Sivut

5.10.2014

VALOKUVAUKSESTA

Tän blogin aloittamisen jälkeen myös valokuvaus on alkanu kiinnostaa mua ihan eri tavalla. Valokuvauksesta on tullut mulle harrastus, asia jossa haluan kehittyä koko ajan enemmän ja enemmän. Kuvatessa huomaa katsovansa maailmaa ihan eri tavalla: huomaa pienen yksityiskohdan jonkun asussa, kauniin punaisen lehden vihreää ruohoa vasten, erikoisen muotoisen pilven, rapistuneen mutta kuvauksellisen rakennuksen tai jotain muuta. Kauniita asioita on kaikkialla jos vain sillä silmällä katsoo!
  Jokaisessa ihmisessäkin on jotakin kuvauksellista ja kaunista. Joku on pitkä, joku on lyhyt, kolmas on pyöreä ja pitkähiuksinen, neljäs taas laiha ja lyhythiuksinen. Kauneus on kuitenkin katsojasta kiinni ja usein omaa kuvaansa tarkastelee liian kriittisesti. Okei myönnän: kyllä mäkin saatan sanoa jostain kaverin ottamasta salakuvasta "hyi oon niin kamala tossa" mutta se on vain pinttynyt tapa josta pitäisi edes yrittää päästä eroon. Usein käy sitä paitsi juuri niin että se sun mielestä kamala kuva on kaverin mielestä aivan ihana, koska siinä olet juuri sinä sellaisena kuin oletkin.






Kuvia otetaan nykyään tuhatmäärin jos vertaa vaikka siihen minkä verran on kuvattu 30 vuotta sitten. Tänäpäivänä alkaa myös olla ennemminkin sääntö kuin poikkeus että kännykässä on jonkinlainen kamera. Lähes kaikilla on siis mahdollisuus ottaa kuvia ja valokuvata ihan harrastukseksikin. Nykyään kuvia myös jaetaan mitä erilaisemmissa paikoissa: on instaa, facea, blogeja... Kuvat eivät enää jää pelkästään perhealbumin kansien väliin vaan ne saa hetkessä tuhansien ihmisten silmien eteen.
  Valokuvausta tuntuu nykyään harrastavan tyyliin joka toinen vastaantulija ja kuvausvälineistä maksetaan helposti satoja, jopa tuhansia euroja. Valokuvaus on hieno ja mukava harrastus, mutta siihen ei välttämättä tarvita heti sitä kaikkein kalleinta järjestelmäkameraa. Itsekin olen aloittanut valokuvauksen 5 megapixelin kännykkäkameralla :D




Kuvat herättää paljon muistoja vielä pitkänkin ajan päästä. Niitä katsellessa saattaa muistaa yllättäen todella vanhojakin asioita, juttuja, jotka luuli unohtaneensa ikiajoiksi. Mun mielestä valokuvauksen parhaita puolia on just se, että pystyy palaamaan vaikka oman rippipäivän fiiliksiin viis vuotta myöhemmin. Kuvien mukana mieleen saattaa palautua niin yksityiskohtasia muistoja siitä tilanteesta, että oikeen hätkähtää. Muistaa mitä hajuvettä oli, muistaa täsmälleen sen jännityksen tunteen, muistaa millanen sää oli, muistaa oikeesti kaikki tunteet mitä sinä päivänä kävi läpi.





Valokuvaamisen myötä oon alkanu esimerkiks tykätä enemmän syksystä, kun oon huomannu kuinka kaunista silloin on. Oon myös oppinu paljon asioita. Tiiän miten saan mun kamerasta kaiken irti, miten säädetään valkotasapainoa tai ISO-arvoa tai vaikka tarkennetaan oikein. Oon oppinu ainakin alkeellisesti vähän kuvien muokkaustakin, mistä oon oikeesti tosi ylpee, koska oon ollu aina vähän peukalo keskellä kämmentä sellasissa jutuissa.
  Valokuvaus on antanu mulle paljon jo tässä ajassa ja oon varma, että se tulee antamaan mulle vielä paljon lisää. Odotan nyt tosi paljon esim. sitä että pääsis taas Lappiin kuvaamaan. Siellä on vaan niin kaunista, että kaikki kuvat tuntuu onnistuvan. Oon tän lyhyen "valokuvausurani" aikanakin saanut jo sellasia kehuja, että huhhuh! Kiitos teille kaikille, jotka ootte antanu mulle vinkkejä, tsempannu eteenpäin tai kehuneet mun kuvia. Se merkitsee mulle älyttömän paljon. ♥




Nyt tuli kyllä melkoinen määrä tekstiä... Toivottavasti ees joku jaksoi lukea loppuun asti ja jos jaksoi, haluisin mielellään kuulla teidän mielipiteitä/kokemuksia/ajatuksia aiheesta! Ihanaa sunnuntain jatkoa murut, mä lähden tästä treenailemaan Für Eliseä! : Jenny

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!