LUKUSUOSITUS X 3

Ehdin kesän aikana lukea useita kirjoja ja siksi ajattelinkin tämän postaukseen myötä heittää teille muutamat kirjasuositukset! Tän postauksen julkaisu on venynyt ainakin kuukaudella, mutta onneksi nää on näitä juttuja, jotka ei ns. vanhene... Liikojen juonipaljastusten välttämiseksi kerroin kustakin kirjasta omin sanoin ja pyrkien siihen, että kirja tarjoaa kuvauksesta huolimatta yllätyksiä. Näitä kaikkia yhdistää se, etteivät nämä ole sitä kevyintä mahdollista luettavaa vaan aiheita löytyy sodasta ja kuolemasta syöpään. Kuitenkin just sen takia nämä kirjat ovat niin mukaansatempaavia, ajattelemaan laittavia ja koskettavia.

LEIJAPOIKA - Khaled Hosseini

tähtiä: 5/5
sivumäärä: 432

lainaus: "Sinun vuoksesi vaikka tuhat kertaa."
lyhyesti juonesta: Amir ja Hassan ovat hyvin erilaiset ja erilaisessa asemassa olevat pojat, mutta silti ainakin jollain tasolla ystävät. Erään kerran Amir tekee virheen, joka painaa häntä vuosikausia. Leijapoika on kuvaus Afganistanista, Talibanista, pakolaisuudesta, valinnoista, uskollisuudesta ja pelosta. 

TÄHTIIN KIRJOITETTU VIRHE - John Green

tähtiä: 4/5

sivumäärä: 340

lainaus: "En ole matemaatikko, mutta tiedän että nollan ja ykkösen välissä on ääretön määrä lukuja. 0,1 ja 0,12 ja 0,112 ja ääretön määrä muita. Nollan ja kakkosen välissä on tietysti isompi äärettömyys lukuja samoin kuin nollan ja miljoonan välissä. Jotkut äärettömyydet ovat isompia kuin toiset."

lyhyesti juonesta: 16- ja 17-vuotiaat Hazel ja Augustus rakastuvat toisiinsa palavasti. Tavallinen rakkaustarina ei kuitenkaan ole, sillä sitä varjostaa syöpä. Hazel tutustuttaa Augustuksen lempikirjaansa Viistoa valoa ja nuoren parin elämän päätavoitteeksi muodostuu pian Amsterdamin matka ja Viiston valon kirjoittajan van Houtenin tapaaminen. Mikään ei ole koskaan varmaa syövän kanssa, mutta matka järjestyy kuin järjestyykin. Lopulta tärkeintä ovat sanat ja muistot.

KAIKKI SE VALO JOTA EMME NÄE - Anthony Doerr

tähtiä: 5/5

sivumäärä: 544

lainaus: "Toukokuun 1944 viimeiset päivät Saint-Malossa tuntuvat Marie-Lauresta samanlaisilta kuin toukokuun viimeiset päivät vuonna 1940 Pariisissa: suunnattoman suurilta ja täyteläisiltä ja vahvantuoksuisilta. Kuin jokainen elävä olento pyrkisi kiireesti saamaan jonkinlaista jalansijaa ennen kuin tuho saapuu. Ilma matkalla madame Ruellen leipomoon tuoksuu myrtiltä ja magnolialta ja rautayrtiltä, vistariaköynnökset ovat rävähtäneet kukkaan, joka paikassa riippuu kukintojen kaariportteja ja seinämiä ja verhontapaisia.

  Hän laskee sadevesiviemärit; kun hän on kahdennenkymmenennenensimmäisen kohdalla, hän ohittaa lihakaupan ja kuulee letkun loiskuttavan vettä laatoille; kahdennenkymmenennenviidennen kohdalla hän on leipomon edessä. Hän panee tiskille säännöstelykupongin. "Yksi tavallinen leipä, kiitos."
lyhyesti juonesta: 2. maailmansota on syttymässä. Sokea Marie-Laure elää isänsä, luonnontieteellisen museon lukkosepän, kanssa Pariisissa. Saksalainen Werner asuu siskonsa Jutan kanssa orpokodissa Zollvereinissä. Kun sota syttyy, Marie-Laure ja hänen isänsä pakenevat Saint-Malon merenrantakaupunkiin. Werner puolestaan ajautuu ilmiömäisten matemaattisten kykyjensä johdosta SS-yksikön kadettikoulutukseen. Nämä kaksi erilaista polkua kohtaavat lopulta radioaaltojen, sodan ja erään mittaamattoman arvokkaan ja mahdollisesti kirotun jalokiven voimasta.

Tähtiin kirjoitettu virhe taitaakin olla monille tuttu, mutta entäs nämä muut kaksi? Jos ootte lukeneet jonkun näistä niin kertokaa ihmeessä mitä mieltä olitte! 💜: Jenny