Sivut

1.9.2018

BT - MIKSI BLOGGAAN?

Moikkamoi! Syyskuu on täällä ja niin on myös uusi tiimipostaus. Muutoksen tuulet puhaltavat syksyn myötä blogitiimissäkin, sillä joukkomme on kasvanut kolmella uudella jäsenellä. Toivotetaan siis tervetulleiksi ihanat Enni, Elli ja Ilona ❤ Tällä kertaa halusimme paitsi esitellä uudet jäsenemme, myös avata blogihistoriaamme. Siksi päädyimmekin jakamaan tarinat blogiemme takaa: miten päädyimme blogimaailmaan, miksi avaamme kirjoituskentät uudelleen ja uudelleen, mikä bloggaamisessa on se the juttu... Kaikki tämä ja vähän muutakin selviää tästä postauksesta, joten eiköhän mennä asiaan.



Tarina mun blogin aloittamisesta on tullut joskus täällä mainittuakin, mutta muistutukseksi (ja jos joku ei ole tätä vielä kuullut): kaikki alkoi mun siskon sanoista lähes viisi vuotta sitten. "Bloggaaminen voisi sopia sulle." Kipinä roihahti liekkiin ensimmäisen puolen vuoden aikana, eikä se ole toistaiseksi osoittanut sammumisen merkkejä. Joitakin taukoja näihin vuosiin on toki mahtunut, mutta esimerkiksi kirjoitusten aikana tein postauksia etukäteen, ja ajastin niitä sille ajalle, jonka vietin nenä kiinni kirjoissa. Miksi bloggaaminen sitten on just mun juttu? Mikä saa mut raivaamaan kalenterista vuosi toisensa perään tilaa just tälle harrastukselle?


Mun suurin motivaation lähde bloggaamiseen on rakkaus kirjoittamiseen ja tarinoihin. Ala-asteen parhaita tunteja olivat mun mielestä ne äikäntunnit, joilla kirjoitettiin aineita. Lisäksi odotin innolla lukutunteja, joilla sai uppoutua valitsemansa kirjan maailmaan. Vapaa-ajallakin tartuin useasti kirjoihin tai kynään ja paperiin. Pidin päiväkirjaa useita vuosia, kirjoitin fiktiivisiä novelleja sekä runoja... Myöhemmin lukuvuoden alkaessa tuli vakiintuneeksi tavaksi ostaa paperikalenteri. Kalenteria käytin aluksi ihan siinä perinteisessä tarkoituksessaan, mutta kun päiväkirjojen aika tuli päätökseensä, ryhdyin lisäilemään kalenterin sivuille pieniä muistoja - ikään kuin korvatakseni päiväkirjojen jättämää aukkoa. Kun ikää tuli lisää, luettujen kirjojen määrä väheni ja päiväkirjat jäivät: ei vain ollut enää samalla tavalla aikaa. Jotain kuitenkin kertoo se, että lukiossa äidinkielen kurssien pakollinen luettava kirja per kurssi sai mut hampaiden kiristelyn sijaan hymyilemään. Useimmiten sai valita suhteellisen vapaasti mielenkiintoista luettavaa ja oli pakko (lue: sai) järjestää tarinaan syventymiseen myös aikaa.


Momentsin alkuaikoina valokuvausintoni oli vasta nostamassa päätään. Blogin perustaminen kuitenkin antoi kuvaamiselle lisäboostia, ja mitä enemmän kuvasin, sitä enemmän innostuin. Pian oltiinkin edetty siihen pisteeseen, että googlettelin valokuvausvinkkejä ja etsin tietoa siitä, mikä olisi paras järjestelmäkamera aloittelijalle. Mulla oli bloggaamisen lisäksi toinenkin uusi harrastus: kuvaaminen. Aluksi valokuvaaminen painottui mulla vahvasti arkisiin juttuihin. Pikku hiljaa kuitenkin kokeilin uusia juttuja ja laajensin osaamistani. Suurin kehitys onkin tapahtunut vasta parina edellisenä vuonna. Journalistiikan opinnotkin ovat antaneet muutaman näkökulman lisää, ja edelleen olen myös kiinnostunut uuden opettelemisesta kameran kanssa. Joskus kuvat tuntuvat vain junnaavan paikoillaan, ja silloin vertailenkin yleensä otoksia parin vuoden takaa. Kyllä sitä kehitystä vain aina tulee, vaikkakin pienin askelin.



Blogin perustaessani en vielä ajatellut, että voisin kirjoituksillani vaikuttaa jonkun elämään tai tarjota vertaistukea. Nykyään koen kuitenkin tosi tärkeänä myös tämänkaltaiset asiat. Mä voin valottaa mun opiskeluja ja taustoja, ja jos edes yksi ihminen hyötyy siitä, se on vaivan arvoista. Oli sattumien summa, että mä kuulin journalistiikan opinnoista. Mä voin nyt vaikuttaa siihen, että kiinnostuneet löytävät googlatessaan aiheesta jotain. Mä voin myös kertoa yksinäisyydestä sekä peloista ja niiden voittamisesta. Enää mä en häpeä, ja mä uskallan kirjoittaa siitä, mistä haluan. Kaikkein suurimman nautinnon mä saankin juuri siitä, jos uskallan jakaa jotain pintaa syvemmältä. Sellaista, jolla on oikeasti merkitystä. Jokaisen postauksen ei kuitenkaan tarvitse olla supermerkittävä. Joskus on vaan parasta saada jakaa ihania pieniä juttuja, vastata hauskoihin kysymyksiin tai jakaa kuulumisia ja onnistuneita kuvia. Paras asia bloggaamisessa on, että Moments on mun oma projekti, joka saa rönsyillä siihen suuntaan kuin kulloinkin hyvältä tuntuu.


Moments on mulle yhtä kuin luovuutta, oma pieni vaikuttamiskanava sekä mahdollisuus saada ja antaa vertaistukea. Blogin kautta olen saanut kunnian tutustua kouralliseen ihania ihmisiä. Olen perustanut blogitiimin ja toteuttanut blogijoulukalenterin. Olen kirjoittanut itsetunnosta, kateudesta ja rohkeudesta. Olen kirjoittanut myös avoimesta yliopistosta, keikoista ja Lapista. Olen jakanut blogivinkkejä ja keinoja innostua marraskuusta. Olen myös kertonut 100 pientä lemppariasiaani elämässä. Bloggaan, koska se mahdollistaa kaiken tämän ja antaa niin paljon 💕

Käy lukemassa myös toisten tiimiläisten postaukset seuraavista linkeistä: Anniina / Heli / Sini / Krista / Elli / Enni / Ilona 

2 kommenttia :

  1. Ihana postaus! Mun mielestä blogin pitäminen on hyvä harrastus toimittajalle, sillä siinä saa harjoitella ja kehittää omaa kirjoittamistaan ja valokuvaamistaan, mutta voi keskittyä juuri niihin aiheisiin, jotka itseä kiinnostaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Krista!! :) Oon ite miettiny joskus tuota samaa, tässä saa kyllä hyvää harjoitusta moneen toimittajan työssä tarvittavaan juttuun.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!