Ratinan kauppakeskukselta portaita alas rantaan, polkua pitkin Ratinan sillalle ja Eteläpuiston halki kohti mäntymetsää. Latvustoissa siellä täällä keltaista ja oranssia, aurinko lämmittää vielä. Tuuli suhisee paljon elämää nähneissä puissa. Välillä näkyy vilahdus tuhannen timantin lailla auringonpaisteessa kimaltelevasta Pyhäjärvestä. Vierelläni on ystävä, jonka kanssa vaihdamme kuulumisia astellessamme samaan tahtiin eteenpäin. Jyrkissä mäissä ja portaissa hengästyttää, mutta tuntuu ihanalta liikkua pitkästä aikaa kunnolla. Luonto pyyhkii stressin pois.
Pyynikin näkötorni nousee mäntymetsän ylle. Jatkamme eteenpäin kohti näköalapaikkaa. Vaikka tietää maiseman avautuvan avarana kallioiden päältä, yllättyy jälleen kerran. Miten voi olla näin kaunista? Päätämme spontaanisti nauttia munkkikahvit ulkona. Muutama ampiainen kiertelee ympärillämme sokerin hajusta huumaantuneena, ja rauha särkyy hetkeksi. Pian keskitymme uudelleen herkutteluun. Otamme muutaman selfien muistoksi. Puhumme siitä, miten kuvia tulee harvoin otettua silloin, kun on meikittä ja koti- tai lenkkivaatteissa. Jälkeenpäin haluaisi kuitenkin, että nimenomaan tavallisesta arjesta olisi jäänyt kuvamuistoja. Päätän ties kuinka monetta kertaa kaivaa puhelimen tai kameran useammin esiin arkisissa hetkissä.
Pyynikki aurinkoisena syyspäivänä oli i-h-a-n-a! Onko sulle jäänyt syksyltä mieleen jokin tietty päivä tai hetki?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!