HYVÄ FIILIS TÄSTÄ KESÄSTÄ

Kävimme pikaisesti Reposaaressa siskoni ja serkkuni kanssa eräänä hellepäivänä. Mökiltä oli lyhyt matka piipahtaa kävelemässä söpöillä pikkukaduilla ja tietty hakea jäätelöt viilennykseksi. Viime kesänä haaveilin myös Reposaarivisiitistä, mutta se jäi väliin. Nyt tuli hyvä mieli, kun tuli käytyä siellä pitkästä aikaa vapaa-ajalla, vaikka ei kauaa jaksettukaan kuumuudessa kierrellä.

Mulla on hyvä fiilis tästä kesästä. Ihanaa voida sanoa näin.

En ole tehnyt mitään suurta ja ihmeellistä, mutta kaikkea pientä mukavaa kuitenkin, enemmän kuin vuosikausiin. Nyt kolmantena kesätoimittajakesänäni työt ovat menneet eniten omalla painollaan ikinä, mikä on vapauttanut energiaa vapaa-ajalle. En ole enää stressannut työasioista niin paljon kuin aiemmin, vaan uskaltanut luottaa siihen, että osaan ja kaikki järjestyy kyllä, vaikka välillä eteen tulisikin hankaluuksia. Alkukesä oli omalla kohdallani normaalia työntäyteisempi ja kun lisäksi kirjoitin töiden ohella lukuvuoden viimeistä esseetä, ylimääräistä aikaa ei juuri jäänyt. Juhannuksen jälkeen onkin tuntunut ihanan vapauttavalta tehdä ennen ja jälkeen töiden ihan mitä huvittaa. Kesätoimittajavuosia ennen minulla oli kesäisin enemmän vapaa-aikaa, mutta kesiin liittyi aina enemmän tai vähemmän stressiä ja pahaa mieltä niin työ- kuin muustakin elämäntilanteesta.

Tänä kesänäkin olen ollut ajoittain kateellinen muiden ystävistä, kaveriporukoista ja kesätekemisistä. Olen miettinyt jälleen koenkohan joitain asioita koskaan, onkohan tulevaisuudessakin niin, että minun elämääni mahtuisi lisää ihmisiä, mutta minä en mahdu muiden elämiin... On tuntunut pahalta jäädä ulkopuolelle. Enemmän kuin koskaan olen kuitenkin ollut tyytyväinen siihen, mitä olen itse kulloinkin tehnyt tai ollut tekemättä. Kesääni on tähän mennessä mahtunut mökkipäiviä perheen ja suvun kesken, kaksi Tampereen reissua, monta jätskiä, uimista ja puoliksi luettu kirja. Olen ollut kaverin kanssa syömässä Luvian Laitakarissa ja toisen kanssa Merikarvialla Merry Monkissa. Lenkkeily on jäänyt kuumuuden vuoksi vähiin, enkä ole muistanut kameran olemassaoloa ihan niin usein kuin olisin toivonut, mutta olen osannut elää hetkessä ja tehdä sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä.

Olen sisäistänyt uudella tavalla, että on turhaa haikailla asioita, joille en voi mitään. Sen sijaan voin mahdollisuuksien mukaan tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Kaikkea hyvää just sun kesään <3

VUODEN ENSIMMÄINEN KIRJA ALKUUN KESÄKUUN LOPUSSA - MITÄ TAPAHTUI ENTISELLE LUKUTOUKALLE?

Vuoden alusta on kulunut seitsemän kuukautta ja seitsemän päivää. Olen lukenut vasta 161 sivua, vaikka vuodesta on kulunut yli puolet. Mihin lukutoukka-minä on kadonnut? Aikuisuuteen, omilleen muuttamiseen, töiden ja opiskelun  yhdistelmään, tuntikausien istumisen välttelyyn, somen selailuun, arjen rutiineihin... Alakouluikäisenä luin helposti parikymmentä kirjaa vuodessa, usein varmaan enemmänkin. Ensin vuosittain luettujen kirjojen määrä putosi muutamalla kappaleella alaspäin, sitten noin kymmeneen teokseen per vuosi. Rakastin lukemista yhä, mutta enää ei ollut samalla tavalla aikaa. Lukiossa uppouduin vielä vuoden aikana noin seitsemään kirjaan, sillä äidinkielen kursseilla oli yleensä pakko lukea ainakin yksi kirja. Minua se ei haitannut ollenkaan, koska usein löysin kurssien lukulistoilta sellaisia kirjoja, joiden pariin olisin saattanut päätyä ihan vapaaehtoisestikin. Lisäksi luin joulu- ja kesälomalla. Äidinkielen kurssien käydessä vähiin ja ylioppilaskirjoitusten lähestyessä luin jo lähes pelkästään koulukirjoja.

Yliopistovuosien aikana lukemistahtini on vaihdellut. Välillä olen lukenut vain tenttikirjoja, yhden lukuvuoden aikana jopa kaikki Harry Potterit läpi. Parin viimeksi kuluneen vuoden aikana olen lukenut vähemmän kuin koskaan, huipentuen tähän vuoteen 2021, kun vuoden ensimmäinen kirja on heinäkuussa vielä kesken. Haluaisin hirveästi, että lukeminen olisi isompi osa arkeani, ja minulla on usein ikävä sitä tunnetta, joka tulee, kun sanat tempaavat mukaansa. Tässä elämäntilanteessa lukeminen on kuitenkin valitettavasti se asia, josta karsin ensimmäisenä, jos jostain pitää karsia.

En osaa lukea vain varttia kerrallaan, eivätkä äänikirjat sovi minulle. En myöskään halua aloittaa kirjaa, jos tiedän, että lukeminen on katkonaista ja siihen saattaa tulla parin viikonkin tauko. Opiskelun ja töiden yhdistelmä takaa sen, että vapaa-aikaa ei aina kovin ruhtinaallisesti ole ja silloin kun sitä on, haluan usein lukemisen sijaan liikkua jollakin tavalla, koska istun arjessa melko paljon. Koska en pidä katkonaisesta lukemisesta, blogin kirjoittaminenkin menee lähes aina lukemisen yli. Kirjaan tarttumista vaikeuttaa myös se, jos on rättiväsynyt. Silloin tuntuu melkein poikkeuksetta ainakin tuhat kertaa helpommalta laittaa jokin kokkisarja pyörimään, siivota, tiskata tai tehdä muita kotitöitä tai selata päämäärättömästi sosiaalista mediaa. Haluan seurata myös uutisia (töissä tämä toki hoituu työajalla), joten jos luen jotakin muuta kuin opiskeluun liittyviä kirjoja tai artikkeleita, luen suurella todennäköisyydellä juuri uutisia.

Lukulistani kasvaa jatkuvasti ja taitaa lyhentyä tänä kesänä maksimissaan kolmella kirjalla. Maailmassa on valtavan paljon mielenkiintoista, koskettavaa, opettavaista, sadunomaista, ja jännää luettavaa, joten lukulistani paisunee jatkossakin. En ota stressiä asioista, mutta toivon kovasti, että koittaa vielä aika, milloin ehdin ja jaksan lukea enemmän.

Onko sinulla jokin harrastus, jolle ei ole aikaa (niin paljon kuin haluaisit)?