Mooi! Kuten otsikkokin kertoo, pienet jutut on tänään saanut mut paremmalle tuulelle. Palatakseni vähän ajassa taaksepäin niin se, mikä mut sille huonolle tuulelle alunperin sai on tälleen tiivistetysti ja lyhyesti kiire ja pieleen menneet jutut. Ja niiden myötä myös hirvee väsymys ja turhautuminen. En ala täällä sen enempää availemaan näitä, mutta halusin kuitenkin kertoa, sillä musta tuntuu että mun tekstistä ois kuitenkin ennemmin tai myöhemmin näkynyt jonkinasteinen muutos. (ja on ehkä näkynytkin jo) Ei tässä nyt kuitenkaan mitään kovin vakavaa oo kyseessä, ennemminkin normaalia pahempi kevätväsymys.
Nyt kuitenkin tähän päivään ja siihen mikä siitä teki niin kivan. Suoraansanottuna just se, ettei ollut lähes mitään ohjelmaa. Kävin vaan pikaisesti pankissa hakemassa uuden salasanan verkkopankkiin ja koulussa sovittelemassa abihuppareita. Siinä välissä käväisin kaupungilla täydentämässä vähän meikkivarastoja ja koululla piipahtamisen jälkeen suuntasin suoraan Kirjurinluotoon kävelemään auringossa, nauttimaan keväästä ja syömään tän vuoden ekan jätskikiskajätskin (ihan omassa seurassani vieläpä). Aamulla ennen lähtöä ehdin tekemään aamutoimet ja syömään hidastakin hitaammin ja tän lisäksi vielä soittelemaan jopa pianoa pikku hetken. Varsinaista luksusta kyllä verrattuna niihin perus arkiaamuihin kun juoksee pää kolmantena jalkana ehtiäkseen ajoissa bussiin...
Oon tässä viime aikoina pohtinut jo paljon lukion loppumistakin. Jotenkin nää kaks vuotta on mennyt ihan älyttömän nopeesti ja pian on tääkin elämänvaihe jo ohi. Toisaalta sitä toivoo et loppuaika lukiossa meniskin nopeesti, sillä myönnän että kirjoitukset saa kylmät väreet menemään pitkin selkää, eikä kyllä just nyt innosta oikein edessä oleva lukeminenkaan. Lukio on myös ollut mun elämän raskainta aikaa tähän mennessä. Siitä huolimatta oon onnellinen, että menin lukioon, sillä tää on koko ajan kuitenkin tuntunut mun paikalta. Lisäks oon tutustunu lukiossa kivoihin tyyppeihin näiden parin vuoden aikana. Ja vaikka musta nyt tuntuukin että yo-kirjotukset on ihan ylitsepääsemätön urakka, mä tiiän et mä selviin. Ainakin jotenkin. Mä aion yrittää parhaani ja pistää kaiken likoon, sit vuoden päästä nähdään mihin se riitti. Enemmän mua on kuitenkin alkanut mietityttämään jatko-opinnot ja kotoa pois sekä vieraaseen kaupunkiin muuttaminen. Mulla on tällä hetkellä kyllä suunta minne mä haluaisin hakea, mutta tuntuu vaan et kaikkialle ja varsinkin sinne minne mä haluaisin on järkyttävän pienet sisäänpääsyprosentit. Välillä musta tuntuu vaan että mun pää räjähtää kun ajattelen liikaa. Mutta minkäs teet kun oot ajattelijaluonne. Pitäis kai vaan opetella elämään päivä kerrallaan ja olla murehtimatta turhia. Voi kun se oiskin vaan niin helppoa. Mä taisin jo eksyä aika pitkälle mun alkuperäisestä aiheesta, mutta nyt oli vaan sellaset fiilikset että oli pakko saada kirjoittaa ja purkaa vähän tätä sekamelskaa mun pään sisällä.
Palatakseni kuitenkin siihen alkuperäiseen aiheeseen tai ainakin sen lähelle... En voi uskoa että enää kolme koetta ja viis päivää ja sitten on kesäloma. Oon eläny tähän asti vaan jotenkin niiden kesäfiilistelyiden ja summer bucket listien ulottumattomissa, mutta tänään se muuttu. Just sillä hetkellä kun mä istuin auringonlämmittämälle penkille jätskin kanssa ja katselin keinuvia lapsia. Just sillä hetkellä mä tunsin sen sydämessäni ja koko kehossani. Pian on oikeasti kesä ja loma. Kesäloma. Vaikka onkin töitä ja yo-kirjoitukset syksyllä, niin loma se silti aina on. Ja se alkaa tasan viikon päästä.
Milloin te ootte päässeet kesäfiilikseen ja onko siellä ruutujen toisella puolella muita viime hetken valaistujia? ♥: Jenny
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!