Sivut

9.11.2018

365 KUVAA - LOKAKUU

En oikeastaan ehtisi tehdä tätä postausta, mutta teenpä nyt kuitenkin - vaikka sen kunniaksi, että sain hoidettua huomiseen haastatteluuni kysymykset kuntoon. Kiirettä siis pitää edelleen, ja musta tuntuukin, että olen maininnut sen vähintään joka toisessa postauksessa tänä syksynä. Päässä muhisi noin miljoona ideaa, ja blogivihkoonikin olen kirjannut niitä säännölliseen tahtiin. Niin kauan kun aikaa ei tämän enempää ole, pitää kuitenkin tyytyä odottelemaan rauhallisempaa elämäntilannetta ja aina silloin tällöin varastaa aikaa tärkeämmiltä asioilta blogille. En tiedä, onko teillä vastaavanlaisia ongelmia, mutta itselleni on ainakin vaikeaa rauhoittua johonkin "turhaan", kuten blogin kirjoittamiseen, silloin kuin to do -listalla on tekemättömiä esseitä tai muita isompia tehtäviä. Parhain tunne mulla on tehdä kivoja asioita silloin, jos ei oikeasti ole mitään tähdellisempää tekemistä. Olen kuitenkin herännyt viime aikoina siihen, että jos joskus haluan rentoutua edes hetken, ei tässä elämäntilanteessa ole mahdollista odottaa sitä maagista päivää, milloin to do -listalla ei ole mitään. Tämä on itse asiassa eräs niistä lukuisista asioista, joista haluaisin kirjoittaa ihan oman postauksensa. Nyt kuitenkin taidan jättää nämä pohdinnat tähän ja siirtyä varsinaiseen teemaan, että saan tämän postauksen joskus valmiiksikin.


Lokakuun alussa fuksimme kiersivät ympäri Amuria meidän tuutoreiden pitämillä rasteilla. Itse olin kuvan mukaisesti tietovisarastilla, jossa fuksit pääsivät pohtimaan vastauksia kinkkisiin kysymyksiin itseensä ja muihin Vostokkeihin liittyen. Rakastan tämän tyylisiä approkierroksia, joilla pääosassa ovat milloin mitkäkin tehtävät. Sen vuoksi olikin superhauskaa päästä osallistumaan lokakuun lopussa fuksiemme järjestämään Vasta-approon, jossa roolit olivatkin toisin päin, ja me tuutorit pääsimme muun muassa purkamaan vihaamme, laiskottelemaan ja maistelemaan sokkona dippejä ja "dippejä". Tällainen fuksien järjestämä tapahtuma oli alun perin oman vuosikurssini idea, mutta olen niin onnellinen, että nykyisetkin fuksit päättivät tämän järjestää!


Tässä kuvassa ei ole muuten mitään ihmeellistä, mutta mainittakoon, että tämä on yksi monista puhelimella otetuista räpsyistä tämän kertaisessa 365 kuvaa -haasteessa. Ensimmäisellä kerralla olin todella tarkka siitä, että kuvaisin kaikki haasteen kuvat kameralla. Tällä kertaa olen halunnut paitsi vähän helpottaa haastetta, myös tuoda kuviin enemmän sitä oikeaa arkea.


Ihana arboretum! Kuinkakohan monta kertaa olen jo ehtinyt hehkuttaa näitä maisemia pelkästään täällä blogissa?


Approjen lisäksi rakastan lautapeli-iltoja! Tämä peli oli ihan superhauska, mutta hävisin sen aivan ylivoimaisesti muiden sabotoidessa yrityksiäni tahallisesti tai vähemmän tahallisesti :D


Tämä kuva onnistui mielestäni tosi kivasti, ja samalla tuli hoidettua myös tuon taustalla näkyvän aidan kuvailu. Tämä tosin tapahtui aivan viime tingassa, sillä jo pari päivää myöhemmin aidassa oli jäljellä tuskin yhtäkään lehteä.


Kallon kalliot, meri ja auringonlasku - en keksi ihan äkkiä toista yhtä täydellistä näkymää. Tämä oli myös yksi parhaista jutuista perioditauolla! Näitä kuvia löytyy lisää täältä.


Sain Ullalta joululahjaksi lipun Suvi Teräsniskan konserttiin, ja lahja osui kyllä todellakin nappiin. Ehdimme Ullan kanssa höpötellä kuulumiset konsertin alkua odotellessa sekä väliajalla, ja muuten oli vain aivan parasta uppoutua koko kehon voimalla siihen upeaan musiikkiin. Kiitos vielä kerran!


Tein perioditauon aikana niin paljon koulutöitä kuin pystyin, ja pidin kolmisen päivää lomaa perioditaukoa seuranneella viikolla kun siskoni ja Roosa-serkkumme tulivat luokseni yökyläilemään. Meillä oli aivan superhauskaa, ja nauroimme neljän päivän aikana vaikka mille. Ehdimme myös puuhailemaan aika kivasti kaikkea, kuten testaamaan Pellas cafen kakut, nam!


Tätä teetä mun on pitänyt testata jo pidemmän aikaa, ja lokakuun lopussa sain vihdoin aikaiseksi ostaa tätä yhden edellisen teen loputtua. Suosittelen, sillä itse oon ainakin tykännyt! Sitä en tosin menisi vannomaan, että tämä vaikuttaisi nukkumiseen millään tapaa...

Oon pyöritellyt mielessäni jo pidemmän aikaa tätä juttua, joten loppuun ajattelin kysyä sitä teiltä ihan suoraan. Haittaako teitä mun kohdalla tai yleisesti blogeissa "vanhat" postaukset? Mulla olisi esimerkiksi suhteellisen paljon kivoja kuvia noilta neljältä päivältä kun siskoni ja serkkuni olivat kyläilemässä, mutta mietin kiinnostaako teitä ne kuvat ja jutut vielä nyt, puhumattakaan marraskuun lopusta tai joulukuusta (milloin ikinä ehdinkään seuraavan kerran postauksen kirjoittamaan). Eli lyhyesti: vanhat postaukset hot vai not?

2 kommenttia :

  1. Ei haittaa, vaikka blogiin kertoisi juttuja välillä vähän myöhemminkin. :) Eihän se niitä tapahtumia muuta millään tavalla tai tee niistä epäkiinnostavampia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua itseänikään se ei oikeastaan haittaa, kunhan ei talvella ihan kesäjuttuja ole tai toisinpäin. Välillä vaan iskee epävarmuus ja tuntuu, että ne pari kuukautta sitten tapahtuneet jutut ois "auttamattomasti vanhentuneita". Tein tästä kyselyn instassakin, ja siinä muistaakseni 12 oli sitä mieltä, että vanhatkin jutut on ihan ok! Eriäviäkin mielipiteitä tuli muutama, mut ehkä nyt seuraavaksi kun ehdin blogin pariin julkaisen rohkeasti niitä vanhoja juttuja eka ja siirryn sit taas ajankohtaisempiin tapahtumiin :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!

.sidebar { text-align: center; } .sidebar{ float: right; margin-right: -10px; }