Elämässä on ylä- ja alamäkiä, aallonharjoja ja aallonpohjia. Sehän me kaikki tiedetään. Kuitenkin joskus se alamäki saattaa tulla eteen niin yhtäkkiä ja lähteä jyrkkenemään niin nopeasti ja niin huomaamattomasti, että sitä on vaikea käsittää. Kaikilla tulee elämässään vastaan tällaisia vaiheita, joillakin useammin, joillakin harvemmin. Joskus alamäet ovat lyhyitä, joskus taas uuvuttavia, raskaita ja pitkiä. Niiden päässä näkyy vain muutama pieni ja heikko valonsäde ja nekin tuntuvat olevan niin kaukana. Niin äärettömän kaukana. Kuitenkin lopulta se alamäki aina päättyy ja alkaa uusi, valoisampi vaihe. Niin käy kuitenkin, vaikkei siltä aina tuntuisikaan. Sillä valo voittaa aina pimeyden. Aina.
Nyt aika tuntui sopivalta tällasen tajunnanvirtatekstin julkaisemiseen. Parin viime viikon aikana on nimittäin ollut aivan hirveästi kaikkea ja välillä on tosiaankin tuntunut siltä, ettei millään jaksaisi enää. Mutta tänään oli taas astetta parempi päivä, joten kyllä tää tästä. Haleja! ♥: Jenny
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!