PIKAKUULUMISET + JUHANNUS 2019

Helou piiitkästä aikaa! Oon miettinyt blogia usein, ja mun pää oikein pursuaa kaikesta, mitä haluaisin tänne kirjoittaa. Hektisen ja työntäyteisen toukokuun jälkeen nyt alkaa vihdoin helpottaa (tai oikeastaan alkoi jo kuukausi sitten). Suuri painolasti putosi harteilta, kun palautin 7. kesäkuuta tämän lukukauden viimeisen esseen. Kun samoihin aikoihin harjoittelua oli noin kuukausi takana, ja sielläkin alkoi selkeästi muodostua omat rutiininsa, stressi pääsi purkautumaan oikein kunnolla.

Kuluneiden viikkojen aikana tuntuu tapahtuneen asioita puolen vuoden edestä. Ensinnäkin olen oppinut harjoittelussa aivan hurjasti toimittajan työstä ja mennyt isoja harppauksia eteenpäin kirjoittamisen suhteen. Olen käynyt Tampereella, raivostunut Postin toiminnasta, äänestänyt eurovaaleissa sekä kahvitellut ja vaihtanut kuulumisia kaverin kanssa liian pitkästä aikaa (juurikin Tampereella). Olen myös ikävöinyt muutamia kavereita, joita en ole nähnyt kuukausiin; kuvannut yhdet ylioppilasjuhlat, kahvitellut mummuni 85-vuotissyntymäpäivän kunniaksi ja ostanut uudet ballerinat ja farkut piinallisen etsinnän jälkeen.

Lisäksi vietin juhannusta edeltävän viikonlopun Helsingissä ystäväni Ullan kanssa muun muassa lempparibändini Sunrise Avenuen keikasta ja Linnanmäen menosta nauttien. Ulla on myös tulossa täksi viikonlopuksi yökyläilemään tänne Poriin, ja siitäkin olen kyllä enemmän kuin innoissani. Tänään myös siskoni sai suuria ja onnellisia uutisia, sillä hän sai opiskelupaikan Tampereen yliopistosta. Siskon opiskelupaikkatieto teki mut niin onnelliseksi, koska muistan kuin eilisen päivän omat fiilikseni korkeakoulupaikan saamisesta. Tämä tarkoittaa sitäkin, että syksyllä asumme siskoni kanssa jälleen samassa kaupungissa!

 

Nyt kun vihdoin oon repinyt aikaa tän postauksen kirjoittamiselle, mun tekisi vaan mieli kertoa kerralla kaikki mahdollinen. Vaikka kello on jo nyt vähän yli yksitoista, aion julkaista tämän just silloin kuin tää valmistuu, vaikkei se olisi millään muotoa otollinen aika yhtään minkään julkaisulle. Nyt on vaan liian kova hinku rikkoa jää ja saada jotain ulos tännekin. Koska tääkin teksti paisuu paisumistaan, yritän kuitenkin pikku hiljaa siirtyä muistelemaan hieman juhannusta. Tän postauksen kaikki kuvatkin ovat juhannusviikonlopulta, ja totta puhuen en sen jälkeen olekaan taas kameraan pahemmin tarttunut.

En tiedä, miksi mun on aina niin vaikeaa yhdistää työtä/opiskelua ja muuta elämää. Uppoudun niin paljon opiskeluun (tällä hetkellä töihin), etten oikein löydä aikaa muulle. Vapaapäivät ovat viimeisen kahden kuukauden aikana kuluneet pitkälti juhlissa, noissa Tampereen ja Helsingin reissuissa ja juhannuksena mökillä, joten toisaalta pidän tilannetta ihan ymmärrettävänä. Ihmekös tuo, jos muun muassa kuvaaminen, pianonsoittaminen ja tämä blogi ovat jääneet täysin sivurooliin viime aikoina, kun elämässä on tapahtunut niin paljon muuta. Samaan aikaan kun olen harmitellut joidenkin asioiden vähille jäämistä, olen kuitenkin ollut oikeasti onnellinen. Olen todennut konkreettistakin konkreettisemmin, että sillä mihin käyttää valtaosan päivistään on todella suuri merkitys. Jos nauttii työstään ja/tai siitä mitä opiskelee, muukin elämä tuntuu valoisammalta verraten tilanteeseen, jossa päivät tuntuvat pitkäveteiseltä ja ahdistavalta eteenpäin rämpimiseltä.

Jos nyt sitten siihen rentoon ja perinteiseen juhannukseen... Juhannusviikonloppu kolmen päivän vapaineen kului meren äärellä mökillä rentoutuen. Kävin jokaisena päivänä yksikseni lenkillä. Kävellessäni kuuntelin luonnon ääniä ja sydämeni sykettä ja annoin ajatusteni vaellella rauhassa. Nautin vielä hieman viileästä merivedestä, saunan rauhoittavista löylyistä ja ihanasta juhannusaaton brunssista. Luin mukaan ottamaani kirjaa aina sopivan hetken tullen ja tallensin hetkiä Canoniini silloin, kun siltä tuntui. Pelasin korttia siskoni ja nuorimman serkkuni kanssa. Nukuin aamulla niin pitkään kuin nukutti. Ja tää kaikki teki ihan älyttömän hyvää. Vain olla, viettää aikaa luonnossa ja antaa energiavarastojen täyttyä.

Sain itse kerrottua kuulumiseni ainakin päällisin puolin, joten nyt haluaisin tietää mitä teille kuuluu. Oletteko ehtineet lomailemaan, vai kuluuko kesänne töissä? Mitä teitte juhannuksena? Kertokaa ihan mitä vain, mutta olisi ihanaa kuulla teistä jotain varsinkin nyt, kun mulla oli niin pitkä tauko täältä. Tuntuu hyvältä taas kirjoittaa blogia, ja toivon hurjan paljon, että ehdin pian palaamaan tänne uudemmankin kerran!

Nyt on kuitenkin aika toivottaa hyvää yötä tai huomenta, riippuen milloin päädytte tämän postauksen pariin. Mulla on huomenna luvassa iltavuoro, jossa mun hommana on koota kuvagalleria Iskelmäfestareilta, joten uusia kokemuksia on luvassa huomennakin. Täytyy pitää peukut pystyssä, että kaikki sujuisi hyvin :) Lauantaina saankin sitten luokseni odotetun yökylävieraan, joten viikonloppukin tulee varmasti olemaan ihana. Nyt ihan oikeasti kuitenkin hyvää yötä, toivottavasti teilläkin on luvassa kiva viikonloppu 💕