken Tampere-elämästä, varautua siihen jos jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin pääsisin vielä lähiopetukseen jollakin kurssilla ja etsiä asuntoa rauhassa. Päätökseen vaikutti myös hiljattain Tampereelta löytämäni kaveriporukka). Muuttamista puoltaa sekin, että sekä vuokra- että omistusasunnot ovat Porissa huomattavasti halvempia kuin Tampereella, joten minulla on siellä paremmin varaa asua nykyistä isommassakin kodissa. 


Yksi harvoista kuvista, joissa olen haalarit jalassa. Harmittaa kun haalarikuvia ei ole enemmän, sillä erityisesti tuutorivuotenani olin varsin aktiivisesti haalaripukeisena liikkeellä. Valitettavasti opiskeluvuosina ei ole ollut juuri kavereita, joiden kanssa olisin kuvissa poseerannut ja korona-aikana taas tapahtumia ei ole juuri järjestetty, joten haalareitakaan ei ole tullut entiseen malliin käytettyä. Vaikka olisikin niin yksin kuvaa ne päällä on hieman haasteellista ottaa kun ei omista kokovartalopeiliä eikä jalustaa. Positiivisesti ajatellen tässä on kuitenkin vielä vuosi aikaa korjata tilanne ja oli miten oli niin viimeistään vappuna värvään siskoni kuvaaman itsestäni muutaman haalarikuvan muistoksi, jos tilaisuutta moiseen ei sitä ennen ilmaannu.




YHTEEN KAUPUNKIIN ASETTUMINEN

Teema aloilleen asettumisesta sivuaa aika paljon edellistä kategoriaa, mutta jatkan nyt vielä tässä hieman pohdintoja aiheesta. Muutto on alkanut pyöriä mielessä myös yhteen kaupunkiin asettumisen näkökulmasta. Töiden helpottumisen lisäksi Poriin muutto mahdollistaisi muunkin elämän tasoittumisen, kun ei enää tarvitsisi ravata kahden kaupungin välillä, jotta arki pyörii. Ei pakkaamista parin viikon välein, ei ainaisia mietintöjä siitä mitä voi jättää jääkaappiin kun lähtee esim. neljäksi päiväksi tai viikoksi eri kaupunkiin, ei enää havahtumisia siihen, että jokin tavara onkin väärässä osoitteessa juuri kun sitä tarvitsisi (yksiön säilytystilat ovat rajalliset, joten olen pitänyt Porissa esimerkiksi suurinta osaa kirjoistani ja talvella kevättakkeja sekä keväisin paksuja vaatteita ja toppatakkeja). Kun elämä pyörii pääosin yhdessä osoitteessa, myös siivoaminen, kaupassakäynti ja pyykinpesu vaativat huomattavasti vähemmän suunnittelua. 

ILO IRTI VAPAISTA AIKATAULUISTA

Vaikka pidänkin työstäni kovasti, yliopisto-opiskelussa on puolensa, niin turhauttavaa kuin se minusta tällä  hetkellä onkin. Varsinkin nyt maisterivaiheessa opintoni ovat todella itsenäisiä. Voin siis käydä keskellä päivää kaupassa tai ryhmäliikunnassa ja tehdä välillä töitä monta päivää viikosta, kunhan kirjoitan esseet, katson luentotallenteet ja teen tentit jossakin välissä. Lopun opiskeluajan yritänkin siis mahdollisuuksien mukaan ottaa ilon irti vapaista aikatauluista. Sitä on jo itse asiassa tullut tehtyäkin. Näin esimerkiksi yhtenä päivänä kavereita keskellä päivää, ja olen pääsääntöisesti nukkunut aamuisin kahdeksaan tai yhdeksään. 




HELPOTTUNEISUUS

Gradu eli se suurin loppurutistus on opinnoissa vielä jäljellä, ja muutama muukin asia pitäisi vielä saada pakettiin. Olen kuitenkin alkanut tuntea jo nyt suurta helpottuneisuutta siitä, että yliopisto-opinnot ovat verrattain pian historiaa. Ei todellakaan tule ikävä yliopiston ainaisia aikataulusäätöjä, viime hetken yllätyksiä, väkisin venytettyjä lauseita lisäpituuden loihtimiseksi esseisiin tai luentoja, joiden aikana ei opi mitään. Olen lopen kyllästynyt huonoihin kurssijärjestelyihin, vain tekemisen vuoksi pakerrettuihin tehtäviin, englanninkieliseen kurssikirjallisuuteen, asioiden pintapuoliseen läpikäymiseen ja moneen muuhunkin yliopisto-opintojani leimaavaan asiaan. Ennen kaikkea olen lopen kyllästynyt korona-ajan vuorovaikutuksettomaan etäopetukseen. Tästä ei varmaan voi olla huomaamatta, että odotan työelämään siirtymistä erittäin paljon kaikesta siihen liittyvästä epävarmuudesta huolimatta...




TAMPEREEN PARHAISTA PUOLISTA NAUTTIMINEN

Jos kaikki menee suunnitelmieni mukaan, muutan Poriin touko-kesäkuussa 2022 eli alle puolen vuoden kuluttua. Lähes koko sukuni asuu siellä, muutto on töiden kannalta järkevä ja niin edelleen, mutta rehellisyyden nimissä jään kaipaamaan Tampereelta useita asioita. Siksi nyt viimeisten Tampere-kuukausien aikana onkin täydellinen hetki nauttia vielä kaupungin parhaista puolista, kuten ihanista kahviloista ja ravintoloista, Pyynikin- ja Pispalanharjusta sekä hyvin toimivasta joukkoliikenteestä. Olen viimeisen vuoden sisään löytänyt täältä vihdoin myös kaveriporukan, joten aion nauttia täysin sydämin siitäkin, että asumme vieä hetken kaikki samassa kaupungissa.

Milloin sinä muutit viimeksi? Millaisia ajatuksia se herätti? 

26.1.2022

MUN PÄIVÄ 25.1.2022 // ETÄELÄMÄÄ

Heipparallaa!

Tässä etäelämään kyllästyneessä mielentilassa päätin taltioida päivän tämänhetkisestä arjestani postauksen muotoon, vaikka eilinen ei kyllä mitenkään loistanut mielenkiinnollaan. Ajattelin kuitenkin jonkun ehkä saavan tästä vertaistukea ja lisäksi tuli mieleen, että tähän(kin) ajanjaksoon voi olla myöhemmin ihan mielenkiintoista palata. Edellisestä tekemästäni perinteisestä my day -postauksesta on sitä paitsi ikuisuus, joten siitäkin näkökulmasta oli uuden sellaisen aika.

Pidemmittä puheitta: tervetuloa tavalliseen tiistaipäivääni:


8.00 Herätyskello soi, ja nousen aika lailla heti ylös. Vielä pari-kolme vuotta sitten tässä ei olisi ollut mitään epätavallista, mutta nyt kun arkeni on jo pitkään ollut tosi aikataulutonta työpäiviä lukuun ottamatta, jään helposti makoilemaan herätyksen jälkeen kun en vain saan aikaiseksi nousta.

Teen aamutoimet, kirjaan ensimmäiset jutut päivältä ylös ja järjestelen muutamia eiliseltä levälleen jääneitä tavaroita paikoilleen. Selaan myös vähän Instagramia.

9.17 Sain aamupalaleivät tehtyä, ja alan syödä. Samalla luen Harry Potteria ja Kuoleman varjeluksia. Aloin marraskuun alussa lukemaan Pottereita viidettä(? ikuinen Potterfani täällä hei) kertaa läpi kun kaipasin jotain piristystä vuoden pimeimpään aikaan, ja nyt alan olla loppusuoralla. 
 

9.57 Suljen kirjan, nousen ylös, ja siivoan pöydän.

Pesen hampaat, ja laitan hiukset. Välissä innostun toteuttamaan erään jo jonkin aikaa mielessä olleen kuvausidean.

10.27 Luen sähköpostit (koulu ja työ), ja vastaan kaverin viestiin. Tsekkaan myös tämän ja tulevien päivien sääennusteen. Muutama minuutti menee taas somessakin.

10.38 Luento pyörimään, ja muistiinpanot tulille. Tämä(kin) kurssi tuntuu tosi puuduttavalta, koska mitään reaaliaikaista vuorovaikutusta ei ole, mutta ei se auta muu kuin ryhtyä silti hommiin.

12.32 Olen saanut luennon melkein katsottua, mutta vielä jää vähän jäljelle. En ole pitänyt välissä kuin muutaman lyhyen tauon, mutta homma on tosi hidasta, koska muistiinpanoissa kestää. Enkä viitsi hutaista muistiinpanoja, koska tarvitsen niitä pohjaksi Moodletehtäviin ja kurssin tenttiin.




13.00 Katselen ig-storyja, ja alan syödä lounasta.

13.15 Siivoan pöydän, ja alan vaihtaa vaatteita, sillä aion lähteä luistelemaan.

13.50 Luistimet jalassa, eikun jäälle!

14.58 Selviän luistelureissulta takaisin. En mene heti sisälle, vaan käyn ensin viemässä kartonkiroskat vähän matkan päässä olevalle kierrätyspisteelle.

15.08 Riisun ulkovaatteet, kuivaan luistinten terät, ja alan tehdä välipalaa.



15.30 Tein kaksi avokadoleipää. Alan syödä, ja luen samalla taas Harry Potteria.

16.47 Välipalan jälkeen iski väsy, ja jämähdin pöydän ääreen selaamaan instagram-stooreja ja lukemaan blogeja. Nyt jatkan aiemmin päivällä kesken jäänyttä luentoa, sillä haluan saada sen tänään hoidettua pois alta.

17.28 Vihdoinkin luento katsottu ja muistiinpanot tehty. Siirryn täyttämään kalenteria ja käymään to do -listojani läpi. Viestittelen myös kaverini ja siskoni kanssa.



18 Alan tehdä salaattia ruuan kylkeen. Järjestelen myös hieman tavaroita ja muuta pientä.

18.22 Alan syödä ruokaa, ja luen taas samalla.

19.51 Ruoka on kadonnut lautaselta ajat sitten, mutta maltoin lopettaa lukemisen vasta nyt. Oli olevinaan sen verran jänniä tapahtumia, että aloitin aina vain uuden luvun... Nyt pitää tiskata.



20.30 Siirrän kamerasta tähän postaukseen tulevia ja muita alkuvuoden kuvia tietokoneelle. Muokkaan heti niistä muutamia.

20.50 Päätän kutoa vielä hetken ennen kuin menen suihkuun. Aloin tehdä kauluria joulun välipäivinä, ja se on edelleen kesken, koska alussa minulla oli sen kanssa vaikeuksia ja jouduin aloittamaan alusta. Sitten tajusin, että tarvitsen neulepuikot, joita minulla ei ollut ja viimeiset pari viikkoa koko kauluri on taas melkein unohtunut, kun olen yrittänyt päästä vauhtiin opiskelujuttujen kanssa.

21.43 Kutoessa menikin aika äkkiä. Nyt sinne suihkuun.

22.20 Syön iltapalaa, ja katson samalla Masterchef Australiaa. Uusia jaksoja ei tällä hetkellä ole, mutta paikkaan asian katsomalla yhtä vanhaa kautta uudelleen. Tässäkin on näköjään asia, johon en kyllästy :D

23.30 Hammaspesulle. Rasvaan kädet, ja sammutan valot muualta paitsi sängyn vierestä.

23.40 Hyvää yötä!


Olen miettinyt tälle postaukselle nyt lopetusta hyvän tovin, mutta en ole keksinyt mitään järkevää, joten lyhyesti ja ytimekkäästi: ensi kertaan :)

19.1.2022

ALKUVUODEN ARKIKUULUMISIA

Kivaa keskiviikkoa!

Nyt kun vuosi on kunnolla alkanut, ja olen palannut toden teolla arkeen joululoman jäljiltä itsekin, halusin tulla kirjoittelemaan tänne arkikuulumisiani. Kurssien puolesta päiväni ovat maaliskuuhun asti täysin aikatauluttomia, joten arkirytmiin pääseminen on vaatinut jonkin verran ponnistelua. Ihan en ole vielä yltänyt sellaiseen opiskelutahtiin kuin pitäisi, jos aion kevätlukukauden aikana saada opinnot purkkiin gradua ja graduseminaaria lukuun ottamatta (kuten siis tavoitteenani on), mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa. Ainakin kaikkea sellaista opiskeluun liittyvää on aloitettu, mitä on tässä vaiheessa mahdollista: ihan hyvä lähtökohta sekin. Työvuoroja olen ehtinyt tehdä tämän vuoden puolella jo muutaman, mutta kokonaisuudessaan alkuvuosi on töiden osalta ollut rauhallinen. Helmikuussa sen sijaan on luvassa ainakin kaksi kokonaista työviikkoa, kun sijaistan toimituksen talvilomia. Sitäkin ajatellen opiskelun suhteen kannattaisi pakertaa nyt kun on aikaa, mutta jotenkin vain motivaatiota on vaikea keräillä, kun oikeaa deadlinea ei ole häämöttämässä nurkan takana.




Jos opiskelumotivaation puute ja siitä johtuva hitaahko tehtävientekotahti sekä arkirytmin haasteet jätetään pois laskuista, vuoden ensimmäiset viikot ovat oikeastaan menneet varsin mukavasti. Olemme pienen kaveriporukkamme kesken käyneet vaihtamassa kuulumisia laskiaispullilla herkuttelun ohessa (tamperelaisille ja täällä laskiaissesonkina käyville muuten vinkkinä, että Tallipihalla on superhyvät pullat!!) ja kirppistelleet toistemme tavaroita ja vaatteita. Tähän mennessä olen itse ollut saamapuolella, mutta ajattelin lähiviikkoina käydä omiakin kaappejani ja laatikoitani läpi, josko saisin itsekin vähälle käytölle jääneitä juttuja kaupattua ja lahjoitettua eteenpäin. Aika tehokkaasti olen kyllä luopunut sellaisesta mitä en tarvitse, ja pieneksi jääneet vaatteeni menevät useimmiten vielä siskolleni käyttöön, mutta aina sitä silti jotain kiertoon laitettavaa on.





Kavereiden kanssa vietetyn ajan lisäksi olen muun muassa käynyt ensimmäistä kertaa pariin vuoteen luistelemassa, leiponut ruohosipuli-juustosarvia, katsonut viisi Harry Potter -leffaa ja jatkanut myös Pottereiden lukemista (tällä hetkellä Puoliverisen prinssin loppuratkaisu lähestyy). Vaikka etäelämä kovasti kyllästyttää ja välillä ahdistaakin erityisesti toista vuotta tietokoneen välityksellä (ja usemmiten vuorovaikutuksetta) järjestettyjen opintojen vuoksi, edellämainitut asiat luistelusta töihin ja Harry Potteriin JA varsinkin kaverit ovat tehneet kaikesta siedettävämpää. Onneksi en ole enää niin yksinäinen, sillä ihmiset, kuulumisten vaihtaminen ja vertaistuki jos mitkä ovat tämän etäilyn keskellä suurimpia voimavarojani.


Miten sinun vuotesi on alkanut?
.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }