HYVÄSTI BLOGITIIMI

Kirjoitin edellisen kerran blogitiimipostauksen tämän vuoden keväällä, tarkemmin sanottuna toukokuussa. Jo silloin arvelin kyseisen kirjoituksen jäävän viimeiseksi tiimipostaukseksi. Ja niin se myös jäi. Blogitiimi oli mulle todella tärkeä asia, ja siksi halusin vielä jättää sille viralliset hyvästit nyt kun tiimin lopettamisesta on puolisen vuotta aikaa. Halusin vielä kerran kirjoittaa bt-tägin alle ja kertoa miksi tiimi merkitsi mulle niin paljon ja avata syitä lopettamisen taustalla. Kuvat eivät liity postaukseen nyt oikein mitenkään, mutta kameraan on tullut tartuttua viime aikoina hävettävän harvoin, ja näitä ruskakuvia ei ole tullut vielä julkaistua, joten...

 

Perustin blogitiimin vuonna 2016 pian sen jälkeen, kun olin painanut ylioppilaslakin päähäni. Tiimi oli pitkäaikainen haaveeni, ja olin todella innoissani sen toteutumisesta. Olin haaveillut yhteisestä whatsapp-ryhmästä keskusteluineen, blogin kävijämäärien nostattamisesta ja taustatuesta, jonka voimin uskaltaisin tarttua uusiin ja isompiin aiheisiin. Aluksi kaikki sujui todella lupaavasti, vaikka jo alkumetreillä tiimi kutistui yhdellä jäsenellä. Puhuimme silloin tällöin bloggaamisesta yleisesti, ideoimme tiimipostauksia yhdessä ja olin ylpeä, kun tunsin porukkamme hitsautuvan hiljalleen yhteen. Oli kutkuttava tunne saada viestejä Whatsapp-ryhmäämme, sillä muuten niitä ei mulle tuolloin juurikaan tullut.

Vaikka suurempia kriisejä ei missään kohtaa tullut, kaksi vuotta tiimin perustamisen jälkeen kahdeksanhenkinen porukkamme oli kutistunut viisihenkiseksi. Päätimme hakea lisää porukkaa mukaan ja uusien vahvistuksien kanssa homma lähtikin vielä noin puoleksi vuodeksi uuteen nousuun. Lopulta tiimi alkoi taas kutistua yksi jäsen kerrallaan. Osa päätti blogitaipaleensa kokonaan, joillakin oli niin paljon kiireitä, että bloggaaminen jäi pidemmäksi aikaa. Muutama lähti ilman sen suurempia selityksiä. Päätimme lopun porukan kesken vielä kerran yrittää elvyttää tiimiä henkiin. Saimmekin muutamia hakemuksia, mutta niitä ei tullut loppujen lopuksi tarpeeksi, vaikka jatkoimme hakuaikaa. Omakaan fiilikseni ei ollut siinä vaiheessa enää ollenkaan sellainen, että jatkaisimme tiimipostauksia tai muita tiimijuttuja kolmen hengen miniporukalla. En halunnut myöskään väkisin löytää tiimiin jäseniä, sillä arvelin sen vain johtavan tilanteeseen, jossa etsisimme alkuperäisen porukan kesken taas pian uusia tiimiläisiä.

Vaikka tiimi kuihtui lopulta kasaan, olen kiitollinen itselleni siitä, että päätin perustaa sellaisen. Tutustuin blogitiimin kautta uusiin ihmisiin ja löysin rohkeutta ihmissuhteiden luomiseen. Olen joidenkin tiimiläisten kanssa edelleen tekemisissä ja enemmänkin: muutama tiimiläinen on yhä hyvä kaverini, ja se jos mikä tekee mut tosi iloiseksi. En osannut silloin vuonna 2016 todellakaan odottaa, että tiimi toisi elämääni ihan oikeasti uusia tuttavuuksia, joista myöhemmin muodostuisi kaveruksia, joiden kanssa kahvitella ja jutella kasvokkainkin. Tiimi innosti ja rohkaisi mua myös kirjoittamaan aiheista, joihin en ehkä ilman taustatukea olisi päätynyt. Tällaisia olivat esimerkiksi rohkeus ja kateus. Uusien ihmisten ja rohkeampien blogikirjoitusten lisäksi tiimi merkitsi mulle oman porukan yhteenkuuluvuutta ja positiivisen kannustavaa sekä inspiroivaa ilmapiiriä - jotain sellaista, mitä en ollut ennen pientä blogiporukkaamme kokenut.

Tiiviin blogiyhteisön viimeiset hetket kuluivat ainakin omalta osaltani haikeissa merkeissä, mutta uskon, että oli oikea aika lopettaa. Kiitos kaikesta rakas blogitiimi, nyt on aika sanoa hyvästi.