Sivut

28.9.2018

Q&A - SISKONI VASTAA KYSYMYKSIINNE

Huhhuh mikä viikko takana! Mulla on ollut aivan superkiire mun radiojuttujen kanssa: oon suunnitellut, haastatellut, käsikirjoittanut ja editoinut niitä aamusta iltaan oikeastaan koko viikon. Ainoa poikkeus oli torstaina kun vietin aikaa Anniinan kanssa ja käytiin P.A.Z -myymälän blogi-illassa. Mut voiton puolella ollaan jo. Jee! Jos siis jätetään huomiotta se fakta, että kaikki muut hommat roikkuukin sit tekemättömänä... Viikonlopun tehtävälistalla on paitsi saada kouluhommia tehtyä, myös kuittailla vähän univelkoja ja käydä katsomassa kaverin uutta asuntoa. Nyt takana on mukavat kahdeksan tunnin unet, ja mulla on hyvä energinen fiilis, joten eiköhän tää tehtävälista tästä ala lyhentyä!

Kuulumiset tuli päivitettyä ajan tasalle, joten nyt taitaa olla korkea aika siirtyä näihin kysymyksiin, joita kysyitte mun siskolta pari kuukautta sitten. Yllätys yllätys, että näiden vastausten julkaiseminen "vähän" viivästy, mutta mulla ei oo ollu a) aikaa b) mitään kuvia tähän. Paitsi nyt!! Joten: olkaapa hyvä, tässä vihdoin Annin vastaukset teidän kysymiin juttuihin.



Mikä on Jennyn blogissa parasta?
Jenny on aina pitänyt kirjoittamisesta ja on siinä hyvä. Blogin avulla hän pääsee näyttämään kirjoittamisen lahjojaan muillekin. Jenny on saanut blogin kautta myös uusia ystäviä ja siitä olen tosi iloinen.

Minkä tekemisestä Jenny nauttii eniten?
Jenny nauttii eniten pianonsoitosta/musiikinkuuntelusta, valokuvaamisesta ja bloggaamisesta.

Milloin Jenny ärsyttää sinua?
Jenny ärsyttää minua silloin, jos hän pätee tai jos hän ei ymmärrä, että olen tajunnut jo jonkun asian.

Kuinka paljon vietät aikaa Jennyn kanssa?
Vietän Jennyn kanssa paljon aikaa ja käymme yhdessä esim. lenkillä ja pelaamme wiitä.

Mitä ihailet Jennyssä?
Ihailen Jennyssä sitä, että hän tekee kaiken aina täysillä ja haluaa onnistua asioissa.

Mistä asiasta/asioista riitelette eniten vai onko erimielisyyksiä ollenkaan?
Sanoisin, että erimielisyyksiä meillä on enemmän, mutta varsinaisia riitoja aika harvoin. Jos meillä on erimielisyyksiä, hoidamme ne usein väittelemällä. Jenny on yleensä "oikeassa", joten jos en ole hiljaa väittely voi kestää kauankin.


Hauskin muisto Jennystä?
Hauskoja muistoja on paljon, mutta kerron nyt viimeisimmän joka tuli mieleen.
Olin Jennyn luona Tampereella huhtikuussa ja kävimme kylpylässä uimassa. Sen jälkeen menimme linja-auto-pysäkille odottamaan. Ulkona oli hieno taivas ja halusin mennä ottamaan kuvan vähän kauempaa. Kysyin Jennyltä, ehdinkö ennen, kuin linja-auto tulee? Jenny vastasi, että ehdin. Lähdin kävelemään ja Jenny jäi pysäkille odottamaan (??!!).
 Halusin tietystä kohtaa kuvan ja sinne olikin vähän pitempi matka, kuin olin ajattellut. Kuvan otettuani olin varma, että linja-auto tulee kohta ja lähdin juoksemaan takaisin... Sieltä se sitten tulikin. Ajattelin, onkohan Jenny kyydissä, mutta ei ollut, vaan raahusti minua vastaan.
 Hauskaa tässä on siis se, että minun takanani oli linja-auto-pysäkki, johon olisimme voineet mennä yhdessä. Jostain syystä Jenny jäi kuitenkin odottamaan edeltävälle pysäkille. Kaiken lisäksi kuva, jonka otin ei edes ollut kovin hyvä. En tiedä onko tää muista edes hauskaa, mutta meitä ainakin naurattaa.

Mikä on mieleenpainuvin kokemus mitä yhdessä olette tehneet (esim. bändin keikka tms.)?
Olen miettinyt tätä kysymystä nyt kauimmin, koska teemme paljon asioita yhdessä, mutta ei ole vain yhtä tiettyä, joka olisi mieleenpainuvin. Jos puhutaan keikoista, Cheekin olemme nähneet yhdessä ainakin useamman kerran ja hänen keikoillaan meillä on aina todella hauskaa ja keikat ovat muutenkin parhaita.
 Vastaan ehkä vähän kysymyksen vierestä, mutta mökillä olemme käyneet lapsista asti ja odotan ainakin joka vuosi sitä, että kesä tulee ja pääsen Jennyn kanssa taas mökille. Emme käy kumpikaan esim. elokuvissa kovin usein, joten nytkin olemme sopineet, että menemme katsomaan yhdessä Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset, kun se tulee elokuviin.

Onko Jennyllä sanontoja tai hokemia mitä hän toistelee tietämättään, jotka ärsyttävät/huvittavat?
Olen oikeastaan meistä se, kenellä tällaisia on. Jennyllä ei niinkään, tai ainakaan ei tule mieleen.

Lempiruoka/juoma/jälkkäri?
Jennyn pitää ainakin paljon täytetyistä paprikoista ja valkosipuliperunoista, lempijuoma on varmaan vesi. Jennylle kelpaisi kyllä monet jälkiruoat, mutta esim. joku missä on suklaata tai jäätelöä olisi varmasti Jennyn mieleen.


Ihanaa lauantaita teille, toivottavasti ehditte rentoutua ja latailla akkuja! Itselläni saattaa edellä mainittu jäädä kyllä haaveeksi, mutta ehkä sit ens viikonloppuna ;)

24.9.2018

SOPIVASTI ONNELLINEN + 15 HYMYILYTTÄVÄÄ JUTTUA

Hyvät maanantai-illat teille kaikille! Tamperearki on kesän jäljiltä pyörähtänyt kunnolla käyntiin. Välillä on tullut oltua yliopistolla pitkiä päiviä, toisinaan taas tehtyä hommia kotoa käsin. Varsinkin ensimmäistä viikkoa tahdittivat uudet opiskelijat, ja tuutorina oon kyllä elänyt vähän niin kuin uutta fuksivuotta nämä ensimmäiset viikot. Vaikka välillä on ollut tosi kiire ja pientä stressiäkin ilmassa, mä oon onnellinen. Arjen jutut tuntuu pääsääntöisesti kivalta, ja esim. jotkut tylsät kurssit jaksaa sen voimalla, että saa samaan aikaan työstää omia radiojuttuja radiojournalismin kurssilla. Yleisfiilis on myös aivan eri tasolla kuin kesällä. Se johtuu loppujen lopuksi aika pienistä jutuista: siitä et pääsee säännöllisesti juttelemaan ihmisten kanssa, saa apua ja vertaistukea lähes aina kun tarvii, saa opiskella omalta tuntuvia juttuja, joku voi joskus pyytää syömään, kahville tai muuta vastaavaa... Aattelinkin vielä tän kuulumispäivityksen päätteeksi tehdä ihan konkreettisen listan viime aikoina hymyilyttäneistä jutuista.



lautapeli-ilta
onnistuneet fuksiaiset
syysloman suunnitelmat
hyvät löydöt, joita esittelin täällä
erään lauantai-illan herkuksi ostettu pätkisjäätelö
viimeinen mökkiviikonloppu tämän vuoden puolella
kahvitteluhetki Helin kanssa kesken kiireisen päivän
Snäkkiapproon ja Hämeenkadun Approon napatut liput
Oon menossa torstaina elämäni ekaa kertaa blogi-iltaan, jee!
Unipoli Sportilla on nykyään attackia ja combattia, ihan best!!
Annin kanssa tehty haastattelu mun yhtä tulevaa radiojuttua varten
Tieto siitä, että pystyn tekemään kaikki radiojutut kuulolaitteistani huolimatta.
Suvi Teräsniskan konsertti, jonne suunnataan ystäväni Ullan kanssa lokakuussa.
Ne illat, jolloin on ehtinyt syödä rauhassa iltapalaa ja katsoa Masterchef Australiaa.
Se, että yliopistolta saa opiskelijahintaan hyvää pizzaa. Tää ilahdutti erityisesti syyskuun haalaribileiden jälkeisenä päivänä.



Seuraavaksi ois vuorossa radiojutun käsikirjoituksen pyörittelyä, koska huomenna odottaa editointi. Tänä iltana aattelin ehtiä myös tekemään vähän selkeämmän to do -listan loppuperiodin ajalle noiden neljän sekavan pikkulapun ja lukuisien kalenterimerkintöjen tilalle. Onneksi huomenna on vähän myöhäisempi herätys niin hommiakin voi jatkaa pidempään. Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin? 

12.9.2018

SUMMER BUCKET LIST - MITÄ TEIN, MITÄ EN?

Kesä 2018 oli monelle unelmien täyttymys niin säiden puolesta kuin muutenkin. Mulle se ei sitä ollut, mutta se on ihan fine. Aina ei voi olla parasta ikinä tai edes kivaa, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Vaikka mun kesä ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, halusin kuitenkin vielä kerran palata siihen käymällä läpi kesän alussa laatimani bucket listin. Mitä listalta tuli tehtyä, mitä puolestaan ei? Se selviää än-yy-tee nyt!

Kesällä 2018 halusin...

...lukea 20 kirjaa Ihan kahtakymmentä en saanut luettua, mutta aika lähelle kuitenkin pääsin, sillä luettujen kirjojen saldoksi tuli 15. Paras uusi kirjatuttavuus oli ehdottomasti Kate Mortonin Talo järven rannalla. Sen lisäksi luin esimerkiksi Hobitin ja Taru sormusten herrasta toistamiseen läpi.
...kuvata ainakin 500 kesäkuvaa Kesäisiä kuvia löytyi vähän enemmänkin kuin tuo 500, vaikka esimerkiksi auringonlaskujen kuvaaminen jäi lähes kokonaan. Toisaalta taas esimerkiksi Turun reissulla tuli kuvattua useammankin päivän edestä.
...pyöräillä yhteensä 300 kilometriä Pyöräilykilometrien saldoksi tuli loppujen lopuksi kesä-elokuulta 115,24 km, ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen tähän. Toukokuu ei ollut laskuissa mukana, mutta silloin innostuin tekemään kahdesti oikein pidemmän lenkin: toinen about 15km ja toinen peräti 22km.
...suorittaa kesäopintoina ainakin yhden kurssin Check! Suoritin pois alta juurikin sen tavoitteena olleen yhden kurssin, joka oli roikkunut puolivalmiina luvattoman kauan. 
...lähettää paikallislehteen lukijan kuvan jokaiselta kesäkuukaudelta Tääkin tuli tehtyä! Tästä on hyvää vauhtia muodostumassa pieni joka kesä toistuva perinne. 


...olla töissä  Paljoa muuta sitä ei sitten ehtinyt tekemäänkään. Oon silti tyytyväinen siitä, että sain kuin sainkin lopulta töitä. Nyt voi hyvillä mielin keskittyä opiskeluun, kun on vähän rahaa säästössä.
...pitää piknikkejä Tulihan näitä muutama kesän aikana pidettyä. Parhaat piknikit olivat kuitenkin jo toukokuun puolella: vostok-ystävien kanssa vappuna ja serkun, siskon sekä siskon parhaan kaverin kanssa Hatanpään arboretumissa toukokuun lopulla.
...muuttaa blogin ulkoasua Ei, ei vieläkään. Mä-sivun sain sentään lisättyä yläpalkkiin ja sen seuraksi pitäisi ilmestyä tässä piakkoin muutama muukin sivu.
...käydä jossakin uudessa paikassa En käynyt kuin vanhoissa ja tutuissa. 
...lähettää edes muutaman postcrossingkortin maailmalle Kaksi taisin lopulta lähettää. Ottaen huomioon sen, miten alhaalla motivaatio ja jaksaminen lähes kaikkien juttujen suhteen oli, tämä on ihan mainitsemisen arvoinen saavutus.


...syödä paljon marjoja Tämä meni vähän ohi, ja nyt kyllä harmittaa. Onneksi sentään pakkasesta löytyy näitä luonnon superfoodeja koko syksyksi ja talveksi ja toivottavasti riittää vielä keväällekin. 
...täyttää mun journalismivihkoa En oikein tiedä, pitäisikö tämä kohta laskea tehdyksi vai ei. Aloitin tuota vihkoa kyllä, ja suunnittelin sinne vaikka mitä sisältöä. Käytännön toteutus vain jäi ihan muutamaan sivuun. Kiinnostaisiko teitä muuten päästä kurkkaamaan tuota vihkoa tarkemmin tässä jossain kohtaa?
...kokata tai leipoa jotain, mitä en oo ennen kokeillut Eipä tullut kokeiltua uusia reseptejäkään, mutta ehkä voin siirtää tämän suoraan syksyn listalle.
...ostaa jonkun kivan paidan (tai vaikka useammankin) syksylle Oon ihan yllättynyt, että löysin kesäkuukausina useammankin kivan ja tarvitsemani vaatteen. Ehkä nyt alkaa vihdoin taas olemaan muodissa jotain munkin mieleen olevaa, tai sitten kyse on yksinkertaisesti siitä, että olen pakottanut itseni hieman useammin koluamaan kauppoja. Nyt mulla on esimerkiksi vihdoinkin kunnon syystakki, jee!
...kirjoittaa blogipostausten lisäksi kolumnin ja novellin, ehkä useampiakin Haaveilin tästä keväällä, mutta kesällä ei vaan ollut fiilistä. Ehkä otan nyt syksylle uudelleen tavoitteeksi sen, että kirjoittaisin enemmän. Ei sen aina tarvitsisi edes olla paljoa. Muutama rivikin päivässä varmasti auttaisi säilyttämään kirjoitusrutiinia.


...tehdä käsitöitä Syytän tämän toteutumattomuudesta osittain ennätyshelteitä, osittain taas sitä jo monesti mainittua epämotivoitunutta ja alavireistä fiilistä. 
...käydä Ahlströmin alueella Kävin alueella kovan suunnittelun päätteeksi, mutta visiitti jäi valitettavan lyhyeksi.
...muokata ja päivittää porfolioblogiani Eipä tätäkään sitten tullut loppujen lopuksi tehtyä. Harjoitteluhakuihin mennessä homman pitää olla kuitenkin kunnossa, joten enköhän mä jonain vapaapäivänä tartu tuumasta toimeen.
...syödä jätskikiskajätskin kolmesti kesän aikana Niukasti jäätiin alle tämän, sillä kiskajäde tuli syötyä kahdesti kesäkuukausina.
...harjoitella henkilökuvausta ja muutenkin haastaa itseäni kuvaamisessa Valokuvausinto oli muun innon tavoin karkuteillä, joten haaveeksi jäi tämäkin. Onneksi kuvata voi kaikkina vuodenaikoina, vaikkakin iltojen pimentyessä se vaatii vähän enemmän järjestelyä.


Kokonaisuudessaan voisin todeta, että tiettyjen juttujen (tän listan ulkopuolellakin) tekemättömyys/toteutumattomuus jäi hieman harmittamaan. Oon kuitenkin kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen, että tein sitä, mikä kulloinkin tuntui oikealta. Monille jutuille on kuitenkin uusia mahdollisuuksia, ja syksylle on jo nyt ainakin tuplaten kaikkea kivaa tiedossa verrattuna kesään. Joskus elämä ei anna parastaan, mutta niitäkin hetkiä tarvitaan, sillä sitten ne kivat asiat tuntuvatkin entistä mukavammilta. Millainen sun kesä oli?

10.9.2018

365 KUVAA - ELOKUU

Ennen kuin siirrytään kokonaan syysjuttuihin, mulla olisi vielä muutama kesään liittyvä postaus julkaistavana. Tämä kooste elokuun haastekuvista on niistä toinen. Yleensä kuvaan kesällä enemmän ja olen inspiroituneempi, mutta tänä vuonna syksyn lähetessä kuvausinspiraatio on laskemisen sijaan kohonnut! Uskon tämän johtuvan paitsi maisemanvaihdoksesta Tampereelle, myös siitä, että arjessani tapahtuu jälleen rutkasti enemmän asioita. Niin tai näin, toivotan kaiken palanneen inspiraation ilomielin tervetulleeksi takaisin. Silti oon myös sen verran jääräpää, että kun kerran jonkun haasteen otan vastaan tai aloitan, jatkan sitä sitten myös loppuun asti - oli inspistä tai ei. Nyt kuitenkin kuvakoosteen pariin ;)


Luin loppukesästä sekä Hobitin että Taru sormusten herrasta toistamiseen. Edelleen oon myös samaa mieltä kuin ensimmäisellä lukukerralla silloin pari vuotta sitten: ihan mieletön tarina!


Suunnittelin jo alkukesästä kuvaavani pisaroita sateisen päivän osuessa kohdalle. Sateita ei sitten tullutkaan ihan sillä tahdilla kuin yleensä, joten pisarakuvatkin jäivät elokuulle.


Vakkarityökampaukseni oli joko tämä tai vaihtoehtoisesti ranskalaiset letit. Ensi kesänä harjoittelussa kampausvalikoima on ehkä hieman laajempi.


Kesän auringonlaskukuvat voi tän vuoden osalta laskea yhden käden sormilla, mutta tässä kuitenkin yksi. Iltataivas on vaan niin nätti, että sen kuvaamiseen ei kai kyllästy koskaan.


Löysin kesällä ääniviestien hienouden. Välillä olisi tehnyt hirveästi mieli höpötellä kaverin kanssa, ja tämähän on oikein kelpo korvike face to face -keskustelulle.


Kuvasin siskolle antamani ylioppilaslahjan toisen puoliskon. Ja kyllä, hän sai toisen osan lahjastaan vasta elokuussa. Selitys ei tosin ole saamattomuuteni, vaan se, että verkkokauppojen kanssa oli erinäisiä ongelmia, joiden selvittely vei pari kuukautta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja onneksi sentään lahjaani myös kuulunut muumimuki oli hieman helpommin hankittavissa.


En ole varmaan ikinä elämässäni odottanut niin paljon koulun alkua kuin tänä syksynä. Siksi suunnittelin ensimmäisen päivän asunkin jo hyvissä ajoin. Tuutoreilla pukukoodina olivat haalarit, joten pitikin miettiä vain yläosa niiden kaveriksi.


Rakastan lauta- ja korttipelejä, ja olinkin ihan superinnoissani kun jo ekan päivän päätteeksi pääsi pelailemaan.


Elokuussa lähetin myös muutaman postcrossingkortin maailmalle, ja loppukuusta postilaatikossani odottikin sen myötä kahtena aamuna iloinen yllätys.

5.9.2018

SYKSYISIÄ OSTOKSIA

Yleensä kun käyn kaupoilla lähden kotiin niin, että oon hankkinut hyvällä tuurilla puolet siitä, mitä olin hakemassa. Keräilen aktiivisesti kyllä aina listaa kun jotain loppuu tai hajoaa, mutta uusien juttujen hankkiminen on helpommin sanottu kuin tehty. Sunnuntai oli kuitenkin se säännön vahvistava poikkeus, ja tein vaikka mitä löytöjä. Ostospostaukset eivät ole mun blogissa tavallisin näky, mutta tällä kertaa halusin näyttää teillekin mitä kaikkea tuli hankittua vaatekaappiin ja sisustukseen. Asiaan siis!


T-paita / Monki / 10e

Vielä kesän alussa mulla oli joku kolme T-paitaa, joita kehtasin julkisesti käyttää. Kesän aikana onnistuin löytämään kuitenkin pari lisää, esimerkiksi ihan perus mustan teepparin, millaista en oo ikinä ennen omistanut!? Tämä keltaraitainen Monkin paita viimeisteli mun T-paitakokoelman, ja nyt on vihdoin ainakin yhdellä vaatekaapin hyllyllä riittävästi täytettä.


ohut neule / Monki / 20e

Näistä kahdesta paidasta voikin päätellä mun uusimman väri-ihastuksen :D Joskus viitisen vuotta sitten olisin sanonut keltaiselle ehdottoman ein, mutta nyt se kuuluu lemppareihin samoin kuin oranssi.


puulaatikko / Granit / 22,90e

Mulla oli tv-tason alla tyhjää tilaa, ja olin jo pidemmän aikaa suunnitellut siihen jonkinlaista puulaatikkoa lisäsäilytystilaksi. Heti Granitin liikkeeseen sisään astuessani huomioni kiinnittyikin tähän laatikkoon, joka näytti juuri sopivan kokoiselta. Kotiin päästessäni totesin tämän just täydelliseksi suunnittelemaani kohtaan.


mustat korit / H&M home / pieni 8e, iso 10e (club-alennus 5% --> maksettavaa jäi 9,50e)

Oon kaipaillut myös lisää säilytyskoreja, ja blogeissa ja instagramissa oon monesti ihaillut näitä rautalankaversioita. Kun löysin näitä H&M homesta, ei tarvinnut kyllä kauan miettiä ostopäätöstä. Vielä nää on tyhjillään, sillä mulla on edelleen täällä asunnossani järjestely hieman kesken Porissa vietetyn kesän jäljiltä. 


paperipussi / Gide / 11,50e

Kesällä sain idean paperipussista, johon voisin kerätä paperiroskat. Halusin kuitenkin sen olevan ulkonäöltään kiva ja sisustukseen sopiva, joten homma ei ollutkaan niin helppo kuin olisi voinut kuvitella. Aluksi mietin vähän, että oonko tosissani pulittamassa pussista yli kympin, mutta loppujen lopuksi elämäni hintavin pussi lähti kuitenkin mukaan. 


pitkävartiset syyskengät / Skopunkten / 54,90e

Mulla on oikeesti maailman huonoin tuuri kenkien suhteen, sillä edes lähes satasen kengät eivät tunnu kestävän mun käytössä vuotta pidempään. Hyviä kestävyydeltään ovat mun kokemuksen mukaan olleet ainoastaan adidaksen kengät ja converset. Halusin kuitenkin jotkut "oikeat syyskengät", ja päädyin Skopunktenille, joka on niitä harvoja kenkäkauppoja, joista mun vaativaan makuun löytyy jotain. Sovittelinkin siellä joku seitsemän paria erilaisia saapikkaita ja nilkkureita, kunnes päädyin näihin.


loaferit / Skopunkten / 39,90e (halvemmat 2:sta -50% --> maksettavaa jäi 19,95e)

Skopunktenilla on kivoja tarjouksia, jos ostaa useammat kengät, joten mä päädyin hankkimaan syyskenkieni kaveriksi myös oranssien haalareideni kanssa sopivat loaferit. Luulen näille löytyvän haalaripäivien lisäksi käyttöä kyllä muutenkin, koska nää on niin mun tyyliset!

Miltä mun syysostokset näyttää? Entä mitä on sun syksyn ostoslistalla?

1.9.2018

BT - MIKSI BLOGGAAN?

Moikkamoi! Syyskuu on täällä ja niin on myös uusi tiimipostaus. Muutoksen tuulet puhaltavat syksyn myötä blogitiimissäkin, sillä joukkomme on kasvanut kolmella uudella jäsenellä. Toivotetaan siis tervetulleiksi ihanat Enni, Elli ja Ilona ❤ Tällä kertaa halusimme paitsi esitellä uudet jäsenemme, myös avata blogihistoriaamme. Siksi päädyimmekin jakamaan tarinat blogiemme takaa: miten päädyimme blogimaailmaan, miksi avaamme kirjoituskentät uudelleen ja uudelleen, mikä bloggaamisessa on se the juttu... Kaikki tämä ja vähän muutakin selviää tästä postauksesta, joten eiköhän mennä asiaan.



Tarina mun blogin aloittamisesta on tullut joskus täällä mainittuakin, mutta muistutukseksi (ja jos joku ei ole tätä vielä kuullut): kaikki alkoi mun siskon sanoista lähes viisi vuotta sitten. "Bloggaaminen voisi sopia sulle." Kipinä roihahti liekkiin ensimmäisen puolen vuoden aikana, eikä se ole toistaiseksi osoittanut sammumisen merkkejä. Joitakin taukoja näihin vuosiin on toki mahtunut, mutta esimerkiksi kirjoitusten aikana tein postauksia etukäteen, ja ajastin niitä sille ajalle, jonka vietin nenä kiinni kirjoissa. Miksi bloggaaminen sitten on just mun juttu? Mikä saa mut raivaamaan kalenterista vuosi toisensa perään tilaa just tälle harrastukselle?


Mun suurin motivaation lähde bloggaamiseen on rakkaus kirjoittamiseen ja tarinoihin. Ala-asteen parhaita tunteja olivat mun mielestä ne äikäntunnit, joilla kirjoitettiin aineita. Lisäksi odotin innolla lukutunteja, joilla sai uppoutua valitsemansa kirjan maailmaan. Vapaa-ajallakin tartuin useasti kirjoihin tai kynään ja paperiin. Pidin päiväkirjaa useita vuosia, kirjoitin fiktiivisiä novelleja sekä runoja... Myöhemmin lukuvuoden alkaessa tuli vakiintuneeksi tavaksi ostaa paperikalenteri. Kalenteria käytin aluksi ihan siinä perinteisessä tarkoituksessaan, mutta kun päiväkirjojen aika tuli päätökseensä, ryhdyin lisäilemään kalenterin sivuille pieniä muistoja - ikään kuin korvatakseni päiväkirjojen jättämää aukkoa. Kun ikää tuli lisää, luettujen kirjojen määrä väheni ja päiväkirjat jäivät: ei vain ollut enää samalla tavalla aikaa. Jotain kuitenkin kertoo se, että lukiossa äidinkielen kurssien pakollinen luettava kirja per kurssi sai mut hampaiden kiristelyn sijaan hymyilemään. Useimmiten sai valita suhteellisen vapaasti mielenkiintoista luettavaa ja oli pakko (lue: sai) järjestää tarinaan syventymiseen myös aikaa.


Momentsin alkuaikoina valokuvausintoni oli vasta nostamassa päätään. Blogin perustaminen kuitenkin antoi kuvaamiselle lisäboostia, ja mitä enemmän kuvasin, sitä enemmän innostuin. Pian oltiinkin edetty siihen pisteeseen, että googlettelin valokuvausvinkkejä ja etsin tietoa siitä, mikä olisi paras järjestelmäkamera aloittelijalle. Mulla oli bloggaamisen lisäksi toinenkin uusi harrastus: kuvaaminen. Aluksi valokuvaaminen painottui mulla vahvasti arkisiin juttuihin. Pikku hiljaa kuitenkin kokeilin uusia juttuja ja laajensin osaamistani. Suurin kehitys onkin tapahtunut vasta parina edellisenä vuonna. Journalistiikan opinnotkin ovat antaneet muutaman näkökulman lisää, ja edelleen olen myös kiinnostunut uuden opettelemisesta kameran kanssa. Joskus kuvat tuntuvat vain junnaavan paikoillaan, ja silloin vertailenkin yleensä otoksia parin vuoden takaa. Kyllä sitä kehitystä vain aina tulee, vaikkakin pienin askelin.



Blogin perustaessani en vielä ajatellut, että voisin kirjoituksillani vaikuttaa jonkun elämään tai tarjota vertaistukea. Nykyään koen kuitenkin tosi tärkeänä myös tämänkaltaiset asiat. Mä voin valottaa mun opiskeluja ja taustoja, ja jos edes yksi ihminen hyötyy siitä, se on vaivan arvoista. Oli sattumien summa, että mä kuulin journalistiikan opinnoista. Mä voin nyt vaikuttaa siihen, että kiinnostuneet löytävät googlatessaan aiheesta jotain. Mä voin myös kertoa yksinäisyydestä sekä peloista ja niiden voittamisesta. Enää mä en häpeä, ja mä uskallan kirjoittaa siitä, mistä haluan. Kaikkein suurimman nautinnon mä saankin juuri siitä, jos uskallan jakaa jotain pintaa syvemmältä. Sellaista, jolla on oikeasti merkitystä. Jokaisen postauksen ei kuitenkaan tarvitse olla supermerkittävä. Joskus on vaan parasta saada jakaa ihania pieniä juttuja, vastata hauskoihin kysymyksiin tai jakaa kuulumisia ja onnistuneita kuvia. Paras asia bloggaamisessa on, että Moments on mun oma projekti, joka saa rönsyillä siihen suuntaan kuin kulloinkin hyvältä tuntuu.


Moments on mulle yhtä kuin luovuutta, oma pieni vaikuttamiskanava sekä mahdollisuus saada ja antaa vertaistukea. Blogin kautta olen saanut kunnian tutustua kouralliseen ihania ihmisiä. Olen perustanut blogitiimin ja toteuttanut blogijoulukalenterin. Olen kirjoittanut itsetunnosta, kateudesta ja rohkeudesta. Olen kirjoittanut myös avoimesta yliopistosta, keikoista ja Lapista. Olen jakanut blogivinkkejä ja keinoja innostua marraskuusta. Olen myös kertonut 100 pientä lemppariasiaani elämässä. Bloggaan, koska se mahdollistaa kaiken tämän ja antaa niin paljon 💕

Käy lukemassa myös toisten tiimiläisten postaukset seuraavista linkeistä: Anniina / Heli / Sini / Krista / Elli / Enni / Ilona 
.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }