YSTÄVYYDESTÄ JA YSTÄVÄLLISYYDESTÄ

Ystäviä on niin monia erilaisia. On sellaisia, jotka kulkevat rinnalla läpi elämän. Toisaalta on myös paljon niitä, jotka kääntyvät matkan varrella risteyksestä eri suuntaan kanssasi. Sitten on myös hurjasti niitä ihmisiä, jotka varmasti ovat aivan huipputyyppejä, mutta joihin et koskaan tule tutustuneeksi sen paremmin.

Itse oon valitettavasti kokenut enemmän niitä katkenneita ystävyyssuhteita kuin niitä, jotka ovat ajoittaisista vaikeuksista huolimatta jatkuneet. Milloin kaveri on muuttanut toiselle puolelle Suomea ja lopettanut yhteydenpidon, milloin taas porukka on sulkenut mut ulkopuolelleen ja jättänyt yksin - näin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Oon osittain näiden kokemusten vuoksi ja osittain ihan oman luonteeni vuoksi ujo tutustumaan uusiin ihmisiin. Saatan miettiä, ettei mun seura kiinnosta kyseisiä ihmisiä, vaikka mikään ei periaatteessa ees viittais sellaiseen. Kun jonkinnäköinen kaverisuhde sitten syntyy, pelkään usein sen menettämistä. Ajattelen, että musta halutaan hyötyä jotenkin tai sitten tulee pian se tilanne, kun toinen huomaa ettei muhun todellakaan kannattanut tutustua.

Näin ystävänpäivänä, mä usein pysähdyn ajattelemaan ystävyyttä ja ystävällisyyttä. Mä itse pyrin olemaan ns. helposti lähestyttävä ja esim. koulussa multa saa aina vastauksen jos mä kyseisestä asiasta jotakin tiedän. Mä pyrin myös olemaan avoin uusille ystävyyssuhteille, varsinkin jos joku itse lähestyy mua. Tässä on kuitenkin vielä paljon petrattavaa, mutta toisaalta oon päässyt tässä myös niin paljon eteenpäin. Tämäkin on varmaan sellainen asia, jossa voi kehittyä läpi elämän.

Tän melko pitkän stoorin jälkeen haluaisin vielä toivoa tai oikeastaan pyytää teiltä jotain. Tunnetko jonkun, kenen kanssa et oo puhunut pitkään aikaan? Tiiätkö jonkun, joka vaikuttaa yksinäiseltä? Jonkun, joka tekee parityöt aina yksin? Jonkun, joka aina treeneissä jää taka-alalle? Tai jonkun, jota kiusataan? Jos vastasit yhteenkin kysymykseen kyllä, mä toivon että sä teet asialle jotakin. Sun sanoma "Moi!" tai se, että sun porukka tekee yksinäisen kanssa esitelmän, voi merkitä sille ihmiselle enemmän kuin pystyt edes kuvittelemaan. Sä voit myös omalla toiminnallasi estää kiusaamista monin tavoin, vaikka et edes suoraan puuttuisi siihen. Jos sä kuulet jostakin puhuttavan "pahaa" sun ei tarvi osallistua siihen itse. Päinvastoin sä voit saada nää "pahanpuhujat" vaihtamaan puheenaihetta tai jopa häpeämään juttujaan. Sä voit tehdä paljon, joten lupaathan ettei ainakaan sun vuoksi jouduta kärsimään yksinäisyydestä.

Tän pitkäksi venähtäneen tekstin päätteeksi mä haluan vielä kiittää mulle läheisimpiä ihmisiä. Kiitos siitä, että ootte olemassa. Kiitos siitä, että te jaksatte kuunnella mun juttuja. Kiitos siitä, että te tsemppaatte mua tavoittelemaan mun unelmia. Mut ennen kaikkea kiitos siitä, että te ootte seisoneet tukena vaikeina hetkinä. Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille! ♥: Jenny

PS. Sain tänään aamulla ihan hirveen valokuvausinspiksen ja musta näistä kuvista tuli superkivoja, vaikka nyt itse sanonkin. Mitäs mieltä te ootte?