Mä oon ajoittain ollut hyvinkin taipuvainen harmittelemaan menneitä asioita. Oon kaivannut leffailtoja ja brunsseja kavereiden kanssa, huvipuistoreissuja, festareita sekä yökyläilyä, oon kaivannut salaisuuksia ja inside-läppiä, kesäillassa nauramista, tanssimista auringonnousuun - milloin mitäkin. Oon katunut tekemiäni valintoja, toivonut niiden tilalle toisia. Oon ajatellut myös muita ihmisiä. Ja tekoja, valintoja. Jonkun tyypin pieni valinta olisi voinut kääntää mun elämän ihan päälaelleen.
Tän kevään ja kesän aikana mä oon kuitenkin päästänyt menneestä irti yhä enemmän. Oon jotenkin herännyt siihen, että asia x tai y ei määritä mun tulevaisuutta. Tai ylipäänsä kenenkään. Vaikka ei olisi koskaan seurustellut, jossain voi oottaa juuri se oikea. Vaikka olisi juuri menettänyt kavereita, parin viikon päästä voi olla huippuporukka ystäviä ympärillä. Jos ei ollut tänä vuonna Ruisrockissa, mikä estää olemasta ensi vuonna? Jollei oo koskaan ollut ulkomailla, kuka tietää vaikka kahden vuoden päästä ois ollut jo useamman kerran? Ja vaikka joskus tulisi tehtyä vääriä valintoja, nekin voi hyvittää tai ainakin valita tulevaisuudessa viisaammin.
Mä päätin vihdoin alkaa luottaa tulevaan. Oon nykyään melko varma siitä, että se heittää mun eteen vielä jotain mahtavaa! 💜: Jenny
Tää on niin totta! Itsekin pitäisi olla luottavaisemmin mielin tulevaisuutta kohtaan :)
VastaaPoistaKiitti kommentista Elli! Mitäpä sitä tulevaisuutta liikaa vatvomaan kun useimmiten asiat kuitenkin jollain tapaa järjestyy ;)
PoistaToi on hyvä asenne Jenny! Kaikki on mahdollista tulevaisuudessa, eikä menneet määritä kenenkään tulevaa. ♥
VastaaPoistaKiitti paljon kommentista Sini ♥️ Vaikka tätä ajattelutapaa sisäistää koko ajan enemmän, on kuitenkin välillä niitä hetkiä kun pitää muistutella itselleen, että kaikkea ihanaa voi tosiaan tapahtua menneistä huolimatta!!
Poista