Sivut

27.12.2017

FUKSISYKSY VOSTOKISSA

Tää postaus mun fuksisyksystä on odotellut luonnoksissa puolivalmiina siitä asti kun mun joululoma alkoi. Oli kuitenkin vaikea muotoilla kaikkia niitä ajatuksia, joita päässä pyöri asian suhteen ja sit aloin miettimään, että kaikki ei ehkä kaipaa joulun alla muistutusta koulusta. Päätin siis siirtää tän postauksen julkaisuajankohtaa niin, että se ilmestyy vasta joulupyhien jälkeen. Nyt se ns. oikea ajankohta on sit käsillä, joten eiköhän mennä asiaan ;)


Mun fuksisyksy viestinnän&journalistiikan parissa on nyt ohi. Siihen kuului paljon iloa ja uusia kavereita sekä kokemuksia, mutta niiden rinnalla myös stressiä, deadlineja ja vähäunisia öitä. Yhden yliopistolukukauden aikana entisten kahden WhatsApp-ryhmän rinnalle on ilmestynyt ainakin viisi lisää ja instan seuraajaluku on ottanut melkoisen harppauksen ylöspäin. Puhumattakaan siitä, että edellä mainitut eivät tässä tapauksessa ole pelkkiä lukuja. Oon oppinut paljon asioita ihan siinä perinteisessä mielessä, mutta paljon uusia asioita myös itsestäni. Ekana joululomailtana pysähdyin miettimään tätä kulunutta syksyä ja tulin siihen tulokseen, että oisin voinut listata ainakin parikymmentä ekaa kertaa aikaväliltä elokuu-joulukuu. Tää syksy on todella ollut mulle uusi alku. Ja ehdottomasti positiivisessa mielessä.


Vaikka itsekritiikki on iskenyt välillä kovaa, oon superkiitollinen siitä, että oon päässyt käytännössä tekemään ja kokeilemaan asioita. Oon kirjoittanut juttuja uutisesta henkilökuvaan, tehnyt ekat haastatteluni ja oppinut, että pilkku tulee tietyissä tapauksissa myös ja-sanan edelle. Yrityksen ja erehdyksen kautta oon selvitellyt mikä olisi mulle oikea sivuaine ja nyt lopulta osuin luullakseni oikeaan. Tammikuussa se sitten lopullisesti selviää, mut ainakin tällä hetkellä sosiaalitieteet ja viestintä&journalistiikka tuntuu just sopivalta combolta itselle. Turhautumistakin on ollut ajoittain ilmassa. Tietotekniikkakurssin sarkaimet ja taulukot meni mulla välillä ihan yli ymmärryksen, enkä vieläkään oo aivan varma mitä se astevaihtelu oikein tarkoittaa. Ajoittain on tuntunut siltä, että faktaa tulee sellaisella tahdilla, että vähintään puolet menee ohi. Silti valtaosan ajasta mä oon kiittänyt itseäni siitä työstä, jota tänne päätyminen vaati. Oon tuntenut intohimoa ja halunnut kehittyä, oon tuntenut olevani sen mun jutun parissa.


Useasti syksyn aikana oon ollut kiitollinen myös hyväksynnästä ja nyt oikeastaan vielä enemmän, kun on ollut aikaa ajatella ja todeta, miten suuri merkitys sillä loppupeleissä onkaan. En tiennyt ennen Vostokia ja vostokkeja miltä tuntuu, kun voi vaan liittyä jonkun porukan mukaan syömään. En myöskään osannut odottaa, miten luontevalta loppujen lopuksi tuntuisi kertoa vaikka mitä musiikkia kuuntelee, mitä harrastaa, ylipäänsä miten tuntuisi niin pian siltä, ettei tarvitse miettiä mitä voi sanoa. Ekoissa bileissä täällä hämmennyin, kun mulle ennestään tuntemattomat tyypit tulivat juttusille. Jännitin ekan, tokan ja vielä kymmenennenkin viestin lähettämistä meidän fuksiryhmään WhatsApissa, mutta pian tajusin, että mun mielipide on täällä mielipide siinä missä muidenkin.


Oon ollut mukana hankkimassa meille haalareita, järkkäämässä tuutoreille Vasta-Approa ja koko Vostokille pikkujouluja. En oo ehkä tehnyt missään sitä suurinta työtä, mutta oon ollut mukana kuitenkin ja kantanut korteni kekoon. Musta tuntuu et oikeasti oon osa tätä ainejärjestöä ja meitä fukseja 2017 - ja se tuntuu ihan älyttömän hyvältä. Syksyn saldona on 27op ja lukuisia opittuja asioita, mutta ennen kaikkea fuksisyksy opetti, että täällä saan olla mä. Kiitos Vostok 💕

2 kommenttia :

Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!