10 EPÄSUOSITTUA MIELIPIDETTÄNI

Heissan ja hyviä pääsiäispyhiä!

Klassikkopostaus luvassa tänään, sillä ajattelin paljastaa joukon epäsuosittuja mielipiteitäni. Kun näitä postauksia suorastaan tulvi blogeissa muutamia vuosia sitten, en ehtinyt mukaan jakamaan omaa listaani. Postausideoita miettiessäni tämä aihe palautui mieleen, ja löysinkin sitten sopivasti blogin luonnoksista tämän postauksen aloitettuna. Parin kohdan jatkoksi olikin yllättävän vaikeaa keksiä lisää, mutta yhtenä päivänä ajatusblokki mureni, ja tajusin että mullahan riittää valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä useammankin postauksen verran. Epäsuosittu mielipide on aika lavea käsite, joten olen ajatellut näiden olevan ei-niin-tyypillisiä näkemyksiä nimenomaan omien kokemusteni ja sosiaalisen median keskusteluiden perusteella. Olen myös aavistuksen kärjistänyt näitä näkemyksiä, joten ethän ota postausta turhan vakavasti. 

X Vuoden paras aika on talvi.

Olen oppinut löytämään jokaisesta vuodenajasta jotain hyvää. Talvi nousee kuitenkin omalla kohdallani selkeäksi vuodenaikalemppariksi silloin, kun talvikuukausina on pakkasta (ja lunta). 

X Helmikuussa ei ole kevät, eikä varsinkaan tammikuussa.

Keväistä saattaa olla, mutta ei virallisesti kevät. Musta on sitä paitsi aika huolestuttavaa jos alkuvuodesta on keväistä siinä mielessä ettei ole esimerkiksi lunta ja lämpötila huitelee useammassa plusasteessa. Sehän on merkki siitä, että luonto on aivan sekaisin. Ärsyynnyn aina ja poikkeuksetta hieman, jos joku julistaa tammikuussa, että kevät on tullut. 

X En tykkää erityisesti mistään eläimistä, enkä haaveile lemmikistä.

X Matkakuumeesta puhuminen on ärsyttävää.

Korvistani nousee savua, jos kuulen ettei Suomen talvesta selviä ilman etelän reissua tai muuta vastaavaa. Kukaan ei kuole siihen, ettei pääse ulkomaille, kuten korona-aikakin on osoittanut. Lisäksi matkakuumeesta puhuminen ylläpitää mielikuvaa matkustelusta itsestäänselvyytenä. Mielestäni suomalaisten pitäisi arvostaa kotimaanmatkailua enemmän, sillä meillä on omassa maassammekin vaikka mitä nähtävää ja tehtävää. Matkakuumeesta valittajien olisi myös hyvä muistaa, että moni maailman ihminen ei matkusta koskaan kotimaansa ulkopuolelle. Kaukomaille lentäminen myös saastuttaa todella paljon. En nyt sano ettei ikinä saisi matkustaa minnekään, mutta ainakin voisi miettiä hieman, miten matkustelusta puhuu. Se ei ole absoluuttinen tarve kenellekään meistä. 

X Englanti syrjäyttää suomen kielen liian usein.

Miksi tuotteiden nimet lukevat esimerkiksi suomalaisessa kahvilassa englanniksi? Jos törmään tällaiseen, tilaan ihan kiusallani suomeksi vaikkapa tuplaasuklaakeksin sen sijaan, että alkaisin kassalla sönkätä huonolla englannillani jotain double chocolate cookieta. Vaikka ruokasanasto englanniksi ei olekaan mitään älyttömän vaikeaa, en tajua miksei ravintoloissa ja kahviloissa käytetä suomea. Toinen heti mieleen tuleva esimerkki aiheesta ovat blogit ja Instagram. Muun muassa dinnerit, outfitit ja highlightsit voisi korvata suomenkielisillä vastineilla. Olen blogini alkuaikoina sortunut englannin käyttämiseen niin sanotusti väärissä yhteyksissä itsekin, mutta onneksi tuo vaihe kesti vain reilun vuoden. Nykyään mua hieman harmittaa jopa blogini englanninkielinen nimi, mutta toistaiseksi en ole sitä vaihtanutkaan.

X Hiihtäminen on kivaa.

Uskon että hiihtämisen vihaamiseen liittyy ainakin osittain sama kuin ruotsin kielen opiskeluun, tietyssä ikävaiheessa on noloa tykätä hiihtämisestä. Tämä ei ole latistanut omaa hiihtointoani edes yläkoulussa, mutta toisaalta koululiikunta (myös hiihto) oli mielestäni lähes poikkeuksetta kamalaa. Hiihtäminen on aina ollut mulle nimenomaan ihana vapaa-ajan juttu. 

X Ryhmätöistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Yksinäiselle nuoremmalle minälle ryhmätyöt olivat henkisesti ahdistavia. Kukaan ei halunnut minua ryhmäänsä, vaan opettaja määräsi minut useimmiten mukaan johonkin porukkaan. Kaverittomuus opiskeluissa on jatkunut yliopistoon asti. Enää ryhmätyöt eivät ahdista, mutta ärsyttävät kyllä. Oman ryhmän aihe jää yleensä hyvin mieleen, mutta muuten ryhmätyöt ovat minusta yksi tehottomimmista opiskelumuodoista. Erityisesti korkeakouluissa ryhmätöissä kuluu hirveästi aikaa aikataulujen sovitteluun (nimim. ryhmätöitä sivuaineopinnoissa töissä käyvänä opiskelijana) sekä toteutustavasta ja työnjaosta sopimiseen, puhumattakaan siitä jos joku ei tajua ohjeita tai tee omaa osuuttaan. Ryhmätöissä laiskottelusta ei myöskään yliopistossa seuraa omien kokemusteni mukaan ikinä mitään, ja se on ihan älyttömän rasittavaa. Hankalaa on myös jos ryhmään osuu vaikkapa yksi joka on paljon pois yhteisistä tapaamisista, yli-innokas/perfektionisti joka haluaa käyttää tuhottomasti aikaa väliotsikoiden miettimiseen tms. muuhun pieneen osa-alueeseen, joku jolla ei ole mielipidettä mihinkään ja neljäs on sitten siltä väliltä ja yrittää pitää pakkaa kasassa. Yksi raivostuttavimmista argumenteista on se, että ryhmätöissä opetellaan työelämässä hyödyllisiä taitoja. Työelämässä ihmisten on sentään pakko tehdä työnsä, toisin kuin yliopistossa... Pitkät perustelut, ja lista voisi vieläkin jatkua.

X Nykyään liian monella ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja.

En ymmärrä esimerkiksi sitä, että viesteihin ei vastata. Siihen on vain harvoin hyvä syy. Ymmärrystä ei heru myöskään aikuisten teinimäiselle selän takana toisista juoruamiselle, eikä sille, jos lupaa kaikenlaista, mutta käytännössä ei sitten tapahdukaan mitään. Ihmetystä ja ärsyyntymistä aiheuttaa myös se, jos ollaan kavereita, mutta toinen ei ikinä kysy kuulumisia tai anna oma-aloitteisesti kuulua itsestään. Ollaan jooko kivoja toisillemme, erityisesti nyt, kun korona ja sen mukanaan tuomat rajoitukset ovat kärjistäneet monien haasteita. 

X Lapsi ei välttämättä tarvitse harrastuksia.

En oikein ymmärrä, miksi lapsen pitäisi harrastaa hirveästi kaikkea jo tosi pienenä, varsinkaan jos hän ei oma-aloitteisesti osoita kiinnostusta esim. musiikkia tai tiettyä urheilulajia kohtaan. Lapsen työ on leikkiä, ja ilman ohjattua toimintaakin voi harrastaa kaikenlaista. 

X Sisustuksen päivittäminen on (useimmiten) turhaa. 

Ihmetten välillä miksi niin moni päivittää sisustusta monta kertaa vuodessa. Uudet verhot, maljakot tai taulut eivät ole välttämättä iso investointi ja saahan niillä muutettua kodin ilmettä, mutta minne ihmeeseen ne vanhat sisustustavarat ja -tekstiilit laitetaan. Säilövätkö ihmiset kaapissa useampaa erilaista taulukokoelmaa ja vaihtelevat niitä vai saako tuollaiset asiat myytyä eteenpäin? Eikö muutosta voisi saada aikaan kotoa jo löytyvillä asioilla? Oli miten oli, itse olen enemmän sitä tyyppiä joka hankkii kauniita tekstiilejä ja esineitä pikku hiljaa ja käyttää niitä samoja vuosikausia ilman tarvetta vaihtaa, joten en oikein ymmärrä joidenkin ihmisten sisustusvimmaa. Ajattelen myös että esimerkiksi joulusta tekevät joulun juuri ne vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä vanhat koristeet, eivät uudet joka toinen vuosi.

Olisi supermielenkiintoista kuulla millaisia valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä teillä on. Kertokaa myös ihmeessä, jos ootte jostakin eri mieltä kuin mä. Jatketaan keskustelua kommenteissa :)