Moikka ja energiaa alkavaan viikkoon itse kullekin :)
Mulla on nyt tältä syksyltä takana kaksi kokonaista viikkoa opiskeluarkea täällä Tampereella, ja siitä tulikin mieleeni pitkästä aikaa tulla kirjoittelemaan tänne mun fiiliksiä ja suunnitelmia opintoihin liittyen. Samalla ajattelin käydä muutenkin hieman läpi sitä, miten syksy on omalla kohdallani alkanut. Ainakin aika on mennyt ihan hurjan nopeasti. Tuntuu, että ihan hetki sitten oli vielä täysi kesä ja nyt yhtäkkiä puut ja pensaat loistavatkin ruskan sävyissä, ja illat hämärtyvät yhä aikaisemmin. Lokakuuhunkaan ei ole enää kuin muutama viikko, ja silloin on syksy jo pitkällä. Porissa töissä vietetyn kesän jälkeen rutiineissa oli vähän hakemista, enkä ollut opintojen jatkumisesta innoissani sitten yhtään, mutta pääsin kuin pääsinkin niiden kanssa aika mukavasti vauhtiin. Palasin myös 1,5 vuoden tauon jälkeen ryhmäliikuntatunneille, mikä on piristänyt arkea kivasti.
Syksyn ensimmäisten luentojen jälkeen otin tämän lukuvuoden tavoitteeksi, että pitäisin lauantain ja sunnuntain opiskeluvapaina päivinä, jos se mitenkään on mahdollista. Suhtauduin ajatukseen alkuun hieman skeptisesti, sillä lukiossa ja aiempina yliopistovuosina olen harva se viikonloppu kirjoittanut esseetä, lukenut kokeisiin/tenttiin tai tehnyt jotakin projektityötä. Vielä uusi aikatauluni ei ole joutunut kunnon koetukselle, sillä alkusyksyn aikana en ole tehnyt opiskelun rinnalla töitä. Myöhemmin vuorossa on niitäkin viikkoja, joihin sisältyy useampi työvuoro, mutta yritän kyllä siitä huolimata pitää viimeiseen asti tästä uudesta tavasta kiinni. Tuntuu nimittäin hyvältä, että kaksi päivää viikosta on varattu rennommille aikatauluille ja sille, että voi tehdä jotakin kivaa, vaikka se ei mitään kovin ihmeellistä olisikaan.
Vaikka opiskelu ei ole innostanutkaan juuri ollenkaan, olen pystynyt suhtautumaan siihen tietyllä tapaa uudenlaisella asenteella. Tavoitteeni on tämän lukuvuoden aikana saada suoritetuksi kaikki muu opinnoissa vielä jäljellä oleva, paitsi gradu ja graduseminaari. Koska kursseja ei ihan oikeasti ole enää paljoa jäljellä, on helpompi sietää sitä, jos kurssi on huonosti organisoitu tai ryhmätehtävissä on jotakin säätöä (kummatkin näistä ovat valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus). Opiskelua kohtaan tuntemiini turhuuden tunteisiin on auttanut myös se, etten yritäkään sivuuttaa niitä. En myöskään enää elättele toiveita siitä, että mikään asia toimisi tai olisi organisoitu hyvin. Sen sijaan pyrin tekemään annetut tehtävät mahdollisimman nopeasti (tai ainakin aloittamaan niitä, jotta kynnys ei kasva liian korkeaksi), ja yritän pitää valmistumisen mielessä, sillä en minä opintoja keskeyttämässäkään enää ole, vaikka en koekaan oppivani mitään (hyödyllistä).
Olen syksyn tullen innostunut superpaljon ryhmäliikuntatunneista. Ostin kuntosalijäsenyyden nimenomaan ryhmäliikuntatunteja ajatellen, ja kuluneiden muutaman viikon aikana olen ehtinyt testata jo monta erilaista tuntia. Yliopiston vastaavaan jäsenyyteen verrattuna valinnanvaraa on vaikka kuinka, mutta hinta on tosin moninkertaisesti korkeampi 😅 Alkuun mietitytti vähän, aloitanko todella niin kalliin harrastuksen, mutta enää ei kyllä mietitytä yhtään. Ensinnäkin minulla kyllä on jäsenyyteen ihan oikeasti varaa, kuukausimaksut vain tuntuivat paljolta kun viimeisimmät vuodet harrastuksiin on käyttänyt suunnilleen 50 euroa puolessa vuodessa, jos sitäkään. Toiseksi jo parin viikon jälkeen uskallan sanoa, että harrastus on tehnyt mulle tosi hyvää. Ihan parasta, että on pitkästä aikaa syy poistua kodin ulkopuolelle muutenkin kuin kauppaan! Kaikki kurssini jouluun asti ovat edelleen etänä, ja etätöitäkin tulen tekemään jonkin verran käytännön syistä, joten on ihanaa vaihtelua poistua neljän seinän sisältä tietokoneen äärestä. Korona-aikana olen kaivannut satunnaisia sosiaalisia kontakteja loppujen lopuksi järjettömän paljon, joten siitäkin näkökulmasta "uusi" harrastukseni on erittäin hyvä. Enhän minä treenaamassa välttämättä puhu kenenkään kanssa, mutta tekee joka tapauksessa hyvää nähdä muita ihmisiä ja saada vähän muutosta 1,5 vuoden ajan samalla kaavalla toistuneisiin rutiineihin.
Vaikka opiskelu ei ole innostanutkaan juuri ollenkaan, olen pystynyt suhtautumaan siihen tietyllä tapaa uudenlaisella asenteella. Tavoitteeni on tämän lukuvuoden aikana saada suoritetuksi kaikki muu opinnoissa vielä jäljellä oleva, paitsi gradu ja graduseminaari. Koska kursseja ei ihan oikeasti ole enää paljoa jäljellä, on helpompi sietää sitä, jos kurssi on huonosti organisoitu tai ryhmätehtävissä on jotakin säätöä (kummatkin näistä ovat valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus). Opiskelua kohtaan tuntemiini turhuuden tunteisiin on auttanut myös se, etten yritäkään sivuuttaa niitä. En myöskään enää elättele toiveita siitä, että mikään asia toimisi tai olisi organisoitu hyvin. Sen sijaan pyrin tekemään annetut tehtävät mahdollisimman nopeasti (tai ainakin aloittamaan niitä, jotta kynnys ei kasva liian korkeaksi), ja yritän pitää valmistumisen mielessä, sillä en minä opintoja keskeyttämässäkään enää ole, vaikka en koekaan oppivani mitään (hyödyllistä).
Olen syksyn tullen innostunut superpaljon ryhmäliikuntatunneista. Ostin kuntosalijäsenyyden nimenomaan ryhmäliikuntatunteja ajatellen, ja kuluneiden muutaman viikon aikana olen ehtinyt testata jo monta erilaista tuntia. Yliopiston vastaavaan jäsenyyteen verrattuna valinnanvaraa on vaikka kuinka, mutta hinta on tosin moninkertaisesti korkeampi 😅 Alkuun mietitytti vähän, aloitanko todella niin kalliin harrastuksen, mutta enää ei kyllä mietitytä yhtään. Ensinnäkin minulla kyllä on jäsenyyteen ihan oikeasti varaa, kuukausimaksut vain tuntuivat paljolta kun viimeisimmät vuodet harrastuksiin on käyttänyt suunnilleen 50 euroa puolessa vuodessa, jos sitäkään. Toiseksi jo parin viikon jälkeen uskallan sanoa, että harrastus on tehnyt mulle tosi hyvää. Ihan parasta, että on pitkästä aikaa syy poistua kodin ulkopuolelle muutenkin kuin kauppaan! Kaikki kurssini jouluun asti ovat edelleen etänä, ja etätöitäkin tulen tekemään jonkin verran käytännön syistä, joten on ihanaa vaihtelua poistua neljän seinän sisältä tietokoneen äärestä. Korona-aikana olen kaivannut satunnaisia sosiaalisia kontakteja loppujen lopuksi järjettömän paljon, joten siitäkin näkökulmasta "uusi" harrastukseni on erittäin hyvä. Enhän minä treenaamassa välttämättä puhu kenenkään kanssa, mutta tekee joka tapauksessa hyvää nähdä muita ihmisiä ja saada vähän muutosta 1,5 vuoden ajan samalla kaavalla toistuneisiin rutiineihin.
Mitä sinulle kuuluu?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!