VOIKO BLOGI OLLA MIELENKIINTOINEN, VAIKKA BLOGGAAJAN ELÄMÄ OLISI TYLSÄÄ?

Siinäpä kysymys, jota olen pohtinut varsinkin tämän kesän aikana. Ja olen sitä mieltä, että kyllä. Kyllä voi. On bloggaajia, jotka matkustelevat tavallisen tallaajan näkökulmasta jatkuvasti, päivittävät sisustustaan ja vaatekaappiaan aina vain uusilla ihanuuksilla ja on bloggaajia, jotka elättävät itsensä postauksien kirjoittamisella. Valtaosa bloggaajista taitaa kuitenkin olla lähempänä just sua, joka tätä nyt luet. Useimmat meistä saavat palkkansa muusta kuin sisällön tuottamisesta. Monet myös opiskelevat ja/tai käyvät töissä. Suurelle osalle tulee kuvauskriisi syksyllä, kun valoisa aika alkaa yhä enenevissä määrin kulumaan muualla kuin kotona. Meillä on ihan samat ongelmat kuin muillakin, vaikka joidenkin tapana onkin vaieta niistä. Ja eihän siinä ole mitään pahaa, en mäkään avaudu täällä kaikista asioista, vaikka aika avoin olenkin. Osa asioista ei vaan yksinkertaisesti sovi nettiin.

Miksi mä sitten oikeastaan päädyin pohtimaan tätä kysymystä, vaikka oon ollut pitkään sitä mieltä, että voin ihan hyvin kirjoittaa blogia, vaikken tekisikään mitään kovin kummoista? Niin, miksi? Se on oikeastaan monen asian summa. Mulla ei oo ollut kovin hyvä kesä. Mitään kauheaa tai isoa ei oo tapahtunut, mutta fiilis on ollut usein alavireinen. En oo nähnyt kavereita lähes ollenkaan, ja lenkkeily ja valokuvausjututkin ovat töiden vuoksi jääneet tosi vähälle. Vaikka oon ollut töissä, mulla on jälleen ollut ihan liikaa aikaa miettiä ja murehtia asioita. Vaikka tykkään ihan älyttömästi blogata ja kuvata, aika ajoin on iskenyt se tunne, että kaikki muut osaa paremmin ja kaikilla muilla on enemmän sanottavaa, kauniimpia kuvia, merkityksellisempiä lauseita, toimivampia vinkkejä jne. Ja itse en ole keksinyt edes kivoja postausideoita, kuten ennen. Ulkoasuunkaan en ole tyytyväinen, mutta ideoita ei oikein ole, enkä osaa koodailla mitään hienoa. Mulle on iskenyt ensimmäistä kertaa kunnon blogikriisi. Tai ennemminkin ehkä kriisi siitä, että tässä(kään) en riitä itselleni.

Nyt kun olisi ollut aikaa, ei olekaan tapahtunut yhtään mitään. Fuksivuodestakaan en enää osaa kirjoittaa, vaikka siinä riittäisikin muisteltavaa monen postauksen verran. Jotenkin tuntuu, ettei aihe sovi kesään ja toisaalta taas en ole halunnut muistella kivoja asioita ja vain pahentaa ikävääni. Silloin harvoin kun taas olen kokenut, että mulla olisi ollut kirjoitettavaa, kamerasta ei ole löytynyt yhden yhtä kuvaa. Ainakaan sellaisia, joita olisin halunnut julkaista. Kameran edessä ei ole tuntunut viime aikoina ollenkaan luontevalta. Ainakin viidesti on yritetty, mutta lopputulos on sama: ei vaan onnistu. Erääseen esittelytekstiin tarvittiin kuva, ja senkin ottamiseksi ponnisteltiin kauan. Lopputulos oli vähän njääh, mutta sai kelvata. En halunnut yrittää enää kauempaa kun jokainen kuva tuntui toinen toistaan hankalammalta, enkä nähnyt itseäni niissä.

Uskon ja toivon tän olevan vain väliaikainen fiilis ja bloggaamisinnon palaavan taas. Siihen asti bloggailen silloin kun hyvältä tuntuu, oli se sitten kerran kuukaudessa tai kerran viikossa. Onko sulla ollut joskus blogikriisi? Entä mistä tykkäät mun blogissa? Tekisi hyvää kuulla edes yksi juttu, jonka vuoksi joku täällä postauksia lueskelee, sillä itse en niitä tällä hetkellä osaa nähdä yhtäkään.