SYKSYN PARHAAT X5

Mooi!

Joulukuun puoliväli lähestyy kovaa vauhtia, talvi on tullut ja syksy jäänyt taakse. Kesän jälkeen mun elämä on pyörinyt tosi vahvasti töiden ja gradun ympärillä, ja siksi musta tuntuukin, ettei oma syksyni juuri muuta sisältänyt. Kun asiaa alkoi tarkemmin miettiä, niin onhan kuluneisiin kolmeen kuukauteen kuitenkin mahtunut kaikenlaista. Syyskuun alussa olin ystäväni 30-vuotisjuhlissa ja mökkeilin oman ja sukulaisperheen kanssa viimeistä kertaa tälle vuodelle. Syyskuun puolivälin tienoilla tuli tehtyä reissu ystäväni Kristan ja hänen miehensä tupareihin Tuusulaan. Sitä ennen olimme Kristan kanssa nähneet helmikuussa 2020, joten oli tosi kiva viettää aikaa yhdessä ja tietysti myös nähdä heidän uusi kotinsa.

Syksyn edetessä tuli pitkästä aikaa ihailtua ruskaa Porissa, käytyä peräti kolmesti Tampeereella ja tehtyä paljon töitä. Tampereen reissuilla muun muassa vietin aikaa siskoni kanssa, osallistuin graduseminaarin tiedonhankintakertaan, kävin Samu Haberin keikalla, Tuulensuun palatsin leffabrunssilla (suosittelen!) ja Moro sky barissa. Tanssii tähtien kanssa -ohjelman seuraaminen oli taas jokaviikkoinen piristävä syksyrutiini, ja satunnaisista salitreeneistä sai energiaa pimeneviin iltoihin. Gradu eteni hitaammin kuin toivoin, mutta eteni kuitenkin muun muassa parin kahvilasession voimalla.

Edellä mainittujen juttujen lisäksi halusin avata tarkemmin viittä syksyn kohokohtaa, joten seuraavaksi keskitytään niihin. 

X Samu Haberin keikka. Olin lokakuussa Tampereen Pakkahuoneella Samu Haberin keikalla, ja kokemus oli ihana. Haberin ensimmäinen soololevy on ollut mulla kovassa kuuntelussa, ja se on jopa noussut yhdeksi mun kaikkien aikojen kuunnelluimmista levyistä. Tietyistä biiseistä on tullut mulle tosi tärkeitä, ja sanatkin osaan jo melkein ulkoa. Pääsin Pakkahuoneen keikalla suhteellisen pienellä jonottamisella tosi lähelle lavaa, ja se oli ihan parasta. Seuraava lippukin Haberin keikalle on jo hommattu, sillä "tuhlasin" hänen Nordiksen keikkansa Early entry -lippuun. Oon jo nyt tosi innoissani, vaikka tuolle keikkareissulle oonkin lähdössä yksin. 

kuva: Emmi Rajala

X Kuvattavana käyminen. Kävin lokakuun alussa kuvattavana. Päädyin laittamaan aika extempore viestiä kuvat ottaneelle Emmi Rajalalle, joka etsi malleja, jotta voisi treenata potrettikuvausta. Oon lukenut Emmin blogia joskus useampi vuosi sitten ja seurannut häntä pitkään Instagramissa, joten kynnys olla hänen kuvattavanaan oli hieman pienempi kuin jos kyseessä olisi ollut entuudestaan täysin tuntematon tyyppi. Kuvauspäiväksi osui ihana aurinkoinen syyspäivä, ja saimme hyödynnettyä ruskan värejä. Emmi oli todella mukava, ja tästä jäi kiva muisto itselle.

X Paluu salille. Viimeisen Tampere-vuoteni aikana hankin salijäsenyyden, ja sain salilla käymiseen ja ryhmäliikuntatunteihin mukavan rutiinin. Siitä lähtien kun kesäkuun alussa muutin Poriin, treenaaminen on ollut epäsäännöllisempää. Ensin oli kesä, töiden aloitus suoraan kiireisen kevään jälkeen, uuteen kotiin asettautuminen ja mökkiviikonloput. Syksyn tullen sain joksikin aikaa taas treenit kunnolla käyntiin, mutta noin kuukauden jälkeen tulin kipeäksi, ja homma vähän tyssäsi siihen. Kävin syksyn aikana myös useammassa eri paikassa treenaamassa, sillä halusin hyödyntää alennuksia ja ilmaisia kokeilujaksoja. Tämä kuitenkin teki treenaamisesta aika rikkonaista. Nyt kun olen taas saamassa liikuntarutiineista kiinni, edessä onkin useamman päivän Tampereen reissu, työkiireitä ja sitten joulu. Mutta se on  elämää se. Nyt oon kuitenkin hankkinut pitkän jäsenyyden, eli kokeilujen jälkeen on löytynyt uusi vakipaikka treeneihin. Vaikka haluaisin liikunnan vähän vielä tiiviimmin osaksi arkeani, niin en ota asiaa kovin vakavasti. Satunnainenkin treenaaminen on parempi kuin ei mitään, ja liikunta on kyllä tuonut kuluneeseen syksyyn monta kertaa niin fyysistä kuin henkistäkin hyvää oloa.

Kuvat Jennin kanssa tehdyiltä iltalenkeiltä.

X Uusi ystävä. Mulla on ollut melkein läpi elämän haasteita/epäonnea kaveri- ja ystävyyssuhteissa, joten oon ollut aivan superfiiliksissä siitä, miten helposti löysin uuden kivan ihmisen elämääni alkukesästä. Löysin Jennin Instagramin kaverihaku-ketjun kautta, ja Poriin muutettuani ollaan käyty muun muassa lenkkeilemässä ja kahvittelemassa. Jenni kuuntelee, pitää kiinni sovituista jutuista ja kyselee mun perään, jos ei olla hetkeen oltu yhteyksissä. Vaikka meillä on vähän erilaiset elämäntilanteet, löydetään usein suht helposti aikaa näkemiselle, ja yhteiset tekemisetkin onnistuvat kätevästi, sillä Jennin työpaikka on lähellä mun kotia. 

X Aikaisin maahan jäänyt lumi. Oon todellakin talvi-ihminen, ja siksi viimeisiin vuosiin verraten aikaisin saapunut lumipeite on tehnyt mut valtavan iloiseksi. Porissa lunta ei aluksi ollut mitenkään kovin paljon, vaan juuri sen verran, että maisema oli valkoinen. Tällä viikolla ulkona on kuitenkin ollut jo aivan mieletön talvikeli, ja ai että mä oon nauttinut siitä. Vielä kun kerkeäisi hiihtämään ja luistelemaan niin kyllä kelpaisi!

Palaamisiin, ja tsemppiä loppuvuoden kiireisiin kaikille!