TIISTAI-ILTANA

Moi!

Päätin alkaa kirjoittaa lyhyempiä postauksia, että saan niitä joskus julkaistuakin. Katsotaan onnistunko tavoitteessa :D Edellä mainittu ajatus lähti siitä, että sain idean tästä postauksesta noin puoli tuntia sitten, kun mulle iski yhtäkkiä fiilis, että olisi kiva kirjoittaa. Välitön jatkoajatus tähän kuitenkin oli, että kuinkakohan paljon kello mahtaa olla siinä vaiheessa, kun postaus on julkaistu. Se jää nähtäväksi, mutta kerron nyt kuitenkin hieman viime aikojen kuulumisia, ja yritän kerrankin pitää ajatukseni tiiviinä.

Olin viime viikolla perheeni kanssa Levillä lomailemassa, ja reissu teki tosi hyvää. En seurannut uutisia seitsemään päivään juuri ollenkaan, joten sain kunnon irtioton töistäkin. Harmillisesti sää oli monena päivänä plussan puolella (itse tykkäisin enemmän pakkasista), mutta puoli perhettä nautti siitä kun ei ollut kylmä. Totesin kuitenkin, että kyllä sinne pohjoiseen sitten pääsee talvikuukausinakin taas joskus, ja yritin parhaani mukaan ottaa talviliikunnasta ja rentoutumisesta kaiken irti.

Reissu oli palauttava, mutta mikä parasta olen sen jälkeiset pari päivää ollut paremmalla tuulella kuin moneen viikkoon ennen sitä. Alakuloiset fiilis on painanut minua lähes koko alkuvuoden, joten tämä toiveikkaampi mieliala on ollut ihana käänne. Mitkään mun elämän olosuhteet eivät sinänsä ole suuresti muuttuneet, paitsi työkuvioihini on todennäköisesti tulossa joksikin aikaa hyvinkin positiivinen muutos (olen ärsyttävä, enkä kerro tämän tarkemmin vielä, koska asia ei ole 100% varma).

Lisäksi valoisammat päivät ovat tuoneet hyvää mieltä, kuten myös edelleen tää mun koti, jonne oli erityisen ihana palata viikon poissaolon jälkeen. Gradunkin suhteen mulla on nyt jotenkin huomattavasti kevyempi olo kuin pari viikkoa sitten. Sain hiljattain siihen kirjoitettua pari sivua lisää, ja tällä hetkellä tekstiä on kasassa 50 sivua, eli urakka on ihan oikeasti pian ohi. En pidä tutkielmaani kyllä kovin kummoisena, mutta pääasia, että enää ei tarvitse jaksaa työstää sitä kuin maksimissaan viitisen viikkoa. 

Oon iloinen myös siitä, että oon menossa tulevana lauantaina Tampereelle tapaamaan mun erästä ystävää. Näemme tavallisesti tosi harvoin, koska asumme sen verran kauempana toisistamme. Hän oli kuitenkin tammikuussa tupaantuliaisissani, joten nyt tuntuu siltä, että jälleennäkeminen on pian, kun väliä on vain pari kuukautta sen normaalin vähintään puolen vuoden sijaan.

Olipa ihanaa kirjoittaa tällaista tajunnavirtaa vaan <3 Ens kertaan.

PS. Kuvituksena pari sekalaista arkiotosta viime päiviltä. Yritän taas elvyttää kuvailua hieman aktiivisemmaksi, tässä alkupiste.