LAPIN LOMATUNNELMIA

Olemme perheeni kanssa käyneet noin kymmenen vuoden ajan kevättalvella Lapissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Iloksemme reissu onnistui tänäkin vuonna koronatilanteesta huolimatta. Jos joku olisi vaikkapa altistunut tai saanut flunssan juuri ennen lähtöä, olisi ollu pakko jäädä kotiin. Siksi esimerkiksi itse tein ruokaostokset viikkoa ennen lähtöä, minkä jälkeen en käynyt enää missään paitsi ulkoilemassa siskoni kanssa. Perillä Levillä kontaktien välttely olikin sitten helppoa. Vain yksi meistä kävi kaupassa. Lasketteluliput kävimme ostamassa hiljaiseen aikaan maskit naamalla. Yksi jäi pois tuostakin tilanteesta, koska hänen ei ollut pakko olla siinä mukana. Rinteissä puolestaan jätimme tuolihissit väliin sen jälkeen, kun huomasimme ettei osa laskijoista noudattanut niihin jonottaessa turvavälejä. Muuten korona ei oikeastaan vaikuttanut lomaamme. Nautimme pakkaskeleistä, ulkoilimme ja saunoimme joka päivä ja laitoimme ruokaa mökillä tai tilasimme syötävää ravintolasta take awayna.

Otin kerrankin rennosti kaiken suhteen. Minulla oli mukana koko kuvauskalustoni, mutta loppujen lopuksi otin kuvia lähinnä puhelimella ja vanhalla pokkarikamerallani rinteessä. Tein hieman opiskelujuttuja, mutta niistäkin pidin pääasiassa lomaa. Aamuisin nukuin pitkään, ja illoille etukäteen suunnittelemani romaanin lukeminenkin jäi väliin. Sen sijaan katsoimme aina saunomisen jälkeen porukalla Voice of Finlandia tai Masterchef Australiaa. Aluksi tekemättömyydestä meinasi tulla pieni ahdistus, mutta loppujen lopuksi se osoittautui tosi hyväksi linjaksi. Mieli sai todella levätä. Reilusti ulkoilua sisältäneiden päivien unikin tuli illalla ihan hetkessä. Ai että se tuntui ihanalta hieman huonommin nukuttujen viikkojen jälkeen. 

Alun perin meidän oli tarkoitus lasketella kolmena päivänä, mutta yksi rinnepäivä jäi kokonaan väliin hurjan kovan tuulen (ja muutenkin haastavien keliolosuhteiden) vuoksi. Tajuttuamme ettei rinteeseen pystyisi menemään korvasimme sen kävelyllä tuulisessa tunturissa, minkä päätteeksi söimme laskettelemaan varatut eväät mökillä. Hiihtämässä kävin kolmena päivänä, ja kilometrejä laduilla kertyi reilut 20 viikon aikana.

Eteläisemmässäkin Suomessa oli pitkästä aikaa kunnon talvi, mutta harmikseni talviurheilu jäi silti väliin Lappiviikkoa lukuun ottamatta. Kun omaisuus on kahdessa kaupungissa, ladulle, rinteeseen tai luistelemaan ei lähdetä ihan noin vain. Mitään tuollaisia isompia ei-välttämättömiä tavaroita ei viitsi junassakaan rahdata, sillä aina on muutenkin hullu määrä tavaraa. Nyt etäaikana esimerkiksi lähes poikkeuksetta kaksi läppäriä oheistarvikkeineen... Sitten joskus kun mulla on omaisuuteni yhdessä osoitteessa, aion kyllä nauttia täysin sydämin siitä, että voin liikkua miten mieli tekee ja varusteet siihen ovat saman katon alla.

Takaisin lomatunnelmiin siirtyäkseni voisinkin kertoa uudesta eläinkaveristamme. Tutustuimme nimittäin Levillä paremmin naapurimökissämme ympäri vuoden asuvaan perheeseen ja erityisesti heidän Ahku-nimiseen koiraansa. Koira vietti paljon aikaa ulkona, ja aina kun se kuuli ovemme avautuvan se tuli ihmettelemään puuhiamme ja hakemaan rapsutuksia. En ole oikein koiraihmisiä, mutta kyllä siinä sydän vähän suli, kun musta pörröinen karvakuono tuli kerta toisensa jälkeen vastaan hiihtolenkiltä ja rinteestä palatessa ja kävi vielä lähtöaamunakin jättämässä hyvästit.

Viikko meni aivan liian nopeasti, ja ryhdyin taas toden teolla haaveilemaan pidemmästä ajasta pohjoisessa. Jos mikä vain olisi mahdollista, asuisin keväästä jouluun lähellä perhettä, sukua ja mökkeilymahdollisuutta samalla suunnalla kuin nytkin. Alkuvuodesta suuntaisin pohjoiseen nauttimaan talvesta pariksi kuukaudeksi, ja kevään tullen palaisin taas etelään. Hieman realistisempi suunnitelma puolestaan alkoi itää mielessäni viime talvena ja vahvistui loman aikana sille tasolle, että ryhdin selvittämään mitä unelmani maksaisi. Haluaisin nimittäin viettää useamman viikon "graduloman" Lapissa.

Hieman asiaa tutkittuani totesin, että mikään halpa vaihtoehto tämä ei todellakaan tulisi olemaan, koska mulla ei ole reissuseuraa eli en voi jakaa kustannuksia kenekään kanssa. Hintaa nostaa myös kaikki "ekstratekeminen" eli muu kuin syöminen, opiskelu ja talvimaisemissa kävellen ulkoilu. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mulla olisi ihan oikeasti mahdollisuus niin rahallisesti kuin muutenkin tuo unelma toteuttaa, ja mä aion sen lähivuosina tehdä. Joko ensi vuonna tai sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan gradua kirjoittaessa eli talvella/keväällä 2023. Kun vain mietinkin etätyö/opiskelupäiviä ja sitä, että niiden jälkeen voisin mennä suoraa päätä esimerkiksi hiihtämään tai valokuvaamaan maagisia sinisiä hetkiä, en keksi mitään muuta, mihin käyttäisin rahani yhtä mieluusti.