Sivut

26.9.2019

TÄNÄ SYKSYNÄ HALUAISIN KIRJOITTAA...

Syksy, kiireet ja väsymys, joka ei meinaa hellittää sitten millään. Toiveikkaasti ajattelen aina uuden kuukauden ja varsinkin uuden vuodenajan startatessa, että ehtisin useammin kirjoittelemaan tänne. Totuus on kuitenkin toinen. Siitä huolimatta, että ehdin tänne harvemmin kuin haluaisin, en aio ottaa asiasta mitään stressiä. Blogi päivittyy edelleenkin sitä tahtia kuin päivittyy eli joskus useamman kerran viikossa, joskus kerran kuukaudessa. Mutta päivittyy joka tapauksessa, sillä nautin tänne palaamisesta kerta toisensa jälkeen.


Mulla on paljon ideoita ja visioita tätä blogia ajatellen, ja alkusysäys tämän jäänmurtamispostauksenkin kirjoittamiseen syntyi tuosta ideatulvasta. Haluan kuumeisesti päivittää esimerkiksi tän blogin ulkoasun, sillä en tykkää siitä kovin paljon tällä hetkellä. Toistaiseksi into kirjoittaa ajaa kuitenkin ulkoasukoodailun edelle, sillä tuntuu jotenkin vaikealta alkaa pitkän tauon jälkeen sörkkimään koodeja, joista en oikeasti ymmärrä paljon mitään. Lisäksi pohdin vielä, mitä ulkoasun suhteen oikeastaan edes haluan. Nyt kuitenkin voitaisiin mennä itse asiaan eli siihen, mitä täällä toivottavasti tänä syksynä nähdään :)


Tänä syksynä haluaisin kirjoittaa... 

...harjoittelusta. Vietin ensimmäisen toimittajakesäni Satakunnan Kansassa. Neljän kuukauden harjoittelu oli ikimuistoinen kokemus, josta haluaisin kertoa ajan kanssa tännekin.

...blogitiimiin kohtalosta ja siitä, mitä tiimi merkitsi mulle. Päädyimme yksissä tuumin lopettamaan blogitiimimme kesäkuun puolen välin tienoilla. Tiimi oli iso osa mun bloggaajaidentiteettiä ja tutustuin sen kautta ihaniin ihmisiin. Blogitiimi ei ole ollut olemassa enää moneen kuukauteen, mutta haluaisin vielä virallisesti hyvästellä sen.


...siitä, mikä auttaa jaksamaan arjessa. Arki alkoi ainakin omalla kohdallani melkoisella rytinällä. Olen ollut viime aikoina tosi väsynyt, mutta olen myös keksinyt muutamia niksejä, jotka auttavat ainakin itseäni jaksamaan. Nämä vinkit voisin jakaa myös täällä. 

...asioista, joihin muut yliopisto-opiskelijat voivat mitä luultavimmin samaistua. Kurssivalintojen tekemisen kaoottisuus, muuttuvat aikataulut, haalarimerkkien ompelu... Näitä riittää! Listauksesta voisi tulla jopa aika hauska.

...avautua asiasta, jota vihaan yliopistossa. Aika vahva ilmaus, mutta sellainenkin asia valitettavasti on. Siitä lisää tuonnempana, mutta paljastettakoon, että kyse on huonoista kurssijärjestelyistä / aikatauluasioista ja ylipäätään siitä, että ainakin mun omassa tiedekunnassa joku tuntuu mättäävän pahasti käytännön järjestelyiden suhteen.


Mistä näistä aiheista sä haluaisit lukea ensimmäisenä?

8.9.2019

SYKSYN ENSIMMÄINEN ARKIVIIKKO TAMPEREELLA

Mun viimeinen harjoittelupäivä elokuun kolmantenakymmenentenä oli ihana, mutta myös haikea. En olisi voinut vielä viime syksynä kuvitella, että mikään asia saisi mua kaipaamaan takaisin Poriin. Mutta harkka sai, tai paremminkin työyhteisö, jossa sain ensimmäisen toimittajakesäni viettää.

Tulin takaisin Tampereelle viime viikon lauantaina. Viikonloppu kului paitsi tavaroita järjestellessä, myös ajatuksia kasatessa ja henkisesti maanantaihin valmistautuessa. Sunnuntaina ehdin myös vihdoin leffaan katsomaan Leijonakuninkaan, ja samalla näimme pitkästä aikaa ystäväni Ullan kanssa.


Vaikka olin kuinka psyykannut itseäni deadlinejen kohtaamiseen ja luentoihin, arki iski silti aika kovaa vasten kasvoja. Olinkin alkuviikon tosi ahdistunut. Epätietoisuuden ja heti päälle puskevien vaatimusten keskellä tuntui vaikealta hengittää. Koin vahvoja riittämättömyyden tunteita ja tuntui siltä, etten yksinkertaisesti jaksaisi. 

Loppuviikkoa kohden asiat ovat kuitenkin hitaasti, mutta varmasti selkiytyneet. Ajatukseni ovat taas kääntyneet siihen suuntaan, että eiköhän tämäkin syksy tästä vielä lähde käyntiin. Kävin torstaina opintokoordinaattorin puheilla ja kyselin asioita niin kauan, että ymmärsin. Vihdoinkin mulle muodostui kokonaiskuva siitä, mikä mun opintojen tilanne on ja mitä kursseja multa vielä puuttuu. Ja se tuntuu ihanalta. Pari sähköpostia vaaditaan vielä sivuaineasioiden selvittelyyn, mutta muuten oon nyt selvillä siitä, mitä mun pitää tehdä valmistuakseni ensi keväänä yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi.


Jahkailin pitkään jaksaisinko lähteä torstaina syksyn ensimmäisiin haalaribileisiin, sillä olin hirveän väsynyt. Lopulta kuitenkin menin, ja sekin tuntui pitkästä aikaa hyvältä. Lähdin kuitenkin suhteellisen ajoissa kotiin, koska mun perjantaipäivä alkoi pakollisen ruotsin kurssin ekalla luennolla. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, sillä keväällä käymäni akateeminen englanti oli yksi kovimmista opiskeluun liittyvistä koettelemuksistani koskaan. Häpesin koko kurssin ajan olemattomia englannintaitojani, jotka eivät sen paineen alla kehittyneet juuri mihinkään. Opetus painottui englannin kohdalla paljon siihen oletukseen, että tietyt asiat olisivat kaikilla hallussa, joten ei todellakaan ollut suurta herkkua rämpiä kurssia läpi. Ruotsin luento oli kuitenkin ihana verrattuna viime kevään kielipainajaiseen, ja lähdinkin sen ansiosta hyvillä mielin viikonlopun viettoon.

Koko tämän viikon vietin myös kämppiselämää siskoni kanssa, joka pääsi vasta nyt viikonlopun aikana muuttamaan omaan asuntoonsa. Yhteiselomme sujui oikein kivasti pienestä ahtaudesta huolimatta, mutta on kieltämättä kiva, kun saan taas asuntoni kokonaan itselleni ja kaikki tavarat oikeille paikoilleen.


Eilen näimme toistamiseen viikon sisällä ystäväni Ullan kanssa ja vaihdoimme syömisen ohella kuulumisia pitkän kaavan mukaan. Muuten viikonloppu kului lähinnä siskoni muuttohässäkässä, kokkaillessa, siivoillessa ja tietokoneen ääressä opiskelujuttujen parissa.

Tää koko postaus oli tosi tällaista tajunnanvirtaa, mutta toivottavasti en ihan hirveästi poukkoillut aiheesta toiseen. Tällainen oli joka tapauksessa mun ensimmäinen arkiviikko kesän jälkeen. Palailiko joku muukin arkeen vasta näin syyskuussa?
.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }