KORONA-AJAN ARKI: ETÄOPISKELUA, TÖITÄ JA ULKOILUA

Palattiin pari viikkoa sitten Leviltä. Lapissa perheen kanssa oli ihanaa niin kuin aina, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei koronatilanne häilynyt uhkaavana varjona taustalla. Kun lähdettiin siskon kanssa Tampereelta junalla kohti pohjoista, kaikki oli vielä suhteellisen tavallista. Junassa oli saman verran matkustajia kuin ennenkin, olimme siskoni kanssa kummatkin olleet parin päivän sisällä luennolla ja ryhmäliikuntatunnilla jne. Viikossa tapahtui kuitenkin paljon. Alettiin puhua poikkeustilasta poikkeuslakeineen, lähiopetus lopetettiin ja tapahtumia alettiin perua. Yhtäkkiä kaikki oli toisin. Ei ostettukaan paluulippuja Tampereelle, vaan jäätiin kummatkin Poriin.

Varsinkin mulla oli se tilanne, että oli käytännössä pakko valita kaupunkien väliltä. Pori oli lopulta selkeä valinta. Omassa kodissa olisi tietysti kiva olla, mutta tilanteen ollessa tämä koen, että parasta on pysyä täällä lapsuudenkodissa porukoilla. Yksiössä olisi vähemmän tilaa, eikä kotiovelta avautuisi samanlaisia mahdollisuuksia lenkkeilyyn kuin täällä. Siellä yksinäisyys myös painaisi raskaammin päälle kaikista videopuhelu- ja muista etäyhteydenpitotavoista huolimatta. Puhumattakaan siitä, että kontakteja muihin ihmisiin tulisi pakolla enemmän, kun kaupassa olisi pakko käydä itse ja kerralla ei pysty kantamaan mahdottoman paljon tavaraa. Kavereidenkaan vuoksi ei olisi ollut järkeä mennä Tampereelle, kun kaikkia sosiaalisia kontakteja on nimenomaan kehotettu välttämään. 

Alkujärkytyksen jälkeen arki on jatkunut ja siihen on muodostunut uusia rutiineja. Olen kirjoittanut kandia ja opiskellut oikeusjuttuja (kevään vika kurssi on oikeustieteen johdatus). Töitäkin riittää, sillä nyt sunnuntaina on ollut mun ensimmäinen vapaapäivä tällä viikolla ja ensi viikollakin on vielä keskiviikkona ja torstaina työvuoro. Kaiken koneella istumisen ja näytön tuijottamisen vastapainoksi olen yrittänyt ulkoilla mahdollisimman paljon, mutta myönnettäköön, että välillä se on vähän jäänyt. Lenkkeily aurinkoisessa säässä on kuitenkin ollut ihanaa joka kerta, kun sinne ulos on vain ensin lähtenyt. Suunniteltiin myös siskon kanssa jo valmiiksi pyöräilyreittejä ja etätreenejä, mutta saa nähdä, koska ensimmäisen kerran edetään suunnitelmista toteutukseen. Toivottavasti mahdollisimman pian ;)

Koronauutisoinnista on tullut jo melkoinen ähky, mutta onneksi itse olen saanut tehdä töissä pääosin toiveikkaita juttuja tilanteesta huolimatta. Hyvä esimerkki on laaja hyväntekijät-juttukokonaisuus, jonka parissa ahersin useamman päivän ja joka julkaistiin tänään. Haastattelin siihen kolmea ihmistä erilaisten hyväntekeväisyysprojektien takaa, joilla yritetään tavalla tai toisella helpottaa ihmisten ahdinkoa korona-aikana. Toinen toimittaja kirjoitti jutun neljännestä vapaaehtoisprojektista. Lisäksi keräsin superpitkän listan erilaisia koronatilanteessa auttavia tahoja ja auttamiskeinoja Satakunnasta. Töistä puheen olleen oon ollut tosi kiitollinen mahdollisuudesta etätöihin ja ylipäätään siitä, että niitä töitä on ollut. Se kun ei ole varsinkaan tässä tilanteessa itsestäänselvyys.

Somea selatessa on hieman huvittanut joidenkin ihmisten avautumiset tylsyydestä, sillä itselläni on ollut nyt kahden viikon aikana tavallista kiireisempää. Luulen että vaikka kiire lähiaikoina vähän hellittääkin, omalla kohdallani tylsyys ei pääse yllättämään vielä pitkään aikaan. Mulla on kolme kirjaa luettavaa, mutta en aio aloittaa niitä, ennen kuin opiskeluhommat ovat tarpeeksi hyvällä mallilla. En ole myöskään tämän kahden viikon aikana koskenutkaan pianoon, vaikka Lapissa mietin istahtavani pianon ääreen soittamaan heti kun ehdin. Lähipäivinä kyllä pakko ottaa edes pieni soittohetki johonkin väliin. Ja aina on myös tää blogi, jonne en ole ainakaan pariin vuoteen ehtinyt kirjoittaa niin usein kuin haluaisin. Ja valokuvausideoita, kuvien muokkausta, haalarimerkkien ompelua, muutama to do -listalla roikkuva rästihomma...

Nyt tuntui että oli tällaisen avautumiskuulumistekstin vuoro. Taisin lupailla näin viimeksikin, mutta ehkä sitten ens kerralla oikeasti niitä Lappitunnelmia ja -kuvia :)