Sivut

31.12.2020

VUOSI 2020 PÄHKINÄNKUORESSA - KOLME SYKÄHDYTTÄVINTÄ HETKEÄ, MAUKKAINTA RUOKAA, KUUNNELLUINTA KAPPALETTA, ONNISTUMISTA...

Hyvää vuoden viimeistä päivää!

Vuosi 2020 on ollut noin niin kuin yleisesti aikamoinen. Henkilökohtaisella tasolla viimeiset 12 kuukautta eivät ole olleet surkeimpia ikinä, mutta en muistele niitä kokonaisuutena hirveän ilollakaan. Tältä vuodelta kertyi kuvia melko epätasaisesti, ja halusin muutenkin kokeilla hieman erilaista vuosikoostetta, joten päädyin nostamaan esiin vuodelta 2020 mieleen jääneitä asioita erilaisista kategorioista. Kuvitukseksi kaivoin arkistosta satunnaisia kuvia, joita on tänä vuonna tallentunut kameran muistikortille.



sykähdyttäneitä hetkiä

 
- Kun astuimme siskoni kanssa ulos junasta maaliskuussa Rovaniemellä. Olimme matkalla Leville, ja viileä pakkasilma nipisteli poskipäitä ja sormia. Tuuli sai lumen pyörteilemään, taivas oli syvän sininen ja edessä oli viikko talvesta nauttimista.

- Vietin heinäkuista päivää Yyterissä ystäväni kanssa. Puhuimme, söimme eväitä ja nautimme aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä. Vaikka se oli aivan ihanaa, kaikkea sävytti voimistuva haikeus. Emme näkisi tämän päivän jälkeen useisiin kuukausiin. Päivän mieleenpainuvin hetki oli kuitenkin illalla, kun pyöräilin yksinäni peltojen keskellä auringon laskiessa. Hengitin kesäyön huumaavaa tuoksua, tunsin kiitollisuutta ja yritin painaa jokaisen yksityiskohdan siltä päivältä mieleeni. Kun olisi vaikeaa, haluaisin muistaa juuri sen, mitä sinä päivänä koin.

- Vietin kesällä viikonlopun Tampereella. Sen aikana pidimme piknikin kaverini kanssa, mutta edeltävän päivän vietin omassa seurassani. Pyöräilin illalla Tampereen keskustassa, kävin yksin ravintolassa syömässä ja kävelin Laukontorin ympäristössä. Oli vapaa olo, helppo hengittää. Kun ihailin sateen jälkeen kirkastunutta maisemaa Ratinanrannassa, tunsin itseni voimakkaaksi. Selviäisin yksinkin vaikka mistä, enkä tarvitsisi ympärilleni ketään, joka ei välitä aidosti.




juttuja joista olen ylpeä


Kesällä 2020 olin toista kertaa Satakunnan Kansassa kesätoimittajana. Vuoden mittaan olen tehnyt siellä vuoroja muutenkin, jokaisena kuukautena ainakin muutaman. Yksi alla olevista jutuista oli tilastojenkin valossa suosituimpia töissä tänä vuonna tekemiäni, mutta se ei ollut tässä kohtaa valintaperuste, vaan puhtaasti se, mihin itse olin tyytyväisin. Makramee-aiheinen juttu nousi yhdeksi suosikikseni, koska idea siitä oli omani, ja haastateltava ilmeisesti luotti minuun, koska kertoi henkilökohtaisiakin asioita. Juttu mattopesulayrittäjistä taas onnistui mielestäni erityisen hyvin tarinallisesti, ja olin tekstiin todella tyytyväinen, mitä ei kovin usein tapahdu. Hyväntekijät-juttukokonaisuus oli puolestaan ensimmäinen isompi useamman jutun sisältävä kokonaisuus, josta olin päävastuussa. Siihen sisältyi linkittämieni neljän artikkelin lisäksi vielä yksi toisen toimittajan kirjoittama juttu. Prosessi oli opettavainen ja kasvatti ammatillista itseluottamustani.



- Hyväntekijät-juttukokonaisuus









onnistumisia


- Kirjoitin töissä ensimmäiset pääkirjoitukseni.
- Valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi. 
- Kävin kesällä Raumalla monen vuoden suunnittelun ja haaveilun jälkeen.

kirjoja jotka jäivät mieleen


- Veitola: Maria Veitola
- Auschwitzin tatuoija: Heather Morris
- Kiira - Ehjäksi särkynyt: Jere Nurminen 



vuoden luetuimmat postaukset


Tähän kohtaan otin mukaan vain tänä vuonna julkaistut postaukset. Luetuimpien postausten joukkoon oli kuitenkin noussut vanhempaakin sisältöä, esimerkiksi asunnonesittelypostaus syksyltä 2017 ja äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin jakamani vinkit, jotka olen julkaissut vuoden 2017 helmikuussa.

- Koutalaen portaat ja tunturitie / näyttökertoja 436
- 12 tavoitetta vuodelle 2020 / näyttökertoja 112
- Kandiurakka ohi / näyttökertoja 81

näitä en jää kaipaamaan


- yksinäisyys
- huoli vakavasti sairastuneesta ystävästä
- täysin vuorovaikutuksettomasti järjestetty etäopiskelu



Spotifyn kuunnelluimmat kappaleet 2020


1) Sä saat mut palasiksi: Stereo feat. Samu Haber
2) Thank You for Everything: Sunrise Avenue
3) Beautiful: Sunrise Avenue

maukkaita ruokia


Tätä kohtaa pohtiessani tuntui, että olen unohtanut kaikki lempiruokani, mutta ainakin nämä ruuat olivat mieleeni tänä vuonna.

- savulohipyttipannu
- beanit-täytteiset tortillat
- tomaattinen nyhtökauralasagne





asioita joita tein tai koin ensimmäistä kertaa


- Tilasin ruokaa Woltilla.
- Osallistuin opetukseen Zoomissa.
- Olin töissä ja sain palkkaa vuoden jokaisena kuukautena.

ihania kokemuksia


- kesäreissu Raumalle serkun kanssa
- työpaikan "pikkujoulut" helmikuun alussa
- Kun kaverini Krista yökyläili mun luona Tampereella ystävänpäiväviikonloppuna.


Mitä sinulle jäi mieleen vuodesta 2020? Olisi ihanaa lukea muidenkin kokemuksia, joten kopioi kategoriat omaan blogiisi tai vastaa muutamaan kohtaan kommenteissa.

30.12.2020

VUODEN 2020 TAVOITTEET - MITEN MENI?

Näin vuoden loppua kohti  mentäessä ainakin itselleni käy usein niin, että en enää muista, mitä olen alkuvuodesta ajatellut. Olen unohtanut lähes kokonaan esimerkiksi sen, mitä tavoitteita asetin tälle vuodelle. Ajattelinkin palautella tavoitelistan vuosimallia 2020 mieleeni tämän postauksen avulla ja käydä kanssanne läpi, mitkä asettamistani tavoitteista toteutuivat ja mitkä eivät.


"Ikuisuusprojektit kuntoon. Haluaisin saada muutamaa ikuisuusprojektia eteenpäin eli 1) siivota kaappeja ja laatikoita sekä hankkiutua turhasta tavarasta eroon 2) kirjoittaa sekalaisilla lapuilla olevat ja puhelimen kansioihin hukkuneet reseptit muistiin samaan paikkaan ja 3) siirtää kameran ja puhelimen kuvat ulkoiseen muistiin & varmuuskopioida ne."

Yritys hyvä kymmenen, haha. Näitä kaikkia projekteja tuli aloitettua ja jonkin verran edistettyäkin, mutta en kyllä päässyt missään edes puoleen väliin. Aloittaminen on tunnetusti se vaikein askel, joten tästä on hyvä jatkaa. 

"Enemmän kirjoja. Aion osallistua Helmet-lukuhaasteeseen, jossa on tavoitteena lukea vuoden aikana 50 erilaista kirjaa, kuten sellainen jossa rikotaan lakia ja sellainen, joka kertoo tulevaisuudesta. En usko ehtiväni lukemaan näin montaa kirjaa, mutta ajattelin kuitenkin kirjastoreissuilla kaivaa lukuhaastelistan esiin, ja valita lainattavani sen pohjalta. Sitä paitsi kuka tietää, jos yllätänkin itseni ja ehdin lukea vaikkapa 20 kirjaa. Se olisi ihan mahtavaa! Alkuvuosi on ainakin ollut lukemisen kannalta ihan positiivinen, sillä vuoden toinen kirja on tällä hetkellä puolivälissä."

Luin tänä vuonna kymmenen kirjaa. En siis lukenut enempää kuin aikaisemmin (vaan hieman vähemmän kuin viime vuosina keskimäärin), mutta ainakin lukemissani kirjoissa oli runsaammin vaihtelua kuin muutamina edellisinä vuosina. Vaikka olisin yrittänyt kovemmin, en usko, että olisin saanut kahlattua läpi kovin montaa kirjaa enempää. Toisaalta en edes haluaisi väkisin yrittää lukea mahdollisimman paljon ja nopeasti, koska lukeminen on mulle ennen kaikkea tapa rentoutua. Tänä vuonna kirjoitin muun muassa kandidaatintutkielman ja tein enemmän töitä kuin koskaan aiemmin, mikä väistämättä näkyy luettujen kirjojen saldossa.


"Postcrossing-kortteja maailmalle. Lukioaikoina lähetin kortteja ulkomaille säännöllisesti tämän kansainvälisen korttiringin kautta. Sittemmin tahti on hiipunut koko ajan, vaikka kirjoittaminen ja korttien valitseminen on mun mielestä hurjan rentouttavaa ja kivaa. Tänä vuonna haluaisin herättää tämän(kin) harrastuksen henkiin, ja lähettää kaikkina vuodenaikoina ainakin yhden kortin. Se on sopivan matalan kynnyksen tavoite."

Vähän hävettää myöntää, mutta piti oikein käydä tarkistamassa, olenko  lähettänyt koko vuoden aikana kuin yhden postcrossingkortin... Tarkistamalla selvisi, että ei tänä vuonna lähetettyjen korttien määrä ihan tuohon yhteen sentään jäänyt, vaan maailmalle lähti 4 korttia. Olen ihan tyytyväinen tuohon lukuun, sillä haluan pitää postcrossigin(kin) kivana harrastuksena, johon uppoudun silloin, kun ehdin.

"Aktiivisempi blogi. Tämän toteutumiseen ei vaadita ihmeitä, sillä vuosi 2019 oli blogihistoriani epäaktiivisin. Mulla on tällä hetkellä hurjasti ideoita blogijuttuihin, ja nyt alkuvuodesta niiden toteuttamiseen pitäisi vihdoin olla myös aikaa - tätä on odotettu!"

Blogi on elossa edelleen, ja se on pääasia. Ilokseni kuitenkin totesin tilastoista, että olen onnistunut kirjoittamaan ja julkaisemaan muutaman postauksen enenmmän kuin viime vuonna. Jospa postausmäärä kehittyisi tähän suuntaan myös vuonna 2021... Kova yritys ainakin on, sillä tänä vuonnakaan en ehtinyt toteuttaa täällä ihan kaikkea, mitä olisin halunnut.

"Uusia ruokia testiin. Viime vuoden aikana innostuin toden teolla kokkaamisesta. Ihan kaikkea mielessäni ollutta en ehtinyt kokeilla, vaan muutamia reseptejä jäi testattavaksi tällekin vuodelle. Ruokakokeilut siis jatkukoon!"

Muutamaa uutta ruokaa tuli testattua tänäkin vuonna. Lemppari ruokakokeilu vuonna 2020 oli ehkä savulohipyttipannu, jota kokkasin soveltamalla tätä Marian reseptiä.

"Viime vuotta enemmän ryhmäliikuntatunteja. Olen asettanut tämän tavoitteeksi jo monena vuonna ja onnistunutkin tässä ajoittain. Lupaava liikuntatahti on kuitenkin aina ennemmin tai myöhemmin hiipunut kiireiden, sairastelun tai yleisen jaksamattomuuden vuoksi. Aika näyttää miten tänä vuonna käy, mutta aion ainakin yrittää ryhmäliikuntatuntien lisäämistä arkeeni aiempaa määrätietoisemmin."

Korona esti tämän kyllä aika tehokkaasti. Onneksi pääsin jossain määrin kotitreenien makuun, eivätkä vuoden liikuntasuoritukset jääneet pelkän kävelemisen varaan.


"Eroon turhasta puhelimen räpläämisestä. Turhasta ruutuajasta haluan todellakin eroon, sillä sitä on varkain alkanut kertyä paljon enemmän kuin haluaisin. Oon päättänyt esimerkiksi, että tästä lähtien puhelimella on porttikielto sänkyyn kaikkina aamuina - silloinkin, kun luennoille pitää mennä vasta puolilta päivin. Oon kehitellyt muutaman muunkin keinon ylimääräistä somen selailua välttääkseni, mutta niistä tuonnempana lisää."

Tämä on onnistunut erittäin vaihtelevasti. Itse asiassa luulen, että loka-marraskuussa ruutuaikani kohosi korkeampiin lukemiin kuin koskaan ennen, mikä ei suinkaan ollut tarkoitus 😅 Nyt joulun aikaan puolestaan on ollut helppoa unohtaa puhelimen olemassaolo monen tunninkin ajaksi. Taidan ottaa alkuvuoden tavoitteeksi jatkaa tätä joulun pyhien puhelimen unohtamislinjaa.

"Kehittyminen kuvaajana. Haluan kokeilla uusia valokuvausjuttuja ja sitä myötä kehittyä kuvaajana. Lähes lumeton tammikuu ei ole innostanut tarttumaan kameraan ulkosalla (tämän postauksen kuvia enempää), mutta ehkä voisin aloittaa kuvailemalla jotakin sisällä uudesta näkökulmasta tai edes räpsimällä puhelimen kameralla jotain arkikuvia."

Tämäkin tavoite on toisaalta toteutunut ja toisaalta ei. Voimavaroja tai kiinnostusta "ylimääräiseen" kuvailemiseen ei ole oikein ollut, mutta välillä olen silti saanut inspiraatiopuuskia ja ryhtynyt kokeilemaan kameran kanssa uusia juttuja. Kehittymisestä en tiedä, mutta ainakin yritin.

"Spontaanimpaa kuvien räpsimistä. Aina kuvien ei tarvitse olla suunniteltuja ja valotukseltaan täydellisiä, vaan tärkeämpää on saada hetkiä ja muistoja kuvien avulla talteen. Toki esimerkiksi blogikuvia ja luontokuvausreissuja on kiva suunnitella, mutta esimerkiksi juhlista taas kaikki kuvat ovat yleensä plussaa. Haluaisin saada kuvamuistoja talteen paria edellistä vuotta enemmän, ja tähän aionkin kiinnittää siksi erityisen paljon huomiota."

Edellinen kohta pätee osittain tähänkin. Puhelimen muistikortille on silti jäänyt aika kivasti arkikuvia talteen, mistä olen tosi iloinen. Arjesta taltioituihin hetkiin on jälkikäteen niin ihana palata, että spontaaniin kuvailuun aion satsata jatkossakin.


"Hyvinvointiin panostaminen. Toivottavasti onnistun tänä vuona pitämään itsestäni hyvää huolta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Viime vuonna varsinkin henkinen jaksaminen oli ajoittain kovalla koetuksella, joten tänä vuonna haluan panostaa erityisesti riittävään palautumiseen ja lepoon."

Vähän alkaa jo huvittaa, kun tuntuu siltä, että lähes jokainen tavoite on osaltaan toteutunut, mutta ei ihan sitten kuitenkaan. Alkuvuodesta pääsin hyvään vauhtiin ryhmäliikuntatuntien kanssa, mutta korona-aika rajoituksineen katkaisi liikuntainnon erityisesti keväällä. Touko-kesäkuussa innostuin pyöräilystä, mutta kotoilu alkoi tuossa vaiheessa vuotta näkyä vahvasti henkisessä jaksamisessa. Työarki kesällä katkaisi ihanasti yksinäisyyden tunteita, ja koronatilanteen ollessa rauhallinen ei tarvinnut edes olla koko aikaa etätöissä, mitä olin alun perin pelännyt. Syksy alkoi hyvin, mutta mitä pimeämpiä päivistä tuli, sen raskaammalta kaikki alkoi taas tuntua. Motivaatiota ei ollut oikein mihinkään, ja ihmiskontaktit rajautuivat pitkälti omaan perheeseen. Tänä vuonna mulla oli enemmän oikeaa lomaa kuin hetkeen, joten siinä mielessä hyvinvointia tuli ainakin edistettyä.

"Pianonsoittoharrastukseni herätys henkiin. Rakastan soittamista, ja pianotunnit olivat kymmenen vuoden ajan yksi arkeni kulmakivistä. Viime vuosina hetket pianon koskettimien äärellä ovat kuitenkin yhä useammin jääneet kiireen jalkoihin. Sen verran olen soittanut, että nuottienlukutaito on pysynyt yllä, mutta tänä vuonna aion järjestää tälle rakkaalle harrastukselle enemmän aikaa."

Tänä vuonna olen soittanut enemmän, sillä olen viettänyt enemmän aikaa Porissa, jossa pääsen helposti pianon ääreen. Enemmänkin aikaa olisin mielelläni pianon soittamiseen käyttänyt, mutta kaikkea ei voi ehtiä. 

"Asioiden vatvominen pois. Nimimerkillä voin pohtia yhtä sähköpostiakin nukahtamisvaikeuksiin saakka. Olisiko sittenkin pitänyt vielä yrittää selvittää kysymääni asiaa itse, oliko viesti kirjoitettu oikeaan sävyyn, olisiko pitänyt tervehtiä muodollisemmin... Lista on loputon. Vaikka joku viesti olisikin hassu tai samaa henkilöä tulisi vaivattua useammin lyhyen ajan sisään, luulen että viestieni vastaanottajat eivät näitä sen kummemmin jää pohtimaan. Siksi aion itsekin päästä tämänkaltaisista turhista stressinaiheista eroon."

Jes, tämä on oikeasti jäänyt melkein kokonaan! Isompia asioita vatvon edelleen, mutta tämänkaltaisista pikkujutuista stressaamisen olen luojan kiitos lopettanut.

Oliko sulla jotain tavoitteita tai toiveita kuluneelle vuodelle, ja toteutuivatko ne?

28.12.2020

TAPANINPÄIVÄN KÄVELYLLÄ











Moi pitkästä aikaa! Kävin perheeni kanssa Tapaninpäivän kävelyllä kaupungilla, sillä halusimme nähdä Porin raatihuoneen ympäristössä loistavan juhlavalaistuksen. Samalla ihastelimme myös keskustan muita joulukoristeita ja -valoja. Kukaan meistä ei ollut nähnyt niitä aiemmin kunnolla, sillä koronan vuoksi keskustassa tai sen lähistöllä ei ole tullut juurikaan käytyä. Ennen kuin menimme kävelemään kaupungin kaduille, kävimme hautausmaalla. Siellä oli joulun jäljiltä vielä paljon kynttilöitä. Muutama pakkasaste sai hengityksen höyryämään, ja hämärässä pienen lumikerroksen keskellä hohtava kynttilämeri näytti hurjan kauniilta.

Keskustassa oli ihanan tunnelmallista. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, olisin saanut kulutettua kaduilla kameran kanssa kulkiessa varmasti useammankin tunnin. Tällä kertaa en viitsinyt odotuttaa muita ihan niin kauaa, mutta ihan kivoja kuvia sain siitä huolimatta räpsittyä.

Toivottavasti sulla on ollut mukava joulu!

4.11.2020

MIELESSÄ MARRASKUUN NELJÄNTENÄ

Tulin pitkästä aikaa kirjoittelemaan tänne täysin spontaania ajatuksenvirtaa. Marraskuuta on kulunut vasta muutamia päiviä, mutta tuntuu kuin kuukautta olisi takana jo pidemmän aikaa, sillä viime aikoina on ollut tosi usein harmaa ja sateinen sää. Lisäksi opiskelukiireet ovat muuttuneet astetta intensiivisemmiksi, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Viikoittain on joku deadline, mutta toisaalta musta on hurjan helpottava ajatus, ettei tehtävää tule enää lisää, vaan tiedän kaiken mitä mun pitää vielä ennen joulua opiskelun osalta tehdä. Aiemmin syksyllä oli vähän ahdistavaakin tietää monen kuukauden tehtävät etukäteen, mutta nyt tuo tunne on kääntynyt enemmän helpotukseksi, kun kaikki syksyn kurssini ovat yli puolessa välissä. Edellämainituista tai jostain muusta johtuen makeanhimo on yllättänyt mut entistä useammin, ja huomaan harva se ilta haaveilevani jäätelöstä, irtokarkeista, suklaasta... Toistaiseksi olen onnistunut kuitenkin hillitsemään näitä himojani kohtuullisen hyvin ja herkuttelu on pysynyt pääosin viikonlopuissa.

Oon yrittänyt vähentää someaikaa (erityisesti turhaa päämäärätöntä selailua, josta ei jää mitään mieleen ja josta päällimmäisenä jää käteen ärsytys), mutta se ei oo onnistunut vielä niin hyvin kuin olisin toivonut. Sen sijaan oon tehnyt monta kertaa hyvää ruokaa: kirjolohi-makaronisalaattia, tomaattista nyhtökauralasagnea, kreikkalaista uunipastaa hieman muunnellulla ohjeella... Vaikka välillä tuntuu, että kouluhommat vain kasaantuvat, olen pysynyt niissäkin ihan hyvin aikataulussa. Yritän edelleen opetella, että se riittääkin.

Tänään oon iloinnut rauhassa nautitusta aamupalasta, silloin tällöin pilvien raosta pilkistävästä auringosta ja siitä, että oon aloittanut ruuan tekemistä jo tähän aikaan päivästä. Jännitän jostakin syystä hieman huomenna olevaa yhteen koulutehtävään liittyvää haastattelua. Uskon sen johtuvan siitä, että töissä tilanteet tulevat yleensä sen verran nopeasti eteen, ettei niitä ehdi panikoida etukäteen kovinkaan paljon, vaan energia menee taustatietojen etsimiseen ja kysymysten miettimiseen ynnä muuhun vastaavaan. Nyt kun haastattelu on ollut pidemmän aikaa tiedossa, huomaankin yhtäkkiä miettiväni miten saan juttuun kivat kuvat vajavaisilla kuvaustaidoillani ja olenko rajannut näkökulman tarpeeksi tiukasti jne. Eiköhän tuo haastattelu kuitenkin ihan hyvin hoidu tästä etukäteishermoilusta huolimatta.

Loppuviikolle tuli myös yllättäen aika paljon menoa, sillä huomenna on tuon haastattelun lisäksi luvassa lenkki ystävän kanssa. Perjantaina taas näemme piiitkän tauon jälkeen erään vähän uudemman tuttavuuden kanssa, jonka kanssa olemme kyllä silloin tällöin vaihtaneet kuulumisia, mutta edellisestä kasvokkaisesta kohtaamisesta on kulunut reilut puoli vuotta ellei enemmänkin. Ihanaa päästä juttelemaan hänen kanssaan ja vaikka tässä onkin ollut aika kiireinen viikko, oon niin iloinen näistä tulevista kohtaamisista monien yksin koneen ääressä kökötettyjen päivien jälkeen.

Mitä sulla on mielessä just nyt?

26.10.2020

40 PUHELINKUVAA SYYSKUULTA

Myöhäistä maanantai-iltaa! Mulla ei oo ollut kovin hyvä viikon alku, sillä oon turhautunut yllättäen muuttuneisiin aikatauluihin ja huonosti järjestettyihin kursseihin. Lisäksi vietin maanantaistani ihan liian monta tuntia puhelin kädessä, vaikka olen jo jonkin aikaa yrittänyt vähentää turhaa puhelimen käyttämistä, kuten päämäärätöntä Instagramin selailua. Mutta on tässä päivässä jotain hyvääkin ollut. Sain yhden luennon pois to do -listaltani, ja lenkkeilin harmaassa säässä ystäväni Ullan kanssa. Nyt illalla halusin tulla vielä julkaisemaan nämä syyskuun puhelinkuvat ennen kuin marraskuu alkaa. Tiedän että oon näiden kanssa edelleen auttamattomasti jäljessä, mutta omapahan on blogini 😅


Tämä Alpron vadelman ja omenan makuinen soijapohjainen jugurtti kiinnitti kaupassa huomioni, ja päätin ostaa sitä testattavaksi. Valinta osui oikeaan, sillä tää oli tosi hyvää :P / Kerttu on muisto yhdeltä kesän juttukeikalta, ja se muutti mun mukana Tampereelle elokuun lopussa. / Pyöräilin syyskuussa enemmän kuin monena syksynä yhteensä. Tässä olin muistaakseni lähdössä hakemaan Fiksuruokapakettia. / Keskiviikkoaamu syyskuun alussa kului lippujonossa, sillä päätimme kaverini Anniinan kanssa osallistua ex tempore Namiapproille. Mulla kävi hyvä tuuri, sillä hieman päälle kahden tunnin jonottamisen jälkeen olin yksi viimeisistä lipun saaneista.


Järjestelin kaappejani ja laatikoitani, ja siinä yhteydessä tuli heitettyä aika monta turhaa paperia roskiin. / Syksyn ensimmäisellä (ja toistaiseksi ainoalla) kirjastoreissulla tuli lainattua niin opiskelukirjoja kuin luettavaa vapaa-ajallekin. / opiskeluhommia / Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna siskoni Anni tuli mun luokse yökyläilemään, ja tein syksyn ensimmäisen omenakaurapaistoksen.


Lauantaina kävimme Annin kanssa lenkkeilemässä Ratinanrannassa. / Lauantaina tuli myös laitettua ruokaa. Testasimme savulohipyttipannua, ja siitä tuli sen verran hyvää, että sitä tulee kokkailtua kyllä toistekin. / Oon tänä syksynä innostunut pienen tauon jälkeen seuraamaan Tanssii tähtien kanssa, ja uusi jakso on ehdottomasti viikon kohokohtia. / Koronan vuoksi opiskelijatapahtumat ovat jääneet vähiin, ja haalarit ovatkin olleet syksyllä vain kerran käytössä. Muutaman merkin oon kuitenkin saanut siitä huolimatta ommeltua.


Valmiina NamiApproille. Oon niin iloinen, että kahvilakierros pystyttiin järjestämään, sillä päivä oli yksi syksyn kivoimmista. / Valkoisessa puussa oli ihania suklaisia herkkuja tarjouksessa approilijoille, joten päädyimme testaamaan niitä. / Pyymäen leipomossa halusin maistaa haalareideni kanssa samanväristä macaronsia. / Pieni herkkuähkyhän siinä tuli, mutta musta tuli lopulta Herkku-DI.


suhteellisen onnistunut lettikokeilu (En oo todellakaan hyvä laittamaan hiuksia, joten suuri saavutus.) / Kun yhden kurssin lukupiiriiä varten piti lukea englanninkielistä akateemista ja hyvin vaikeaselkoista tekstiä, olin melkein valmis lopettamaan opiskelut siihen. Google kääntäjän avustuksella sain kuitenkin lopulta tekstistä sen verran selvää, että pystyin joten kuten osallistumaan keskusteluun. / zumbaa kotona / iltapalaksi omenakanelipuuroa


selfie / syksyä kotikadulla / jonkun päivän tortillaherkut / vuoden viimeinen mökkiviikonloppu


Etätyöt mökiltä onnistuivat alun teknisten ongelmien jälkeen hyvin. / Tää kirja on mulla vieläkin kesken, enkä oikein tiedä, mitä tästä sanoisin. Aivan erilainen kuin mikään koskaan lukemani kirja, aivan erityylinen kirja kuin mistä yleensä tykkään, mutta silti jollain oudolla tavalla tää koukuttaa. / valoa / Ihana Pyynikki! Kävimme erään kaverini kanssa siellä lenkillä ja munkkikahveilla syyskuun puolivälissä, ja tuo parin tunnin ulkoilu teki niiin hyvää.


kerrankin kiinnostava luento / En ollut muuttamassa, vain menossa viikonlopuksi yökylään... / Teimme siskon kanssa helppoa herkkupizzaa. / Voice of Finlandin semifinaalissa ja -finaalissa oli niin upeita esityksiä, että kylmät väreet menivät läpi kehon useampaan otteeseen niitä kuunnellessa ja katsellessa.


aamuaurinko siskon luona / Lähdimme lauantaina seikkailemaan Kaupin metsäpoluille. / Tänä syksynä mun käymät kurssit ovat aika johtajuuspainotteisia. Teema on kiinnostava, mutta kunpa aihetta vain käsiteltäisiin konkreettisemmin turhan itsestäänselvyyksien toistelun sijaan. / ruskaa


Mu Pori o kaunis / lempparipatonki eväänä töissä / haravointiterapiaa illan hämärässä työpäivän jälkeen / Porin Pohjoisranta syyskuun vikan päivän aamuna

Nyt vielä kalenterin ja to do -listojen pikainen päivitys ja sitten nukkumaan. Mitä sulle jäi mieleen syyskuusta?

21.10.2020

SYYSKUUSSA PYYNIKINHARJULLA




Ratinan kauppakeskukselta portaita alas rantaan, polkua pitkin Ratinan sillalle ja Eteläpuiston halki kohti mäntymetsää. Latvustoissa siellä täällä keltaista ja oranssia, aurinko lämmittää vielä. Tuuli suhisee paljon elämää nähneissä puissa. Välillä näkyy vilahdus tuhannen timantin lailla auringonpaisteessa kimaltelevasta Pyhäjärvestä. Vierelläni on ystävä, jonka kanssa vaihdamme kuulumisia astellessamme samaan tahtiin eteenpäin. Jyrkissä mäissä ja portaissa hengästyttää, mutta tuntuu ihanalta liikkua pitkästä aikaa kunnolla. Luonto pyyhkii stressin pois.






Pyynikin näkötorni nousee mäntymetsän ylle. Jatkamme eteenpäin kohti näköalapaikkaa. Vaikka tietää maiseman avautuvan avarana kallioiden päältä, yllättyy jälleen kerran. Miten voi olla näin kaunista? Päätämme spontaanisti nauttia munkkikahvit ulkona. Muutama ampiainen kiertelee ympärillämme sokerin hajusta huumaantuneena, ja rauha särkyy hetkeksi. Pian keskitymme uudelleen herkutteluun. Otamme muutaman selfien muistoksi. Puhumme siitä, miten kuvia tulee harvoin otettua silloin, kun on meikittä ja koti- tai lenkkivaatteissa. Jälkeenpäin haluaisi kuitenkin, että nimenomaan tavallisesta arjesta olisi jäänyt kuvamuistoja. Päätän ties kuinka monetta kertaa kaivaa puhelimen tai kameran useammin esiin arkisissa hetkissä. 




Pyynikki aurinkoisena syyspäivänä oli i-h-a-n-a! Onko sulle jäänyt syksyltä mieleen jokin tietty päivä tai hetki?
.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }