Sivut

15.8.2014

KESÄYÖN TAIKA


Istun rantakeinussa katsellen auringon punaiseksi värjäämää taivasta. On hiljaista lukuunottamatta koivunlehtien vienoa kahinaa. Meri on peilityyni. Vilkaisen taakseni. Hämärä laskeutuu pienen punaisen mökkimme ylle, mutta ikkunasta loistaa vielä valo. Keltainen valoläikkä odottaa ja ikään kuin kutsuu luokseen, mutta minä en mene. Olen kuin kivettynyt. Käännän pääni hitaasti taas kohti merta. Jokaista hermonpäätäni kihelmöi jännityksestä. Se mitä odotan, on jo matkalla luokseni. Tiedän sen. Hengitän syvään. Sisään ja ulos, sisään ja ulos yhä uudelleen ja uudelleen. Suljen silmät ja luomieni takana viimeiset auringonsäteet jatkavat jo hiipunutta loistettaan.
  Yhtäkkiä värähdän. Tunnen jokaisen ihokarvani nousevan pystyyn. Se ei tunnu oikeastaan edes kovin epämiellyttävältä, mutta olen utelias. Voisin katsoa, mutta silmät tuntuvat liimautuneen kiinni. Yritän jo epätoivon vimmalla räpäyttää niitä. Muutaman sekunnin kuluttua kuitenkin rauhoitun. Tällä on tarkoitus. Tätä hetkeä olen odottanut kuukausia ja nyt se vihdoin tapahtuu. Sitten koko kehoni valahtaa aivan rennoksi. Tunnen vain sydämeni kiihkeät, rytmikkäät lyönnit ja jotain muutakin. Se on kuin epämääräistä kutinaa jossakin mihin kädet eivät ylety raapimaan.
  Luomieni sisäpuolella alkaa hohtaa hento sinertävä valo. Tunnen miten ajatuksiani pitkään kiristänyt solmu löystyy. Sinertävä valo voimistuu ja tiukka valonarka solmu löystyy ja hapertuu enemmän ja enemmän. Se löystyy löystymistään kunnes se vihdoin aukeaa. Sinertävä valo muuttuu koko ajan kirkkaammaksi ja sitä alkaa olla jo mahdotonta katsoa, kun se sitten räjähtää. Avaan silmäni vähän liian nopeasti, sillä hetken aikaa näkökentässäni tanssii vain sokaisevan kirkkaansinisiä valopalloja. Pian näköni alkaa kuitenkin palautua ja huomaan kämmenissäni punaiset juovat. En ole huomannut puristaneeni käsiäni nyrkkiin, mutta niin olen kuitenkin epäilemättä tehnyt. Kaikki näyttää samalta kuin ennenkin, mutta minä olen muuttunut. Olen nyt vapaa. Vihdoinkin.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Ollaan tässä nyt lähössä viikonlopuks mökille enkä oo oikein ehtinyt postailemaan niin päätin tulla laittamaan tänne tän novellin. Oon kirjoittanu tän jo joskus lomalla, mutta en silloin vielä uskaltanut painaa tota julkaisunappia vaan jäin vähän hauduttelemaan ja muokkaamaan tätä tekstii vielä. Mutta ois siis tosi ihanaa jos viitsisitte kertoo mitä tykkäsitte/mitä vois parantaa, koska haluisin kuitenkin kehittyy kirjoittajana mahdollisimman paljon!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille! : Jenny

2 kommenttia :

  1. Tosi ihana teksti mäki tykkään kirjottaa ja lukea♥ ihanin blogi mitä oon koskaan lukenu♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sulle! ♥ piristit mun päivää :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!