Sivut

10.9.2018

365 KUVAA - ELOKUU

Ennen kuin siirrytään kokonaan syysjuttuihin, mulla olisi vielä muutama kesään liittyvä postaus julkaistavana. Tämä kooste elokuun haastekuvista on niistä toinen. Yleensä kuvaan kesällä enemmän ja olen inspiroituneempi, mutta tänä vuonna syksyn lähetessä kuvausinspiraatio on laskemisen sijaan kohonnut! Uskon tämän johtuvan paitsi maisemanvaihdoksesta Tampereelle, myös siitä, että arjessani tapahtuu jälleen rutkasti enemmän asioita. Niin tai näin, toivotan kaiken palanneen inspiraation ilomielin tervetulleeksi takaisin. Silti oon myös sen verran jääräpää, että kun kerran jonkun haasteen otan vastaan tai aloitan, jatkan sitä sitten myös loppuun asti - oli inspistä tai ei. Nyt kuitenkin kuvakoosteen pariin ;)


Luin loppukesästä sekä Hobitin että Taru sormusten herrasta toistamiseen. Edelleen oon myös samaa mieltä kuin ensimmäisellä lukukerralla silloin pari vuotta sitten: ihan mieletön tarina!


Suunnittelin jo alkukesästä kuvaavani pisaroita sateisen päivän osuessa kohdalle. Sateita ei sitten tullutkaan ihan sillä tahdilla kuin yleensä, joten pisarakuvatkin jäivät elokuulle.


Vakkarityökampaukseni oli joko tämä tai vaihtoehtoisesti ranskalaiset letit. Ensi kesänä harjoittelussa kampausvalikoima on ehkä hieman laajempi.


Kesän auringonlaskukuvat voi tän vuoden osalta laskea yhden käden sormilla, mutta tässä kuitenkin yksi. Iltataivas on vaan niin nätti, että sen kuvaamiseen ei kai kyllästy koskaan.


Löysin kesällä ääniviestien hienouden. Välillä olisi tehnyt hirveästi mieli höpötellä kaverin kanssa, ja tämähän on oikein kelpo korvike face to face -keskustelulle.


Kuvasin siskolle antamani ylioppilaslahjan toisen puoliskon. Ja kyllä, hän sai toisen osan lahjastaan vasta elokuussa. Selitys ei tosin ole saamattomuuteni, vaan se, että verkkokauppojen kanssa oli erinäisiä ongelmia, joiden selvittely vei pari kuukautta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja onneksi sentään lahjaani myös kuulunut muumimuki oli hieman helpommin hankittavissa.


En ole varmaan ikinä elämässäni odottanut niin paljon koulun alkua kuin tänä syksynä. Siksi suunnittelin ensimmäisen päivän asunkin jo hyvissä ajoin. Tuutoreilla pukukoodina olivat haalarit, joten pitikin miettiä vain yläosa niiden kaveriksi.


Rakastan lauta- ja korttipelejä, ja olinkin ihan superinnoissani kun jo ekan päivän päätteeksi pääsi pelailemaan.


Elokuussa lähetin myös muutaman postcrossingkortin maailmalle, ja loppukuusta postilaatikossani odottikin sen myötä kahtena aamuna iloinen yllätys.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!