AJATUKSIA OPINTOJEN PÄÄTTYMISESTÄ

Kuluneen puolen vuoden aikana olen ensimmäistä kertaa havahtunut siihen, että opintoni yliopistossa alkavat oikeasti lähestyä loppuaan. Kursseja on jäljellä enää yhden käden sormilla laskettava määrä, minkä lisäksi pitää toki vielä suorittaa graduseminaari ja saada itse gradu kasaan. Valmistun tämänhetkisten suunnitelmien mukaan keväällä 2023, joten ihan superpian se ei ole, mutta samalla tiedän, että jäljellä oleva reilu vuosi yliopisto-opiskelijana tulee kulumaan nopeammin kuin huomaankaan. Nyt ehdin vihdoin jakaa tännekin ajatuksia, joita opintojen lopun häämöttäminen on saanut minut pyörittelemään aika ajoin päässäni. Henkeen sopivasti postauksen kuvat ovat satunnaisia hetkiä neljän ja puolen Tampere-vuoteni varrelta.

Opiskelutaipaleen päättyminen yliopistossa on koko ajan lähempänä, ja se on herättänyt mut pohtimaan muun muassa seuraavanlaisia asioita:

MUUTTO

Työskentelen Satakunnan Kansassa, jonka toimitus sijaitsee Porissa. Minulla on tällä hetkellä ns. nollatuntisopimus, mutta vuoroja on jo parin vuoden ajan ollut joka kuukausi, minkä lisäksi olen ollut kesäisin noin 3 kuukautta kokopäiväisesti töissä. Vuoroja on myös liki koko tuon ajan tarjottu jonkin verran enemmän kuin olen pystynyt tekemään. Olenkin alkanut pohtia muuttoa Poriin, sillä se helpottaisi töissä käymistä. En joutuisi enää kieltäytymään vuoroista ainakaan siksi, että olen väärässä kaupungissa. Etätyökin onnistuu toki nykyisessä maailmantilanteessa varsin usein, mutta monet jutut kuitenkin onnistuisivat kätevämmin Porista käsin, puhumattakaan siitä, että mieluummin teen töitä toimituksessa, jos se vain on mahdollista. 

Vaikka Tampereesta kovasti pidänkin, minulla ei myöskään ole mitään pakottavaa syytä jäädä sinne kevään 2022 jälkeen. Kun opinnoistani on ensi syksynä jäljellä enää gradu ja graduseminaari, pakollisia käyntejä yliopistolla ei ole ehkä enää ollenkaan ja jos olisikin, kyse olisi muutamasta yksittäisestä päivästä. (Oikeastaan olisin voinut muuttaa jo viime syksynäkin, kun kaikki on ollut opiskeluista etänä, mutta halusin vielä nauttia hetken Tampere-elämästä, varautua siihen jos jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin pääsisin vielä lähiopetukseen jollakin kurssilla ja etsiä asuntoa rauhassa. Päätökseen vaikutti myös hiljattain Tampereelta löytämäni kaveriporukka). Muuttamista puoltaa sekin, että sekä vuokra- että omistusasunnot ovat Porissa huomattavasti halvempia kuin Tampereella, joten minulla on siellä paremmin varaa asua nykyistä isommassakin kodissa. 

Yksi harvoista kuvista, joissa olen haalarit jalassa. Harmittaa kun haalarikuvia ei ole enemmän, sillä erityisesti tuutorivuotenani olin varsin aktiivisesti haalaripukeisena liikkeellä. Valitettavasti opiskeluvuosina ei ole ollut juuri kavereita, joiden kanssa olisin kuvissa poseerannut ja korona-aikana taas tapahtumia ei ole juuri järjestetty, joten haalareitakaan ei ole tullut entiseen malliin käytettyä. Vaikka olisikin niin yksin kuvaa ne päällä on hieman haasteellista ottaa kun ei omista kokovartalopeiliä eikä jalustaa. Positiivisesti ajatellen tässä on kuitenkin vielä vuosi aikaa korjata tilanne ja oli miten oli niin viimeistään vappuna värvään siskoni kuvaaman itsestäni muutaman haalarikuvan muistoksi, jos tilaisuutta moiseen ei sitä ennen ilmaannu.

YHTEEN KAUPUNKIIN ASETTUMINEN

Teema aloilleen asettumisesta sivuaa aika paljon edellistä kategoriaa, mutta jatkan nyt vielä tässä hieman pohdintoja aiheesta. Muutto on alkanut pyöriä mielessä myös yhteen kaupunkiin asettumisen näkökulmasta. Töiden helpottumisen lisäksi Poriin muutto mahdollistaisi muunkin elämän tasoittumisen, kun ei enää tarvitsisi ravata kahden kaupungin välillä, jotta arki pyörii. Ei pakkaamista parin viikon välein, ei ainaisia mietintöjä siitä mitä voi jättää jääkaappiin kun lähtee esim. neljäksi päiväksi tai viikoksi eri kaupunkiin, ei enää havahtumisia siihen, että jokin tavara onkin väärässä osoitteessa juuri kun sitä tarvitsisi (yksiön säilytystilat ovat rajalliset, joten olen pitänyt Porissa esimerkiksi suurinta osaa kirjoistani ja talvella kevättakkeja sekä keväisin paksuja vaatteita ja toppatakkeja). Kun elämä pyörii pääosin yhdessä osoitteessa, myös siivoaminen, kaupassakäynti ja pyykinpesu vaativat huomattavasti vähemmän suunnittelua. 

ILO IRTI VAPAISTA AIKATAULUISTA

Vaikka pidänkin työstäni kovasti, yliopisto-opiskelussa on puolensa, niin turhauttavaa kuin se minusta tällä  hetkellä onkin. Varsinkin nyt maisterivaiheessa opintoni ovat todella itsenäisiä. Voin siis käydä keskellä päivää kaupassa tai ryhmäliikunnassa ja tehdä välillä töitä monta päivää viikosta, kunhan kirjoitan esseet, katson luentotallenteet ja teen tentit jossakin välissä. Lopun opiskeluajan yritänkin siis mahdollisuuksien mukaan ottaa ilon irti vapaista aikatauluista. Sitä on jo itse asiassa tullut tehtyäkin. Näin esimerkiksi yhtenä päivänä kavereita keskellä päivää, ja olen pääsääntöisesti nukkunut aamuisin kahdeksaan tai yhdeksään. 

HELPOTTUNEISUUS

Gradu eli se suurin loppurutistus on opinnoissa vielä jäljellä, ja muutama muukin asia pitäisi vielä saada pakettiin. Olen kuitenkin alkanut tuntea jo nyt suurta helpottuneisuutta siitä, että yliopisto-opinnot ovat verrattain pian historiaa. Ei todellakaan tule ikävä yliopiston ainaisia aikataulusäätöjä, viime hetken yllätyksiä, väkisin venytettyjä lauseita lisäpituuden loihtimiseksi esseisiin tai luentoja, joiden aikana ei opi mitään. Olen lopen kyllästynyt huonoihin kurssijärjestelyihin, vain tekemisen vuoksi pakerrettuihin tehtäviin, englanninkieliseen kurssikirjallisuuteen, asioiden pintapuoliseen läpikäymiseen ja moneen muuhunkin yliopisto-opintojani leimaavaan asiaan. Ennen kaikkea olen lopen kyllästynyt korona-ajan vuorovaikutuksettomaan etäopetukseen. Tästä ei varmaan voi olla huomaamatta, että odotan työelämään siirtymistä erittäin paljon kaikesta siihen liittyvästä epävarmuudesta huolimatta...

TAMPEREEN PARHAISTA PUOLISTA NAUTTIMINEN

Jos kaikki menee suunnitelmieni mukaan, muutan Poriin touko-kesäkuussa 2022 eli alle puolen vuoden kuluttua. Lähes koko sukuni asuu siellä, muutto on töiden kannalta järkevä ja niin edelleen, mutta rehellisyyden nimissä jään kaipaamaan Tampereelta useita asioita. Siksi nyt viimeisten Tampere-kuukausien aikana onkin täydellinen hetki nauttia vielä kaupungin parhaista puolista, kuten ihanista kahviloista ja ravintoloista, Pyynikin- ja Pispalanharjusta sekä hyvin toimivasta joukkoliikenteestä. Olen viimeisen vuoden sisään löytänyt täältä vihdoin myös kaveriporukan, joten aion nauttia täysin sydämin siitäkin, että asumme vieä hetken kaikki samassa kaupungissa.

Milloin sinä muutit viimeksi? Millaisia ajatuksia se herätti?